Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 28 päivä Huhtikuuta. N:o 17. Ote kirjoituksesta T:ri M. A. Castren'ilta, ann. Funkinsh'ista 27 p. Helmik. ja Irkutsk'ista 10 p. Maalisk. Viime vuoden alussa oli Suomettaressa ( 1-4 ja 8 N:ssa ) " Tutkistelemuksia Suomalaisien esi-isistä ja niiden asumapaikoista ", jotka tämän mukaan oisivat löydettävät keski-Aasian ( Altain ) vuoristo-mailla. Maamiehemme Tohtori Castren oli luonnollisesti paras ja sopivin mies tutkimaan mainittuin " tutkistelemusten " perää; jonka vuoksi niiden kirjoittaja lähetti ne Hänelle moniaiden asiaan kuuluvain kysymykseen kanssa. T:ri Castren on nyt vastannut niille ja luulemme olevan velvollisuutemme suomentaa Suomettaren lukioille ne paikat tästä, jotka liikuttavat mainittua asiata. " Ennenkuin lähden vastaamaan erinäisille kysymyksillesi, tahdon minä mainita pari sanaa Suomettaresta. Kieltämättä on tämä sanomalehti, mitä lämpimään intoon asiassa, tukeuteen ja yhtänäisyyteen mielissä, selvään asian selitykseen ja puhtaasen kieleen tulee, ollut paraimmista mitä äitinkielellä koskonkaan on toimitettu. Ehkä annettu sen niin kutsutun " Suomikiihkon " nuorimmilta ja lämpimimmiltä edusmiehiltä ei Suometar ole kuitenkaan näyttänyt mitään kiihkoa, vaan yhä pitänyt tasaista oloa ja tällä omaisuudellansa saattanut isänmaisen asian vastustajat häpiään. Voisi kuitenki sanoa tämän sanomalehden moitteeksi, että sen pääkirjoitukset ovat olleet kovin vähän vaihattavia ja sisältäneet enemmän Kielioppia kuin tarpeeksi, sekä että sen kieli välistä on näyttänyt muinallisuuden ( klassicitet ) tapailemista ( tavattomia sanoja, sanan parsia ja käänteitä, nimentä- ja maininta-tapaisia * ) lausejuotteita m. m. ), joka on saanut kirjoitustavan kampeaksi ja teeksenteleväksi. -1a--1-Tämän sivuuttamisen perästä palaan minä kysymyksiin joista kaikestaanki koen vastata tärkeimmille. 1. " Missä on Suomalaisien vanhin kotipaikka " ? - Tämä kysymys on kokonaan vieras tiedustuksilleni; sillä tarkoitukseni ei ole aivan ajan alusta muuta mielinyt kuin Altai-vuoristoon asti seurata Suomalaista siirtoretkeä nykysille asunsioillensa ja sen alla selittää sitä heimolaisuutta jossa Suomalaiset sukukunnat ovat Altain kansoja suhteen. Samalla olen sekä Venäellä että Siperiassa kokenut tarinoissa, vanhoissa muistojäännöksissä, paikkakuntien nimissä m. m. tavata kaikkea semmoista, joka voisi käydä selitykseksi Suomalaisen kansan siirtoretken historiassa. Näet tässä yleiset ja kumoamattomat päätökset tähän asti tehdyistä teidustuksistani: A ). Suomalaiset kielikunnat ovat suuremmassa tai pienemmässä mitassa heimoja kaikille Altai'n seuduille asuvien ja kieltä siirtyneiden kansain kielille. Likinnä kuitenki lähestyy kielihaaramme Samojedilaiseen ja Turkkilaiseen, vaan sillä on myös selvä heimolaisuus Monglilaisten ja Tungusilaisten kielikuntien kanssa. E ). Mainitusta kieliheimosuudesta voipi varmasti päättää että Suomalaiset muinosina aikoina ovat asuneet Altai-vuoriston seuduilla. Sama todistetaan myös Suomalaisten sukukuntien nykysestä asuma-alasta sekä monesta Altai'in luona tunnetusta paikkunnan nimestä, jotka kieltämättä ovat Suomalaisesta