Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 19 päivä Toukokuuta. N:o 20. Rahvaanopetus-keinoja Suomessa. Turun Hippakunnassa. 2:ksi, Lopen pitäjässä. ( jatko ). " Vaikein oli saada ensimäinen Sunnuntaikoulu alkuun. Se sai suuren vastuksen; vaan neuvomisilla ja selityksillä, vakavuudella ja toimella onnistui se kutenki viimein. Sen saatua oli paljo voitettu - nyt ei tarvinnut muuta kuin viitata siihen hyötyyn jonka tämmöset opetuslaitokset tuottaavat ja josta itseki nyt saivat katsastaa hedelmät. Yhteisillä voimilla koettiin viime syksynä saada sunnuntaikouluja toimeen isompiin kyliimme - ja nyt kintereillä vähempiin. Sillä tavalla saimme niitä yli koko pitäjän. Opettajiksi olemme saneet joka kylän Kuudennus-miehiä ja Kylänvanhimmia - sanalla sanoen: kunnollisimmia ja luvussa taitavimmia miehiä. Mieluisesti ovat useammat näistä ottaneet tämän työn ja vaivan ainoastaan kauniin tarkoituksen voittamiseksi. Näissä sunnuntaikouluissa opetetaan sisästä- ja muisti-luvussa selkeän Lankasteritavan mukaan * ); tavuu on muka monelle tietymätön asia, ja ainoastaan tämmösillä kouluilla ja mainitulla tavalla voidaan nykyjään hyvä tavuu-taito ja puhdas sisästäluku annettaa lapsille. -1a-Tämmösiä tapuloita löytyy Suomen kielellä painettuna Frenckell'in kirjapajassa ja kustannuksella. Ne maksavat 1 Rpla 20 kpka hpssa yhteensä kaikki lehdet. Mutta näiden sunnuntaikouluin tarpeeksi ostettuina lupaa H:ra Frenckell huo'istaa niiden hintaa noin 80 kpkaan hpssa. Toimituksen muistutus. ] -1-- Tämä ja rahvaassamme yleensä kohonnut halu kirjalukuun, jota todistaa pait muun myös kaikenlaisten kirjain, sekä hengellisestä että muuten tiedollisesta sisällyksestä, osto, kaikki ennustaa valosampaa aikaa armaalle Suomellemme " ! 3:ksi. Sasslinin koululaitos Hämeen Kyrössä. Jo viime vuotisen Suomettaren 18:ssa N:ossa mainitsimme kuinka Kärjen perintö-tilan haltia, Aatami Sasslin emäntänensä oli säätänyt tavarastansa 2 tuhatta rplaa hpssa rahvaankoulun asettamiseksi tähän Kärjen taloon. Näistä rahoista piti korko käytettää vuotiseksi palkaksi koulun opettajalle, jonka tulee olla pappi ja pitää kotona jumalanpalvelusta; johon ja koulun tarpeesen Sasslin määräsi huoneita salirakennuksessansa, jotka aina eteenpäinkin talon tulee voimassa pitää. Kuoltuansa tulee sen lisäksi hänen tavarastansa pantavaksi pitäjän jyvästöaittaan 100 tynn. Rukiita, joiden kasvuista Opettaja saapi palkkansa lisäksi puolen; toinen puoli leivotaan köyhille koululapsille elatukseksi. -2-- Pait sitä on Hallitus myöntynyt Saarnahuoneen asettamiseen sille tilalle, ja tulee siinä pidettäväksi jumalanpalvelusta joka toinen sunnuntai ja joka juhlapäivä. Muistutus. Tilan vähyys pakottaa meidän usiasti vasten tahtoammekin olemaan lyhytpuheiset ja jättämään pois monen kyllä itsensä hyvän asian, joka ei kuitenkaan ole ollut niin hyvä, ett' ei Suomettaren vähät varat olisi menneet parempien harjoitannassa. Näistä tällä vuodella lehdestämme poisjääneistä hyvistä on uusien kirjojen iimoittaminen ja arvosteleminen yksi. Emmekä me