Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 12 päivä Toukokuuta. N:o 19. Ote kirjeestä T:ri W. S. Schildt'iltä Assessori F. J. Rabbelle, ann. Paris'issa 18:tena Huhtik. 1848. " Wiennan kaupunnista läksin lopulla viime Helmikuuta, ystäväni Ingman'in kanssa. Matka piti etelämpään, Italiaan. - Paljo olisi näistä matkoistani sanomista, vaan ei tällä kertaa ole joutoa pitkiin puheisiin. Siis ainoastaan kevyisesti olen sivuuva, koskeva sitä-tätä. Kulettuani milloin höyryn voimalla rautateillä, milloin hevoisilla tunturisia seutuja, tuli Triest'iin. Se on soma, elävä, hyväkauppanen kaupunti. Jos sitä lähenet pohjosesta-päin, aukenee soria näyntö yht'äkkiä. Vasemmalla puolella näkyy tunturia, allasi on kaupunti ja oikealla puolella aaltoilee Adriatin aava meri, joka pistäiksen kaupunnin viereen, siinä tekevä hyvän sataman, täynnä aluksia ja pienempiä laivoja. Sattuipa vielä olemaan aamu, kun sitä lähestyin. Ensimäinen päiväpaiste aamusilla valasi tienot, ja kaunisti kaikki esineet; vuoret, kaupunnin, meren, taivaan, erinomaisella sulolla ja ihalla. Triesti onkin jo ikäänkuin Italiata; sillä väestö enimmäkseen puhuu ainoasti Italian kieltä, sekä on tavoiltansa Italialainen. Saapi nähä ellei Triestikin ympäristöinensä näinä aikoina pyri Austrian * ) valtakunnan pitimistä, koska koko Italian kansa nyt elpyy ja nousee vaivuksistansa. -1a--1-- Sieltä höyrylaivassa menimme suoraan Ankonaan pitkin Adriatin mertä. Laivassa oli aivan eri-kansaista väkeä: Italialaisia, Reikkalaisia, Turkkilaisia, Saksalaisia, Englantilaisia, yksi Puolalainen, yksi Venäläinen ja me kaksi Suomalaista. Ranskan kieli oli yhistelevä si'e näien välillä, jos kohta jokainen kotikieltänsäki haasteli. Sanomattakin arvaat, että me, Suomen pojat, käyttelimme tätä kaunista Suomen kansan kieltä. Noista muukalaisista oli minusta mieluisin eräs Reikkalainen, virkamies Reikan maan pääkaupunnissa, Athenassa. Hän oli oppiellut Parisissa Tieteitä, liiatenni Lainoppia ja Valtinetta ( Politik ), kymmenkunta vuotta sitte, ja oliki sangen sivistynyt mies. Ranskankieli valui vetenä hänen huuliltaan. Halki yön kiikuttuamme aalloilla, pääsimme päivänä perästä Ankoonaan, merikaupunti Kirkko-valteessa. Ankoonasta läksimme vetturiinin ( eli vouramiehen ) vaunuissa i'äiseen Roomaan. Puolalainen ja Venäläinen höyrylaivassa olivat nytki matkakumppalinamme. Tie lyheni aivan hitaasti - viivyimme muka viisi päivää sillä välillä. Vaan kun yksillä hevosilla aina ajoimme, ja vasta-maata oli enimmästi, niin eipä pikemmin voinutkaan päästä perille. Mutta oliki viivyke usein minusta mieleinen. Matka kulki Apenninin tunturien poikki. Jos sen jyrkillä kukkuloilla oli lunta, jäätä, niin sen laksoissa, onelmissa viheriöitsi öljy-puun ja nurmi, sekä viinapuut olivat o'ottamaisillan lehen puhkeemista. 