Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 25 päivä Elokuuta. N:o 34. Vlämiläisestä kielen liikkestä ja kirjallisuudesta. ( Jatko ja loppu 33:n N:oon ). Anojien pyydöt koskivat seuraavia asioja: 1 ) kaikki maa- ja paikkakuntien asiat, jotka koskeevat Vlämin kielikuntaa, ovat alasaksan kielellä toimitettavat 2 ) kielto sikäläisille virkamiehille toimituksissansa yhteisen kansan kanssa puhumasta franskaksi erinäisille; 3 ) Vlämin kieli on lakikieleksi tehtävä; 4 ) on asetettava vlämiläinen akademia, taikka vähintäin vlämiläinen osasto Brüsselin akademiassa alasaksalaisen kirjallisuuden kehoitukselsi; 5 ) samat oikeudet vlämin kuin Fransk ankin kielelle Gentin yliopistossa ja muissakin opistoissa vlämiläisellä piirikunnalla. Tämän anomuksen vastaanotto valtakammareihin oli hyvin vastenmielistä. Pelättiin muka yhdenlaisen oikeuden Vlämin kielellä tuottavan epäonnisen erikuntaisuuden maahan. Tämä vaikutti, että ministeristö kau'an viivytteli tarpeellisimpienkin parannuksien kanssa. Asetus alkeisopistosta, jota jo kau'an oli tunnustettu tarpeelliseks, annettiin vasta 23 syyskuussa 1842, ja vahvistukset sen toimeen saattamiseen kestivät vuoden 1843 loppuun asti. Tämän asetuksen jälkeen on kansanopettajien valmistamiseksi kaksi opetuskoulua asetettu, yksi vlämiläinen Lieriin ja toinen vallonialainen Nyveliin. Ehkä näin jo perää annattiin, niin näytäiksen kuitenkin vielä erinomainen franskan puolta pitäminen. Vlämiläisessä koulussa on franskan kielen oppiminen pääasiaksi pantu, ja vallonilaisessa koulussa ei opeteta' Vlämin kieltä ensinkään. - - - Taas annettin perää 1844, jona päätettiin Lüttichin yliopistoon aseteevaksi professorin paikka vlämiläiselle kirjallisuudelle. Vlämiläisien liikeiden pääjohdattajat ovat Kirjallisuuden Seurat, joita jokaisessa suuressa kaupungissa löytyy, muutamista useampikin, esim Antwerbenissä kaksi, Loewenissä kolme, joista yhdellä: Tael en letter lievend genooteschap ( kieltä ja kirjallisuutta rakastava seura ) on useampi sataa jäsentä. Näihin Seuroihin juurtaivat myöskin vlämiläiset sanomalehdet ja aikakautiset kirjoitukset, joiden luku on päälle 40 ja aina kasvaa. Valtaisista sanomista on von Gent " kuuluisin ". - - - Tästä seuraa kertomus monista muista oivallisista sanomalehdistä ja sitte kauniista kirjallisuudesta. Sen paraasta käyttäjästä Henrik Consiencestä sanotaan paitsi muuta: " sotiminen muukalaisuutta vastaan, varsinkin kunnotointa franskalaisuutta, joka uhkaa tuketa' kansallisen elämän, on hänen päätarkoituksensa. Tämän tarkoituksen saavuttaa hän ei vallattoman innokkaaalla riitemisellä, mutta sen kautta, että hän panee paremman tehnon siaan ja terveen, mielenomaisen kansalaiselämän rinnalla vertoo franskalaisuutta jäl'ittelevien nerokkaan näköistä levällisyyttä, pinnallista sivistystä ja huolimatointa toimellisuutta. Tehdessänsä välistä historiallisia välistä kotielämän kuvauksia, käyttää hän oikeastansa hollandilaista taitoa. Kaunistelemisia löytyy yhtä vähän kuin huolimattomuutta, ja yhtä tarkalla kädellä kuin hän laittelee perustusjuoksut kertomuksehensa, yhtä suurella huolella rakentaa hän sen pienimmätkin mutkat. Ajatuksien selkeys ja mielimien suotuisa puhtaus yhtyy sisällisen täydellisyyden kanssa, ja lapsellinen, usein vanhojen satujen tapainen, puhe' tekee sen sitä enemmin mielyttäväksi ". -2-Siitä ne ehkä aivan hyvin sopisivat Suomeksikin käännettää ". Teaterite'oksiakin