ainoasti, vaan muutkin sanomat ovat tänä vuonna enemmän kuin muulloin olleet huolimattomat kirjallisuudesta ja olletikin suomalaisesta kirjallisuudesta. Äkkiä katsoen luulisi syyn tähän olevan sen, että sanomalehdet tällä vuodella olisivat enemmän kuin ennen lyöttäineet keskustelemaan yhteisiä aineita, niinkuin opetuslaitosten parannusta, kaupan ja teollisuuden asioita j. m., ja niinmuodoin vähemmän joutaneet kirjallisuudesta puhumaan. Tämä syy olisi sangen kaunis; paha vaan, ett' ei se näytä todelta. Sillä jos sanomalehtemme olisivat ruvenneet mainituista aineista nerolla ja innollisesti puhumaan, niin ei niillä olisi ollut aikaa niinkuin nyt on tapahtunut syöttää lukijoillansa noita kuukausmääriä kestäviä tarinoita, joista kauneudenkin poisollessa ei ole muuta hyötyä kuin että huoentavat toimittajan vaivan ja saavat lukijan - paremmin nukkumaan. Arvostelemisen poisoleminen sanomistamme ei ole siis toisten tärkiämpien asioiden laviammalta harjoittamiselta vaikutettu; niidenkin poisjäätyä on vaan sanomalehdistö taas jättäynyt yhtä ainetta köyhemmäksi. Vaan jos sanomalehdet milloin sattuvatkin kirjoja ilmoittamaan, niin tapahtuu ilmoittaminen usiasti niin ynsiöillä ja perusteettomilla sanoilla ja sen ohessa myös niin suurella puheeksi otetun aineen tuntemattomuudella, että oikein hämmästyttää. Esimerkiksi kelpaa, mitä Turun Sanomat ( Åbo Tidningar ) puhuvat, 33:ssa numerossansa Annikan 3:sta osasta " Martyyreistä ". Sanovat nimittäin Martyyrain olevan kirjoitetut puhtaalla ja kauniilla kielellä, vaan niiden suomentajan siinä olevan surkuteltavan, että on rakentanut runonsa enemmän arvolle ( qvantitet ) kuin korolle ( accent ), ja että lukiessa näitä arvolle perustettuja runoja korko tulee polkeutumaan ja sanat usiasti aivan toisilta kuulumaan kuin tavallisessa puheessa. Niin tapahtuukin. Mutta se juuri on kaiken suomalaisen runon ulkonaisista kauneuksista suurin ja se Martyyrienkin, että korko tulee ikäskuin poletuksi ja runo ainoasti arvolle ja sen heimolaiselle korottomuudelle ( accentlöshet ) perustetuksi. Jos tämä ei olisi tosi, niin ei suinkaan olisi se mies, joka voipi paremmin kuin Turun Sanomat ja me tuomita näissä asioissa ( E. L )., viimevuotisessa Litteraturblad'issa niin kiitellen ilmoittanut Martyyrejä, jotka silloin vielä olivat pränttäämättömät. Jokainen parempi suomalainen runoilija ja jokainen vanhojen runojen tuntija ja ymmärtäjä pitää tämän asian niin päätettynä, että katsovat siitä riitelemisen aivan turhaksi työksi. Mutta suomalaisellakin runollisuudella, vaikka kyllä on vielä vähäpätöinen, on kuitenkin jo narrinsa ja katupoikansa, jotka kielen ja runotaidon tuntematta pyrkivät runoilijoiksi ja tahtovat runoa saada siksi, mitä se ei ole ja minä se olisi kaikkea muuta, vaan ei suomalaista runoa. Näiden sekä laulut että muu rähäjäminen on varmaan pilannut Turun Sanomienkin korvat. Pyydämme Turun Sanomien tästä lähtien tarkemmin ajattelemaan, ennenkuin lyöksen tuomioita langettamaan, ja Kalevalan ja Kantelettaren monet kerrat läpi lukemaan, ennenkuin