Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 5 päivä Toukokuuta. N:o 18. Rahvaanopetus-keinoja Suomessa. Moniahta on sanonut: " Suomella ei ole Historiaa " ! - Tätä lausetta saattaa ymmärtää niin ja näin, vaan sanojan mielihyväksi saapi ainaki myödyttää, ett'ei Suomella ole vielä Historiansa valmiina, vaikka samalla pitää siihen liittää että Suomen Historialla on oma Historiansa, joka jo kauan on ollut valmiina, vaikka se on ollut ja on oleva salasuutena sanojalle. Mutta tästä vasta enemmän ! Minulla on eräs hyvä ystävä, joka on ikänsä ja aikuisuutensa suhteen hyvin lauhkea luonnoltansa eikä mikään kiihkoniekka. Tätini, joka on kahden kesken puhuessa oiva ja ymmärtävä ihminen, on jo saanut meille ( ystävälleni muka ja minulle ), aivan tavaksi että joka toisena päivänä hieroa riitaa; sillä vähä riita ja vihastuminen auttaa ruo'an sulatusta, vaikka se altisena ja kiukkuun saatuna saapi sapen kiihkoon ( jota asiaa minä tätini varoituksesta yhtä paljon vihaan kuin Helsingin Sanomat ), sen tietää asiassa kokenut tätini ja koko maailma. Mikähän lienee sattunut, vaan mainittu ystäväni kysyi tuonoin tavattomasti jyrkällä äänellä ja yht' äkkiä: " Kukas se sitte Suomen Historian valmistamiseksi on tehnyt työtä " ? Minä hämmästyin, vaan muistin onneksemme että riita oliki tällä kertaa tavatonta; sillä tämä oli toinen päivä peräksyttäin kuin riitaan yrtimme. Minä pelkäsin pahinta terveydellemme, enkä raskinut sanoa, niinkuin ajattelin, että Suomen kansa on itse vetänyt hirsipuita Historiansa rakentamiseksi. Sillä ystäväni on lukenut Pohjolaisten Osakkeen toimittaman Joukahaisen 2:ssa vihkossa kysymyksen: " Har Finland en Historie " ? ( Onko Suomella Historiaa )? ja sen todistuksille rakentanut päätöksen, että Suomen kansa on elänyt, elää ja on elävä lapsuuden ihanassa i'ässä. Ei hän sentähden usko mainitun kysymyksen nostattajaan ja selittäjäänkään edes voivan kirjoittaa Suomen kansalle Historiaa, ei edes sitten v. 1809. Mitähän lienee: vaikka hyvät ystävät muuten, emme tässä sovi ollenkaan. Joka kerran sentähden kuin emme määrätyllä ajalla tahdo saada riita alulle, otammeki tämä juttu aineeksi, ja teemme sitä aina niin hyvällä menestyksellä että tätini täytyy tulla meitä eroittamaan. Kaikkea tätä tällä kertaa karttava, sanoin minä, ehkä keuhkoini kiehuivat, sokuri-leppeällä katsannolla: " rakas veliseni; lähkäämme ettonetta ( ruokalepoa ) makamaan " ! Ja niin tapahtuiki. Mutta kaikille ei käy näin ettoneen makuuta tarjota, vähimmän vielä lukioillemme, joita ehkä huvittasiki kuulla, miten semmosen riita-aineen, kuin mainittu on, saapi ratkastuksi. Vaan sen kanssa ei ole kummempi seikka kuin muissakaan riidoissa, ja sen saattaa kuka tahaansa omalla koetuksellansa todistaa. Hyvätahtosesti on Suomettareen pantaviksi lähetetty tietoja kuinka eri seurakunnissa maassamme rahvaanopetusta käytetään. Heti johtui mieleeni: noistahan saisi haluttaville kunnollisia todistuksia mainitulle Historiamme valmistustyölle. Se on kyllä tosi, ett'ei niistä saa kuteita loistavaan ja voitolliseen sotahistoriaan kansallemme. Mutta sen toimen tarkoitus, josta nämä tiedot todistavat, on ollut, ja