13 p. Maaliskuuta ehimme Roomaan ! - Sen jäännökset, muinelmat, jotka suuruutta ja voimakkaisuutta ilmoittavat; sen marmori-kuvat, kuvaukset ja rakennelmat ynnä muuta, joissa ihmis-äly, ihmishaamatti on pannut näkyviin ylisiä aatos-kuviansa, Ylileitänsä ( idealer ) - ne kaikki jäävät nyt minulta ihko-mainitsematta. Sanon ainoasti sanan nykyisestä Paavista, Pius yheksännestä. Häntä eellinen Paavi, Gregorius kuuestoista, oli hurskas mies, vaan pimeyen puolustaja. Rauta-kouralla hän kukisti kaikkea, mikä tarkoitti valkeutta, valistusta, vapautta; ja yhä oli kapinoita, tyytymättömyyttä hänen valteessansa. Mutta hän kuoli, ja Pius IX nousi paavilliselle istumelle: ja kas, aika oli uusi. -2-Tällä vähällä ajallaan Hän jo on erinomaisesti ylentänyt sekä omia alamaisiansa Kirkkovalteessa, että kaikkia Italialaisia, muita kansoja nimittämättä. Vähitellen Hän on päästänyt ihastuneita alamaisiaan heiän kovista siteistänsä, ja 14:tenä Maaliskuuta antoi Hän heille vapaallisen Valta-Asetuksen, jonka mukaan Kansa saa oikeutta valvoa ja ajaa valtakunnan ( valteen ) yhteisiä, yleisiä asioita. 15 päiv. alkoi sen vuoksi iso juhla Roomassa. Juhla kesti kolme päivää. Silloin Nä'in Piusta. Hän oli kaunis, kun Hän jalolla lemmeellä ja mielulla siunasi ilakoitsevata rahvatansa. Tuosta juhlasta sekä muusta olisi kyllä paljo puhumista, mut se, niinkuin muutkin muistot, saavat jäähä ehkä toistaseksi. Sen vaan vielä sanon, että Välimeren selällä, " ulapalla aukealla ", olen keiunut, sekä käynyt Livornossa, Floreonsissa, Piisassa, Genuassa y. m., kunnes jouvuin Marselliin, ja viimein tänne 1:senä tätä kuuta. Täällä ovat Santeri Ingman, P. A. Ervast, Pipping ja minä. Myös Kellgren on täällä; vaan kohta lähtee Hän Londoniin. Mieluinen oli saaha tänne Sanomia kotimaasta: Litteraturblad ja Suometarta. Tietysti ensikerran lensi Suomenkielinen sanoma-lehti tänne Parisin kaupuntiin. Pi'etään täällä hyvänä Suomalaista Neitoamme, joka kyllä on virkku sanoiltansa. Mut ei haittaisi, olisipa hyväkin, jos tuo soria neito pukisi päällensä toisen-näkösen vaipan. Se käyttää aina noita vanhan kansan kirjaimia; mut kieltämättä ovat latinaiset puustavit ihanampia, ja tekisivät tuon Tytönkin siistimmäksi. Jolla syän on puhas, sitä ei somempi pukukaan pahenna ". Suomenmaan Teollisuus. II. " Ajat muuttuuvat moneksi, ihmiset ajan keralla " sanoo Sananlasku niin sattuvasti. Onhan niitä ollut aikoja, jolloin ei tarvittu mitään opetusta eikä löytynyt yhtään koulua ? Vaan se oliki siinä ihmiskunnan " lapsuuden ihanassa i'ässä ". Mutta nyt on onnettomuus se, ett' ei ihmiskunta, eivät kansat, eivätkä yksinäiset ihmisetkään pysy i'änkaiken lapsena. Ikä muuttuu, äly muuttuu, tarpeet muuttuuvat. Luultavasti oli se Suomessaki aika, kuten muissaki maissa on ollut, jolloin ei tarvinnut ollenkaan pelätä " opin ojaan kaataneen " ketään, vaikka Sananlasku vakuuttaa vielä nytki saman seikan * ). -2a--2-Vaan se ei jäänyt siihen: opin arvo ja tarpeellisuus sai toisiaki hyväiliöitä, ja koulut lavennettiin virkamiestenki tarpeeksi. Tuo vielä joltaki kuuluu ! Mutta kuin nyt tänä aikana aletaan vaatia sivistystä ja koulunkäymistä suutarilta, räätätiltä, entäs tuolta tuhmalta