rupeaa suomalaisesta runollisuudesta puhumaan. Tämän jo valmiiksi kirjoitettua saimme seuraavan kirjoituksen, joka vaan vahvistaa, mitä runomitasta olemme sanoneet, ja jonka ilolla tähän liitämme. Muutamia sanoja suomalaisien kirkkovirsien kirjoittajille mietinnäksi erään ruotsinkielisen kirjan johdosta, nimeltä: " välmenta råd för Finska Psalmförfattare ". Sivu 12 r. 6. -3-b ) Muistutus. a ). Mainituissa Ruotsin ja muissa kielissä on joka korollinen tavut pitkä omasta arvoltansa taikka edellisyydeltä ( natura aut positione ). Luulemma sentähden heidän yhtä paljon, jos ei enemminki, tavuutten pituutta kun korkoa värsymittansa laitannassa katsoneen. Jos Suomen kielessä lyhyt-alkuinen sana, vaikka kuinka korotettuna, pannaan värsymittaa alkamaan, niin kyllä onki varalla pidettävä, ettei virttä veisatessa sanoista: tuli, kuta, rita, suren, usia, käsi, pikuus, puhun, raja, tili, kadun, kuluu, suri, uni, piru j. n. e. saada sanoja: tuuli, kuuta, riita, suuren, uusia, kääsi, piikuus, puuhun, raaja, tiili, kaadun, kuuluu, suuri, uuni, piiru. Jos siitä oikian mielen käsittämiselle ei tulisi'kaan juuri suurta vastusta, niin on kuitenkin semmoinen alinomainen varominen lyhyen tavuen pitkäksi venymisestä veisuuta paljon haittaava ja vaikeuttava. Lukiessa siitä kyllä ei tule haittaa, mutta veisattaviksipa virsiä aiotaankin. b ). Tavallinen nelimitta-runo ei suinkaan ole enimmiten korkoja myöten rakennettu. Siinä on peräti vastahakaan niin vähän koroista huolta ollut, ettei niitä ole ollenkaan tarkattu. Se vaan runovärsyssä on päähuolena ollut, ettei toinen, kolmas ja neljäs mitta tulisi alkamaan lyhyt-aikuisella sanalla ( vocabulo, cujus prima syllada est brevis ), ja ettei yksikään mitta tulisi lopettamaan pitkäarvoisella tavuella ( syllaba natura longa ), ja niin juuri on paras ja suurin huoli ollut, ei tavuitten koroista, jotka saivat tulla sattumoihin, vaan arvoista ( qvantitates ), joita ei saanut samalla tavalla sattumoihin heittää. Tähän asiaan saadaan tuhansia todistuksia hyvistä kansantekemistä runoista: en o-le i-so i-ilta: muut a-jat mu-rehtimahan: ylit-se se-län si-nisen j. n. e. S. 16 r. 11. " Niin ovat lyhytpitkän värsyn ( v. jambicus ) alussa sanat raskaalla, manaava, suloinen, madoilla, herralla, kalalla, omistan, rakastan aivan somia a ); sanat saarnaamaan, huoneeseen, kaivatkoon ovat ei paljon kehnompia b ); sanat saarnaama, huoneessa, kaivannen suattavia c ); mutta sanat kuolemaan, ottamaan, suojelee ei kauniita d ) ja semmoiset kun korkia, kunnia, autuas pian kelpaamattomia e ), koska niiden keskimäinen tavut lyhyytensä vuoksi miltei jää kuulumattomaksi . Muist. Meistä ovat sanat semmoiset, kun b ) -n ja c ) -n edellä, muita somemmat lyhytpitkää värsyä alottamaan. Syy siihen on, että niitä sanottaissa ääni tahallaan voipi ensimäisestä pitkästä tavuesta kaksi lyhyttä kuvata, että tulevat kuuluumaan melkein kuin sa-arnaamaan, hu-oneessa j. n. e. Jos muuten sanat saarnaamaan, huoneeseen j. n. e. ovat somempia, kun saarnaama, huoneessa j. n. e. lyhytpitkän värsyn