Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeasta.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupasta joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 18 päivä Elokuuta. N:o 33. ( Lähetetty ). Vielä muutama sana kansankouluista. Viime vuosina on isänmaassammeki jo ruvettu vähitellen tuntemaan tarvista paremmasta kansanopetuksesta, joka tähän asti piammastaan on seisattunut paljaasen lukemisen taitoon, ja enemmäkseen vähäiseen tietoon kristillisyydestä. Tämä tunteminen ei ole vaan näytäinnyt aikuisessa kirjallisuudessa, mutta jo erityisissä toimissaki yksityisiltä ja sitä tarkoittavilta seuroilta. Ajan pitkään luultavasti voivat tälläiset vehkeet enäntyä, ja usiat paikkakunnat niin saada paremman kansan-opetuksen varteen omin neuvoinensa. Vaan asian tärkeyden paremmin tunteva on pian havaitseva, näillä vehkeillä kauvalle aikaa vielä ei voivan täytettää tälläistä tarvista, joka päivä-päivälta tulee tuntuvammaksi. Vaan vielä etenki sellaisissa maissa, kuin kotimaamme, jossa kansan-opetus, nykyajan suhteen, vielä on niin alhaisella portaalla, on aina vähemmin toivoa sen varmistumisesta. Maakunnat, seurakunnat ja muut yhtiöt, järkiään vieraat muun maailman liikunnolle ja edestymiselle, ovat voimattomat tuntemaan tilaisuutensa alhaisuutta, muita maita vastaan, ja kansanopetuksen tärkeys jääpi heiltä aina oikein ymmärtämättä ja harrastamatta. Tähän alhaiseen maakunnalliseen ja yhtiölliseen elämään voidaan hyvin lukea yleiseen seki osa maamme kansaa, joka pidetään jo vähän enemmän valistuneena. Näiltä kyllä olisi syy vaatia parempaa tietoa kansallisen elämän tarpeista ja puutoksista; mutta kotimaassamme on tässäki vielä erinomainen tempu, joka puollustaa heidän sellaista tietämättömyyttänsä. Maamme kaipaa muka vielä arvollisempaa kansallista kirjallisuutta ja sen kanssa sitä läheistä yhteyttä niiden maiden ja yleisesti ajan hengen ja sen liiketten kanssa, jonka maan sellainen kukoistava kirjallisuus on voimallinen tekemään. Tämän päätöksemme totuuden näkee jokainen omin silmin, vähänkin katsellen nykyistä maasamme puolivalveilla elävää kirjallisuutta. Se on tietty, ettei tässä voi olla puhetta muusta kun maamme ruotsalaisesta kirjallisuudesta, ja siitäki vaan sen nimellinen päivä- eli sanoma-kirjallisuus, joka on pian ainoa maamme valistuneemmilta yleisesti luettu. Jo ensimäisellä silmäyksellä nähdään sen, olevan sisältönsä puolesta yhtä vieraan maallemme kansallisille asioille, kuin kielensäki puolesta on vieras kansalle. Ihmeeksi vaan tavataan siinä jotain mainituksi kansallisista asioista, ja miltei vielä ihmeemmäksi jotain, joka näyttäisi saman kirjallisuuden jollain tavalla kokevan seurata aikaansa ja ajan henkeä. Mitä eloa ja edistymistä voidaan nyt toivoa sellaiselta kansalta, jonka valistunein elää niin eroitettuna muusta maailmasta ja sen liikkeistä? jolla ei ole mitään yhdistävää sidettä keskuudessansa, ei mitään joka kuvaisi kansallisen elämän, sen tarpeet ja puutokset yleisesti silmäiltäviksi, ja saattaisi niin ne yleisemmästi mietittäväksi. Emme syyttä siis epäile kansakouluin laitoksessa, itsensä kansan puolelta, kauvalle aikaa vielä tulevan mitään tehdyksi, ja kaiken puheenki niistä, tässä vasta alkavassa kansallisessa kirjallisuudessamme, vielä hyvän aikaa kaikuvan yleisesti kuuroille korville. Jättäen tämän hengellisen puolen kansanopetuksen edistymisessä, silmäilemme vielä vähän sen ruumiillisiaki