Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 6. Helsingissä 9:tenä Päivänä Helmi-kuuta 1847. Orvon kuolo. ( Suomentama *). -1a-Suomennos on tehty alkukielen mukaan. ] -1-Jo kaksitoista kello lyö Ja vaiti kaikki on. Se orpo on, kuta kova Suru ahdistelee, Kuin äiti armas ainoa Ei nousekkaan enää. Nyt haudalla hyvän emon Kujertelee polo: " Oi äiti, oi, niin raskas on Nyt poikasi olo! " " Sinun manalle mentyä Pois luota lapsesi, Kylässä ei ole' sitä Joka hyväilisi. " " Ja ei sano' enää kukaan Rakas mun poikani ! - Kamala nyt ja kolkko vaan Ja kylm' on suojani. " " Mut täällä vieressä sinun Miks en jo maata saa ? Ka kylmä kylmä talvi on - Polo minua ah! " Näin yöllä orpo-poikanen Itkein kujertelee, - Ja talven tuuli tuimanen Yhä viheltelee. Ja hyyksi poskella pojan Se kyynel kylmistyy. Hän ei havaitsekkaan miten Jo hänki tyrmistyy. Mut ympärillä kirkkomaan On kuolon kolkkaus, Ja ääntä muut' ei kuulukkaan Kuin tuulen huokaus. Viimein yles yritti hän, Mut maahan vaipu vaan, Ja pois uneen ikuisehen Vajosi vaivoistaan. C. A. J. Satu. ( Jatko 5:teen N:roon ). Siitä on sitten suuri tora ja kamppaus noussut, jossa ne kaksi mökissä elävää yhtä puolta pitivät, ja se musta, idästä tullut näitä kahta yksinänsä hakkasi. Viimein kävi niin, että se vanhempi, tytön emäntä, pääsi oven puolelle ja pakeni siitä, pakeni rantaan, pääsi venheellensä, työnti sen lahden aalloille ja - meni iäksi matkaansa. Kiireessään ei muistanut tavaroitaan, ne jäivät kaikki mökkiin. Mutta itseksensä jäänyt tyttörukka näki nyt sangen hyvästi' omin voimiensa ei mitään voivansa, olleti'kin kuin toisella paitse tavallista luonnollista voimaa, oli vielä sekin, että vyöllänsä olevasta kukkarosta aina otti vähän väliä hienoja jauhoja, murahti niihin, samoin kuin tietäjät meillä suoloihin lukevat, viskasi sitten ilmaan, ja katso! jok ainoasta jauhon kipenestä syntyi yht'äkkiä isoja pyöreitä perhoja, joiden siivet ja runko kiiltivät melkeen samalla tavalla, kuin meidän hopia-ruplaiset. Niistä perhoista täytyi ilma niin mahdottomasti', että hengittäminen oli äkkinäiselle vaikea; ja tytön täytyi pihalle paeta'. Täällä istuihen kannolle, ja ajatteli eloansa. Tulleen naisen ensimmäiset sanat olivat, vanhemman vaimon paettua, hänelle vakuuttaneet, että tulija ei ollut säästävä, sillä se oli sanonut Suomettaren jättävänsä tähän entiseen mökkiinsä asumaan, ( äitin ja sikkojen luokse menentäkin oli siis hänen omia valheitansa ) vaan itse joka päivä luvannut käydä' häntä katsomassa, ja sitä paitsi alituisen vartijan kotoansa uhannut lähettää', jonka heti piti Suometarta kovilla aseilla kurittaman, ell'ei totteleisi, ja katsoman, ettei päivällisestä työstä mitään tekemättä jäänyt. Selvästi' näki poloinen, että jos ennen, toisen vallassa, oli vaikea ollut kadottua ystävätänsä etsiskelemässä käydä', niin muuttui se nyt aivan mahdottomaksi, ja