sukuperästä. -2-Monilukuiset muinosjäännökset etelä-Siperiassa eivät luultavasti ole Suomalaisilta. I ). Kuten Suomalaiset kielensä vuoksi ovat likisemmät länsi-Siperialaisille sukukunnille, tulevat kaikki muutki jälet heissä enemmän ja enemmän harvemmaksi itä-puolella Jenisei-jokea. Minulla on täysi syy siihen luuloon, että tiheimmät Suomalaisten muistojätteet löytyyvät Siperiassa Ylä-Irtischk'in alustalla, mutta tutkinnan tästä seikasta olen säästänyt paluumatkalleni, jollon aikomukseni on niin likeltä kuin mahdollisesti seurata Siperian rajaa, kaikistaanki Tobol'in Guvernementissä. O. Smtar-17-2 Venäenmaan sisämailla löytyy, kuten sinäki olet maininnut, monilukuisia paikkakunnan nimiä lainatuita Suomesta ja sen heimokielistä. Kartat antanevat kuitenki, vasten luuloasi, ehkä ihan vähäisiä osoituksia tämän suhteen, koska useimmat kylän nimet ja monet muutki paikkakunnalliset nimet ovat Venäellä nykysinä aikoina muutetut. Hyvän avun tämän suhteen tarjoaavat jotkut vanhat maakirjat ( jordaböcker ), jotka ei kauan sitte ovat painetut Muskovassa ja löytyneevät siellä kaupaksi " rinkillä ". Näistä on minulla jokseenki täydellinen keräys. 2. " Eikö nykyjään löydy Aasian sisusmailla yhtään Suomalaista sukukuntaa " ? - Tälle kysymykselle voipi epimättä vastata: ei ! Ehk' ei liene sinullekaan tietymätön kuinka eräs Madjarilainen, jonka nimi tällä kertaa ei muistu mieleeni, on monet vuodet asustellut Tibet'issä ja muissa Aasian maissa tahtoen siellä etsiä Madjarilaisten heimokansoja, mutta ei ole ollenkaan löytänyt mitä etsi, ehkä hänen tiedustuksensa eivät luultavasti liene menneet tieteen suhteen hupiin. 3. " Voisiko Venäläisellä matkapassilla liikkua halunsa mukaan Mongoliassa " ? - Venäen hallitus, antamatta passia semmosille matkustuksille, valvoo sen lisäksi tarkoin sen yli, ett' ei kukaan Venäen eli Kiinan alamainen saa kulkea yli rajan. Saattaa kyllä, niinkuin allekirjoittaja teki, vartioittomilla paikoilla piiliä Mongoliaan, vaan semmosessa tapauksessa ei uskalla mitään vähempää kuin ijäistä vankiutta Peking'issä. Että Venäen puolelta tulla Mongoliaan ja vaaratta maan läpi matkustamaan, siihen en tunne muuta keinoa kuin että matkustavainen antaiksen Venäen lähettiläsjoukkoon, joka kunaki viidentenä vuotena lähtee Kjachta'sta Peking'iin. Ensi keväinä, se on vuoden perästä, hankitaan uusi lähettiläsjoukko mainituksi tarpeeksi, ja se on ollut rakkaimmista haluistani päästä siihen osalliseksi. Raskaalla sydämellä on minun kuitenki täytynyt kituloisuuteni tähden jättää tämä oikomus aivostani; vaan jos kukaan Suomalainen oisi halullinen asiaan, niin tahtosin minä palauttuani Pietariin kokea hankkia hänelle siaa tähän lähettiläsjoukkoon. Tämä taitaa kuitenki olla hyvin vaikeata, kosk' ei Kiinan hallitus suvaitse enemmän kuin 10 henkeä mainittuun retkeen. Itsestään on jo ymmärrettävä että tämän matkan suhteen pitää jo ennalta hankkia käytettävä taitamus Mongolin kielessä. Ja tämä taitaminen voitasiin paraitse saada asumalla joitakuita kuukausia Irkutsk'in Buratein tykönä. 