on heillä Vlämin kielellä joukot syntynyt ja käytetään omilta pelaajilta. Seuraavan lauseen panemme vielä kertomuksesta tähän: " On kysytty, tokko kaksi miljoonaa henkisen Vlämin kansa voipi kannattaa' erityistä kirjallisuutta. Tämä on kuitenkin laiskan kysymys, sillä asia on sen jälkeen, minkälaiset kirjat ovat. Kunnon te'os saapi kyllin siinäkin ostajia, niin että tekijä ja kustantaja saavat hyvin kyllällisen palkinnon, siinä samassa kuin kunnotoin te'os 40 miljonaakin henkisessä kansassa saapi aivan huonot markkinat, johon Saksan maalla on tuhansittain esimerkkiä ollut. Helsingin Sanomat ovat tietäneet Franskan kirjallisuuden Belgiassa olevan sen omalle kirjallisuudelle haitaksi, mutta lieneekö Franskan maassa itsessäkään aikakautinen kirjallisuus kymmenessä vuodessa nousnut 40 kertaa runsaammaksi, joka Belgiassa tapahtui. Kuinka muukin kirjallisuus on kasvnut, arvataan jo tästäkin, ehkä olemme pois heittäneet kertomuksen siitä. Todella sulomielin seuraa lukija kertomusta kansojen näin innokkaasta ja jalosta mieltymisestä omaan isänmaahan, sen kieleen ja muihin etuihin ja oikeuksiin. Olisiko vaan jo meidän maassamme tämä lempeä kiihto, Suomikiihto, elehtynyt samalla viljavalla innolla kuin Belgiassa, Vlämikiihto. Mutta kuitenkin, Suomikiihto on valitettavasti vielä aivan vähän voinut saada' maanmiehiämme elehtymään osan ottoon, mutta parasta toivoen pyrkii kuitenkin ilolla edemmäksi. Ehkä Suomikiihto nyt vielä ei voi' millään muotoa verrattaa' Vlämikiihtoon, kuin tiedämme mainittuna vuosikymmenenä ja tähän astikin suomalaisen aikakautisen kirjallisuuden ei vielä kasvaneen neljäkertaiseksikaan, sitä vähemmän 40 kertaiseksi, siitä lu'usta, jolla se 1834 seisoi, niin kuitenkin moni nauraa ja vastusteleekin jo sitäkin Suomikiihtoa. Ja Belgiakin on kuitenkin rauhasimpia maita, ehkä myrskäviltä kansoilta piiritettynäkin. Meillä taas ei ole' senkään verran pahaa varomista: ei ole' tulimielisiä Franskalaisia liikkeelläkään, ja maassa rauhallisimmat Suomalaiset. Onkos siis tarvis, pel'ätä Suomikiihtoa. Mutta itsemme puolestakin emme vielä olekkaan sen verran tehneet työtä, kuin Belgialaiset ennen anomuksiensa saamista. Oli heilläkin kaikenlaisien vastuksien kanssa tekemistä, mutta kuin pitivät hartasti huolta asiastansa, niin päsivät kaikista haitoista, saivat paljon hyvää toimeen, ja kaiken ahkeruutensa palkaksi pääsivät viimen mielenpitojensa perille. Niin on meidänkin ahkeroitava ja pyrittävä. ( Lähetetty ). Mustialan vuosi-tutkio. Sotaisen, yhteistä hyvää harjoittamaan määrätyn laitoksen täytyy - jos muutoin tahdotaan voittaa sillä tarkoitettu ja hedelmiä - joka haaralta olla julkisen tutkistelemuksen alaisena, sillä ainoastaan sen kautta joutuu se siihen arvoon, joka voi tehdä semmoisen laitoksen mahdolliseksi yleisöä vaikuttamaan. Sellainen on olletikkin niiden laitoksien laatu, jotka tarkoittavat teollisia taitoja, kuin maankin viljellys, joissa jokainen tahtoo vakuutettaa, ainoasti esikuvilta ja koitoksilta. Niiltä, joilla ei itsellä ole ollut tilaisuutta käydä Mustialassa, lienee tuskin sekään tietty ( tämän kirjoittaja kumminkaan ei ole siitä missään nähnyt julkisesti mainittavan ), että koulu viimesvuotisen tutkion jälkeen on kadottanut ensimmäisen Päällyksensä, Intendentin ja Ritarin Sebastian Gripenbergin. Lohdutus sille, joka ei mielellänsä katsele ansiota poljettuna, naurettuna ja palkitsettomana, tyhmyyden