mahdotointa oli, häntä edes ajatella'kaan. Kuta enemmin tulevata aikaansa ajatteli, sitä raskaammalta tuntui se vaan, pimeyttä ja huolta edessä, takana, molemmalla puolellansa, niin että viimein ei enää jaksanutkaan pitäytyä', kyynelten salpuut olivat heikot, ja vedet alkoivat hiljaa, vaan kuumasti' lähteistään kiehua', norahtelivat immen poskille, josta kirkkaina helminä maahan tipahtelivat. Silloin alkoi kuulua' hiljainen, ihana kantelon soitto, niinkuin kaukaa metsässä olisi hellästi' helissyt, ja ääniä joiden suloisuutta Suomettaren korvat eivät vielä olleet kuullunna. -2-Mi apu itusta sulle, Mikä kyynelten kylystä ! Silmäsi kovin sulavi, Kerät kultaset kuluvat, Sammuvi säteihen säihkyt, Tähti-tuikut tummenevat, Siitä tulvien tulosta, Siitä murehen menosta ! Rintasip' on raukenevi, Syän surkea sujuvi, Povesi pakahtunevi, Ja mieli menehtynevi, Niistä pilvistä polojen, Niistä huolen hattaroista ! Paljon kestit, paljon kärsit, Kärsit paljoa poloa, Paljon kestit, kestä' vielä, Kestä' kylmiä kylyjä, Kestä' kuormasi kovuutta, Kanna' kaihoa katala, Sie'ä' suuren survimista, Suuren niskan nakkeloa, Sie'ä' syytönkin sysintä, Lykkelö kovan kovankin. - Näetkö, kuten tulevi, Kutenka kohotteleksen Kultasen ruson kipunat, Säihkyvät säe'-särämät, Nep' e'ellä ääntelevät, Eelläpä helähtelevät Tietä kirkkahan tulijan, Matkoa ison jumalan; Se sun auttavi akasta, Päästävi pahan parista; Sill' on ankarat aseensa, Väkevät varustimensa, Tappara tuliteränen, Kalpa kaiken kunnollinen, Se on Luojan lähettämä, Taivosista tänne' tullut, Se on toivoa tukiva, Valon valvova isäntä, Kahleihen kolistelija, Koston kultanen kuningas ! Siitäp' on apu sinulle, Turva kaiketi' tukeva. Elä itke' armas impi, Elä vaivanen valita', Mi lepo itusta sulle, Mikä kyynelten kylystä ! ( Jatko toisten. ) Mintähden ja Sentähden. Kysymyksiä ja vastauksia kaikkeen Luonnon tietoon kuuluvissa asioissa. ( Jatko 5:stä N:sta. ) Ei liene' hyvä nimittää' samaa asiaa monella nimellä, niinkuin kirjainen " Mintähden ja Sentähden ", paikoin, esimerkiksi; Kimmo, Poukko, Jousto, Ampu merkitsevät kaikki yhtä ja samaa kappaleiden omaisuutta, joka Latinaksi on Elasticitas. Jos usiat sanat kirjantekiän mielestä ovat yhtä sopivaisia, niin luulisimme sen olevan pidettävän, jota muut ennemmin ovat kirjoittaneet ( niinkuin äsköisistä sanoista Kimmon ); tai' sopisi kysyä' jo joltakulta toiselta neuvoa. Olisimme myöskin tämän kirjaisen suoneet pitäneen vanhoja nimiä kernaammin kuin tehneen ihdan uusia, vaikka kyllä tunnustamme hänen uutten nimeinsä' olevan parempia ja luonnikkaampia, kuin vanhat, esim. Sähkö, jonka hän on ottanut Liekkeen siaan merkitsemään voimaa, ( Latinaisella nimellä ) Electricitas. Mutta ei ole hyvä että saman voiman yksi kutsuu niin toinen näin, vaan vanhat huonommatkin nimet, jos eivät ole' peräti' sopimattomia, ovat