4. " Eikö Siperiassa löydy ketään Venäläistä eli Aasialaista joka oisi käynyt Aasian sisusmailla " ? - Semmosia löytyy täällä paljon, erittäin Kiinalaisista kauppiaista, jotka asuuvat pienessä kauppakaupungissa Maimatschin, 4 virstaa Kjachta'sta. Vaan nämä Herrat tietävät aivan vähä Aasian kansais-suhteista. Ei tässä paljon hyödy " pappa Hyakinth'istäkään ", joka on ollut erään Kiinalaisen lähettiläisjoukon esimiessä sekä antanut erinäisiä kirjateoksia Kiinasta ja Mongoliasta. Kertomuksen Kiinasta olen minä nähnyt käsikirjoituksena yhdellä virkamiehellä Irkutkissa, Sytschevitsch nimeltä, joka lähettiläsjoukon jäsenenä on asunut 11 vuotta Peking'issä. Mainitun kertomuksen olen läpi-lukenut ja sittemmin suupuheella tyhjentänytki kirjoittajan tietoaarteen sanoista, vaan en ole erittäin siitä rikastunut. Sytschevitsch tunnustaa itsensä ei paljon harrastelleensa kansallisuuksista, vaan uskoo voitavan itse Peking'issä saada hyvin täydellisiä tietoja vierassukuisista kansakunnista erittäin niiden pappien kautta. Ainoastaan tässä aikeessa tekemään tieteellisiä matkustuksia ei hallitus taida antaa lupaa, mutta muun syyn alla matkustaminen ei toki liene kielletty. Erinomaisen kiirun suhteen täytyy minun jättää muut kysymykset sikseen ja muun seassa koko Suomalaisen nimityskirjoitannan. Mitä Suomettareen otettuun kysymykseen tulee, myödytän kyllä siinä löytyvän jotakuta asianmukaista, mut enimmät siinä on mielityksiä, joita tutkimuksen nykysellä jalalla voipi ei todistaa eikä täydellisesti kumota. Ylimmittäin täytyy minun muistuttaa että toivosi Korkeasta Aasiasta ovat liian hilpeitä. Väinämöisen kantele on siellä jo ikuisesti lakastunut ja onki vähemmin uskottava, että edes vähäsiäkään jälkiä Suomalaisista löydettäsiin tuolla puolen Altai'ta, josko ei vaan Amur'in mailla. Mitä takasitulooni tulee, niin on Tiede-Akademia myödyttänyt puoli vuoteisen pitentämisen matkarahastani, jon vuoksi en ennen Syyskuun keskiväliä voi päästä Pietariin. Kuitenki ai'on jo Toukokuussa jättää Irkutsk'in Kuvernementin ja vähitellen vetäiä länteen päin. Paraimman osan kesästäni tulen uskottavasti viettämään Tobolsk'in Kuvernementin eteläosassa, missä toivon vielä löytäväni tiheöitä jätteitä Suomalaisesta suvusta, erittäin Irtissk'in jokikunnassa- - - ". -3-1. Sanokoot mitä hyvänsä, teollisuus ja siitä syntyvä kansallinen varallisuus on ainaki se perustus jolle valtiot paneevat kaikkinaisen hengellisen toimensa. Tieteet, kirjallisuus ja taiteet, se on: koko sivistys on yhtä paljon tämän varallisuuden tilasta kiinnitetty, kuin tämän varallisuuden synnyttäjällä, teollisuudella, on jos ei aina juurensa niin toki edestyttäjänsä sivistyksestä. Sitä ei voi muka sanoa että taito synnyttää tiedon, varallisuus sivistyksen, ennemmin synnyttää tieto taidon, sivistys varallisuuden. Mutta niinkuin taito on tiedon hedelmä, niin pakottaa taito teollisuuteen, tämä taasen tuottaa varallisuutta, joka puoleltaan on koko kansallisen sivistyksen kannattaja. Lyötyy kyllä kansoja, joiden luonteessa jo näyttää olevan erinäinen taipumus millä erittäin tiedollisuuteen, millä teollisuuteen, vaan toisilla taasen erinäinen taipumus siihen eli siihen eri haaraan näistä kummastaki. Tämän mukaan sitä puhutaan kauppakansoista ( Phoinikilaiset