talonpojalta: eikös se ole hirmuista? ! " Voi aikoja, voi tapoja "! kuulen sanottavan. " Tieteiden ja ihanimpain taiteiden tähtiä-koskeva arvo alennetaan. Oppinutta ei enää pidetä oppineena, jos hänen oppinsa ei ole niin elävä että sen tuhminki talonpoika käsittää, ja että hän voipi tehdä sen ymmärrettäväksi jok' ainoalta. Suutarin ja räätälin entäs uuninki-latojan pitää nyt tuntea luonnonoppia ( Fysik ) jopa viime mainitun kemiiataki, eivät muka muuten taida ommella, höyläillä ja tiiliä lyödä sekä savea sotkea. Taisivatpaan ennen: eikös niin ! Vaan milloinkas mokomata on kuultu, kuin ei nyt enää luulla talonpojankaan voivan peltojansa viljellä ja talon askareita toimittaa, jos ei se käy koulussa, opi historiaa, luonnonoppia, kemiiata m. m.? ! Taikka ovat nykyset ihmiset vähä vimmatuita tai ylen viisaita. Vaan kupari-lantiksi kerran löytynä, ei se enää käy hopeaksi. Aikamme on nyt kerran niin; mitäpäs sille enää voipi ? Kansat ovat lisääntyneet, maakunnat kasanneet, ja puutteet sekä tarpeet samalla. Liikeki kyläin, maakuntain, valtakuntain, maan-osien välillä on samassa puuhassa. Kauppakulut ja tiedot ovat yhä lennossa. Höyryllä liikutetut laivat ja vaunut lentäävät tiimassa saman matkan missä ennen meni päiviä. Kansatki ovat keskenänsä yhtä kiiruussa kilvassa. Oppineita ei anneta enää elää yksinään tieteitensä varten; jokainen kansa panee viisaimmat ja oppineemmat miehensä miettimään itsellensä soveliaimmia ja sukkelimmia tyäkaluja. Kaikki kokeevat saada tehdyksi ja valmiiksi niin paljon kuin mahdollista. Eikä kukaan enää makuuta tavaroitaan eikä tietoaan aitoissa ja aivossaan: kaikki pannaan menemään, mikä laivoissa, mikä kirjoissa. Tavarain suhteen ovat tässä höyrylaivat samoja, kuin sanomalehdet kirjain suhteen. Ei aikaakaan ennekuin kummanki näiden kautta yhden maan tuotteet sekä tiedoissa että tavaroissa ovat maan piirin toisella rannalla. Onneton sentähden se kansa, jolla ei ole mitään lähettämistä tälle maailman-markkinalle ! Siltä ei kyllä muut kansat kiellä mitään - nimittäin rehellistä maksua vastaan. Mitä vaan tarvitsee ja haluaa, tuopi ulkomaalainen sille halullisesti; vaan se oisi luonnotonta tahtoa keltään mitään ilman edestä. Mutta entäs jos semmoselta kansalta tässä helpossa kaupassa kukkaro tyhjenee ? Ei silloin muu auta: pitää panna sokuri-hampaat naulaan. Entäs sitte ? Ruveta ruoti-ukoksi. Entäs sitte ? No, enhän minä kaikkia tiedä. Jos Suomenmaa oisi ainoa koko maan päällä eli jos se oisi niin eroitettu ett' ei sillä oisi mitään tekemistä muiden maiden kanssa; ei sillä oisikaan mitään pelkäämistä mainitusta menosta ja asiat saisivat edestyä Jumalan nimeen aivan itsepäälleen. Vaan nyt on kovaksi onneksi seikka semmonen, että maamme yhteys ulkomaalaisten kanssa päiväpäivältä tulee kiinteämmäksi ja uusia tarpeita opitaan sen kautta tuntemaan; että kansaki maassamme kasvaa ja lisäntyy, josta myös sikiää uusia, tuntemattomia tarpeita, jotka taasen vaatiivat ennen tuntemattomia täyttämyskeinoja. Nämä