Agricolaverkon vintti
-1-Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 23 päivä Kesäkuuta. N:o 25. Suomen kielestä. II. Kuin nyt tuli tuttu miesi, Joll' oli vähän jota kuta Saamista tai maksamista, Ei ollut kuta kuitin teki, Tahi valitsi vakasta. Nyt ei muuta mutinata Sen kun kirjat kiirehesti, Joit' oli koko kontillinen, Poies pantihin vakasta, Konttihin kolistettihin. Sitten taasi sillä lailla Lähettihin luistamahan, Ulotettiin astuminen Kirkon luokse kirjain kanssa, Jossa oli jonkun lainen Lukkari tai nimismiesi, Harvon muuta herrasmiestä, Jolle kirjat kannettihin, Lukea levitettihin, Jos se vielä jollon kullon Sattui syömähän samalla, Sitten päälle päätteheksi Makasi mahansa täyden, Kanssa kahvin kallisteli. Jospa viimeinkin sisälle Pääsivätte kirjain kanssa, Kumarrellen, kuuristellen Piti anteeksi anoa Muka rietasta rikosta " Että rauhan raatelimme, " Kolistellen kontistansa Ensin suulta syömisiä, Lihoa ja lintusia Voita taikka jäniksiä, Herralle hyviksi mielen, Lukialle luusinnaksi; Joka ei jotakin tuonut, Sille selkä käännettihin. Viimeiseksi kirjat veittiin, Herran käsiin käärittyinä, Ilmoitellen antaessa Mikä etsiä pitäisi. Herra harteitaan kohotti, Alkoi lukea lujasti, Ruotsin kieltä rumputella; Kuullen asian menevän Toista tietä tykkänänsä, Pani pois sen pakkahansa, Otti toisen samallaisen, Kolmannen ja neljännenkin, Siksi että viimein löysi, Mitä miehet tahtoivatten. Nyt sitä selittämähän, Suomeksi suorittamahan, Kuittia kirjoittamahan, Tahi mitä tarvittihin, Josta rupla taikka kaksi harvoin piisasi hänelle Palkaksi parista raista, Joita pani paperille. Vaan kun saisi Suomen kieli, Valtakieleksi valuisi, Eipä huolisi hopussa Mennä miesten meikäläisten Rukoukselle ruotsalaisen, Pysyis kopeikat kotona Monen miehen kukkaroissa; Sitten saisimme Savossa Kerran asua ilossa, Sekä miehet Mikkelissä Kiitosvirttä kiivahasti Vieretellen veisaisimme Luojallemme laupiaalle, Ett' on suonut Suomen kielen Valtakieleksi valua. - i - n. -2-Viipurissa, J. Cedervaller poikineen, 1847. XI ja 454 siv. 8:ssa. Maksaa 1 rupl. hopiaa. Tällä nimellä ilmautui nykyjään kirjakauppaan kirja, joka meidän kirjallisuudessa, meidän aikana ja tilassa on merkillisempi, kuin samallainen kirja olisi missään muualla. Sen tarkoituksen ja pohjanteen näkee paraimmitse seuraavista alkulauseen sanoista: " Jokaisen valtakunnan jäsenen, olkoon talonpoika, ammattimies, kaupunkilainen eli virkamies, on tarpeellinen tietä yhteisemmät laintemput, säännöt ja asetukset, sekä lainkäynnin järjestyksen erinäisissä jutuissa ja eri oikeuksissa. Näitä kaikkia tutkia itsestään lakikirjasta ja muista perästä päin tulleista asetuksista on työläs ja pian mahdoton muiden kuin lainoppinein ( lainoppineiden? ) ja tuomarein. Sellainen kirja, josta lainoppimatonki helposti voipi hakea johdatusta kaikissa yhteisimmissä ja tavallisissa asioissa ja jutuissa, sekä toimituksissa erikois ihmisten välillä, on siis oleva suuresti hyödyllinen kaikille jokapäiväisessä elämässään. Sen todistaa myös kotimaassamme vuonna 1833 Ruotsin kielellä ilmestynyt kirja, nimeltä " Unga Juristen ", joka jo elää kolmannessa