ja Enklantilaiset ), tiedollisista kansoista ( Kreekkalaiset, Saksalaiset ja Ranskalaiset ) j. n. e. Toisia kansoja taasen yllyttää maansa luonto ja tila missä teollisuuteen, missä kauppaan. Vaan se on aina havaittu ja löytyy jo asian luonnostaki, että kerran toimeen - olipa se sitte hengellinen tai ruummiillinen - herätetty kansa ei kauvan voi harrastaa yhtä, ennenkuin jo toisenki puute tuntuu ja siemen juurtuu siinä. Mutta löytyy semmosiaki kansoja, joiden luonteessa emme havaitse erinäistä taipumusta yhteen eikä toiseen, joita maansa annit, luonto ja tila eivät kehoita suurempaan toimeen. Löytyy niitäki, joiden ehkä kuinka hyvät taipumukset ja lahjat kukistetaan taikka rahvasrikkaammalta ja teollisuudessa jo vaurastuneelta naapuri-kansalta, taikka vastenluonteisilta, kaikkea ylävämpää liikettä sekä tointa haittaavilta ja tukehuttavilta säännöiltä ja asetuksilta. Tämän viimesen saatamme epimättä sanoa olleen syynä että teollisuus ja muu liike on Suomessa niin huono ja tuskin vielä alottava. Historiamme muka sekä vanhat tiedot sanoovat, ja kansamme nykynen olo vakuuttaa, ett'ei kansaltamme ole koskaan puuttunut halua, taipumusta ja taitoa teollisuuteen eikä tiedollisuuteen * ). -3a--3-Näiden taitavaisuutta raudan, käyttämisessä ja vaatteinsa sekä tarviskaluinsa tekemisessä ylistävät vanhan-aikuiset Runomme, jotka taasen puoleltaan todistavat kuten hengellinen elämä myös on ollut yläisimmässä määrässä kansamme osana. Mutta Suomen onni yhdistettiin Ruotsinmaahan. Suomen kansa sai kyllä saman vapauden kuin muillaki Ruotsin valtakunnan alamaisilla oli eikä mikään paha aikomus Ruotsin hallitukselta Suomalaisia vastaan ollut syynä että tästä liitosta ei ollut enemmän hyötyä vaan ehkä monelta puolen haittaa kansamme edestyksessä. Suurin syy tähän oli että kansamme ei saanut edestyä kaikkenaisessa olossansa itsepäällensä eikä omituisien voimiensa nojalla, vaan maamme oli ainaki Ruotsalaisten silmissä ikäänkuin voittomaa. Ehkä kuinka ylävällä mielellä Ruotsin hallitus hoiti ja huoli maatamme, oli se sentähden eteenki niinä raakoina aikoina luonnollista, että vieras, Ruotsin kieli käytettynä valtiollisissa ja hengellisissä asioissa tukahutti kokonaan kielemme yläisemmän elannon ja sen kautta kansamme yläisemmän hengellisen edestyksen. Mitä teollisuuteen ja kauppaan tulee, loistivat Suomalaiset yhä Ruotsalaisten rinnalla kunne alettiin pakottaa Suomalaisia kauppaansa käymään ainoastaan Tukhulmissa, ja kunne Kuningas Kusto 1:sen sekä Ruotsille että Suomelle vahingollinen tarkoitus saada koko valtakuntansa kaikkinainen liike ja elanto pannuksi Ammattikuntain ( Skråväsende ) luonnottomiin siteihin, juurtui hallituksen päätarkoitukseksi. Näiden alla on Ruotsi aina näihin aikoin kovasti huokaillut ja ne ne ovat vetäneet Suomenmaanki kunnottomaan tilaansa ja pidättäneet sitä siinä. Sillä tämän tarkoituksen yli 200 vuotta vaikuttaessa sai se jo niin vahingoittaa kansamme teollista taipumusta, että luonnolisemman tarkoituksen noin v. 1750 nähtyä ja käytettyä hallitukselta, ei vielä nytkään 100 vuoden perästä ole voitu kaikkia parantaa mitä se pilasi. Ruotsissa on teollisuuden seikka kuitenki