kaikki pakottaavat ei enää asian itsepäiseen luontumiseen turvaumaan, vaan luonnon kulkua kiiruuttamaan. Suomenmaalla on muka se hyvä onni, että se saapi hyväksensä käyttää kaikki ulkomaan tapahtumat ja sovittaa ne itseensä. Täällä ei enää tarvitse koetella mitä muut maat jo kauvan sitte ovat läpikäyneet: täällä saatetaan omistaa niiden valmiit tiedot ja taidot; vaan se tapahtuu ainoastaan opetuksen kautta ja opetus taasen tapuhtuu koulussa. Sentähden ovat koulut tarpeelliset niin hyvin teollisen kuin hengellisenki kunnollisuuden herätykseksi maassamme. Ja kumpasenki suhteen ovat jo kouluin arvo ja tarpeellisuus voittaneet semmosen voiman, että ulkomaalainen ei esimerkiksi tarvitsisi ollenkaan tietää teollisuuden olevan huonolla pohjalla Suomessa sanoaksensa niin olevan, kuin vaan tietäsi että maassamme ei ole löytynyt tähän asti minkäänlaista opetuslaitosta teollisuudessa. Niin näkyy olevanki. -3-Wyrtemberg'in kuningaskunnasta Saksanmaalla saattaa sentähden sanoa että Maaviljelys on siellä mitä parain koko maalimassa sentähden että siellä on tarpeeksi asti Maaviljelys-opistoita ja ne mitä paraimmia. Ranskanmaasta saattaa samote sanoa että siellä ovat joka laadun käsityöt niin avaraan määrään menneet ja niiden valmistukset ( tuotteet, tavarat ) niin siistejä ja hyviä sentähden että siellä löytyy työntekiöille eri kouluja ja ne kaikkia hyviä. Vaan toiselta puolen saattasi sanoa että näissä maissa on asetettu opetuslaitoksia ( kouluja ) mainituissa aineissa sentähden että niiden puute ja tarve siellä kovasti tunnettiin. Saman näemme olevan tapauksen kaikissa maissa sitte tämän vuosisadan alkua. Silloin näytti Ranskan ylivalta ja Napoleon'in vehkeet Euroopan valtakunnille, mikä suuri arvo on kaikkinaisella teollisuudella. Konsti- ja teollisia kouluja asetettiin joka maahan, ja 30 ja 40 vuoden koetus jo näyttää minkä erinomaisen vauhdin konstit ja teollisuus ovat niissä maissa ottaneet. Saattanee kunnioitettu Lukiamme kysyä: " eikö Suomessa jo tunneta teollisuuden arvoa ja tarvetta " ? Teollisuuden arvoa emme luule vielä yleisemmästi tunnetuksi, sillä meillä löytysi siinä tapauksessa jo konsti- ja teollisia koululaitoksia. Mitä taasen teollisuuden tarpeesen maassamme tulee, pyydämme hyvää Lukiatamme itsensä katsomaan ympärillensä. Noin 50 vuotta takaperin kelpasi papeille ja muille virkamiehille kotiteko-verka käymävaatteiksi, noin 15 vuotta sitte kelpasi se vielä koulupojille; mutta se ei enää kelpaa ei ainoastaan niille, vaan tuskin enää talonpojillemmekaan juhlavaatteiksi. Naisillemme kelpasi muinoin oma-kutomat ja tekemät vaatteet, nyt niille pitää olla " karttuunia ", " pumpasenkiä ", " sörttinkiä " j. n. e. ja tuskin pahin piikakaan viihtii mennä kirkkoon, jos ei silkkihuivi päässä ! Entäs ylimysten ja virkamiestemme kaunistus- ja tarvis-kalut; ne tuodaan taikka Ruotsista, Paris'ista tai Pietarista ! Että seikka on kaikissa sama, ja että harva maamme tarve kotimaan tuotteilta peitetään, lienee kieltämätön asia. Vaan