painoksessansa. Äitinkielemme sen siaan on kaivannut pian kaikkea lainopillista kirjallisuutta, ja niin vielä sellaistaki yhteistä käsikirjaa. Sellaisilta syiltä yllytettynä päätettiin suomentaa mainittu kirja ". Meidän ei ole aikomus tässä tutkia, kuinka täydellisesti lain säännöt ovat otetut tähän kirjaan, kuinka sopivasti eli sopimattomasti järestetyt jne., sen tekijän olisi tarpeen tuntea laki perinpohjin, ja semmoista tuntemista ei ole meillä eikä taida olla muillakaan sanomien kirjottajilla Suomessa. Vaan hyvin näkee laintuntematoinkin, mitä hyötyä tämmöinen kirja, joka sisältää kaiken lain ja kaikki lainkäytöksessä tarpeelliset sanat ja nimitykset, on matkaansaattava rahvaalle ja kielelle. Eduista, jotka tämä kirja tekee mahdollisiksi talonpojan saada, on kaksi olletikin silmäänpistävää ja sitä laatua, ett' emme voi tässäkään olla niistä mainitsematta. Tokko löytynee yhtään laissansa ja kansallisessa elämässänsä niin vähätietoista kansaa ylehensä ja talonpoikaa erittäin, kuin Suomalainen on. Paitse varsinaisia lainoppineita tuntee harva niin kutsuttu sivistyneempikin lain ensimäisiä nurkkakiviäkään, niinkuin esim. maan perustuslakia, ja vielä harvempi tietää, miten laki missäkin eri kohdassa ja eri asiassa säätää, joka ei olekaan kumma, jos muistelemme, kuinka lain käyminen ja käytös on yleisyydessä vierastettu, ja kuinka opetusta isänmaan laissa ei anneta muualla kuin Opistossa, ja sekin ainoasti lainoppiville. Onko siis ihme, että talonpoika ei tiedä mitään velvollisuuksistansa ja oikeuksistansa, ei tiedä edes niinkään paljoa, kuinka hänen pitää maansa laillisesti ja toisen omistusvaltaa rikkomatta aitaaman, kuinka kalavettänsä ja metsäänsä hallitseman ilman sakoitta ja ruununmiesten luusimatta, onko ihme, että tyhjiä riitoja nousee, eripuraisuus naapurien kesken elää, ja pelko ja pahat luulot talonpojan ja virkamiehen välillä pysyvät voimassa ? Mitä tekee talonpoika riitaan jouduttuansa ? Etsii itsellensä niin kutsutun " vulmahdin " eli asianajajan. Vaan ketä ovat nämä asianajajat ? Ovatko ne laintuntijoita ja oikeutta puolustavia, rehellisiä ja sivistyneitä kansan ystäviä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin yhteinen hyvä ja kansalaisten sopu ? Ovat tavallisesti jonkun tuomarin tykönä puhtaaksi kirjoittaessansa lain tavallisiin ja jokapäiväisimmin tempuin harjautuneita, vaan muussa tuhmia, älyttömiä, kaikkea sivistystä karttavia ja vihaavia, kaikkeen irstaisuuteen tottuneita, talonpojan riitahalusta ja tietämättömyydestä eläviä sekä naineita että naimattomia roistoja. Tämmöiseltä täytyy talonpoikarukan usiasti etsiä neuvoa, tämmöselle uskoa kalliimmat asiansa, hänen, joka monesti itse on paljoa parempi, puhtaampi ja älykkäämpi kuin neuvonantaja. Ja sempä tähden ilahduttaakin mieltämme niin paljon, että talonpoika nyt sen opetuksesta voipi itse tehdä keskuudessaan tarpeelliset kirjat, joista monen ruplasen ja monen paraan palansa ennen kantoi herrojen suuhun, ja siinä saatuaan lain omaan käteensä ylehensä taipuu välttämän lähimäisensä oikeuden loukkaamista, enemmän kuin tähän asti. Vaan josko kirjoitustaitokin olisi yleisempi talopojan säädystä, kuin