perustuksia, ja niitä kohtaavia vastuksia. -2-Pitemmältä tästä tällä kertaa puhelematta menemme siis kohdastaan tutkintoon kansanopetuksen tarpeellisista, ja välttämätömistä kulungeista ja sen ulkonaisesta järjestyksestä. Toinen numero kirjoista " Lentokirjoja rahvaalle ", tänä vuonna, on ilmasnut kansakouluin tilaisuuden Lihvinmaalla, ja vähän puhellut mitä Preusissa hallitus on tehnyt rahvaan opetuksen auttamiseksi. Siitä nähdään Lihvinmalla niin kuin Preusissäki jokaisella kyläkunnalla olevan oman koulunsa, pait kansankoulu opettajain kouluja, joita Lihvinmaalla joka pitäjästa pitää löytymän yksi. Emme voi kieltää tällaisen laitoksen olevan soveliaimman Suomeenki. Vaan kyläin harmauden suhteen luulisimme kuitenki jo paljon autetuksi, jos saisimme ensinki joka Lääniinki yhden opettajain-koulun, ja jokaiseen pitäjääseen seisovan kansan-koulun. Tällä tavoin syntyisi 8 opettaja-koulua, ja noin 500-600 kansankoulua. Jos otamme nyt opettaja-kouluissa olemaan 2, opettajaa, ja ensimäisen 300 ja toisen 150 Ruplan palkalla, saamme sillä 8 Läänin yhteiseen 3, 600 ruplaa; lisättäköön tähän vielä 50 Ruplaa vuodessa jokaiselle koululle kirjoisi ja muuksi tarpeeksi; lisättäköön myös kasvu siitä summasta, joka tarvittaisiin ensiksi, ostaissa maatilusta ja rakentaissa kartanoa koulun tarpeeksi, joka Läänille noin 2 tuhatta ruplaa, eli yleensä 16 tuhatta, josta 6 sadalta vuodessa tekee 960 Ruplaa. Koko vuosillinen kulunki 8:sta kansan opettajakoulusta nousisi tämän mukaan 4960 eli 5000 Ruplaan hopiaa. Olkoon vielä tämäki summa liian alaiseksi luettu, ja lisättäköön vaikka toisella mokomalla; minkä sanomattoman hyödyn toisi se maalle ? Lukein vähintäin 30 oppilasta jokaiselle koululle, voisi muutamissa vuosissa jokainen pitäjä, ja aikaa myöten miks'eivät suuremmat kyläkunnatki velvoitettaa laittamaan itsellensä erityisen kansankoulun, ja myöski jokainen vanhempi kustantamaan pitäjän- eli kyläkoulussa lapsillensa tarpeellisen opetuksen. Usiassa maakunnassa olevat nykyiset kouulumestarin ammatit voisivat sen siaan hävitä, ja niille juosneet palkat pantaa kansakoulun opettajalle palkaksi. Monessa pitäjässä voisi, niin kuin jo ennen muutamassa suomalaisessa sanomalehdessä on vaikutettu, Lukkarin ja kouluopettajan virka, ilman mitäkkään eroituksetta palkassa, yhdistettää, nimittäin sellaista, joissa lukkarilla on noin 90 tynneriä riistaa vuodessa palkaksi. Ollen kuitenki Lukkarin sitä ennen pitänyt läpi käydä Rahvaanopettaja-koulun. Luulisimme myöskään ei olevan liiaksi jos Lukkariksi ei muita pantasikaan kun sellaisia, jotka ovat oppineet halki mainitun opettajakoulun vaatimukset. Vaan me tiedämme hyvin, niin kuin jo sanoimme maassamme löytyvän paljon niitä jotka, pitäen nykyisen valistuksen jo korkeimpana, eivät ota korviinsakaan puhetta kansan opetuksen parannuksesta. Meille ei siis jää muuta kuin toivo, että maamme hallitus pian näkevä tällaisen puutoksen, ja tekevä kaikki mitä voimissansa on, sen poistamiseksi. Vlämiläisestä kielen liikkeestä kielen ja kijallisuudesta. Kirjassa Ergänzungs-Conversationslexikon, johon ovat yhteenniotut viikkokautiset lehet Ergänzungsblätter zu allen Conversationslexiken, löytyy 24 joulukuun 1845 vuoden 26 numerossa edellämainittu kirjoitus. Niinkuin meidän maassamme on kielemme ollut ruotsin kieleltä pol'ettuna, samoin oli Belgian valtakunnassakin franskan kieli saanut ylivallan kansan kielen ylitse, joka vaan