ei sitä voida sillä auttaa ja epuuttaa, että kaikkinaisten, sekä huvitus- ja kaunistus-, että tarvis-kaluin tuominen ulkomaalta kokonaan kiellettäsiin. Eihän pappiemmekaan saarnat " prameutta " ja ylöllisyyttä vastaan mitään auta? eihän edes " Kerettiläisetkään ", jotka muuten niin kovasti " hillitsevät " himojansa ja karttaavat koreutta, katso arvonsa alle käydä esm. silkkihuivissa ( vaikka niiden pitää olla mustia ) ja juoda " rommitotia " ( vaikka ei sitä muuten kuin virvoitukseksi ) ? Ei tässä kiellot, ei saarnat eikä muut semmoset mitään auta. Tässä pitää vaan niin katsoa että mitä kansan tarve ajallaan vaatii, se tulee kotimaan käsiltä ja aineista valmistetuksi, ja, jos kotimaalla jotaki ei osattasi tehdä, että löytyisi haluavalle tilaa saada siinä työhaarassa opetella ja harjauntua. Sanalla sanottu: maahamme pitäsi saada Maaviljelys-Opistoita jokaiseen maakuntaa, konstikouluja edes soveliaimmiin kaupunkiin, erittäin vielä ensimäiseksi niissä teollisuus-haaroissa, joiden tekoja ( tuotteita ) maassamme enin tarvitaan tai joiden tarpeeksi maassamme löytyy enin raaka-aineita. Kaikistaan tulisi katsoa, että työntekiät saisivat semmosen halun, taidon, kilvoituksen ja esimerkin, että kotimaassa tehdyt tavarat oisivat jos ei yhtä hyviä niin toki jokseenki sinnepäin kuin ulkomaalla tehdyt. Mutta tässä on vielä merkittävä hyvin tärkeä seikka. Jos ainoastaan tämmösiä opistoita ja kouluja hankittasiin ja asetettasiin Suomeen, jos vaan tällä tavalla valvottasiin työntekiäimme ulkonaisesta edestyksestä, niin oisi se yksipuoleinen teko ja huödytys, joka ei myös kauvan kannattaisi. Ei tarvitse muut kuin katsastaa käsityösteliäimme nykyseen tilaan, havataksemme mitä sisällisen opetuksen ( sivistyksen ) puute niissä on pahaa vaikuttanut. Kuinka harva eikö ole hantverkkaristamme, joka oisi yhä parantanut työ-alaansa ja edestynyt keinossansa? kuinka monta niistä eikö vähänkään varakkaaksi päästyänsä ala seurailla säädyllensä vieraita tapoja, jätä ammattinsa ja tule tuhlariksi sekä juomariksi ? Köyhyydessä taasen ovat he useammasti, myös juoppoja ja kurjija. Vaikka kuinka ammatissansa oppineina maamme hantverkkarit alkaavat, puuttuu heiltä tämä sydämen ja ajatuksen järeisyys ja voima, jonka ainoastaan sivistys voipi antaa, ja jolla ihminen voipi missä säädyssä ikäänsä seistä myötä- ja vastoin-käymisessä sekä aina edestyä. Ainoastaan Länsi-Suomessa ( erittäin Turussa ) ja Pohjanmaalla on käsitöitä harjoittava sääty alkanut kohota korkenemistaan, mutta siihen on niiden seutuin yleisempi sivistys ja paremmat opetuslaitokset ( hyvät sunnuntaikoulut Turussa ja Vaasassa ) vaikuttaneet. Mitäs sitte jos Suomen kaupunkiin asetettasiin niin kutsutuita Porvarikouluja, joissa porvarien lapsille ja käsityösteliöiksi aikoville perustettasiin ehyt ja elävä sivistys, ja jotka samalla voisivat olla valmistuskouluja Konstikouluihin aikoville. Sekä yhteen että toiseen ovat alhaisemmat Alkeiskoulut, joita kyllä löytyy joka kaupungissa, aivan