paremmat kuin monet nimet; jotka ainoastansa' sekoittavat *), sillä uusia nimiä tehdessä seuraa kukin omaa päätänsä', ja niin muodoin saadaan yhdelle' tiedolliselle' asialle' melkein niinmonta nimeä, kuin sen tutkiaa elikkä kirjoittajaa. -2a--2-Muutama tahtoo pitämään tiedollisissa kirjoissa nimityksiä vanhoilla kielillä, koska ei kumminkaan kaikille' asioille' taideta' suomalaisia saada'; " kaikki pitäisi suomennettaman taikka ei ollenkaan, " sanovat he. Voitoksi katsovat myös sen tiedoille', jos kaikilla kansoilla yhdet yhdet ja samat nimet olisivat. Eivät hekään väärin ajattele'. Näin yhteisiä nimiä pitäminen olisi meidänkin mielestämme voitoksi, kuitenkin ainoastansa' iso-oppisille' ja kokomailman miehille'; alkavaisille sitä vastaan vahingoksi ja Suomea rakastaville' äkäyttämiseksi. Koska eninosa Suomalaisista vielä ovat vähä-oppineita, niin on paras puhua' heille' Suomea, missä taidetaan, ja ainoastaan hätä-varaksi ottaa' outoja sanoja. Aivan äkiä yhtäpitäväisyys ( consequence ) ei ole' paras **) kaikissa paikoin, eikä ole' tähänasti' keneltäkään kansalta seurattu Merkintö-sanain ( termini technici ) vuoksi. -2a-- Mutta tämmöistä Tiedes-suomea en luulisi' kenenkään kärsivän. ] -2--2a--3-Erinomattain Suomenkielelle' ovat oudot sanat vastahakoisia, esimerkiksi: Phosphori, Oxygenium, Isolatorit, Physikako ?, Physijan, Cometatpa, jotka muissa kielissä eivät kuulu' niin peräti' pahalta; 2:ksi on vasta-alkavaisten paljoa huokiampi saada' muistoonsa' omia kuin vieraita sanoja, eivätkä nämät unohdukaan niin huokiasti' kuin vieraat; 3:ksi, jos ovat hyvin valituita, niin että nimi jo osottaa enimmän puolen asiasta, niin ei tule' vähä-oppisille' semmoisia sekannuksia kuin oudot, tuntemattomat sanat tuovat, niinkuin esimerkiksi Ruotsissa panee moni tiede'- ja taitosanoja varsin sopimattomiin paikkoin *). -3a-- " Hyvin kyllä, " vastasi äijä, " mutta näinä aikoina on hän ruvennut olemaan kauhia Philosoph. " - " Mitä sillä sanalla, Philosoph, tarkoitat " kysyi toinen. " Mitä! " lausui ukko, " Sitä, että hän on ruvennut niin helvetin tavalla ryyppäämään. " - Jos tämäkin äijä rukka olisi Ruotsinkielessä kuullut tämän Greekalaisen sanan siasta jonkun omituisen nimen, niin eihän suinkaan olisi' luullut sen sanan Juomaria merkitsevän, joka Viisauden rakastajaa merkitsee. Ruotsalaiset, niinkuin muutkin Länsi-Europan kansat, ovat kirja-kieleensä' ottaneet suuren paljouden outoja sanoja, joiden vuoksi vähä-oppiset ovat kuin hullu myllyssä. Oppineet heidän seassansa' nauravat oppimattomain tyhmyyttä kuullessansa' näiden sanovan: Medikusk ( kuin pitäisi sanoman: Medicus ), Fäbless ( kuin pitäisi: Noblesse ) Kumsiun k. p. Commission ), eivätkä ajattele' että heidän tulisi hävetä', koska ovat täyttäneet äitinkielensä' oudoilla lauseilla, joita eivät ole' viittineet ruotsiksi kääntää'. Pitäisikö niiden, joiden