Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 26 päivä Toukokuuta. N:o 21. Mikä käellä kukunta ? Nurmell' on jo nukka päällä, Päällä kaunis peittehensä, Peittehellä päivän immet, Aurinkoisen armahaiset, Kieltänsä myhäelevät, Ilosta imartelekset, Joka sulhon suun otosta, Päivän poian hellinnästä. Jopa lammin lämmin laine Likistävi lempeänsä, Iltavirttä veisoavi, Kullallensa kuiskuttavi, Kunne kulta nukahtavi, Kaunis maa makaelevi, Kune itsekin ihana Armas aaltonen nukahti, Kullan vierehen väsähti. Jopa linnut laulelevat, Kätöset kukahtelevat. Mitä linnun laulaminen, Mitä käellä kukunta ? Toivon tult' on rinta täysi, Lemmen liekkiä povensa, Toivo kultansa tuloa, Armahan alenemista, Mieli muiskujen mehua, Suuta-saannin surkeutta. Kaikki riemu, kaikki rakkaus, Kaikki kultien kujerrus, Kaikki autuas ilonen, Taivahan tulen palanta. Missä toivo, siinä täyttö, Missä laulu, siinä vastaus. Tuota katsoin ja katsastin, Katsoin kurja kaiken yötä, Iloni alas aleni, Aleni kun allin laulu Uiessa vilua vettä, Toivoni tuli tukahtui, Sammuivat suloiset suonnat, Mieleni matala mustui, Syämeni surkastihen, Silmistä vetonen vieri, Kyynel kulki kasvoilleni. Mikä toi sen tuiman tunnon, Mikä mustan mielalasen ? Tuopa tuopi tuiman tunnon, Tuo ainakin mustan mielen: Milloinhan sulavi Suomi, Milloin Suomessa syämet ! Konsahan kevät tulevi, Konsa hanget lähtenevi Suomen poikien povista, Verestä viluisen kansan ! Suomenmaa. ( Laul.kuin: " Vårt land, vårt land " etc. ) ( Lähetetty ). Isäni maa, isäni maa, Rakas vaikk' nuorukka ! Tott' Kalevala muistetaan Ja Suomess' aina lauletaan: Ett' oma maa on mansikka, Mut muu on mustikka. -2-Turun Hippakunnassa. 4:ksi, Hattulan Pitäjässä. " Jo tähänki pitäjähän saaksennellaan pyhäkouluja. Rovastin Apulainen, Herra Alander, on menneestä Joulukuusta asti taistellut tämmösiä saadakseen toimelle, vaan kyllä hänellä vastuksia koviakin on ollut. On ollut taistella' kylmiä, itsekkäitä ja huolettomia mieliä vastaan; on ollut sodittaa' semmosia, jotka opettamaan pyydettäessä, jos ei juuri rahapalkkaa tukita' suuhun, sokeudessaan ja toisten hyvää ollenkaan katsomatta, hokeevat: " ken semmoista vaivaa ottaisi päälleen " ! Semmosia mieliä vastaan sotien, ei ole'kaan saanut kouluja toimeen enemmän kuin kuuteen lukukuntaan, yhden kuhunki, senki, kuten sanoin, suurella surulla. Alussa oli paremminkin saatu opettajia, kuin luulivat palkkaa annettavan, vaan kun ei rahaa tullutkaan, rupesivat nurisemaan ja huolimattomaksi, katsoen jalon virkansa vaivaloiseksi, heille kosk' ei itselleen suoraa hyötyä saanutkaan. Opetuksessa ei ole'kaan vielä päästy tavausta ja sisälukua edemmä' juuri missään ". - Emme voinut olla ottamatta tähän tätä kertomusta, näyttääksemme miten ei ainoastaan Hattulassa vaan muuallaki itse rahvaan vastustus on ja syytetään olevan syynä ett'ei sunnuntai- ( pyhä- ) kouluja saada toimeen. Mistäs tämä vastahakoisuus mahtanee tulla moniaissa paikoissa, voinet kysyä, kuin rahvas toisissa ja useimmissa seurakunnissa josko ei aina aivan avoin käsin niin toki asian selitettyä ja käsitettyä suostuu tämmösiin opetuslaitoksiin ? Löytyyhän aivan likiseutuisiaki seurakuntia, joista toiseen on saatu aivan vastustamatta, toiseen tuskin suurella tuskallakaan sunnuntaikouluja ? Näille kysymyksille on vaikea saada tyydyttäväistä