aluksi, se kaiketi'kin on sattumoissa, kuten kulloinkin yletintä ( anacrusis ) seuraavan mitan tulee olla kaksipitkän ( spondeus ) eli pitkälyhyen ( trochaeus ). S. 16. r. 22. " Muuten on muistettava, kolmitavusien sanojen lyhytpitkän värsyn alussa ainoastansa lukiessa tekevän pienen murroksen, jos lukia on tottumatoin eli äkkinäinen, mutta veisatessa se ei tule kuulumaankaan ". Muist. Yleisesti, eikä ainoastansa värsyn alussa, saapi kolmitavuisista sanoista sen sanoa. Jos sanat pahoista, makaava, epäili j. n. e. missä tahansa värsyn sisässäkin sillä tavoin sioitetasan, että edellinen mitta tule lopettamaan ( laskemaan ) näiden sanojen ensimäisellä tavuella ja seuraava mitta alkamaan ( iskemään ) sanan toisesta tavuesta, niin mielestämme veisatessa aina kuuluvat somemmalta, kun jos kaksi ensimäistä tavutta tekisivät murrottoman mitan. Paremmin ja somemmin: pa-hoista, ma-kaava, e-päili, kun pahois-ta, makaa-va, epäi-li. S. 21. r. 19. Näyttää meistäkin oikein jo kohdalleen sanotuksi, mitä siinä yksi- ja kaksitavuisista sanavastimista ( riimeistä ) luetaan. Siinä kuitenkin ajattelemme toisin, kun luulemme kaksitavuisissa vastimissa edellisen äänikkään ei aina tarvitsevan yhden ja saman kummassakin sanassa olla. Ruotsalaiset runoissansa kyllä vaativat yhtäläisiä äänikkäitä vastinten edelliseenkin tavuehen, mutta jo Saksalaisillakin on siinä asiassa suurempi vapaus, ja arvelisin hyvän Suomenkin virren ei siitä pahenevan, jos vastimet olisivat semmoisia kun esm. seuraavat: olla - tulla; tuoda - saada; työllä - säällä; näillä - heillä; entisellä - työlähällä; vastaisella - kaunihilla j. n. e. Mutta pitkittämättä puhettani annan lopun aikanansa; eipä pojat puoletkana katso kaikkia tätänä, lue loppuhun lorua. E. L. Ruotsista ( P. o. I. T ).. Ruotsin kauppalaivasto v. 1847 oli 2, 095 laivaa, yhteensä 88, 651 sälytyksen ( läst ) vetäviä, siihen kuitenki luvetut aina 4 sälytyksen vetävät laivat; mutta ainoastaan 1, 166 laivaa 70, 061 sälytyksellä, jos otetaan lukuun vaan aina 10 sälytystä vetävät laivat. - Ruotsin sotajoukkoa kerätään Skaanein maalle tarpeessa Saksalaisia vastaan lähettäväksi Tanskalaisten avuksi. Kuningas pyysi Valtiopäiviltä 2 miljoonaa Riksiä käytettäviksi sattuvissa tarpeissa. Tanskanmaalta ( Faedrel. ja A. A. Z ). -4-Tanskalaisten pieni sotajoukko ei voi mitään Saksalaisten mahdotonta voimaa vasten. Tanskalaiset ovat siihen siaan vallanneet Saksalaisten ( enin Preussilaisten ) kauppalaivoja. ( 18 N:ssamme seisoi erheyksestä " sotalaivoja " ). Italiasta. ( A. A. Z ). Roomin kaupungissa pidetään parasta aikaa kokousta, jossa kaikilta Italian valtakunnilta lähetetyt edusmiehet tuumiivat Italian eri valtakuntain yhdistymisestä yhteen liittokuntaan. Kotimaalta. Kuopiosta. ( M. Y ). - - " Oraat näyttävät kirkkaalta missä eivät syksyllä hävinneet. Olletikin Karjalassa sanotaan vanhan panon useassa menneen mitättömäksi, että uudestaan ovat kylvettävät. Uuden panon kehuvat joka paikassa loistavan ". Ristiinan kaupungista ( Ilmar ). " Kaupunkiimme on tänä talvena