riemuten huutaissa " minä kukko linnassa " on se tieto, että ehkä ei Gripenbergin ansiota ole millään kiiltävällä tavalla tunnustettu eikä kiitetty, niin on hän toki, ensin Uudenmaan Läänin Kuvernyörinä ja sen jälkeen Mustialan maanviljelys-koulun Tirehtorina, ympärillänsä elävien sydämmihin itselleen rakentanut ijäisen kiitollisuden muistopatsaan. Intendenti Gripenberg kutsuttiin Suomalaiselta Huoneenhallitus-seuralta siihen tärkiään ja kovan tilinteon velvolliseen virtaan, että koulun ensimmäisenä Tirehtorina saada se järjelliseen toimeen. Tavallisella nerollansa ja voimallansa tartui hän työhönsä ja alkoi tekemään muutoksia, ei pistäviä niitä silmiin, jotka jo toisena päivänä toivoovat nähdä hedelmiä, vaan tuottavia pysyvän parannuksen. Sellaisilla aikeilla ja työnsä tarkoituksilla toimitti hän vuodesta 1840 koulun yleistä Päällys-virkaa, kunnes marraskuun al'ussa v. 1847 jätti paikkansa, vastaan ottain Kreivi Kuscheleff Besboredskon Hovin Kruununlinnan toimittaaksensa, jossa nyt kokee parantaa tätä luonnolta hyväiltyä, vaan ihmisiltä pahoin kohdeltua maata, niinkuin hän itse sopivasti sanoo. Tähän monen mielestä kummaan päätökseen saattoi hänen se pelko, ett'ei hän pitkältä voisi täyttää mitä yleisö häneltä olisi vaatinut ja epätoivo pyrkimistensä onnistumisesta. Valittain vertaili hän itseänsä usein peltomieheen, joka kyntää ihan ruskiaa hiekkaa. Tässäki eriysi hän itserakkauteen ja vanhoin tapoihin juurtuneista järöistä, jotka pelkäävät maan siirtyvän piiristänsä, ell'eivät he häntä pysyttäisi. Hän uskoi, tai toivoi kumminkin, Huoneenhallitus-seuran löytävän toisen voimallisemman ja saattosamman näitä suuria töitä ja aivoituksia edistämään. Aikasta on vielä päättää, jos tämä toivonsa täytynee eli ei, kun ei koulu vielä ole saanut vakanaista Tirehtoriaan. Vuosikertomus, joka tutkiossa lu'ettiin seliitti että joutusasti edistytään aljetulla tiellä. -3-Kehoitus siihen on toisaalta suurempi siitä, että kiitollisuus seuraa hedelmien tuottajaa, koska niiden mahdolliseksi tekijä on tuomittu unhoitukseen ja saamaan ainoan palkintonsa omalta tunnoltansa. Ehk'ei pahaksuta meille, että alla nimityksen " Mustialan vuositutkio olemme edellidet sanat uhranneet koulun ensimmäiselle, nyt niinkuin sanottu on, virkansa jättäneelle Tirehtorille. - Heinäkuun neljäntenä pidettiin Mustialassa säännössä määtätty vuositutkio. Tähän tilaan kokountunut iso joukko kuulijoita, näyttää järjellisen maanviljelyksen aikaa voittain, meilläki saavan aina usiampia käyttäjiä ja auttajia. Alje-opettajan siallinen alootti kuulustelemisen Lasku-opin, Laveusmitannon ( Geometri ) Tasamitannon ( Planimeetri ), Kokomitannon ( Stereometri ), Tasailema-opin ( Afvägningslära ), Kivitieteen ( meneralogi ), Ilmapaino- ja Lämpömitta-opin alkeissa, ynnä myös lautinaisimpain ruoko laiden opissa. Jos katsomme kuinka vähässä ajassa nämät kaikki ovat opittavat, kuin ainoastaan joka toinen viikko ja sekin vaan talvisaikana, on annettu tieteelliseksi opettelemiseksi, ja vielä päälliseksi melkeen koko ensi vuosi tarvitaan kirjasta lukemisen ja kirjoittamisen opetukseen, niin täytyy meidän, kiittäin sekä opettajia että oppiloita ajan suhteen suuresta edistymisestä, toivoa, niinkuin monelta jo ennenkin usein on toivottu, että opilaat vastaanotetttaisiin kouluun pitemmälle ajalle. Näihin oppi-haaroin tulee nyt vielä opetus varsinaisessa maanviljelyksessä, joka opetus