eli ei paljon muana kuin raakana kansan kielenä. Mainitussa kirjassa löytyvän historiallisen kertomuksen vlämin kielen entisemmistä onnen vaiheista saatamme ehkä mennä sivuitse. Mainitsemme vaan, että " vuoden 1815 myötä tuli Vlämiläisille paremmat aj'at varsinkin Belgian yhdistymisessä Hollandin kanssa. Tästä uudesta valtakunnassa asui 6 miljoonaa Alasaksalaisia ( Vlämiläisiä ja Hollandilaisia ) puolen toista miljonan Vallonilaisien ( Franskan murretta käyttävien ) kanssa, ja sentähden ei voinut muuten tapahtua', kuin että useampien kieli pääsi ylivallalle ". Vielä vuoden 1830:kin perästä, jolloin Belgia erkeni Hollandista, puhuu kertoja: " kaikki, mitä la'in antavalta ja toimittavalta vallalta kirjoitettiin, oli Franskan kielellä, sitä vaan kuultiin, puhuttiin ja kirjoitettiin, ja ilman Franskaa ei vähimpäänkään virkaan, ei korporaliksikaan, ollut miettimistä ". On toki Suomessa lukkaria, siltavoutia j. m. s. usein ummikko-Suomalaisiakin, mutta ei tästäkään sentähden sanota', että jokaisen korpporalin välttämättömästi olisi pitänyt oleman franskan taitavan. " koko tämä tila ", sanoo kertoja edempänä, " oli kuitenkin lii'an luonnotointa, vastenarvoista Vlämiläisille, kuin että se olisi voinut pitkältä kestää. Ensimäisen kiihdotuksen parempaan antoi se mainio kielien tuntija J. F. Willems Gentissä esipuheessansa kääntämällensä kirjalle Reinaert de Vos, joka 1834 ulos tuli. Hän vaati siinä rohkeasti sotimaan oman kielen puolesta, eikä pannut vastustelijoidensa monenlaisista pauloista huolijaksakaan. Yksimielisiä miehiä Ledegank, Blommaert, Serryre, Van Duyse, Schayes j. m. liittiivät häneen ja yhdistyivät antamaan muutamia aikakautisia kirjoituksia. Samassa tekeytyi seuroja kohottamaan isien kieltä, Gentissä yhteys: De Tael es gansch het Volk ( puhe' on koko kansa ), Antverpenissä: Olyftok ( öljypuun oksa ), joiden mukaisia yhteyksiä monissa kaupungisssa syntyi. -3-Kuin 1840 rauha Hollandin kanssa tehtiin ja valtainen epäluulo heikkoni, otti Willems ratkaisevan askeleen. Häneltä vaadittuna kehoitti Kirjallisuuden Seura Gentissä koko maan, anomaan valtakammareilta Vlämin kielen asettamista vanhoihin oikeuksihinsa. Tuhansia allekirjoitksia, ainoasta Antwerpenistä 20, 000, peitti tämän anomuskirjan, joka De Deckeriltä annettiin valtakammareille ja häneltä setä Corswaarenilta puollustettiin. Useat tämän anomuskirjan pyynnöt ( Behauptungen ) lieneevät kyllä lii'alliset, mutta pääasiassa eivät sen vihollisetkaan ole' voineet sitä vastustaa'. " Suurin osa Belgialaisia ", sanoivat anomuskirjan antajat, " puhuuvat aina Vlämin kieltä, ja muutamien ylenkatseella kieltämme vasten ei ole' mitään muuta syytä, kuin että franskan vallasta asti vahingoksi enemmin on huolittu franskalaisesta kasvatuksesta kuin kotikansallisesta, koska sen arvoa kyllin ei voitu arvata', jota ei kyllin tunnettu. Mutta missä ovat tämän kasvatuksen viljat "? puhuu tämä mainio kirjoitus edellänsä. " Siinä, että lii'an vähän suosiota löytyy yläisien, jotka franskan kieltä puhuuvat, ja alaisien välillä, jotka vielä vlämiläistä tapaa suojeleevat; että franskalaisuuden hyväksi tuhansia ulkolaisia on vedetty maahan, sitä varten, että heidän pääsemällensä parahiin virkoihin, yhteisellä opetuksella ja jokapäiväisellä painoksilla ( Tagespresse ) paremmin saataisiin meitä franskalaistumaan; että Belgian nuoriso ulkolaisen mielenlaadun ja franskalaisen kirjallisuuden vaikutuksesta