pikemmin voinut hyötyä, sentähden että Ruotsinmaa oli likeämpänä sivistyneempiä maita ja teollisuuden tarvis ja arvo sentähden tuli siellä pikemmin yleisemmästi tunnetuksi m. m. Näillä sanoilla on luulostamme näytetty kaikki ulkonaiset syyt teollisuuden matalaan tilaan maassamme. Sisällisiä syitä ei löydy. Kaupan vuoksi on maamme niemenmukainen muoto aivan omituinen. Ja kauppamme onki muun suhteen jokseenki hyvä, ehkä tulli-luvettelot näyttävät että enemmän edestä tuodaan tavaroita maahan kuin viedään ulos. Sen kaupan ei muissa maissa luultasi kannattavan, eikä se olekaan kumma jos siellä-täällä maassamme nykyjään jo kaivataanki rahan puutteesta. Se rahan maasta viepi että raaka-aineet viedään ulkomaalaisille tarviskaluiksi laitettaviksi ja tuodaan maahan kalliissa hinnassa takasi. Maassamme löytyy kuitenki koskia ja muita sopivia paikkoja enemmän kuin missään toisessa maassa tehtaiden rakentamiseksi ja muiksi valmistusrakkeiksi. Raaka-aineita löytyy kylliksi, ja käsiä niiden valmistukseksi samote. Yhtä rikas on maamme pelto- ja niitty-maasta, ja tuolla Savon ja Karjalan synkillä saloilla, joissa löytyy enin näihin käyttämätöntä maata, onki joukottain loisia ja istukkaita, jotka nyt laiskuudessansa paljastavat talonpoikaa ja maata, vaan joiden käsivoimalla maaviljelys ja teollisuus saatasiin verrattomasti loistamaan, jos vaan asianomaiset niin tahtosivat. Sen vuoksi olemmeki niin kovasti vaatineet Rahvaankouluja. Rahvaamme sivistys on muka niin alainen, ett' ei talonpoikamme mieli voi kohota yli päivänsä tarpeen. Tämä rahvaamme kykenemättömyys ja mielettömyys on taasen vaikuttanut muissaki säädyissä saman. Muutenki on pellon ja karjan annit mitä ensimäisiä tarpeita niin omituiselle maalle kuin Suomi on. Sentähden oisiki ensin valvottava peltoaviljelevän säätymme kohotuksesta nykysestä mielettämyydestänsä Rahvaankouluilla ja Maaviljelys-Opistoilla. Vaan ei se ollenkaan estäsi hankkimasta ja asettamasta joka kaupunkiin Porvari- ja Konsti-kouluja, että teollisuutta-harjoittava säätymmeki ylevämmällä silmällä voisi katsoa työnsä ja ahkeruutensa arvoa ja avarammalla katsannolla laventaa tointansa ja työ-alaansa, sekä voisi koulussa voitetulla tiedollansa paremmin käyttää niitä varoja joita käsialoiksensa isänmaassa löytyy ulkomaahan luottaumatta. Sillä näiden kahden säädyn toimi on keskenänsä mitä kiinteimmässä juonteessa ja kummanki loistavaisuus taasen koko maan kansalliselle varallisuudelle mitä painavimmasta arvosta. Eihän kukaan kieltäne että niinkuin talonpoika tarvitsee käsityösteliää ostamaan itseltänsä raaka-aineita ja hankkimaan itsellensä työ- ja tarvis-kaluja, niin tarvitsee käsityösteliäki varakasta ja sivistynyttä talonpojan säätyä, joka ostaa häneltä työnsä tuotteita sekä taasen ymmärtää maastansa hankkia raaka-aineita hänelle. -4-Nykysenä aikana, jolloin sivistys, tieto ja taito sekä näiden välineet ( kirjallisuus ja koululaitokset ) ovat voittaneet niin suuren voiman, ei enää katsotakaan erittäin paljon luonnon lahjoihin ja taipumuksiin. Tieto ja taito ovat tulleet kaikkien kansain yhteiseksi omistukseksi. Mitä yksi kansa keksii ja taitaa, se omistetaan heti