kuluneena vuonna on annettu Tirehtorin sialliselta, ja jossa oppilaitten harjountuminen on kiittämällä mainittu. Kuulustelemisen näin kestettyä puolipäivään, pidettiin sen jälkeen lammas-myynti, jossa myös myytiin viidentoista kuukauden vanha sonnivasikka, suomalaisen lehmän ja Mustialasta olevan, Ruotsalaisen Strömsholmilaisen, sonnin rotima. Hintojen nousemisesta arvaten, ovat ulkomaan lampaat, olletinkin Englantilaisesta South-Dowu-laista, tulleet mieluisemmaksi, kuin mitä olivat koulun ensivuosina. Sitä vastaan se lienee luettava aivan huonosti harjountuneeksi huoleksi karjan viljellyksestä, ett' ei sonnivasikan hinta noussut puolta kuudetta hopia ruplaa korkiammaksi. Sama huolettomuus karjan viljellyksestä nähdään siitäki, että koulussa on ollut alinomainen karjapiika-oppilaitten puutos; jos ei muutoin tähän olisi pidettävä se syynä, mitä Intendentti Gripenperg yhdessä edellisistä vuosikertomuksistansa mainitsee, ett' ei paljon missään tahdota tyytyä koulun karjapiika-luokasta lähteneihin oppilaisiin. Olisi tämä väite toteen perustettu, niin siihen ei saata, kun ajattelemme mitä huolellista ja tyystää johdatusta oppilaat koulussa nauttivat, löytää muuta syytä, kuin että karjapiika-oppilaat, palvelukseen tultuansa ovat jääneet liiaksi omaan valtaansa, ja asian niin ollen ei sovi syyttää koulua mahdollisista epäjärjestyksistä tai huonoista hedelmistä, sillä ainoastaan opetusta koulussa taidetaan antaa, eikä suinkaan " uutta sydäntä luoda ". Lammaskaitsia -oppilaista ei ole pitkään aikaan ollut ainoatakaan. Toisena tutkio-päivänä oli juusto-painanta, jonka jälkeen käytiin katselemassa niityjä ja peltoja, pantiin katettua ojaa ja Romaanilaista aitaa. Sitten kynnettin koitokseksi Skottilaisilla, Värmlantilaisilla ja Turkulaisilla auroilla, ja vielä uudella, Herra Collinilta keksityllä auralla, Ruotsiksi kutsuttu " Skumplog ". Sitä ei sovi kiittää, että koulussa ei löydy kyntäjiä, tottuneita muilla auroilla paitsi Skottilaisella kyntämään, josta syystä ei myöskään taideta oikeen tyyni eri auralaiden etuja vertailla. Tosi on, että jo ensisilmäilemällä rakennuksestaki huomaa Skotlantilaisen etuisemmaksi, vaan moni epäillys syntyy toki juuri siitä, että toisilla ulkomaan auroilla ensinkään osataan kyntää. Herra Colliinin keksimä, metsättömällä maalla kuokkaa vastaamaan aivottu aura, sanotaan olevan varsin sopivan ja hyödyllisen pehmiämmällä, sammaltuneella niityllä, mutta tässä koitos-kynnössä sillä kynnettiin kovaa ketoa, jott' eivät katsojat tainneet mitään päättää sen suuremmasta tai vähemmästä etuisuudesta. Valitettava on, että ei kotomaisen älyn keksimiä, kun niitä näytteksi tuodaan Mustialaan - ainoa semmoisien kalujen julkinen näytös paikka maasamme - sielläkään käytetä tarkoituksensa mukaan. Vuonna 1845 vastaanotettin Mustialaan ensimmäiset oppilaat vallas-säädystä. Vaikia on arvata mihin määrään tämä lai oppilaita on maata ja itsiänsä täällä saadella opetuksella hyödyttänyt. Luultava on meitä melkeen tämän hyödyn ei olevan liijan suuren, miettiessämme kuinka monet tiedot maa vaatii viljeliältänsä ja minkä taidon ja käteväisyyden tällä täytyy olla, saadaksensa täydellisen hyödyn niistä, mitä hän on oppinut. Tirehtorin siallinen luki läsnä oleville pitkän ja valaisevan kertomuksen asioiden olosta ja menoista Mustaialassa tilinteko vuotena Marraskuun alusta v. 1847, vuoteen 1848. Hän osoitti siinä monia asianhaaroja, muistettavia