on että saada Suomenmaa voitetuksi Suomen kansalle. Vaan eikö tämä ole kyllä suuri ja kunnioittava kilvoitus, ehkä sen meno on tyyni ja hiljanen ? Eikö tämä toimi, sen vaikutus-tapa ja piiri ansaitse tulla kuuluksi ja havaituksi yhtä paljon kuin joku raastava ja paljastava sotaretki ja sen seuraukset ? -2-Kiitoksella otamme sentähden mainittuja tietoja vastaan ja julkasemme ne aina sen mukaan miten niitä saamme. Niistä oisi, pait muuta hyötyä, ei pienin seki että yleisö niiden kautta tulee tuntemaan mitkä varat ovat jo käsissä, kuin rahvaanopetuksen parannus kerran tullee aikohin. Vaan aikomuksemme ei ole kerrota jo tunnettuja opetustapoja ja laitoksia, ainoastaan tuntemattomammat tulevat Suomettareen pantaviksi. Nämä tiedot panemme yhteen jaksoonsa ja eri nimensä alle, ja saapi edellisiä lauseitamme pitää tämän jakson esipuheena kuka niin haluaa. Turun Hippakunnassa. 1:ksi, Tyrvään pitäjässä. " Se koululaitos joka moniaita vuosia sitte löytyi täällä ja jossa annettiin opetusta kirjoitustaidossa, on jo tau'onnut. Sen siaan on täällä seuraavia vielä voimassa olevia laitoksia: suven ( kesän ) aikana kootaan kirkkoon huonolukusia sunnuntai-iltoina, jolloin yksi Papeista ja seurakunnan Lukkari opettavat niitä tavuussa ja kirjaluvussa. Talvella taasen löytyy eri seuduilla pitäjässämme 4 tai 5 koululaitosta, joissa itsekussaki joku Vaivastenkassan kustannuksella pidetty ja kirjaluvussa hyvin taitava naisihminen neuvoo lapsia mainituissa aineissa. Köyhäin ja varattomain lapsille annetaan näissä koko elatuski Vaivastenkassasta, vaan varallisten lapset saavat kustantaa itsensä. Näissä koululaitoksissa käypi Lukkari kaksi kertaa viikossa, sekä Rovasti tai joku muu pappi joka eli joka toinen viikko. Lopullisissa tutkinnoissa on tavallisesti Rovasti jonku toisen papin kanssa läsnä. Oppivia jokaisessa koulussa on ollut 10 ja 20 välillä, kosk' ei näihin tavallisesti oteta muiden lapsia kuin semmosten, joilta puuttuu muita keinoja kustantamaan ja saamaan alkuopetusta ". 2:ksi, Lopen pitäjässä. Vähäisien voimaini mukaan olen kokenut täällä kylvää sivistyksen siementä, vaan minkä kasvun ne antavat, se on Herran kädessä. Melkeen jokaiseen Kinkerikuntaan olen voinut saada Sunnuntaikouluja, joita sentähden jo on noin 26 ja joiden suuren hyödytyksen jo nyt lopetetuilla kyläluvuilla saimme havaita. Selvä lukutaito ja tottumus kirjalukuun varmistuu päivä-päivältä, - ja siinä on jo suuri voitto. Sillä se nostattaa " nuorisossa nousevassa " halua ja intoa kirjalukuun yleensä. Viime kyläluvuilla möin minä kirjoja 6 hopea-Rplan edestä ja sitäki ennen olen myöskennellyt, niin että tämä todistanee talonpojillamme olevan tiedon halua. 5 tai 6 vuoden perästä on toivossa saada tänne oikea vakainen Pitäjänkoulu, - sen varten on meillä jo 150 tynnyriä Rukiita, joita lainataan ulos tavallista kasvua vastaan, niin että siitä saadaan ehkä hyvinki kaunis summa, jonka kasvuilla voipi palkita hyvinki kunnollisen Opettajan ". Porvoon Hippakunnassa. 