nyt vielä on, niin ei rahvas, jos kuinkin laintunteva, tule kaikkien näiden etujen isännäksi, niin kauan kuin oikeuden käymisen ja muun kansallisen elämän kieli on yleisesti rahvaalle vieras. Sillä arvattava on: mitä hyötyä on minulle siitä, että tunnen kaikki lain säännöt, kuin laki ei ole niin hyvä ja puhuttele minua semmoisella kielellä, jota ymmärtäisin, mitä hyötyä, jos laki kuinkin minun kielellä, jota ymmärtäisin, mitä hyötyä, jos laki kuinkin minun kielelläni saarnaisi käskyjänsä, mutta jokaisessa erinäisessä vierain sanoin tahtonsa ilmoittaa ? Siinä emme koskaan selviä toisistamme tulkitta, vaan tulkki on minun maksettavani, ja tulkitsee sen ohessa usiasti väärin, sillä tavalla sanomattomia vastoinkäymisiä ja vaivoja matkaansaattaen. Tämä vihavoittelee mieltä, vaan järellinen ihminen lohdutteleksen sillä ajatuksella, että tämä onnettomuus on tapausten kova vaan välttämätöin seuruus. -3-Laki tuli muualta, toi selittäjänsä muassaan ja puhui kotikieltänsä. Nyt on asian laita toisin; Luoja siirti maamme toisiin tiloihin, se side, joka yhdisti meidät ruotsin kielen puhujien kanssa, ratkesi, ja niin jäi tämä kieli maahamme haitteeksi ja vastukseksi varsinaiskansalle, jos kohta kiitollisuu'ella tunnustamme kaiken yleisen sivistyksen tällä kielellä meille joutuneen. Vaan nyt se on eroitettava pois, se vaijista joka askeleessa oman kielen liikkumista, mutta eroitettava hiljaa ja hellän lääkärin tavalla, sillä jos yht'aikaa leikattasiin eres, niin kukaties koskisi toisenkin ruumiinrakennukseen niin kovasti, että sekin kituisi itsensä kuoliajaksi. Tämä lääkärin työ on jo alkanut. Suomen kieli on kymmenen vuoden eli vähän paremman sisällä noussut niin väkevästi, että sillä eräissä asioissa, esim. kielopillisissa ja mittaustieteellisissä, jo voipi puhua jos kuinka oppineita ajatuksia, ja kirjallisuus on luonnollisesti myöskin vahvasti enenemässä. Mutta paljon on vielä, velikullat, tekemistä, niin paljon, että hirvittää, jos ilahduttaakin. Puheenamme oleva kirja, " Asianajaja ", muistuttaa enemmän kuin mikään muu, mitä kohti meidän nyt, maanmiehet, on silmät luotava. Kieltämme on aina vähin viljelty lainopillisissakin aineissa, ensiksi lakikirjan suomentajilta ja sitten Senaattimme julistuksissa ja asetuksissa niin etuisasti, että niissä tehty, yhdessä sen kanssa, mitä " Asianajajaan " on rahvaan suusta kerätty ja uudesta tehty, jo hyvin saattaa lainkäytöksen omalla kielellämme mahdolliseksi. Korkia esivalta ei mahtaisi nähdä tässä muutoksessa haittaa, eikä muuta kuin alamaisten hyötyä ja onnea. H. M. Keisari itse tahtoo auttaa Suomen kieltä, jonka näemme siitäkin, että on käskenyt toimitettavaan venäläis-ruotsalaiseen sanakirjaan otettaa sanojen merkitys Suomeksikin. Ja virkamiehet, jotka paremmin kuin muut jokapäivä näkevät, että turhat riidat usiammin tulevat lain ymmärtämättömyydestä kuin kiukkuisesta mielestä, ottaisivat luultavasti ilolla vastaan semmoisen käskyn, joka soisi heidän lakia selittävän suorastaan kansan kielellä, ja jonka kautta heidän omakin työnsä paljon väheneisi. Tämä oli se toinen asia, jota mainitsemaan " Asianajaja " kehoitti meitä. Suomennus