sopimattomia ja vähäisiä. Yhtä vähä Porvarin kuin Rahvaankaan lapsille tarvitaan luvettaa Latinan Kielioppia ja muuta semmosta, kuten nykyjään tehdään mainituissa Alkeiskouluissa, joiden opetus-tapa ja määrä muutenki sanoo niiden olevan ennen valmistuskouluja ylhäisemmille Alkeiskouluille, kuin porvarein lasten tarpeeksi ja totiseksi hyödyksi. Tämmöset valmistuskoulut ylhäisempiin Alkeiskouluihin ovat kyllä tarpeellisia, ja porvarein lapset saavat niissä kyllä oppia sisästälukemaan, kirjoittamaan ja alkuopetusta kristillisyydessänsä, sitä emme kiellä. Mutta ei sillä ole hantverkkarin sivistys perustettu yhtä vähä kuin virkamieheksi ja oppineeksi aikovan. Eikä niissä porvareille perusteta sitä kunnollisuutta, jonka ne tarvitsevat, yhtä vähä kuin alhaisemmissa Alkeiskouluissa virkamiehen ja oppineen kunnollisuus oisi perustettu. Paremmin ovat ne Sunnuntaikoulut, joita Hallitus kustannuksellansa on asettanut kaupunkiimme, kysymyksessä olevaan tarkoitukseen soveliaat, vielä enemmin jos ne joka kaupungissa oisivat saadut yhtä hyvään voimaan kuin Turussa, Vaasassa ja osittain Helsingissä. Mutta opetus niissä käypi sittenki kovin hitaasti, ja niistä oisiki suurin voitto jos opetus niissä niin asetettasiin, että oppipojat ja kisällit, jotka jo ovat lopettaneet oppi-aikansa Porvarikouluissa, saisivat sekä muistutella entistä oppiansa että opetella eteenpäin niissä tieto-aineissa, jotka likemmittäin hyödyttävät käsityötänsä. Siinä tarkoituksessa kaikite sunnuntaikoulut Saksanmaalla ovat vaikuttamassa. Jos sentähden työnteon taitaminen ja yleisen teollisuuden enentäminen maassamme vaatii Konstikouluja kaupunkiimme, niin vaatii hantverkkariemme sivistys Porvarikouluja. Kumpasiaki pitäsi saada ainaki samaan aikaan, jos ei vaan Porvarikouluja jo ennen kuin edellisiä. Sillä se on jo asianki luonnossa että kaikenlainen ulkonainen taito on perustettava sisälliselle kunnollisuudelle, ja että viime mainitun nostattaminen ja kasvattaminen sentähden on annettava ennen kuin ruvetaan opettamaan jossakussa ulkonaisessa taidossa. Ulkomaalta. Preussista. Tämän valtakunnan Puolanmaan osassa, Posen'issä, vaurastuvat asiat yhä. Siellä oli päätetty että missä asukkaat ovat Puolalaisia siellä käytetään kaikissa asioissa tätä kieltä ja ainoastaan sen taitavia pannaan virkamiehiksi olivatpa ne saksalaisia tai ( mieluisimmasti ) puolalaisia. -4-Tässä maakunnassa on muka asukkaiden luku noin 1 miljona 300 tuhatta, joista noin 500 tuhatta on saksalaisia. Moniaita viikkoja sitte yltyi kuitenki kova sota tässä maassa. Itävallasta. Hovi-sotaoikeus julisti 13 p. Huhtik. ett' ei Itävallan sotamiehiä saa enää kurittaa kepinlyönnillä [ - - ]! SmtR1848-19-4 Kaikki Itävallan Keisarikuntaan kuuluvat eri kansakunnat pyrkiivät saadaksensa itsekuki oman ja itsepäisen hallituksensa. Keisari myödyttää sen olevanki luonnollista että itsekuki niistä saapi äitinkielensä käytetyksi sekä kouluissansa että kaikkinaisissa asioissansa, ja että saavat omia miehiänsä virka- ja