1:ksi, Pielaveden pitäjässä. Jo entisistä ajoista on tämän seurakunnan Kappalaisella ollut tapana lämpiminä aikoina kuuluuttaa vuorollansa joka kinkerikunnan lapset lauvantai-illoiksi kirkolle kokoon, jolloin hän Lukkarin ja Suntion ( Unilukkarin ), välistä muidenki taitavien avulla tutkii miten niitä kotona opetetaan sekä opettaa niitä tavuussa, suoraluvussa ja katkesmuksen taidossa. Tämä toimitus sekä alotetaan että lopetetaan rukouksella. Tämän kirjoittaja sai kerran olla tämmösessä Lauvantaikoulussa ja voipi tunnustaa harvoin nähneensä kouluissa niin ilosia, nöyriä ja opin haluavia lapsia kuin silloin. Ainoa, jota kaipasin ja jota mielelläni oisin nähnyt, oli että sakastin ja kirkon seinillä oisi riippunut lukuharjoituksen tapuloita, joita Frenckell'in kustannuksella painetuita löytyy kaupaksi. Ruotsalainen kansallisuus Suomessa. Jo edellisissä kirjoituksissamme olemme kokoneet näyttää miltä kannalta yleiseen isänmaassaamme elävä ruotsalainen kansallisuus on arvattava. Vaan asian tärkeys sallinee meidän vielä koetella kääntää lukioimme tarkkautta samalle alangolle. Ruotsalaisen kansallisuuden puollusteliat, joita isänmaassamme vielä on paljon, ja joiden puhemiehenä Helsingin tutut sanomat näyttäävät olevan, ovat nykyisempinä vuosina saaneet vissin puheen parren, jota tavallisesti viskataan joka paikkaan, missä kysymys on suomalaisen ja ruotsalaisen kansallisuutten keskeydestä, sanoen muka: " ruotsalaisen kansallisuuden hävittämisen maastamme, kansalliseksi onnettomuudeksi ". Tämä itsessään niin pimeä lause, on kuitenki liian selvä, ettei ymmärrettäisi sen tarkoitusta. Sen pääaine on nimittäin sellainen: että Suomen kansa on voimaton piteleimään suomalaisena kansana; sen täytyy siis vaan toisen voimallisemman kansallisuuden avulla puollustaa kansallisuuttansa; eli oikeimmin: sen täytyy lukea itsensä toisen voimallisemman kansan erikseen lohkastuksi kappaleeksi. Olisiko nyt tällä lauseella todellaki perää, niin kaatuisi kaikki puhe suomalaisesta kansallisuudesta mitättömäksi. Vaan onneksemme sillä toki sitä ei ole. Itsensä tämän luulon hyväiliöin täytyy vasten tahtoansa tunnustaa suomalaisten harjoitusten arvon, ja se lienee parasna todistuksena heidän oman päätöksensä ja uskonsa perättömyydestä. Tästä mielten muutoksesta saamme kiittää yleensä ajan henkeä. Se aika on muka jo piammastaan eletty, jolloin yksi kansa luuli olevansa kutsuttu levittämään kansallisuuttansa ympäri maailman ja nielemään kaikki heikommat suuhunsa. Ruomalaisten aikana oli sen ajan kukoistus. Ensimäisen kovan jysäyksen sai se jo otsaansa 19:nen vuosisadan alussa. -3-Ja nyt on se aika jo käsissä, jona kaikki kansat ovat tulemassa veljeksiksi. Yhteinen valistus, yhteinen usko ovat tehneet koko ihmisyyden yhdeksi pereeksi, jossa jokainen kansa on vapa jäsen. Ei yhden kansan ystävyydessä enää ole heikon turva; ei erinomaisissa eduissa enää ole pol'etun suoja: se on vaan koko sivistyneen ihmisyys-pereen suosiossa. Mutta tämä pere ei enää suojele jotakuta vissiä jäsentänsä ja sen erinäisiä etuja unohtaen toisen; ei, se suojelee jokaista vaan sikäli kuin kunki itseys sitä vaatii; sikäli kuin kuki voipi näyttää itseyttänsä tälle pereelle. Sille on muutoin yhtä jos toinen jäsen on jotakuta kyynärää suurempi eli pienempi toista; se tahtoo jokaisen alla sinä