rupea a tulemaan löyhämieliseksi, kelvottomaksi ja uskostansa huolimattomaksi; että franskaa puhuvasta joukosta, jolla kaikki valta on, aina enemmin ja enemmin saadaan virkamiehiä, jotka eivät yhtään Vlämin kieltä ymmärrä', eivät tunne' tapojanne ja kuitenkin vir'an puolesta ovat vaaditut niistä tuomitsemaan; että meidän tietämättömät maamiehemme usein puuttuuvat rangaistuksiin ja maksuihin ainoastansa siitä, etteivät ymmärrä' sitä kirjaa, joka heille annetaan ja jonka alle heidän pitää nimensä panemaan; että monessa paikassa ei ole' voitu saada' ja valita yhtään pormestaria, pitäjänkirjoittajaa ja muita vir'an toimittajia, jotka ol isivat voineet toimittaa' asiansa esivallan kanssa; että suuri osa kansasta tarvitsee tulkkia, puhuaksensa omien virkamiehiensä ja tuomariensa kanssa; että monta la'in alle vedettyä ei ymmärrä' yhtään sanaa puollustuspuheesta eikä tutkinnosta ja siis eivät voi' omia puollustajiansakkaan oj'aista, jos erehtyisivät. Lyhyesti: franskaa puhuvilla on yksinänsä maassamme kaikki edut' ja paljoa usiammat vlämiläiset ovat pakotetut umpipäin antautumaan edellisen johtoon, ja se on se suurin vajoaminen; joka suinkin jotakuta kansaa kohdata' taitaa. ( Jatko toisten ). Ulkomaalta. Venäjältä. ( S:t P.Z. ). Keisarillinen ministeristö on 18 p. Heinäkuuta lähettänyt siaisillensa ulkomaalla julistuksen niiden vääräin sanomien suhteen, jotka levinneet Saksanmaalla Venäjän sota-aivoituksista, ja 31 p. sam. k. toisen, joka selittää minkätähteen Venäjän sotajoukot ovat lähetetyt Moldauniin ja Wallakiaan, Siaiset ovat saaneet käskyn ilmoittaa nämät kaikille Europan hallituksille ja yleisölle. Ensimmäisestä luetaan pait muuta: H. M. Keisari ei ole niiden tapauksien alusta, jotka saattaneet yhtäkkiään keskinäisen Euroopan muutoksen, kertaakaan poikennut siitä päätöksestään, ett' ei millään tavalla sekoittaa itsiänsä toisten valtakuntain sisällisiin asioihin, vaan jättää kansain omaan valtaan tehdä niitä kanssakuntallisia muutoksi, joten tahtovat, mutta sen siaan estää kaiken pahennuksen, joka voi hämmentää Venäjän omaa vastuuta, niin myös valvoa sen ylitse, että maiten raj ain muutokset eivät tapahdu meidän laillisen hyötyimme kustannolla. - H. M:sä ei voi olla huoletoin kaikesta, mitä voipi tulla niin monesta ja äkillisistä muutoksista, kuin tähään asti seisova asiain järjestys Euroopassa on nähnyt, niin myös niistä vihamietteistä, jotka ovat näytäineet meitä kohtaan ympäri koko Saksanmaata. Frankfurtin Kansantaloudessa, lentokirjoissa, sanomalehdissä saarnataan sotaa Venäjätä vastaan niinkuin ajan välttämätöin täytymys. Se on männyt niinkin kauaksi, että Itämeriset maakuntamme uhattiin yhdistettää siihen suureen Saksan Valtakuntaan. Vanha Puolanmaa rakennettais jälleen 1772 vuotisiin rajoihinsa, ikuiseksi rinteeksi yhteistä vihollista vasten. Pait tätä tulee siihen vielä muutai vihollisuuden selvempiä ilmoituksia. Tarviikoo muistuttaa Puolalaisista karkulaisista ? Eikö siinä olisi ollut syytä kyllä sodan nostamiseen, jos me olisimme tahtoneet sitä ? Nykyjään on surkuteltava sota yhtä pohjois valtakuntaa ( Tanskanmaata ) kohtaan sortanut yhteisen rauhan, ja Itämeristen kansakuntain kaupan ja edut. Yhteen aikaan voivat kapinat Posenissa ja Galitsiassa sortaa meidän omain maakuntaimme sisällisen rauhan. Me olemme sentähteen antaneet sotaväkemme lähestyä rajoja, ollaksemme varustetut poistamaan kaiken vaaran, joka yhtäkkiään