hallitus-miehiksensä; ainoa jota Hän tahtoo on että ne eri kansat pysyyvät yhdessä liittokunnassa keskenänsä, ja tottelevat Häntä niinkuin sen päätä. Ungarista. Täällä tuumitaan kovasti ett' ei Ungarin sotaväki saa Itävaltalaisia auttaa Lombardilaisia vastaan ja sillä tavoin au'taa kuKistamasta heitä vastaan syytöntä sekä itsepäiseksi pyrkivää kansallisuustta. - Itävallan Keisari julisti että Ungarin kungingaskunnan täytyy puoleltansa saada maksettavaksi 1/4 osan koko Keisarikunnan velasta. - Valtiopäivän lopettamisesta ei ole vielä tullut tietoja. ( S:tt P. Z ). Berlinistä 7 p. Huhtik. Täällä eivät asiat ole vielä varmistuneet. Puolalaiset ovat raivossa päästä Preussin valtakunnasta irralleen. Yhdistetty Valtiopäivä lupasi Hallitukselle saada ottaa 40 miljoonan Thalerin lainna. Ruotsista. Tänne tuli eräs Upseeri Venäen Keisarilta lähetettynä salasien sanomien kanssa. Kohta ilmoitti Kuningas Valtion Säädyille tahtovansa että itsekuki sääty valitsisi 3 miestä joukostansa Hänelle salasiksi neuvonantajiksi Ruotsin ja Ulkomaan nykysissä keskinäisissä asioissa. Kuningas antoi 1 p. Toukok. Valtakunnan Säädyille sovittavaksi ja vahvistettavaksi ehdotuksen uuteen Vaalilakiin. Sen mukaan tulisivat Valtiopäivät muutettaviksi melkeen kuin Parlamentiksi kahdella kammarilla, joihin ei valittasi kansan edusmiehiä säädyttäin vaan yhteisten vaaliin kautta, että jokaisessa paikkakunnassa itsekuki mistä säädystä ikäänsä, jolla on joku määrätty omaisuus tai sen arvo, saapi sen mukaan osansa yhteisen edusmiehen nimittämisessä. Tässä ehdotellaan valittavaksi sekä välittömillä että välisillä vaalilla. Kotimaalta. Suomen Senaatti on 30 p. Maalisk. määrännyt Suomen Passiammatilta Pietarissa annettavain passien maksuista, että niistä tulee maksettavaksi niiltä Suomen Suuriruhtinanmaan alamaisilta, jotka Venäjänmaassa harjoittavat kauppaa 1:sen Luokan kauppiaina 30, 2:sen Luokan 15 ja 3:nnen Luokan 10 Rplaa hpssa, sekä niiltä jotta eivät kuulu mihinkään kauppiasluokkaan 7 Rplaa 50 kpkaa; niiltä jotta kuuluvat Hantverkki-luokkaan: Mestareilta 6 ja Kisälleiltä sekä muilta, niin myös vaivoväeltä 3 Rpl aa; niiltä taasen jotKa, ehkä Suomen henkilukuun kirjoitettuina, eivät vielä ole täysiä Suomen alamaisia ja harjoittavat Venäenmaassa kauppaa 1:sen Luokan kauppiaina 45, 2:sen Luokan 30 ja 3:nnen Luokan 15 Rplaa hpssa, mutta kaikilta muilta vaan Suomen henkilukuun kirjoitetuilta 12 Rplaa. Samalla on myös pait muuta asetettu ja säätty, ett'ei Passin katselmuksesta PietArissa makseta mitään, ja että sen suhteen että Suomen Alamaiset useinkin, oltua parhaan " ikä-puolensa ulkona kotomaaltansa, palajavat sinnevoimattomina elätyksensä hankintoon, ja sentähden tulevat siellä Seurakunnan vaivaisina elätettäviksi, pitää kaikkein Suomen asukkain, jotka elinkeinonsa tähden vaeltavat Venäjän valtakuntaan, ilman erotusta alallisesti pysymän henkilukuun kirjotettuina niissä Suomen Seurakunnissa, joihin ovat viimeksi kuuluneet, ja ne heistä, joille passi määräämättömälle