on ylehensä onnistunut, ainoasti paikka paikoin on ruotsi tahtonut vallata suomentajan ajatuksen juoksun, joka ei olekaan kumma ja, Jumala nähköön, tapahtuu meille kaikille. Nimitykset ovat myöskin kielentuntijan tekemät ja usiasti hyvin selvät, niinkuin esim: estelemys ( jäf ), huoltaja ( förmyndare ), kaava ( formulär ), yhteyskunta ( salokunta, piirikunta, juurikunta, skifteslag, samfällighet ), liikamaa ( tähdemaa, öfverloppsjord ), perukirjoitus ( bouppteckning ), ravintopaikka ( näringsställe ), ruuastenkauppias ( hökare ), salakuljetus ( lurendrejeri ), jne. Sana: vapasukuinen on vanhantapainen ja sentähden hylättävä. Vapasukuisia olemme kaikki Suomessa; vaan aatelismiehiä eivät ole kaikki. - Kummalta näyttää meistä, minkätähden suomentaja, kääntäessänsä kaikki muut nimitykset omaan kieleen, on jättänyt semmoiset muukalaiset suomentamatta, kuin: manufaktuur, resolutioni, reglementti, medisinaali, departementti, general-guvernöri, fidei kommissi, universiteetti, direksionia, fakulteetti j. m. Totta puhuen emme mekään niin pian löytäisi suomalaista sanaa kaikille näille nimityksille, vaan luulomme jälkeen olisi niiden kääntäminen " Asianajajan " suomentajalle ollut yhtä huokia, kuin toistenkin kukaties vaikeampien sanojen. Yhtä kaipaamme tässä kirjassa paljon, semmoista sanastoa, jossa kaikki kirjassa löytyvät nimitykset olisivat ruotsinkielisellä merkityksellänsä alkupuustavittain järestetyt. Se olisi kirjan tarvitsijalle, olletikin ruotsalaiselle, ison kevennyksen tehnyt, eikä kovan paljon tekijän työtä enentänyt. Hinta on huokia, paperi hyvä, vaan präntti sangen kehno. Ulkomaalta. Ranskanmaalta. ( J. d. D., P. o. I. T ). Kansankokous päätti 24 p. Toukok. Tasavallan hallituskeinosta ( politik ) muita valtoja kohden, ja on Ranskanmaa tarkoittava " Veljellistä ystävyyttä Saksalais liiton kanssa, saattaa Puolan erinäiseksi ja vapaaksi, ja pelastaa Italian ". - Entinen kuninkaallinen Orleanin suku on 26 p. kieletty koskaan maahan palaamasta 632:lla huuolla 695:stä. Tasavallan hallitusmuodosta on ahkerasti keskusteltu, ja näyttää olevan aikomus asetettaa hallitukseen yhen Presidentin ( esimiehen ) ynnä raatin yhellä kammarilla. Työrahvaan levottomuus 28 ja 29 pp:nä on saattana hallituksen miettimään työn asettamisesta uuelle kannalle. Myös toimituslahon ( verkställande utskott ) valtiaisuus on aina keskusteltavana, ja päätettiin 31 p. sen toimittavan kaikkia paitsi suuremmissa asioissa, joissa Kansankokous itse valitsee. Itävallasta. ( P. o. I. T ). Kuin ensimmäinen hämmennys Keisarin poismänöstä oli ohite, ja sanoma tuli hänen männeen Innsbruckiin, niin julisti ministeristö tästä ei mitään tietänensä, ja niin muodoin olevan velvollisuutensa pysyä hallituksessa siksi, kuin Keisari tulisi takasin, tahi sieltä jotain säättäsi tästä. Lähetettiin myös kaksi uskottua miestä pyytämään häntä takasin tulemaan pääkaupunkiin. Böhmiläiset kutsuvat jälleen Keisaria Linziin, ja tahtovat tehä tämän pääkaupungiksi. Tätä ovat Ungarilaiset olna vasten, ja Arkkiherttua Stefanus laitettiin 24 p. Toukok. Innsbruckiin toivomaan Keisaria Wienaan, tahi heidän omaan