muiltaki kansoilta - oppimalla. Opetus on sen vuoksi nyky-ajan ensimäinen ja ylin vaatimus. Ja tämän opetuksen - olipa se sitte mistä luonnosta ikäänsä - perustajana ovat koulut sekä sen edestyttäjänä ja elättäjänä on kirjallisuus. Onko sitte väärin että Suometar ikävöipi Rahvaan-, Porvari- ja Konsti-kouluja Suomeen ? Ulkomaalta. Tanskanmaalta. Holsteinilaiset ja muut Saksalaiset ovat paenneet jo koko Gleswigistä ja Tanskalaiset ovat Rendsborgin linnan edustalla. Itävallasta. Keisari on koko perheineen lähtenyt Ungarin viimeistä valtiopäivää lopettamaan. Tästä lähdein muka ei täällä nykysen valtiopäivää päätöksen mukaan enää pidetä valtiopäiviä samassa ymmärryksessä ja järjestyksessä kuin tähän asti, vaan niille kokoutuu kansalta yhteisesti valituita edusmiehiä eikä eri säätyin ( vapasuvuston, Papiston ja kaupungiten ) asianajajoita, jotka aivan tämän tähden tätä ennen ovat vaan valvoneet itsekuki säätynsä ei yhteisen isänmaan puolta. Italiasta. Asiat ovat vielä ennallaan Lombardiassa muuten, vaan Italian hallituksetki lähettävät nyt tänne sotamiehiänsä Lombardialaisille avuksi. Näytään mielivän sovinnolla lopettaa tätä sotaa. - Useammat Italian valtakunnista ovat yhdistyneet erinäiseen Italialaiseen Liittokuntaan. Venäeltä. Sanomat täältä puhuuvat että keski-Venäessä ovat laihot aivan mustana ja odotetaan nälkävuotta moniaissa paikoin. Saksanmaalta. Se jo meiltä mainittu suuri Valittuinkokous Frankfurt am Main'issa erkani tämän kuun alussa päätettyänsä, miten edusmiesten vaalit Saksan yhteiseen, Parlamenttiin pitäsi tapahtua. Se valitsi kuitenki sitä ennen joukostansa 50 miestä jäämään mainittuun kaupunkiin ja siellä tuumimaan Saksan yhteisistä asioista, kunne Parlamentti voipi kokoutua. Vaalit tähän Parlamenttiin toimitetaan ehdättämiseen ympäri koko Saksanmaan. Kotimaalta. Suomen Senaatti on Julistuksessa, annettu 20 päivä Maalisk., selittänyt että tätä-ennen ( Venäenmaalla ) annettu kielto vastoin kuulumista salasiin seuroin, olkoon minkä nimisiä tahtonsa, myöskin Suomenmaassa on noudatettava kaikilta ilman erotukseta. Hallitsian nimessä on Suomen Senaatti Julistuksessa, ann. 24 p. Helsink., tehnyt tiettäväksi: " että sittenkuin Julistuksessa 21 p. Huhtikuuta 1826 lausuimme Armollisen tahtomme ja aikeemme sellaisten karkiain miehisten pahantekiäin lähettämisestä Siberian kruuvutyöhön, jotka Suomen Isoruhtinanmaan lakia myöten ovat kuolemaan tuomitut, vaan Armon kautta kuoleman rangastuksesta vapautetut; niin olemme Me nyt hyväksi löytäneet Armossa selittää, että mitä sanottu Julistus sisällänsä pitää , myös tulee seurattavaksi kohden samankaltaisia vaimoisia rikoksen tekiöitä, jotka Armosta ovat vapautetut kuoleman rangastuksesta, kuitenkin sillä muotoa, että viimeksi mainitut rikoksentekiät tulevat, kruuvu-työn asemesta, tekemään työtä Siberian-maalla löytymissä Kruunun fabriikeissä ". Huojentaaksensa sekä nykyisiä kaupakeinoille esteellisiä asianhaaroja että Vaivais- ja Työhuoneen kassasta ja Panttikassasta annettuin lainain takasinmaksoa on Suomen Senaatti säättänyt Julistuksessa 29 päivästä viime Maaliskuuta: " 1:ksi, Että lainoista Vaivais- ja Työhuoneen kassasta pitää veroa ylöskannettaa neljä prosenttia kuuden prosentin siaan, ja että jos joku lainanottaja, joka jälkeen 31:sen päivän Joulukuussa 1847 jo on maksanut lainastansa kuusi prosenttia, vielä on samasta l ainasta velassa Pankkiin; niin pitää ne kaksi prosenttia, jotka hän niinmuodoin on liiaksi maksanut, luettaman sen hänellä vielä velkana olevan lainasumman maksoksi. 