aika menee kaikille' jokapäiväistä leipää hankkeissa ja muissa raskaissa töissä, vielä ehtimän outoja kieliä oppia' ? Ei suinkaan ole' heidän, vaan Tietomiesten, häpiä vierasten sanain väärin-käyttäminen. Tätä häpiätä en soisi' Suomalaisille' Oppineille' jonkatähden pyydän heitä oman maan kielestä isällistä murhetta pitämään, jolla tekevät hyvää niillekkin, jotka heidän hiellänsä' ja väellänsä' elättävät. ] -3-Tohteri Roos on tässä asiassa ollut samasta ajatuksesta kuin mekin, sillä hän on suomentanut melkein kaikki tieteelliset nimet, mutta yhtä hyvin antanut ymmärtää' ettei kaikkia välttämättömästi' ole' suomentaminen ( esimerkiksi: sivulla 20 on hän pitänyt vieraan sanan, Barometer ). Mutta vieraita nimiä emme hyväksy niillä kappaleilla, joilla jo vanhuuttain ovat omat nimet, niinkuin Norsulla, jota, sivulla 6, kutsutaan Elefantiksi. Paikoin taasen, kaiketi' huomaamati', kirjoittaa T:ri Roos vieraan nimityksen, jota toisessa paikkaa suomentaa; esim: Kubikjalka, vaikka sanan: Cubus kääntää Makuriksi. Paikoin on kirjantekiämme ottanut kaksi sanaa yhden vieraan liitto-sanan suomennukseksi esim: Puoleensa veto ( attractio ), koossa pito ( cohaesio ); me olemme niiden puolella, jotka tätä eivät hyväksy', sanoen tämmöisten kaksi-sanain olevan sangen vaivalloisia monissa taivutuksissa ja johdatussanoissa ( derivata ), niinkuin Puoleensa' vetonsa', Puoleensa vedollinen. Vedäntö, jolla on merkitty Attractionia, ja joka usialta on hyväksi katsottu, on tieten parempi. Mutta jos ei saada' yhtä sanaa osottamaan mitä tahdotaan, niin on ottaminen kaksi tai' usiampikin, vaan ei tarpeetoinna. Sana: Gas näyttää olevan suomennettu Kaasulla näiden yhtä kuuluvaisuuden tähden; höyry olisi kuitenkin parempi, sillä kaasulla tarkoitetaan aina jotakin näkyväistä, niinkuin puheissa: " harmaa kaasu, " " taivaalla on kaasua " j. m.; Höyryllä sitävastaan näkymätöintäkin, niinkuin: " Viinan höyry, " " Lämpymän höyry " j.n.e. Sukellus-kello ( siv. 6 ) antaa sanalle': kello, jolla jo on kaksi varsin erilaista merkitystä ( Horologium, hetken osottava kello, ja Campana, soitettava kello ), vielä kolmannen ! Parempi siis lienee Sukellus-pullakka. Oxygenium ( Syre ) on tässä kirjassa: Happo; parempi mielestämme Hapos; sillä tämä ei ole' itsessänsä' hapanta, vaan ainoastaan ainetta josta muiden yhdistyksessä' tulee hapanta, ja ne sanat, jotka osottavat alkua eli' ainetta johonkin kappaleeseen, loppuvat s:llä, esim. Mustas ( aine' joka tekee mustaa ) Taikinus ( taikinan aine' ), Teelmys ( tekokeskinen ), Makkarus ( makkaraksi aivotut sekä jauhot että veri ja muut ), Leipämys ( leivän alku ), Aidas ( josta muiden, nimittäin seipäiden ja vitsojen, avulla tulee aita ) j.n.e., samalla lailla siis Hapos ( aine' josta muiden yhdistyksessä tulee happo eli' happama ). Ei se tehne' tätä nimitystä: Hapos, sopimattomaksi, että