vastausta ja selitystä. - Talonpojat ovat mielestämme ihmisiä niinkuin muutki, heissä lienee " turmelus " yhtä syvällä ja yhtä suuri vastahakoisuus kaikkeen hyvään kuin muissaki. Mutta rahvaalla ( talonpojilla ) on opettaiia joita se elättää aivan siinä tarkoituksessa, että ne " sanan " ja opetuksen voimalla kukistasivat heissä tämän " turmeluksen " ja " vastahakoisuuden " sekä nostattasivat heissä halun ja taipumuksen kaikkeen hyvään. Missä paikoin niin on tapahtunut, siellä onki rahvas myötäperä kaikkeen eikä säästä mitään hankkiessa itsellensä, mitä sille näytetään ja mitä se itse on käsittänyt olevan hyvää sekä hengellisissä että maallisissa kappaleissa. Mutta niissä seurakunnissa sitä vastaan, joissa on onnettomuudeksi ollut huolimattomia opettajia ja rahvaassa ei ole herätetty mitään ylävämpää tarvetta kuinhan vaan saapi päiväksensä " viinaa " ja " leipää, " siellä - -; eihän niissä voi muuta kuin surkutella rahvas-parkaa, jolle ei ole parempaa opetettu ! Maakauppa. Entisinä aikoina, kaiken kaupan ollessa kaupunkein erinomaisena oikeutena oli maakauppa, vaikka ainaki maamiesten kesken salaisesti, viljelty, kuitenki lakiloissa taikka järkiään kaarrettu, taikka oli kielto asetuksissa vaan sivumennessä mainittu, jonkatähden se jäiki kansalliselle elämälle minkäänlaisetta tärkeydettä. Nykyaikana sen siaan, kaikkein erinomaisten sääty-asetusten päivä-päivältä haihtuen, on tämäki tärkeä elatuskeino tullut ei vaan sallituksi, mutta asetuksistaki kehoitetuksi ja vuosi-vuodelta enemmän laajennetuksi, niin ettei nyt kukaan enää voine kieltää sen suurta arvoa kansalliselle vaurastumiselle. Hallitukseltamme v. 1842 annettu asetus maakaupasta oli kaikille maamiehille mieluinen ja jo kauvan toivottu laitos, ja oikeestaan vasta siitä ajasta on isänmaassamme varsinaisen maakaupan alku luettavana. Tämän asetuksen antamat vapaudet ovatki jo melkein laajat. Sen sanallinen aine näyttää kyllä tarkoittaneen vielä joitakuita ehtoja; niinkuin esim. vaan talollisten maamiesten saavan sellaisen kauppa-oikeuden naapureinsa kesken; mutta kummanki rajojen ollen määräämättä, lankeevat nämäki ehdot mitättömiksi, niinkuin jo tapahtuneet lainkäynnit näissä ovat todistaneet. Vaan niin tyydyttäväisenä ollen annettuin vapauttensa suhteen, jättää mainittu asetus toiselta päin tarkemmin määräämättä pian kaiken suojelluksen, jota tälläisen kaupan vapaus vaatinee maalla enemmän kuin kaupunkeissa, joissa väärinkäytökselle aina on helpompi hakea oikeuden turvaa, kuin hajallaan olevissa maakylissä. Luonnostaan on kauppa kyllä vapaehtoinen sovinto, ostajan ja myöjän välillä, johon kolmannella oikeestaan ei ole mitään tekemistä. Mutta säädyllisessä elämässä ja sen keskinäisessä liikunnossa ei täytä paljas luonnollinen oikeus; siihen on siis täytynyt lisättää vielä kolmas välikappale ostajan sekä myöjän vakuudeksi. Tämän vakuuden antaa valtakunta molemmille yhteisellä, va'atulla mitalla. Kaikki puheemme tässä onkin siis koskeva vaan mittaa ja sen vakaamista maakaupassa, sekä niistä seuraavia vastuksia. Nykyisempinä vuosina on voi tullut paraimmaksi kappaleiksi maamme ulkolaisessa kaupassa. Sen ulosvientä on vuosivuodelta lisääntynyt. Suurin osa tätä tavaraa ostellaan ensin maakauppioilta, jotka keräileevät sen, etenki itäsuomessa, ympäri monen maakunnan ja myövät sitte