miksi luoja hänen on luonut olemaan. Ymmärtämätön ja naurettava on siis Helsingin Sanomain kuvailtu " kansallinen onnettomuus " jonka ruotsalaisuuden häviö maastamme meille tuottasi, liiaksiki kun suomalaisuus ja ruotsalaisuus ovat niin peräti vieraat ja tuntemattoma toisillensa, ettei suomalainen kansallisuus voi mitään kadottaa edellisen hävittämisellä, vaan sen siaan kyllä sen elättämisellä. Vain katkiasiko mikä suoni suomalaiselta kansallisudelta sitä ruotsalaisesta eroittaen ? Me emme voi nähdä mitään sellaista. Tulkaamme niin pian kuin mahdollista puhtaiksi suomalaisiksi, jotka kainustelematta näemme omin kansallisuuksimme tulla sivistyneen ihmispereen jäseneksi. Muulla tavalla se meille on mahdotonta, muulla tavalla emme siihen kuuna päivänä voi tilaa vaatia eikä saada; sillä tämä pere ei kysy enää valtiollista voimaa, vaan kansaa ja kansallisuutta. Toiselta päin taas näyttää kummalliselle että omissa maanmiehissämme voipi kysymys nosta ruotsalaisen kansallisuuden kannattamisesta kotimaassamme. Katsomatta sitä, että pian koko se osa kansaa, joka tälläistä luuloa elättää, on perisuomalainen, on myös enempi kuin 6/7 osa maamme asukkaista suomalaisia, jotka eivät ruotsalaisuudesta tiedä mitään. Kansan onni olisi nyt kuitenki tässä. Niin muutoin: kansa ei olisi onnellinen ennen kuin hylkää kansallisuutensa, ja pukeiksen vieraasen. Sanotaan kuitenki: vapamielinen valistunut hallitus palkitsee minkä kansa kadottaa oman kansallisuutensa luopumisella eli polkemisella. Niin sanova katsahtakaan Irlannin tilaisuutta, vapaallisen valistuneen Englannin alla, muita kansoja mainitsematta. Etemmäksi menemättä, näyttänee sen juuri oman kansamme tilaisuuski. Missä hakisimme syytä kaikkeen tiedollisen ja taidollisen valistuksen alhaiseen tilaan nykyajan valistusta suhteen, jos ei juuri tässä kansallistemme pol'ussa ? Minkä luulemme rankasevan kansan jäseniä ja voimia jos ei tämän kansallisuutemme ahdistuksen ? Tavallisesti sanotaan kuitenki suomalaista jäykkämielisyyttä ja verkkaisuutta syyksi kaikkeen. Vaan siinä erehytään suuresti. Sama jäykkyys ja verkkaisuus ovat itse tämän sorretun kansallisuuden ensimäisiä jälkiä. Ne ovat vaan peloittavat tunnusmerkit kansallisuutensa lempivälle; vaan ne eivät voi seisattaa häntä aikomuksessansa, mutta käskeevät hänen sitä suuremmalla lemmellä ajamaan tarkoitustansa. [ Ruotsinkielistä tekstiä ] ( Jatko ja loppu 13:een N:oon ). Pykälä 115. Sanat ennen, ilman, kesken, kohden lieneevät ennen - siassa instructivus kuin hallinnassa. - Löytyy sanasta tykö myöskin muutunta ty'ö ( - työs, ty'öksi, samoin luo', luokse ) jota vanhalla kirjoitustavalla tätä ennen on kirjoitettu tygö. Sen ovat muissa murteissa väärin ruvenneet lukemaan sekä kirjoittamaankin yhdynnäksi. - Sanat saakka ( saahenka ), paitsi ( pa'otse ), takia ( taka ) ja tautta ( tagutt' ) ovat, niinkuin nähdään, johtosanoja. Pykälä 116. Sanat täällä, siellä, tuolla, muualla tuleevat Vepsän sanoista täkä, sitä, tuota, muuka, joista täkäläinen, muukalainen. Sana muuten puhutaan ja kirjoitetaan usein muutoin, ehkä väärin. - Liite'sanan han seuratessa mukautuu äänikäs myöskin h:ksi, esim. tulehhan. Pykälä 