niiltä, jotka huutavat koululla olevan suuret työvoimat käytettävänä, toki saavan niin turhat tulot j. n. e. Juuri tämän huudon pitäisi toki vakuuttamaan sen toivon oikeudesta, joka Tirehtori mainitsi, että Mustialan täytyisi julistaa jotaki töistänsä. Jos e. m. Tirehtorin vuosikertomus präntättäisiin, niin jo senki kautta olisi paljon voitettu; vaan ei se sillensäkkään saisi jäädä. -4-A. M. Ulkomaalta. Tanskanmaalta. ( Faedrel ). Sitte kuin miehuutta ja voimaa turmeleva kulta-sota on seurannut sitä veristä ja ihmisiä tuhoavaa sotaa, ja kuin Tanskanmaan hallitus, nähtyänsä ei omilla voimillaan voivansa vastustaa Saksan suurempaa valtaa, on jättänyt enemmin ja vähemmmin uskollisille ulkomaalaisille ystävillensä että saattaa Tanskanmaalle joksikiin kohtuullisen rauhan, rupeaa jokainen kärsimättömyydellä toivomaan nähdäksensä tämän horjuvan ja tietämättömän tilaisuuden loppuvan, joka nyt kestänyt liki kaksi kuukautta . - Englannin, Ruotsin ja Norjan sovittaessa alottiin myös keskustella pitkällisemmästä välirauhasta, josta Saksanmaan sisällisen levon rakennettua viime - rauha valmistuisi. Mutta aina tähään asti ei näistä ole lähtenyt mitään. Rauhasovitteet Tanskanmaan välillä ja Preussin, niin omasta kuin koko Saksanmaan puolesta, avattiin jj Toukokuussa ja Londonissa Lordi Palmerstonen johdattaessa, mutta joutuivat paljoiin sortauksiin. Sitten tiedä antoi Ruotsin ja Norjan Kuningas Oskari puolestaan ja rajoinsa sisällä katsovansa Tanskanmaan asian koskevan koko Skandinaviaan, ja lähetti sotajoukoistansa Fyenin saareen, ja sovitteet muutetiin Londonidista Malmön kaupunkiin Ruotsisista, ja näytii myös Preussin puolesta sovinnollisempi mieliala. Välirauha saatiin toimeen 2 p. Heinäk. täällä, joka vahvistettiin Preussin ja Tanskanmaan kuninkailta. Mutta kaikki juuttui pääkenraali Wrangelin uppiniskaisuuteen, joka ei tottelnut ja ulonnut Schleswigiä ja Holsteiniä, vaan tiedä antoi välirauhan tarvitsevan vielä vahvistusta siltä uudelta keskinäis-hallitukselta Frankfurtissa. Tämä jälleen ilmoitti ei voivansa tehdä mitään välirauhaa, joka ei ole sopiva Saksanmaan kunniaan ja se arvon mukaanen. Olletiikkin vastahakoiset olivat Schleswig-Holsteinin väliaikaisen hallituksen jäsenykset ja meteliälliset Holstein-Augustenburgin Herttuat, joitenka valta tämän välirauhan kautta olisi loppunut. Keskuteet kyllä vielä kestävät, mutta näyttävät ei onnistua paremmin kuin ennenkään. Niin nousee sota uudestaan ja molemmilla puolilla varustaivat siihen. Tanskanmaan hallitus on määränyt uuden ylipäällystäjän, kenraali Krogh, ja käskenyt panemaan sulkeeseen vielä usiampia Saksan satamia Elben, Weserin ja muiten virtain varsilla, 15 päivästä Elok. Toisella puolella ovat uudet riikin ministerit Frankfurtissa luvanneet 31 p. Heinäk. Kansankokouksessa lähettää uusia sotavoimia koko Saksanmaalta, vielä Itävallastai, " kerran lopettaaksi sodan Saksanmaan arvoisella tavalla, ja opettaaksi Tanskanmaalle, että yhtäpitävä Saksanmaa ei anna rankaisematta loukata itsiänsä ". Jaa, kuka voipi arvata kaikkia niitä arvoituksia, joita Saksan lohikärme ( sphinx ), jalolla impisydämmellä ja pedon kynsillä päivä päivältä antaa arvattavaksi ! Onnetoin on, että jos ei Tanskanmaalla ole ketään Oidipusta, joka net oikeen arvaa, niin se joutuu itse uhriksi, joka syöstetään syvyteen. Ruotsinmaalta. Se suuri kemioitsia Jaakko Berzelius on jättänyt tämän maallisen