taikka lähimäisen kaupungin kauppioille, taikka kulettaavat itse kohdastaan Pietarpuriin. Epäilemättä on tälläisestä kaupasta suuri etu maamiehelle, joka kotonansa voipi myödä kaiken karja-saaliinsa puhtaaksi rahaksi. Maakauppioin kesken syntynyt kilvoitus vakuuttaa myös ettei maamiehen tavara milloinkaan voi mennä polusta. -3-Näin katsellen siis ei ole mitään aihetta nykyisen maakaupan ahdistamiseen. Mutta toiselta päin on sama kilvoitus synnyttänyt vastuksiaki, jotka ansaitseevat suuren tarkkuuden. Tärkeimmiksi näistä on luettavana petollisuus mitassa. Tottumattomat kauppiaat, taitamatta enemmän kirjoitusta kuin luvunlaskuakaan, kilvoitteleevat toisten taitavampain rinnalla, ja kohottaavat usiasti hinnat luonnottoman korkeiksi, saattaen sillä-tavoin molemmat vahinkoon. Tätä estääksensä täytyy molempain unhottaa rehellisyyden tuntonsa, ja luottaa petokseen. Siihen antaavat soveliaan tilaisuuden myöjäin typeryys ja kaupassa käytettävä mitta. Maamiesten välillä käytetään muka vielä yleisesti puntaria, jotka suuremmissa mittauksissa eivät konsaan ole oikein luotettavat, olkoot kuin tarkat hyvänsä. Vaan kuta huokeammin nämä voivat vääristettää, sen enemmän lisääntyy niiden petollisuuski. Sellaisesta laadusta ovat etenki maalla käytetäänki puupuntarit, jotka pian yksinänsä käytetäänki kaikilta maakauppioilta. Voiton himo on keksinyt monta neuvoa näiden vääristämiseen. Puu vetää sisäänsä paljon vettä, joka tekee puntarin perän raskaammaksi; puuhun on helppo saada sisäänki raskaampia aineita niin kuin lyiyä, rautaa j. n. e. Sellaisten vääristysten ei olevan tuntematonna arvataan siitä, että maakauppiaat useasti maksaavat samasta mitasta ostaissansa yhtäläisen hinnan, kuin myödessänsä saavat, kuletettuna kuitenki tavaransa noin 60 eli 70 peninkulmaa. Sen ei olevan rehellisellä kaupanteolla mahdollisen, ymmärtää jokainen. Mutta kun vääryys ja petos kerran on tullut mittaan, niin siitä se leviää muuhunki käytökseen. Kaupasta leviää se vähitellen rahvaan muuhunki elämään. Rehellisyys ei enää kannata kilpailemaan petollisuuden rinnalla, ja sillä tavoin saatetaan rehelliset taikka eroomaan koko kaupasta, taikka hakemaan voittoa petoksella. Että asian laita nykyjään on sillä kannalla, kuuluu jo kansan yhteisestä luulosta, joka pitää maakauppiaat ylimalkain petollisuuden harjoittajina ja luottamattomina. Kaikkeen tähän ovat enimmäkseen syynä puupuntarit. Olisi siis jo hyvä aika maassamme ruveta kieltämään sellaisten käyttämisen, etenki kaikessa kaupassa. Muuten luulisimme hyvin voitavan maakauppioita kovuuttaa pitämään matkallansa vaakojaki; ja vielä paremmin, jokainen suurempi kylä kehoitettaisiin pitämään yhteistä vakaa ja määräämään keskuudestaan vissin vannotetun mittaajan. Pienemmät ja etempänä olevat talot voisivat myödä tavaransa kylässä, jossa ostaja voisi tehdä kaiken ostoksensa. Tällä tavoin oppisivat meidänki maassamme maakylät vähitellen parempaa yhteyshenkeä, ja aikaa myöten liittäytyä erinäisiksi järjestetyiksi yhtiöiksi, omin yhtiö-hallituksineen ja ammattimiehinensä; yhteyshengen edut kerran näin tavoitettua, syntyisi kyläläisissä halu omistaa ja vetää hyödyksensä kaikki edut, mitkä parempi valistus ja sivistyminen antaa harjoittajillensa, ja meidän maakylämme eivät enää olisi paljaita sattumoisiltaan yhteen ryhmään koottuja