pääkaupunkiinsa. Keisari on tiedä antana syyn poismänöönsä, ja se oli kansankokoontumiset pääkaupungissa, jotka ehkä olisi anoneet liikoja asioita. -4-Opistolais sotajoukko ( akademiska legionen ) piti pantaman pois sotaviraltansa; tästä nousi julma melske. Puitoksia lyötiin kaduille, ja tuima tappelu alkoi sotaväen välillä. Ministerit läksivät pois hallituksesta. Opistolais sotajoukko ja kansalais varjo ( national-gardet ) laittoivat uuen ministeristön, ja lupasivat yhteisesti ylöspitää kaupungin rauhallisuutta, ja palvella väliaikaista ministeristöä, hallitseva Keisarin palaamiseen. Tämä väliaik. minist. on ruvenna toimittamaan Valtiopäivistä, jotka Keisari lupasi 16 p. Toukok. piti kokoontuman 26 p. Heinäk. - Böhmiläiset eivät ole kuuliaiset väliaikaiselle minist. ja laittaavat itsellensä väliaikaisen hallituksen 8:sta jäseneestä, jos Keisari suostuu. Tätä on 2 uskottua lähtenä kysymään. - Kroatian Bani ( vara hallihtaja ) Jellachich, jota syytettiin maan pettämisestä on luvana olla kuuliainen Ungarin ministeristölle ja käskenä asukkaita Kroatiassa, Slawoniassa ja Dalmatiassa seuramaan esimerkkiänsä. Italiasta. ( P. o. I. T., Suom. J. S ). 90:en paikoilla oli jo kokoontuna lähetettyjä Neaappeliin. Nämät vaativat jo eeltäpäin Kuninkaalta oikeutta Valtiopäiville, saaha muutella asetuksia ja sääntöä. Tämän luvattua vaativat he sotaväkeä ulonnettamaan kaupungista, ja kaikki paikat jätettämään kansalais varjolle. Tähän ei Kuningas suostuna, ja 36 jäsentä erkani lähetetyistä, julistivat Tasavallan ja Kuninkaan poisajettuna, 15 p. Toukok., ja niin alkoi verinen tappelu, joka kesti yötä myöten huomeseen. Sekä kansalais varjosta että Kunkaalle uskollisista, joista Schweizervarjo oli urhollisin kaatu paljon, ja tehtiin vankeja paljon molemmalla puolella. Kansalais varjo voitettiin, se pakeni huoneisiin, josta Schweizervarjo käytti julmuutta myös asukkaita vasten, joista 1, 800 on surmattuna. Kuningas julisti syy kaikkeen olevan kansalais varjon, ja hävitti sen. Pääkaupunki julistettin sotatilaisuu'essa, ja Lombardiin lähetetyt sotajoukot käskettiin takasin. Lähet. kammari suljettiin, jonga siaan Vakuutus vallitus ( säkerhetscommission ) asetettiin, 17 p. - 22 p. julistettiin säännön 10:stä p:stä Helmik. olevan voimassansa ja seurattava. Kansalais varjo käskettiin kovasti antamaan pois aseensa, uus kammari piti kokoontumaan, ja ministerijä on usein vaihettu. Maakunnissa on julma tyytymättömyys, varsinkiin Kalabriassa. Sanoman näistä tultua Genuaan, vihastuvat Neaappelin Kuninkaan päälle erinomattain sotaväen poiskutsumisesta Lombardista. ( J. d. D ). Italialaisten ja Itävaltalaisten välillä oli sitkiä riita Goitossa, jossa Itall. voittivat. Sardinian Kuningas Kaarlo Albertti haavotettiin poikinensa, ja molemmat olivat vähällä joutumassa vangeiksi. Sen jälkeen omistivat Itall. Peschieran 31 p:nä Toukok. Posenista. ( P. o. I. T., S:t P. Z ). Onnettomat rii'at Puolalaisten ja Saksalaisten välillä ovat nyt loppumaisillansa, ja Preussin hallitus on ruvenna eroittamaan saksalaisia maanosia puolalaisista. Tämän kautta tulisi suurempi osa maata ynnä pääkaupunki Poseni Saksalais liittoon. Vaan