semmoisiakin happamia aineita on, jotka eivät ole' Hapoksesta ( Syre ), sillä on aitojakin ( esim. kivi aitoja ), jotka ole aidaksista: eikä sekään että Hapos tekee yhdistyksiä, jotka ovat varsin vastaisia ( motsatta ) hapatuksille', sillä tehdänpä aidaksistakin, esimerkiksi, portaita, joiden virka on varsin vastainen aidan viralle'. ( Jatko toisten ). Suomi. Lentolehti Suomi, entisen " Suomalaisen " jälkeinen, on " kannuksiensa, siipiensä ja sulkiensa kasvettua, " jo toissa lauvantaina taikka oikeimmin viimeis keskiviikkona lehahtanut lentoon aivan pyryyn pakkaseen. Se tuopi ottajillensa jokaiselle kristitylle mieluisimman kuvauksen " Kristus hirsipuussa, " herran Lievendahlin kivipainossa ylen somasti tehty. Viimeis lauvantain lehti antaa Herran Ehtoollisesta soman kuvauksen. Toivomme muitakin samanlaisia ja yhtä kallisarvoisia kuvauksia Suomen tuovan meille lahjaksi, jos sen sanoja emme väärin ymmärrä'. Jo näiden kuvauksienkin tähden ansaitsi Suomi yleisesti otettaa' kaikilta Suomalaisilta. Sen innokas sisällisyyskin lupaa tulla' aivan huvittavaksi ja ilmoituksen jälkeen entistä " Suomalaista paljon sisällisemmäksi. " Jahka ensin muutamissa numeroissa varusteleimme, niin aj'omme me vielä ruveta " vehkuroimaan " tämän " Suomen Pojan " kanssa, että on lysti katsella'. Meillä on " peätä peälle männä, " sekä " mieli miekatella, " juuri kuin Lemminkäisen muinoin " Käsi käski, toinen kielti, Suonet sormiset pakotti " päästä' vaan Pohjolan pitoihin kuta pikemmin. Suometar on, ehkä neitinen, kuitenkin " iteppäinen, harrasmielinen ja kiivas-luontoinen, " ja kokee pitää äijältä älyä, kuin näin nuorena voipi. -4-Lupaukset ovat suuret; tähän niitä vaan näytteeksi on pistetty, ja pysyneehän tuo niissä, eihän tuo sanojansa syöne', lieneehän hänellä muutakin syötävätä. Meidän näkyjään ei tarvitse' Suomen sotaa paljon pelätä'kään sillä se on asetainnut pahimpaan paikkaan sotakentälle; " tanhuaan, " jossa tavallisesti lehmiä ja muita eläimiä pidetään, ja sielläkin sanoo " seisoavansa soan sopassa. " Tämä " soan soppa " ei voi' olla' muuta kuin koalia, jota venäläisetkin sotamiehet keittäävät, ja mahtaa Suomi seisoa'kin suuressa summattomassa koalikattilassa peätänsä myöten, sillä maljaan sen tuskin jal'at sopisi, ja eihän se sitä vaillinaisesti tehne', kuinhan vaan mitä suurempi astia paikalla on. Mutta eläs sano', taitaa se jo olla' niin viisas kuin vanhakin; taitaapa se vaan purskahuttaa' soppaa " vasten silmiä sille, joka vaan tahtoo hänen kanssansa tyhjästä torua'. " Voipas jo kerran voisimme, niin purstosta kohottaisimme tuota Suomea sopasta ylös, näyttääksemme muillekin, minkä siivoinen se siinä sopassa oikein on. Taitaapa silloin Suomi voivotella', ja huoata' " kuin Suomi rupesi, niin Suometar repäsi. " Ottakaat nyt Suomalaiset aivan innolla tätä urhoollista Suomea, jos ei muuksi niin