taloja, jotka vaan kiukkuisis sa riidoissa koskeevat toisihinsa, mutta jotka nyt saisivat kaikki yhteiset neuvon piteet ja toimet, jotka taas vähitellen toisivat sovinnon ja tyytyväisyyden heidän keskeensä. Ulkomaalta. Ranskanmaalta ( A. A. Z. ja S. P. Z ). Väliaikaisen Hallituksen valta loppui 4:nä p. tätä kuuta. Sillä siksi päiväksi olivat Ranskan kansan edusmiehet ( yhteensä 900 miestä ) kutsutut kokoon Paris'in kaupunkiin, päättämään Ranskan valtakunnan tulevasta hallitusmuodosta ja järestämään sen sisällisiä asioita. - Melkeen ensimäiseksi työksensä antoi tämä Ranskan Kansankokous 5:nä päivänä t. k. seuraavaisen Julistuksen: " Kansankokous, oleva totinen ilmoittaja sen kansan mielipidoista, joka sen on nykyjään kokoon kutsunut, julistaa, ennenkuin se alkaa askaroitsemisensa, Ranskan kansan nimessä ja koko maailman kuuluvissa, että se 24:nä päivänä Helmikuuta julistettu Tasavalta on ja on oleva Ranskanmaan Hallitusmuoto. Tasavallalla, jota Ranskanmaa haluaa, on " Vapaus, " " Yhtäläisyys " ja " Veljellisyys " mielisanoina. Isänmaan nimessä vannottaa Kansankokous jokaista Ranskalaista, olipa hänen mielipitonsa mikä tahansa, unhottamaan kaikki eripuraisuus ja tästä alkaen ainoastaan yhtä ainoata perettä mielimään. Se päivä, joka yhdistää kansan edusmiehet, on Sovinnon ja Veljellisyyden juhla kaikille kansalaisille. Eläköön Tasavalta " ! - Sittemmin päätettiin ei kenenkään tarvitsevan enää virkavalaaa tehdä, koska kaikkien kuitenki tulee elää kansalaistensa silmien alla ja kaikki ovat kutsututki julkiseen toimeensa kansalaistensa luottamuksesta. - Väliaikainen Hallitus teki Kansankokoukselle tilin hallituksestansa. Kansankokous päätti julkisen kiitos-osotuksen ( adressin ) annettavaksi mainitun Hallituksen kansan mieluisesta ja hyvästä toimesta. - Ranskan rahaseikka paranee viikko-viikolta ja Pankin metallivarat ovat nousemassa. - Enklantilaisia alkaa taasen palautua tukulta Paris'iin: niitä tuli esm. 4:nä tätä kuuta 400 kappaletta. - Kansankokous valitsi 8 p. t. k. uuden Väliaikaisen Hallituksen, johon kutsuttiin Lamartine ja 4 muuta. Böhminmaalta. ( A. A. Z ). 24:nä p. Huhtik. oli täkäläisellä Kansankokouksella kysymyksenä, jos Böhminmaa tahtoi lähettää edusmiehiä Saksanmaan Parlamenttiin, ja jos Böhmiläiset tahtoovat kuulua Saksan kansan liittokuntaan. Yksimielisesti julisti Kansankokous Böhminmaan ei voivan ottaa' osaa Saksalaisessa Parlamentissa, " koska Böhmiläiset muka ovat suvultansa slavjaneja ( Tschechejä ), eikä Saksalaisia. - Slavjaanein luullaan mielivän yhdistyä yhdeksi valtakunnaksi Itävallan Keisarin alla ja Vienna pääkaupungiksi. Ungarista ( A. A. Z. ja Jönköpingsbl ). Madjarilaiset miettivät yhä vakavammasti eroamisestansa Itävallan Keisarin alta. Siebenbyrgin Suuriruhtinanmaa ( jossa on 2/3 osaa Madjarilaisia, muut osat Saksalaisia ja Szekelljiä - Madjarilaisten heimoja ) tahtoo myös yhdistyä Ungarin valtakuntaan. - V. 1839 oli Madjarilaiseen sukukuntaan kuuluvien henkiluku vähää vaille 5 miljoonaa henkeä, nyt niitä lienee jo yli 6 miljoonan, koska niiden luku on havattu kasvavan 100 tuhannella hengellä vuodessa. -4-Lombardiassa ovat asiat aina melkeen entisellään. Italialaiset ovat kuitenki pakottaneet Itävallan sotaväkeä Adige-joen länsipuolelle ja saaneet jommosenki voiton. Itävallan sotaväeltä sanotaan