voipi ilmaantua. Pääajatuksemme on kuitenkiin selvään sanottu ollut varjelus ja varoitus. Mutta että katsoa asiata näillä silmillä, syyttävät sen siaan kansavaltialliset ( demokratiska ) mietteet Saksanmaalla meitä omistus ajatuksista. -4-Jälkimmäisessä ilmoitetaan, että viimeisten tapauksien tähteen Wallakianmaalla ja Moldawista ( katso edell. numeroon ) H: M. Keisari on antanut sotaväkensä ajaksi sinne sisääntulla, rakentaaksensa siellä järjestyksen ynnä Turkinmaalta lähettettyin sotajoukoin. Tämän julistuksen tarkoitus on että näyttää niiten syiten oikeuden, jotka saattaneet tätä askelta astumaan, ja että näyttää tämän ei enintään olevan vasten H. M. Keisarilta usein julistettuja vakutuksia siitä, että ei tahtovansa sekoittaa itsiänsä toisten asioihin. Asia on nimittäin toisellainen näiten Ruhtinakuntien suhteen, jotka eivät ole itsenäisiä valtoja, vaan veronalaisia maakuntia Turkinmaan alla, hallitut valituilta Ruhtinailta, ja mitä Venäjään tulee, olevaiset sen suojeluksen alla, ja kiittäväiset ainoastaan Venäjän ja Turkin välillä löytyjä rauha-liittoja kaikista niistä oikeuksista ja eduista, joista heitä on vakutettu. - - - Pait sitä koskee tämä Venäjän omaan vakuuteen, jota Bessarabiassa uhataan yhtäläisillä kapinamietteillä kansallisuuden nimessä, kuin Wallakiassa. - - Niin pian kuin laillinen järjestys on rakennettu, pitävät Venäjän sotajoukot kohasten ulota Moldawin ja Wallakianmaan. - Heinäk. 14 p. tulivat ne Moldawin päälaupunkiin, Jassyyn, Kenraali Duhamelin päällystäissä. Julistuksen kautta, annettu 30 p. heinäk. on H. M. Keisari käskenyt seitsemättä osallis-ottoa sotaväkeen tänä vuonna täytettää, Venäjän sotavoimia saattaisi siihen tilaisuuteen, kuin nykyiset vaiheet ja valtakunnan arvo vaatisivat, ja samate täyttääksi maa ja meriväestön vuositarvetta. Otto sotaväkeen on vuoron jälkeen nyt käytettävä itäisistä Guvernimenteissä, ja alkaa 1 p. Syysk. tänä vuonna ja pitää loppuman 1 p. Tammik. tulevana vuonna. Seitsemän miestä otetaan tuhanneesta hengestä. Kaukasiassa olevan sotajoukon yli-päällysmies; Ruht. Worozow on tietä antanut etun painavasta arvosta tässä sodassa, nimittäin, että Bergebilin linna on omistettu Venäjän väeltä Ruht. Argutinskin päällystäissä. Linnan kauan jo piiritettyä aloitettiin ampuminen 18 p. Heinäk. aamulla varhain ja kesti 18 hetkeä. Vuoriväki ei voinneet vastustella ampumista; he olivat myös ve'en vajau'essa, ja jättivät Gergebilin iltaisella, karaten itse joka haaralle. Schamil, vuoriväen mainio johdattaja, näki itse linnan omistamisen, jota hän oli sanonut omistamattomaksi. H. M. Keisari määräsi Ruht. Argutinskin Kenraali- Adjutantiksi, ja on kirjoituksessa 22 p. s. k. ilmoittanut Ruht. Woronzowille totisen kiitollisuutensa. Kolerarutto on Pietarissa loppumaisillaan. Kotimaalta Helsingissä on 29 päivästä Heinäk. 14 päivään Elok. 18 henkiä tauteentunut koleratautiin, 16 kuolnut ja 2 vielä potevat. Turussa on 3 päivästä Heinäk. 