lystin vuoksi; kyllä se edestänsä paljon hyötyäkin tekee, sen voimme hyvin ta'ata'. Helsingin Sanomille. Helsingin Sanoma N:o 9 on sekautunut Tanskan Sanomaan " Fædrelandet, " ja siitä oman mielensä jälkeen vääntänyt sanoja, jotka vääntelemättä sen mielestä lieneevät olleet meille lii'an hyvät, sillä se liittää niihin sanat: " tästä paljosta Suomisuudesta ( vid denna myckna Suomistiskhet ) oikein mieli kääntyy samalla lailla kuin jos kuulisin, että Saksalaisilta paljaassa Saksalaisuudessa kaikki Saksalainen mieli häviää. " Luuleeko H. Sanoma, että meiltäkin Suomisuudessamme Suomalainen mieli häviää. Kyllä on hän selittävänänsä sanojansa ja kehuu antavansa kunnian kumarruksia asiallemme, mutta moittii sanoissamme olevan lii'an paljon vaan näytteeksi ( " skyltväsende " ). Missä sanoissamme tämä liika " skyltväsende " olisi sitä emme tiedä'. Toivoimme paremmin kehoittavia ja puolustavia sanoja H. Sanomiltakin, mutta se meitä vaan moittii ja lukijoitensa mieltä meistä kylmentää. Jos ei näin vaikka olisi'kaan H. Sanoman mieli, niin muistakoon vastaksensa, että sanalasku: " Siinä paha kussa mainitaan, " ei valehtele. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli koossa viimeis Keskiviikkona ensi kerran tällä vuodella. Oppilaisille': Sirelius ja Polén, jotka ovat Runoja ja Satuja kokoilemassa, päätettiin antaa', paitsi jo ennen annettua 50 Ruplaa, vielä toinen senverta, etteivät tarvitse' rahan puutteen tähden kesken palata'. - Majisterilta A. H. A. Kellgreniltä Berliinistä saadusta kirjeestä kuultiin Rohvessorin, nimeltä: Schott, siellä opettavan Suomea. Oppioilla, joita on 5, on puutos suomalaisista kirjoista; heidän on täytynyt kynällä kirjoittaa' sen vähäisen luvun, jota Rohvessori selitteli. Meidän omassa Opistossamme ei ole' suinkaan kirjain puutos, mutta lieneekö sentään viittä Suomea opettelevaista, vaikka on kyllä Suomea taitamattomia? ! " Kuullessani, sanoo Kellgrén, Suomea ( Savon puheenparrella ) luettavan Saksan parhaassa Korkiaopistossa tunsin erinomaista liikutusta. Schott on ihmeellisen taitava asiassansa'. " - Seuran esimies luki kaksi neuvottelemista Korkiaopiston Lehtorilta, M. Akianderilta; toisen uusien sanojen ja merkitysten kokoilemisesta Lönnrotilta tehtävään Sana kirjaan, niin että jokaisesta kymmenestä maksettaisiin Hopia-rupla; toisen neuvottelemuksen, kuinka Suomen eri puheenparsia omaisnuksinensa' saatasiin valkeuteen, toinen toisensa' rinnalle' asetettavaksi. Näistä on Seura tänä keväänä antava päätöksensä' ilmi Sanoma-lehdissä. - Viimeksi nähtiin hyväksi toimittaa' uutta enättyä ja parattua painamusta Kalevalasta. - Kirjakauppamme kehno tila on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle' suureksi huoleksi. Hiippakuntain Sanomia. Turussa on, 27 p. Tammi-kuuta, pantu vaaliin Nurmon Kappalais-tilaan: 1:ksi Sidebyn Kapp. Kaarlo Juha Häggström, 