puuttuvan muonaa ja rahoja: muutenki antautuu joukottain miehiä Italialaisten puolelle. Niin kirjoittaa Itävallan ylimäinen Sotapäällys, Radetzky, kadottaneensa pait kuolleista noin 16 tuhatta sotamiestä vangituissa ja karanneissa Italialaisille. Saksanmaalta. ( Jönköpingsbl ). Viimein on saatu valmiiksi " Ehdotus Saksalaisen liittokunnan yhteiseen Hallitukseen " jossa ehdotellaan yhteistä perittävää Keisarikuntaa, jonka rinnalla on Parlamentti kahdella kammarilla. Ensimäiseen kammariin saisivat Saksan maakuntain eri Ruhtinatki siaa. Parlamentissa tutkittasiin ja päätettäsiin sekä Hallitsiain että maakuntain keskinäiset ja sisälliset asiat. - Hannoverissa ei käytetä enää keppirangastusta sotaväelle. - Badinmaalla on ollut kovia tasavaltasia liikkeitä, on päässyt tappeluihinki, joissa Baierin ja muiden sotaväen avulla tasavaltalaiset kuitenki ovat tapanneet. Tasavaltalaisia on paennut Ranskanmaalle. Preussinmaalta ( S. P. Z. ja Jönk:bl ). Ruumiinrangaistuksia on päätetty ei enää käytettäväksi ei kansallisissa eikä sotarikoksissa. - Posen'issa ovat Puolalaiset olleet täydessä sodassa, sillä Saksalaiset tahtoovat silpoa maata ja yhdistää yhden osan Saksan liittokuntaan. Puolalaiset ( Miroslawskin ja muiden alla ) saivat Miloslawin kaupungin edustalla suuren voiton Preussilaisilta. Puolalaisia sanotaan olleen 2 tuhatta vaan huonoilla aseilla ( esm. viikatteilla ) varustettua miestä, vaan Preussilaista sotaväkeä 7 tuhatta miestä. Preussin Kenraali, v. Pfüel, lähetettiin sittemmin Kuninkaalta suurella voimistuskirjalla rauhoittamaan tätä maakuntaa joko mielisuosiolla eli väkivallalla. Ruotsinmaalta ( P. o. I. T. ja Jönk:bl ). Kuninkaalta valtiopäiville annettu Ehdotus uuteen Vaalilakiin on Tutkijakunta katsonut pitävän levätä tuleville Valtiopäiville. - Riikinpankissa oli viime vuoden lopussa 22, 086, 397 Riksiä kovassa rahassa ja 40, 419, 989 Riksiä liikkeellä olemassa setelirahassa. Kotimaalta. ( Å. U ). Suomen kauppalaivaston luku tämän vuoden alussa oli yhteensä 458 alusta, joista 7 oli höyrylaivaa, 157 tavallista laivaa, muut pienempiä aluksia. Yhteensä luvettiin niille 47, 512 sälytystä. Sälytysten laskussa oli Porin kaupungin laivasto rikkain ( 6842 ), sitte Turku ( 5212 ) j. n. e. Hattulasta 12 Toukok. " Allakassa ei sanota' kuun enää näkyvän öillä, mutta nytpä hän sen siasta on ruvennut näkymään päivällä, selvässä auringon paistossa. En ole tullut tarkkailemaan jos hän näkyy koko päivän, mutta olen hänet 3 päivää peräkanaa havainnut taivaalla auringon kanssa: 1 ) kello 11 e. p. p. 2 ) k. 2:den aikana j. p. p. 3 ) k. 1/2 8 ehtoolla, eilen tarkkasin viime kerran. Sanotaan semmosen seikan merkitsevän hallaa, ja lienee tuossa luulossa jotai perääki, koska mennä yönä sanottiin olleen niin kylmän, että ruoho oli kidissyt jalkojen alla, ja pyydyksiin saatiin aamulla vaan mateita, joit'ei koko keväinä ole muulloin kuulunutkaan. - Pellon kylvöki jo on yleensä al'ettu, mutta kirsi ( l. routa ), joka mennä syksynä pääsi järki syvälle painumaan, kieltää vielä kyntämästä kaikkea maata. - Peruna-siemeniä ei ole kaikilla, vaikka rutto täälläpäin on ollut paljon huokeampi kuin muualla on sanottu olleen. Kyllä niitä kuitenki saapi ostaa', eikä juuri kalliillakaan hinnalla, vaikka kyllä muutamat kuuluu vaativan joko 8, 9 rupl. tynnyriltä, toisilta