7 päivään Elok. 80 henkiä tauteentunut, joista 25 parantuneet ja 39 kuolneet, pait sotaväkeä, joista julkisia sanomia puuttuu. Vaasasta. Perjantaina 21 p. Heinäk. nähtiin yhtäkkiään Vaasan kaupungissa ja sen ympärillä suuri joukko kiiltomustia muurahaisia. Usiammilla niistä nähtiin ensistään mustaharmaat siivet, mutta sitten on ainoastaan nähty siivettömiä matelevan ympäri kaikin paikoin: kaduilla käyntimillä, puutarhoissa, niituilla, huoneitten katoilla; vieläpä huoneisiinkin tunkeineet. Taloissa, monta virstaa kaupungista, on myös tämä havaittu, ja erään matkustajan puheen jälkeen oli 20 p. s. k. Joensuun kaupungissa ja sen ympärillä maa peitetty muurahais-parvilta. Tätä näytettä ei voi selittää muuten kuin jokapäiväisessä puheessa kutsutun " muurahais-sateen " kautta. Muurahaiset ovat nimittäin kolmelaia: työmuurahaiset, isäiset ja emäiset, joista kaksi viimeset lait ovat varustetut siivillä, näytäivät ainoastaan harvoin kesällä, ja pitävät kotona muurahais-pesästä huolta suvun lisääntymisestä. Työmuurahaiset ovat kasvavaisia emäisiä, ja niillä on kaikki taloon kuuluva työ tehtävänä; ne ovat aina pesästä pois suurella vaivalla hankkimassa mitä tarvitaan, ja saavat levon ainoastaan talvella, kuin he ovat tainnuksissa, ja yöllä. Ne elävät myös kauimmin. Nin pian kuin muurahaiset pääsevät munasta ulos eli lupista, tarttuvat ne kiinni siihen työhön, johon luonto heitä määränyt: siivettömät työmuurahaiset alkavat yhteisen työn, ne nuoret isäiset ja emäiset pysyvät kotona, kasvattain siipiänsä, ja odottain niiten niin vahvistuvan, että niillä voivat noustaa ilmaan, häitänsä pitämään, ja sitten työmuurahaisiksi joutumaan. Siipien kyllin vahvistettua, tapahtuu tämä ensimmäisenä hyväilmaisella kesäpäivänä, illan suussa, kuin isäiset ja emäiset ensin kerran lähtevät silloin kotimajastansa. Kaikki ovat silloin liikkeellä. Vielä vanhat työmuurahaisetkiin iloitsevat lastensa kanssa, saattavat heitä kauaksi pesästä, ja häärivät niiten ympärillä, niinkuin toivottain heille onnea matkallansa. Nämät jälleen nousevat puihiin ja niiten oksille, joista he lähtevät rientämään ylöspäin, jättäin maan kauaksi allensa. Häät ilmassa pidettyä, putoavat he jälleen maahan, jolloin isäiset kuolevat, ja syötään linnuilta tai muilta. Heidän elämänsä on täytetty, ja häviävät. Emäiset, jotka tulevat takasin nuorikkoina, tekevät ensimmäiseksi töyksensä, että he riisuuvat pois siivensä, jotka ovat ainoastaan impimuurahaisten koreus. Tämän tekevät ne jalkoinsa avulla. Sitten on heidän eessänsä työmuurahaisten vaivaloinen elämä. Työmuurahaisten luullaan myös, toisten poismäntyä, hajoavan monelle haaralle, ollaksensa valmiit vastaanottamaaan häistä tulevia, jotka usein tuulelta viedään niin kauaksi, että uusi pesä on rakennettava. - Että nyt niin paljon ilmaantu niitä mainituilla tienoilla, selitetään aivan mukaisesta ilmasta häihiin. Näin selittää Tohtori Nylander tämän luonnon näytteen, joka myös on antanut tässä seisovan kertomuksen muurahaisista. ( Ilm. ) Artjärven kirkkoon on Ministeri Kreivi Armfelt lahjoittanut aivan kauniin alttaritaulun, näyttävän Vapahtajan rukoillen yrttitarhassa. Kajaanista. Tohtori Lönnrot kirjoittaa eräässä kirjassansa: " Kalevalasta on minulla nyt kahdeksastoista runo käsillä. Jos työ edistyisi ja kulkisi, kuin tähän asti, niin toivoisin syyskuun lopuksi päättyvän. Hyvä kyllä olisi jos siitä lopun saisin ja pääsisin taas täysin toimin suomen sanakirjan kimppuun. Paljo olen siihen monelta haaralta lisäyksiä saanut, mutta en puolena vuotena kerinnyt niitäkään paikoillensa sioittelemaan ". Kaupungin Kirjakaupasta löytyy Satu Jättiläisistä ja Autio Kuninkaasta. Suomentama. 27 sivua 12:ssa, hinta 4 kop. hop. kymmenittäin ja saottain vähemin. Hengellisiä puheita Erinäisissä tiloissa J. Fellmanilta, 1 Osa, 96 sivua 12:ssa, hinta 20 kop. hop. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|