elämän, jos kohta nimeänsä ei ole koskaan häviävä tiedon ja sivistyksen aikakirjoista. Hän oli syntynyt 29 p. Elok. v. 1779 ja kuoli 7 p. Elok. tänä vuonna Tukholmissassa, pitkälliseen tautiin. Hänessä sammui viimeinen niistä suurista tähdistä Ruotsalaisen kirjallisuuden taivaalla, josta hän loisti kaikelle sivistyneelle maailmalle. Mitä eikö ole Ruotinmaa vähään aikaan kadottanut ! Kuka ei muistele kuolemattomia nimiä Teaneria, Geijeriä, Franzenia, jotka varsin nykyjään levittivät niin kauniin valon ympäri Pohjoista. Se on nyt ainoastaan muistojen templissä, kuin säteilevät yhtä kirkkaasti. Mutta ei ainoastaan nämät suuremmat tähdet ovat laskeineet, vielä muitai pait näitä on kansakunta, tiedo ja taido kadottanut, joista saanemme mainita ne kiitetyt valtamiehet ja kirjoitteliat Järta, Rosenblad, Björnstjärna, v. Brinckman; sen mainion lääkärin P. G. Cederschjöld, hyönte-tiedustajan ( entomolog ) Schönherr; kuvajan Wickenberg ja kuvanveistäjän Byström, molemmat kuuluisat asiastaan ja kuolleet etelässä, taidon kotimaalla; ja Ruotsin vaimoista sen kauniin ja suuren kome ljanttaren Emilie Högqwist, sen nerokkaan romanikirjoittelian Vapah. Sopie v. Knorring; ja muita vähemmän kuuluisia henkiä, niinkuin Tanskan sodassa kaatunut nuori runoja Sommelius ( katso Suomettaren 26 num ). Kaikki nämä ovat kuolleet vähemmin kuin kahten vuoden sisään, eli sitten 2 p. Marrask. 1846, kuitenkiin useimmat vanhassa ijässä. Onnellinen maa, joka voipi kadottaa niin paljon, ja on kuitenkiin niin monta jälellä, jos kohta ei yhtäläisiä kuin nimet Tegner, Geijer, Franzen ja Berzelius ! Kotimaalta Tohmajärveltä 9 p. Elok. " Sitte heinänteon ajan alkua on täällä Karjalassa ollut vähintäin joka toinen päivä sadetta, niin että useimmalta on heinän otto aivan kesken. Suruulla katsastaa täällä maanviljeliä, miten käynee kuin nyt yht' aikaa kiiruuttaa heinänteko, rukiin pano ja leikkuu-aika. Hopulla on sitä vastaan odotettu milloin sateet loppusivat, että tämä kolmikolkkanen kiire tulisi selvälle. Tavallinen kylvy-aika oisi jo käsissä ja melkeen lopussa, vaan miten sitä märkään maahan kylvää ? - Rukiita ei tänä vuonna joka paikkaan Karjalassa paljon saada, sen jo kukin sanomien lukia ennalta tietää. Kevät-touvoista on sen siaan parempi toivo, kuin vaan kylmiltä pääsisi. - Tahtonetko tietää, kuinka myö täällä " katalassa Karjalassa " emme ollenkaan pelkää ruttoa ! Kiteeläiset esm., pitäjään määrättävistä sairashuoneista tuumiessa Kirkonkonkokouksessa, kovasti päättivät ruton ei tänne tulevan, eikä sitä odottaessa tarvittavan erinäisiä huoneita. Lupasivat kuitenki, jos rutolta saadutettu sattuisi pitäjään tulemaan, häntä hoitamaan kuin omaistansa siinä talossa johon sairas ensin pääsee. Pyysivät pappia kuitenki nimittämään itsekuhunki kylään jonkun ymmärtävän miehen, jolta kyläläisensä saisivat neuvoa taudin hoidossa sekä Ruunulta luvatuita rohtoja, jos rutto tänne eksyisi. Samalla tavalla on kuullaksemme muistaki seurakunnissa päätetty, pait että muualla on julkisten maanteiden varrelle katsottu ja palkattu soveliaita sairashuoneita. Kyllähän tänne tulee yksi ja toinen kulku-puhe ruton menosta Suomen eteläisissä kaupunneissa. Vaan näytyä niissä useimmittäin olevan paljasta valetta, ei niitä enää uskota puoliakaan ". Waseniuksen ja Yht. Kirjakaupassa: [ Ranskankielistä tekstiä ]. Painettu A. W. Gröndhalilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|