taas saapi hopea ruplalla. - - - Kell' on ollut hyviä, kuivia kellaria, sill' ovat perunat hyvästiki säilyneet ". Kuopiosta. Pyynnön mukaan saamme ilmoittaa, että tässä kaupungissa olevassa Lehtori Aschan'in kirjapuodissa löytyy myötäväksi kaikenlaisia nykyjään ilmetyneitä kirjoja sekä Suomen että Ruotsin kielellä. Myös tarpeellisia koulukirjoja ja ulkomaalaistaki kirjallisuutta sekä löytyy siinä kaupaksi että voidaan sen kautta ulkomaalta hankkia. Samaan kirjakauppaan on lähetetty myötäväksi viime-vuoden " Suomettaria, " joista nidottu kappale maksaa 75 kpkaa hpssa. Helsingistä. Koulusanomat ( Skoltidningen ) viime N:ossaan sanovat löytyvän jo v. 1839 painettuna Asetukset Ahlman'in kouluille Messukylässä ja Pirkkalassa, eikä sentähden rupeavansa enää puhumaan näiden kouluin järestyksestä. Mitenhän lienee? turhaan kaikite niitä Asetuksia saapi Helsingin kirjapuotiloissa kysellä. - Luvun-laskennon Oppikirja A. F. Boreniukselta. Tämä nyt ikään toisen kerran painettu kirja on paljo lisätty ja parannettu entisestään. Niin on siihen lisiä 2 kokonaista Lohkoa: nimittäin " Kymmenmurtoluvuista " ja Halvennus-Laskennosta ". sekä 3 taulua Ulkomaiden " tavallisimmista Suuruuden Mitoista ". Monen entisenki Lohkon erinaisiä osiaki on lisätty, esm. entiseen 9:nteen Lohkoon on pantu opetus " Välintölaskennosta " ja " Harjoitus-osoituksia " on useammassa kohden enennetty. Aikomuksemme on jättää vastaseksi pitemmältä puhumisen tästä erittäin hyvästä ja opetukseen sopivasta kirjasta. - Lentokirjoja Rahvaalle. Tällä nimellä aikoopi Oppilas A. Aspelund antaa vapaan jakson Suomalaisia Rahvaankirjoja, joista jo on valmiina 1:nen ja 2:nen Vihko. 1:sessä on Suomen Kielestä Neljä virttä, sisältää 34 sivua ja maksaa kappalettain 4 kpk. hpssa. Nämä virret ovat Paavo Korhoselta, P. Makkoselta ja Puhakalta; jon vuoksi näiden runoniekkoin nimetki vakuuttaavat kirjalle Suomalaisten mielisuosiota, josko aineki itsessään on jo miellyttävä. - 2:ssa on Kertomus Pitäjänkoulusta Lajusissa Lihvinmaalla " sekä Rahvaanopetuksesta sekä siellä että Saksanmaalla. Tämä kertomus oli kyllä jo viime vuotisen Suomettaren Lisälehden 12:ssa N:ossa; mutta se on nyt paljo lisätty. Sen hyvyydestä saapi lukia itse tutkia, koska me nyt lähetämme kaikille Suomettaren postin kautta ottajille tästä kirjasta yhden kappaleen kullenki. Luettelo niistä rahoista jotka ovat saadut myötäviksi lähetetyistä kappaleista " Lukemisia S. kansan hyödyksi " 3:s vihko, joka paperikantisena maksaa 12 vaan nidottuna 15 kpkaa hpssa kappale. ( Jatko ). Vanajan pitäjästä Rovasti Churberg maks. 10 kapp. - Vaasasta Hovioikeuden Askultanti G. Gummerus maks. 45 kappaleesta. - Siikajoen Kappalainen A. Montin maks. 10 kapp. - Revolahdesta Kirkherra H. J. Bergh maks. 10 kapp. - Ranttilan Kappalainen E. W. Snellman maks. 10 kapp. - Paavolan Kappalainen Lagus maks. 10 kapp. - Suomen Meriväestöstä Luutnantti A. Stjerncreutz saanut 20 nidottua ja 10 paperikantista kappaletta, maks. 18. - Eräs suomalaisuuden harrastaja mainitsi kuinka Runebergin ihana laulu Suomenmaasta lauletaan niin ihastustuksella H:ra Paciuksen uudella nuotilla. Sentähden antoi hän Suomalaistenki laulettavaksi edelliset sanat tälle nuotille, " Laatkaat runoniekat parempia sanoja "! sanoi hän. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|