ajalle on annettu, ovat joka-vuonna, Passi-ammatissa vaihtaIsansa passia Venäjänmaalla ollaksensa, velvolliset maksamaan jokainen kaksikymmentä kopeikkaa hopiata vaivaisten holhouskassaan siinä Suomen Seurakunnassa, johon he luetaan; kuitenkaan ei ylöskanneta tätä maksua heiltä, jotka eivät vielä ole viiden toista kymmentä vuoden ikäiset, eikä myös yli viiden kymmenen vuoden ikäisiltä ". Porvoosta. Puheen mukaan oisi täällä täydessä tuumassa saada toimeen oikea Rahvaankouluttajain Opisto. Porvoolaiset ovat näinä viimesinä vuosina näyttäneet niin kunnioittavan edestymisen yhteys-elämässänsä ett' emme voikaan epäillä tämän puheen totuudesta. Kerran esimerkin annettua luulemme saatavan Rahvaankouluttajain Opistoja: Sortavalaan etelä-Karjalan maakunnalle; Lappeenrantaan etelä-Savolle ja Viipurin Läänin länsiosalle, johon myös Wilcke-vainajan rahoilla yhdistettäneen Maaviljelys-Opisto, Heinolaan Hämeenmaalle ja Suomalaisille osille Uusmaan läänistä j. n. e. Suomen Tullitulot v. 1847 tekivät tuoduista tavaroista 872, 857 Rplaa, viedyistä 46, 654 R. 84 k, luvattomista tavaroista ja sakoissa 12, 935 R 64 1/3 k., rantaraiskatusta tavarasta j. n. e. 10, 726 R. 53 1/1 1/2 k., taikka yhteensä 943, 174 R. 55 1/4 k. kaikki hpssa. Vuoden mänöt tekivät 116, 184 R 73 1/4 k.; säästövoitto sentähden 826, 989 R. 82 kpkaa. Kirjakauppaan on ilmestynnynnä seuraavia kirjoja: Asianajaja, eli Lainopillinen Käsikirja Suomen kansalle; alkupuustavittain koottuja Lainsääntöjä, Asetuksia ja Julistuksia, jokaiselle tarpeelliset tietää laillisissa asioissansa, sekä niihin kuuluvien kirjoitusten kaavoja. Viipurissa J. Cedervallerin luona 1847. - 468 sivua, maksaa nidottuna 1 Rpla hopeaa. Luvun-laskennon Oppikirja, toimitti A. F. Borenius. Toinen Paine. Helsingissä, J. Simeliuksen perillisten tykönä 1848. - 60 sivua. Aura. II. Innehållande: Den fallna, berättelse af Vendela 239 siv. maksaa 50 kpkaa; III. Innehållare: En Nylands Dragon, Sang- och Lustspel i 1 Akt efter Overskou, af N. H. Pinello 47 siv. maksaa 12 kpkaa; Den Heliga Skrifts Skatter för fromma Christna, till deras förkofran i Salighetens Kunskap. 1. - 116 siv. maksaa 35 kpkaa - Kaikki kolme painetut Turussa J. W. Lilljan kustannuksella. Det Kristliga Lifvels Vilkor och Väsende, af A. F. Granfelt. Sednare Häftets 1:sta Stycke: Det inre Kristliga Lifvet. Helsingissä J. Simeliuksen perillisten kustannuksella, 72 siv. maksaa 25 kpkaa. Theologiska Traktater af Lars Stenbäck. 2 Vihko. Om Förslaget till Ny Kyrkolag. Vaasassa 73 siv. 30 k. Acta Societatis Scientiarum Fennicae. Tom II:i fasc. IV s. 1 Rub. 75 kop. Bihang till samma häfte. 25 kop. Notiser ur Sällskapels Pro Fauna et Flora Fennica förhandlingar. Bihang till Acta Societatis Scientiarum Fennicae. Första häftet. 1 Rub. 20 kop. Grundragen af plana och spherilka Trigonometrien, författade af Prof. Christian Ludv. Gerling, öfversatta af Henr. Joh. Walbeck. Andra upplagan. 40 kop. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|