117. Tahi ( tahtoa' ), vain, vaan, vaikka ( vaka ), saaten ( saada, ), ovat niinkuin nähdään, johtosanoja. Pykälä 124. Pääte' as, äs, osoittaa nimisanoissa enimmiten ainetta taikka aine'kalua, esim. poltaksia, leiväksiä - leipäjauhoja, viiraksia - viinajauhoja, vastas, vitsas, aidas. Sanasta lehdes nähdään, että äänikäs s:n edellä voipi tässä olla' muukin kuin a, ä, ehkä nykyisissä sanakirjoissa ei nä'y' olevan muita tähän kuuluvia sanoja, joissa olisi erilainen äänikäs s:n edellä, sillä mitä muita on, ne kuuluuvat eri joukkoihin. Muistettava on, että lausukkaista kuulee ( kuuloo ) ja kuuluu, näkee ja näkyy, tuntee ja tuntuu tuleevat eroitettavat sanat kuulo hörsel ja kuulu ljud, ryckte, näkö syn, näky utseende, utsigt, tunto känsla, tuntu det, som af känslan förnimmes. Pääte' us, ys ( ute, yte ) merkitsee varsinkin nimisanoista johdetuissa välistä yhteen ( joukkoon ) kuuluvaisuutta, esim. ( linnun ) poikuus, talous. Sanaa veternskap sopii siis osoittaa' sanalla tietous päätteensäkin puolesta. Käytöksensä puolesta merkittää se itä-Karjalassa tietäjien loihtutietoa; miltei siis trollvetenskap. -4-Aivan tarpeetoin on siis tehdä' uutta sanaa tiede', varsinkin kuin on tehty johtopäätteen merkityksestä mitään huolimatta ja ilman sitä on eri maakunnissa hankalasti erilailla äännettävä. Tiede' osoittaisi jotain teidon alkuainetta, samoin kuin jauhe', josta jauhoja tehdään, haude', jolla haudotaan, voide' jolla voidetaan * ), tekeet ( tekeillä ) tekoaineet, -vehkeet. -4a--4-Pääte' -llinen ja ehkä muitakin liitetään erittäinkin yksikköön ja monikkoon, esim. vel'allinen, vel'ollinen. Pois jääneitä johtopäätteitä on: 1 ) ea, eä, esim. väleä, kiinteä, lempeä, sanoissa: väli, kiini, lempi. 2 ) la: sukkela, suikula. 3 ) mo osoittava paikkaa, esim. valkamo, vestämö, Kuusamo, Paltamo, Sotkamo, Onkamo, Ostamo, nki, Väinämö, Joukamo. 4 ) Samoin nko, nka: Liminka, Maaninka, Sääminki, Kiminki, Lemminkä ( inen ), aurinko, vahinko ( vajinko, sanasta vajaa ). 5 ) ra: ahkera, katkera, väkkärä. 6 ) rva: kanerva, kantervo, pellervo, Kalerva. 7 ) ska: limaska, talmaska, munasku. 8 ) tsa: karitsa, rahitsa, lavitsa, Aunuksessa tavullisena pienennyspäättenä: brihatsu, hyvätsy, pienetsy. 9 ) tti, tta, tto: pirtti, ( oik. peretti ), karjatto, pihatto, navetta, Köyretti, Kieretti. Enimmistä näistä johtopäätteistä lienee kyllä lii'an vähän käytöllistä hyötyä, mutta kielen tarkempi tunteminen vatii niistä kuitenkin tietoa. Pykälä 125. Lausukkaita johdetaan välistä erittäin yksiköstä ja monikosta, esim. kyntää', perätä', nuokata', määrätä, viitata, mitata, verrata' sanoista kynttä, perää, nuokkaa, määrää, viittaa, mittaa, vertaa, ja kynsiä', periä', nuokkia', määriä', viittoa', mittoa', vertoa', sanoista, kynsiä, periä, nuokkia, määriä, viittoja, mittoja, vertoja. Samoin on mökäisen ja mökisen, rutaisen ja rutisen, hökäisen ja hökisen, parkaisen ja parisen. - Hyväksin, oudoksin ovat tehdyt muutunnasta. Sanoista mieleksin, pureksin nähdään, että johtopääte, ksin osoittaa vähitellen tapahtumista ( siksi nimeksi ). Pääte' stan ei ole' sanoissa ahdistan, ennustan, sairastan, sillä s kuuluu näissä