2:ksi, Että jos Pankin Instruksjonin 78:tta §:ia myöten Panttikassasta annetut lainat olisivat 1848 vuoden sisään takasinmaksettavat, niin mahtaa niiden maksu-aika, lukein 1:sesta päivästä Tammikuuta tänä vuonna, pitennettää toimeksi vuodeksi, samankaltaisille perustuksille, kuin varten lainoja Vaivais- ja Työhuoneen kassasta jo ovat määrätyt Julistuksessa 16:na p. Helmikuuta tänä vuonna ". Osajakoin edesauttamiseksi niillä talonpoikaiselta kansalta hallittavilla Kruunun ja perintö-tiloilla Viipurin Läänissä, joilla Lohkojako jo on tapahtunut, on maamme Hallitus Julistuksessa 7 p. Helmikuuta " löytänyt hyväksi sallia, että sanottuin osakasjakoin kustannus, samalla muotoo kuin Lohkojaon kustannuksista tätä ennen on säätty, ensin maksetaan kruunun varoista, ja sitten talonhaltioilta kruunulle takaisinmaksetaan kymmenen vuoden sisään sillä tavalla, että maksu jaetaan tasan k unkin vuoden päälle, ja että, Heratskriivarin jakokirjan jälkeen, Kruunun Vouti ylöskantaa sen yhdellä kertaa vuotuisten ulostekoin kanssa kruunulle, vasten samankaltaista ylöskantopalkkaa siitä näille palvelusmiehille, kuin Lohkojaon kustannusten ylöskannosta, Armollisessa Kirjotuksessamme Viipurin Lääninhallitukselle 14 p. Marraskuuta 1838, heillen on määrätty, eli vasten kolmee prosenttia ylöskantosummasta, niin myös että tämä palkka, josta Kruunun-vouti saa yhden, ja Heratskriivari kaksi osaa, on yhdellä kertaa Maamittarin palkan kanssa tilanhaltioilta maksettava ". Helsingissä. Viikkomäärin nautittua päiväpaistetta ja kaunista ilmaa, alkoi pääsiäis-aattona sää kolkontua ja rupesi pohja-tuulta kovasti pauhaamaan. Maalta kuuluu että laihot pääkaupunkimme ympäristöllä ovat erittäin kauniita ja herneen sekä kauran kylvö jo loppumaisillaan. Pielavedeltä 18 p. t. k. " Vuodentulo oli mennä vuonna joka paikassa hyvä. Eloa löytyy kyllältä ja oisi talonpojilla myötävänä millä enemmän millä vähemmin - Rukiista maksetaan 3-70 enintäin 4 Rplaa hpssa tynnyriltä, Ohrista 3 Rplaa ja vähä päälle. Eläinten ruoasta ei ole mitään puutetta. - Kesä likenee raivolla; tännäin voidaan tuskalla ja suurimmassa tarpeessa enää kulkea jäillä, ja, mennä keväinä ajettiin vielä 12 p. Toukok. herimättä niillä ! Maaviljeliä tottuneena pitkiin talviin kaipaa nyt sen lyhyydestä kuin ei ole saanut sen alla lopettaa talvitöitänsä ". Kuin on tämmönen rikkaus elosta Savossa ja Karjalassa, oisi toivottava että seurakuntalaiset siellä rakentasivat pitäjä-Makasiinejä missä semmosia ei ennestään löydy ja panisivat niihin ylöllisen elonsa pahan päivän varaksi, ja että, missä vähävarasia Makasiinejä on, niitä enennettäsiin samaan tarpeesen. Iisalmessa oli jo viime syksynä tämmönen Makasiini tietääksemme valmiiksi-saamaisillaan. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|