siiheen ei kukaan suostu, ja Puolalaiset ovat kaikkea Isoherttuakunnan jakoa vasten. Sen siaan on osa Luwe-Preussistä tahtona yhdistettää Poseniin. Muuten ovat Puolalaiset sangen murheelliset Ranskanmaan lupauksista, jotka ovat näytäineet jäävän siltään, tapauksien jälkeen 15 p. Toukok. Pariisissä. Venäjän sotaväestö on näiltä rajoilta ruvenna purkaantumaan etelätä kohden Galitsiaan päin. Englannista. Parlamentti on 163 äänellä 128 vastaan kieltänä suostumisensa ehdotukseen, jonga jälkeen Juutalaisille olisi annettu yhtäläiset oikeukset mui'en tunnustajain kanssa. Venäjältä. ( Suom. J. S ). Ruttotauti on Moskovassa ottana uutta intoa. Toukokuun keskimmällä viikolla tauteenntu 464, joista 205 kuolivat. Jaroslawin, Rybinskin ja Kalugan kaupungeissa on se alkana uu'estaan. Hellitänä sen siaan Simbirskin, Nischnei-Nowgorodin, Kostroman, Polttavan, Tschernigowin Gouv:eissa ja Bessarabiassa; on lakanut tykkänään Wladimirissa. Kotimaalta. Helsingistä. Elämän veen juominen alkoi täällä 15 p. Kesäk.; juomareita oli 26 alussa, sitten on ruttoon lisääntynä. Eilisenä päivänä vastaanotti Historian Professori Gabriel Rein Opiston Rehtorin viran Lainopin Professorilta W. G. Lagukselta, tavallisella juhlallisuu'ella. ( H. S. ). Ylöjärven Seurakunnan kirkko ja kellokastari kelloin kanssa olivat jo 10 p. Heinäkuuta v. 1842 muuttuneet tuhatki ukonilmalta, ja onnetoin riita tulevan kirkon siasta on lykänä kirkon perustamisen aina 28:een päivään Huhtik. tänä vuonna. Sen juhlaallisempi oli mainittu päivä; Seurakunnan Kirkkoherra Tohtori G. Wallenius lausu hengellisen puheen, jonga jälkeen perustuskivi pappein auttaessa laskettiin. Toht. Wallenius mainihti lauseessansa isänsä isän, silloin Kirkkoherrana Birkkalassa, 68 vuotta sitten, sen nykyisen kansan esivanhempain kanssa laskeneen perustuskiven entiselle kirkolle. Kaikki olivat liikutetut, ja väkeä oli rutosti koossa, vielä ulkopitäjistäkiin. Moni vanha eukko oli jo jättänä toivon eläissänsä nähä kirkkoa kotiseurakunnassa. Kivennavalla ovat sudet taas syöneet kolme lasta. Viime vuonna olivat ne vieneet 7 eli 8. Sellaista hirmuisuutta ja kurjuutta pitäsi toki seurakunnan osovan poistaa, jos likimäisien seurakuntain yhteyessä nostasivat oikein sodan petoja vasten, ja ei, niinkuin tapahtuu, karkottasivat niitä ainoastans pitäjän rajan ylitse. Waseniuksen ja Yht. Kirja-kauppaan on nyt ilmaantuna: Hengellisiä puheita Erinäisissä tiloissa J. Fellmanilta, 1 Osa, 96 sivua 12:ssa, hinta 20 kop. hop. Satu Jättiläisistä ja Autio Kuninkaasta. Suomentama. 27 sivua 12:ssa, hinta 4 kop. hop. kymmenittäin ja saottain vähemin. Paavo Korhosen Visikymmentä runoa ja kuusi laulua. 45 kop. Asianajaja, eli Lain-Oppillenen Käsi-kirja Suomen kansalle. 1 Rub. Lentokirjoja Rahvaalle I. Suomen kielestä Neljä Virttä. 4 kop. D:o II. Pitäjänkoulu Lajusissa Lihvinmaalla 2 1/2 kop. Kaupunkimme kirjapuotiloissa Genoveva eli kertomus yhen jumalisen ruoan viattomasta kärsimisestä, yksi niistä kauniimmista ja liikuttavaisimmista muinosen ajan kertomuksista. - Saksasta suomentanut A. Räty. Maksaa 30 kop. hpssa. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|