sanoissa varteen. Oroitettavat ovat ar'astaa, myöhästää ( verba neutra ) ja ar'istaa, myöhistää ( verba activa ). Vähempää merkitsee myöhentää, joka vaan merkitsee myöhemmäksi tehdä, niinkuin muutkin sillä päätteellä nä'yttäävät verronnasta ( comparativus ) tehdyiksi. Muuta ei ole' meillä suurta sanomista, mutta sanokoot muut varsinkin ne jotka ovat ennenkin yritelleet arvostelemaan Suomen Kielioppia. Ulkomaalta. Tanskanmaalta. Sitte viime kuun alussa tapahtunutta kovaa tappelua Flensburg'in linnan luona, ei täällä ole ollut mitään suurempaa semmosta. Ajettuna Tanskalaisilta vetäysivät Holsteinilaiset maansa rajoin sisälle ja Rendsborg'in linnaan, jossa Preussilaista sotaväkeä on heidän apunansa. Londoniin matkustaneelta Ministeriltä, Orla Lehmannilta, tullut kirjoitus ilmoittaa että Tanskalaiset varmasti saavat odottaa apua Enklannin ja Venäen valtakunnilta. Jos Saksalaiset alkavat sotaa, aikoovat Tanskalaiset kohta hävittää niiden kaupan piirittämällä Saksan jokien suut ja valloittamalla Saksalaisten sotalaivoja. Italiasta. Lombardiassa on Itävallan Keisarin valta menemässä. Toisen linnan toisensa perästä täytyy Itävallan sotaväki pakosta antaa Lombardialaisille ja kaikissa tappeluissa ovat nämä voiton päällä. Kotimaalta. Helsingistä. Täällä ovat maa-tavarat torilla hyvin huokeita: Rukiista noin 4 ja Kauroista 2 Rplaa tynnyri, Heinistä 21 1/2 kpkaa puuta j. n. e. - S. Kirjallisuuden Seuran Kokous 3 p. t. k. Seuran Esimies ilmoitti tulleen Tanskalaiselta Oppineelta, C. Molberch'ilta 7 kirjaa Tanskan ja muiden pohjoisten historiassa lahjaksi, Seuran toimea hyvin kiittävän kirjoituksen kanssa. Seura päätti lähettää tälle ulkomaiselle jäsenellensä yhden kappaleen kaikista kustannuksellansa toimitetuista kirjoistansa. Samote ilmoitti Esimies Seuralle lahjoitetun M. W. Wikström-vainajalta tehty Ruotsin, Venäen ja Suomen Kielinen Sanakirjan koetus käsikirjoituksena, sekä koko niteen Virsikoetuksia myös käsikirjoituksena samalta mieheltä ja 2 muuta kirjaa. Oppilas Carlenius lahjoitti 2 hyvin vanhaa kirjaa, Maister Reinholm Helsingin Lukkarilta Gestriniltä tehdyn runon Runoniekasta Paavo Korhosesta. Uusi Runo Pekka Makkoselta Kerimäen uudesta kirkosta ilmoitettiin lähetetyksi Seuralle. Seura päätti lahjoittaa 1 kappaleen kaikista Seuran kustannuksella toimitetuista kirjoista pait siihen lisäksi 10 kappaletta " Viinan-myrkystä ", " Yhteisestä Maailman Historiasta " ja " Harjulan onnettomuudesta " Loismiehelle Matti Pohtolle, joka niin itsekieltävällä innolla on keräillyt Suomen Kirjallisuuden muinoisjätteitä. Oppilas R. Kranck tarjosi kirjoituksen kautta Seuran kustannuksella painatettavaksi itseltänsä tehdyn suomennoksen nimeltä: " Yleinen Eurooppaisen Sivennyksen tarullisuus. Kertoi Guizot ". Tutkijakunnan ehdotuksesta päätti Seura otettavaksi toimituksiinsa Kandidati Eklöf'in " Kolmiomittaviivain merkillisimmät yht' isoudet, ynnä Tasannes-Kolmioin Mitanto ", josta tulee painatettavaksi 750 kappaletta. Lopen pitäjästä. Tässä seurakunnassa on saatuna Sunnuntai-kouluja melkein joka kinkerikuntaan tai noin 26 kappaletta. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|