asettaunut Naisväen-yhdistys vallas-säätyisten seassa hoitamaan ja kaitsemaan tänne v. 1842 saatua Lapsukais-koulua, jossa kaksi Opettajatarta neuvoo kirjaluvussa ja käsitöissä. Opetettavien luku tässä koulussa on jo 60 ja kohtaki täytyy laitoksen huone lavennettaa ". Turusta ( Å. U ). Luku-yhdistyksen kokouksessa puhui H:ra von Essen Tukholmissa vaikuttavaisesta seurasta: " Köyhien Ystävät " hyvin lämpimästi. Samalla päätettiin Turkuunki saatavaksi samanlainen ja samaniminen seura johon rahoja samalla kerralla alettiin kerätä. - Suomenmaassa on seuruus-elämä vielä kovin vähä edestynyt, ja onki sentähden kaikenlaisten seurain ja kumppalikuntain arvo ja hyödytys hyvin vähä tunnettu, ehkäpä kokematonki. Vähä yksinäinen yksinään voipi ja, jos kuinka paljon voisiki, ei hänen varansa eikä voimansa joka paikkaan ennätä eikä kestä. Mutta tämmösen seuran eli seuruuskunnan ilmennyttyä, voipi köyhinki panna seuran rahastoon kopeikkansa, kopeikoista kasvaa ruplia, ruplista satoja, tuhansia, kymmeniä tuhansia ruplia ! Ja näillä näin kootuilla ruplilla sekä näillä yhdistetyillä voimilla, mitä eikö niillä voi saada toimeen ? - Köyhien Ystävät! se sana kuuluu kauniilta, vaan sen seuran tarkoitus on vielä kauniimpi. Köyhiä löytyy Suomen sekä kaupungeissa että maaseurakunnissa; luultavasti seuraavatki muutki kaupunkilaisemme tätä Turkulaisten kunnioittavaa esimerkkiä. Vaan ei se oisi ollenkaan mitätöntä, jos maallaki asettuisi tämmösiä seuroja, missä kyläkunnittain, missä seurakunnittain. Helsingistä. Nuoruus ja kevät kumpiki on toivon riemusa ikä ja aika. Kumpasenki alla puhkeevat koko tulevaisuuden kukkapesät ilmiöön, maa antaa mehunsa, taivas sinertää, koko luonto vihertää. Tässä yhdistyy ilo ja toimi, toivo ja toteutumus. Ylinnä ja ennen muita käypi tätä sanoa siitä nuorisosta, joka viettää aikansa tiedon avaralla lähteellä, Yliopistossa. Hilpeä kuin keväen koko olo on tämä nuoriso kyllä ikänsä vuoksi, mutta tämän hilpeyden alla piilottelee kuitenki elävä toimi, jonka tarkoitus ei vähiä tähyä. Tästä nuorisostahan Isänmaa toivoo saavansa koko elonsa käyttäjiä ja tämän nuorison haltussa, jonka nyt näet niin kepeällä jalalla mittailevan elämänsä alku-askeleita, sen haltussa lepää vuosien perästä koko Isänmaa ! Tämän luontonsa mukaan pitääki tämän nuorison ilossa jo näyttäytyä tulevaisuudelle vakautuva olento sekä sen toimessa koko nuoruutensa rotova hilpeys. - Suomenmaalla on myös Yliopistonsa. Sen nuoriso vietti viime Lauvantaina, Floran ( kukka-jumalattaren ) päivänä kevät-juhlansa. Nämä juhlat pidettiin muinosina aikoina joka kevät, mutta sanomattomasta syystä olivat ne nyt olleet viettämättä koko 12 vuotta. Yhtä rakkaalla halulla kuin Yliopistomme nuoriso toivoi saavansa viettää tätä juhlaa, suostuisi siihen tällä kertaa Yliopiston hallitus. Vara-Kanslerinsa, Suomen pää-Kuvernööri, Senaatin jäsenten, Opettajittensa, Suomen sota-päällysten, Helsingin Porvarien ja muiden kutsuvieraitensa ympärillä iloitsi ja riemuitsi nyt nuoriso avaran taivaan alla ja viheriällä nurmitanterella: Helsingin nuoret, katsomaan tulleet neitoset piirittivät ikäänkuin kukka-seppele koko tämän elävän taulun. Josko ilo ja riemu oli juhlan tuntemussanat, josko ne olivatki kaiken elähyttäjinä, ei siinä puuttunut semmoistakaan, jonka vaikutukset eivät hetkestä ja ijästä kysy. Ne isänmaiset laulut, jotka kaikuivat Suomenmaan vaakunan alla, ja ne puheet, joilla nuoriso terveytti vieraitansa lieneevät kaikestaanki nättäneet minkä hengen lapsia Yliopistomme nouriso on. Ennen kaikkia voitti se puhe, jolla Rehtori Cygnaeus selitti nuorison tuntoa Isänmaatansa kohtaan, ansaitun merkitsemisen. Monen uron silmä kastui ja monen kuultelevan neidon povi tykki sen alla. - Ei vielä tähän asti ole havattu " kopeikka-kirjallisuuden " hyötyä paljo muissa kuin noissa " hengellisissä Arkkiviisuissa ", jotka " painettuina tänä vuonna " lentelevät tuhat-määrittäin yli maan ja manteren. Ja jos koskonkaan mieli lienee saada kirjoja ja niiden kautta kaikenlaista tietoa leviemään rahvaalle, on kuitenki aivan tämä " kopeikka-kirjallisuus " siihen otollisin. Talonpojalla, mökkiläisellä ja palkollisella on harvoin käsillä suurempi raha ja vielä harvemmin hänen kannattaa ostaa kalliimpia kirjoja. Vaan anna kirjan olla arkillisen taikka vähä suuremman, anna sen maksaa 2, 3 aina 5 kopeikkaa; sen voipi köyhinki ostaa. - Siitä Rahvaankirja-jaksosta, josta 16:ssa N:ossamme mainitsimme, on taasen ilmestynyt toinen vihko, jossa on: Satu Puu-Pietarista ( Z. Topeliukselta ) sekä Rikkaasta-Miehestä ja Köyhästä-Miehestä ( Grimmin Veljeksiltä ), kumpiki suomentamia. Tällä vihkolla on sama hinta ja samat ehdot kuin edellisellä vihkolla. - Asianomaiset ovat pyytäneet pantavaksi lehteemme ilmoituksia, keltä ja miten on lähetetty maksuja Savo-Karjalaisten Oppivaisten kustannuksella toimitetusta rahvaankirjasta: " Lukemisia Suomen kansan hyödyksi, kolmas vihko ", joka on lähetetty ympäri kaupittaviksi papeille ja muille rahvaan hyötyä harrastaville. Toivoessa ei kennenkään siitä närkästyvän, täytämme tässä heidän tahtonsa. Luettelo niistä rahoista jotka ovat saadut myötäviksi lähetetyistä kappaleista " Lukemisia S. kansan hyödyksi " 3:s vihko, joka maksaa 12 kpkaa hpssa kappale. Hollolasta Nimismies U. Polon saanut 10 kappaletta, maksanut kaikki. - Laihialasta Kirkherra E. J. Snellman saanut 40 kappal., maks. 20, pidättänyt muut 20. - Marttilan pitäjän Kirkherra Elmgren sai 15, maks. kaikki. - Leppävirran Kirkherra D. F. Walle maks. 10, lähettänyt takasi 5 kapp. - Urjalan Kirkherra Hällfors maks. 10 kapp. - Pärttylän kappelista Pitäjän Apulainen Bergroth maks. 10 kapp. - Rantasalmen Kirkh. Apulainen G. Nykopp maks. 25 kapp. - Porvoon Kirkh. Apulainen A. Hultin saanut 30 kappaletta, maks. 8. - Helsingin pitäjän Kappalainen S. Strömmer maks. 10 kapp. - Kalajoen Kirkh. Apulainen Nikander maks. 20 kapp. - Sievin Kappalainen F. J. Fontell maks. 10 kapp. - Ulvilan Rovasti G. Hirn lähetti takasi kaikki 25 kappaletta. - Hämeenlinnasta Rovasti Churberg maksanut 10 kapp. - Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|