2:ksi Kirkkoherran virkaa pitävä Orihvedellä, Vara-Kirkkoherra Pietari Etvarti Åberg, ja 3:ksi Ruoveden Kirkkoh. Apulainen, Henrikki Linderoos. - Pitäjän apulaisen vaaliin Metsämaan ja Alastaron Kappeleihin pantiin: 1:ksi Kapp. Siainen Alastarossa, Juha Reinholti Hammarén, 2:ksi Kappal. Apulainen Urjalassa Kaarlo Juha Lindholm, ja 3:ksi Armo-vuosi-Saarnaaja Suodenniemen Kappelissa Kustavi Nyholm. - Kumlingeen tulevaksi Kirkkoherraksi säätylle', Penjami Sulinille', on suotu vapaus Pää-opettajan virasta Uudenkaupungin Vähä-koulussa. - Määrätyt ovat: Majisteri Ahilles Akamemnon Ingelius Väli aikaiseksi Pää-opettajaksi Uudenkaupungin Vähä-kouluun, Temmeksen kappalaiseksi säätty, Herman Malmberg pitämään Väli-aikaisena mainittua virkaa 1:stä p. tulevassa Huhti-kuussa, siksi kuin viran saa vastaan; tätä ennen Kapp. Ap. Suomussalmella, Ture Pirger Wegelius, tulevan Huhti-kuun 1:seen p. Kapp. Apulaiseksi Maanlahdessa ja siitä ruveten Pruuki-Saarnaajan virkaa pitämään Orisvuoressa; ja Kapp. Ap. Ristijärvellä, Juha Henrikki Ervast, Kapp. Apulaiseksi Suomussalmelle'. - Virkaan on vahvistettu Tieto-viisauden Majisteri, Kaarlo Aleksanteri Alcenius, Ensimmäiseksi Kanssa-opettajaksi Oulun Iso-koulussa. - Vara-Kirkkoherran nimi ja arvo on annettu Lapuan Kappalaiselle', Tieto-viisauden Majisterille', Lauri Reinholti Malmstenille'. - Tämän kuun 3:na p. on pantu vaaliin Taholammen Kappalais-tilaan: 1:ksi Kuolajärven Kappalainen Krist. Wilh. Litzell, 2:ksi Multian Kappalainen Kaarlo Kerharti Alcenius, 3:ksi Pidisjärven Kapp. Apulainen, Tieto-viisauden Tohtori, Niilo Frosterus. - Määrätyt: Lisä Kansa-op. Turun Iso-koulussa, Majisteri Knuti Legati Lindström, pitämään tänä lukuaikana Toisen Kansa-op. virkaa samassa koulussa; Pappi Kaarlo Elias Roos pitämään mainitulla ajalla Lisä Kanssa-op. virkaa mainitussa koulussa; Maalari, Juha Kustavi Hedman, tekemään Piirrotus-opettajan virkaa Vaasan Lukiossa, Saarnaajan Ap. Perhossa Kaarlo Vetrikki Pfaler tekemään, Palvellus- ja Armo-vuosi-Saarnaajana, Kappalais-virkaa Turtolassa. - Käsky-kirjeet koetus-saarnain pitämiseen ovat lähetetyt vaaliin pannuille' Kirkkoherran virkaan Pudasjärvelle'. - Kuollut on Kappalainen Turtolassa, Vara-Kirkkoherra E. W. Frosterus, 12 p. Tammi-kuuta. Tämä virka on haettavana, 150 päivän sisällä, 12:sta p. Tammi-kuuta. [osoittavan käden kuva] Anomuksesta aikoo allekirjoitettu, jos, ja niin pi'an kuin tarpeeksi kuulioita on ilmoitainut, ruveta' luettelemaan Kalevalasta. Kuulijaksi on myös tuleva Ungarilainen Yurkovitz. Tarkemman tiedon antaa Tohtor Kolanin perillisien kartanossa asuva D. E. D. Europaeus. [osoittavan käden kuva] Tilaajoille' Helsingissä jaetaan tämä Viikko-lehti Waseniuksen Kirja-puodista joka Tiistaina puolipäivästi' ja jälkeenpäin. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa Painamiseen annettu: G. Rein.
|