Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 28 päivä Tammikuuta. N:o 4. Maanviljelyksen, taidollisuuden, ja seurakunnallisten asiain harjoitukset. I. Puheena aluksi kerromme Alexander von Humboldtin sanat luonnon tutkinnon vaikutuksesta jokapäiväiselle elämälle, toivoen jokaisen lukiamme ne painavan mieleensä ja sydämmeensä niin kuin ne ansatseevat. " Luonnon tutkinnon kaiken haarainen harjotus on suurin ja välttämättömin tarvis nykyaikana, jona maallinen rikkaus ja kansakuntain vaurastuminen perustaikse juuri luonnon hedelmäin ja voimain tarkemmalle käyttämiselle. Ainoa vilaus Euroopan nykyiseen tilaisuuteen näyttää meille, ettei vaan joku väheneminen, mutta vihdoin koko kansan vaurauden perikato on kohtaava sitä kansaa, joka ei joudu eli kykene urhoollisesti kilvoittelemaan tällä tiellä. Sillä valtakuntain kasvantohistoriassa, samatenkuin luonnonki, näytäiksen, että kuka kerran seisattuu voimattomaksi alinomaiseen muuttumiseen ja kasvamiseen, se kantaa surmansa sisuksissaan, juuri tällä seisomisellaan. Luonnon tutkinnon vakaisin harjoitus voipi sen vaan pelastaa tästä uhkaavasta vaarasta. Ihminen on voimaton käyttämään luontoa, voimaton hillitsemään sen voimia, tuntematta luonnon lakia. Tässä näytäiksenki kansallisen älyn voima. Se nousee eli painuu sikäli kuin hän on korkiammalla eli matalammalla tiedon portaalla. Tieto ja taito ovat ihmiskunnan riemu ja luonnollinen saatava. Ne tekeevät suurimmaksi osaksi rikkautensa, ja palkitseevat usiasti sen mitä luonto liian täperästi hänelle antoi. Ne kansat jotka jättäivät jälelle yleisessä vireydessä, taidollisissa harjoituksissa, jotka ovat huolimattomat luonnon hyvyyttä kokoamaan ja viljelemään, jotka eivät tunne oikein käyttää kaikenlaista luonnontutkintoa ja tietoa, ja joissa ei jokainen sääty tunne arvata näiden tietojen hyödyllisyyttä jokapäiväiselle elämälle, ne kansat lankeev'at lankeemistaan entisestä vauraudestaan. Sitä välemmin joutuuvat häviöön, kuta nuortuneemmilla ja elävimmillä voimilla heidän rajakansansa rientäävät eteenpäin kaikilla tiedon ja taidon, kaikilla yleisen vireyden ja kansallisten harjoitusten teillä. Ja vaikka tämä aikamme päätarkoitus näyttää näin muodoin olevan mallisen vireyden ja sitä etenki lisäävän luonnon tutkinnon harjoittamista, niin siitä tuleva suurempi rakkaus jokapäivälliseen elämään ei sentähden estele muutakaan tutkintoa, Viisausopin, Historian ja muinostutkinnon alangoilla, eikä, niinkuin muutamat sitä ovat arvelleet, tukeuta kauneiden taidetten henkeä, kaiken elävyttävää ihmishaamattia. Missä viisaan lain ja vapaiden sääntöjen turvissa kaikenlainen vireys ja harjoitus voimallisesti kasvaa ja menestyy, siinä eivät älyn kilvoituksetkaan maailman rauhallisessa kimpussa vahingoita toisiansa. Jokainen toimi tuottaa siinä puolestansa ja omilta teiltänsä valtakunnalle hyviä, jaloja hedelmiä; niin hyvin nämä ajalliset, jotka perustaavat kansakunnan olon ja elon, kuin tiedolliset ja taidolliset, joiden katoomattomat hedelmät kertoovat nuorisolle nousevalle, vastaiselle maailmalle entisten aikoin jaloutta ja kunniaa. Niinkuin jokaisella hengellisellä harjoituksella, historian, viisausopin ja puheliaisuuden opastumisella, on luonnon tutkinnollaki ensimäisenä ja korkeimpana tarkoituksenaan, sisällinen hengellinen vireys, nimittäin luonnon lakien tunnusteleminen, kaiken luodun järellistä yhdistystä, ja tarpeellista yhdistäväistä juurta kaikille tapauksille ja kaikelle liikunnolle maailmassa etsiminen. -2-Ken ei tuntene näiden' sanain totuutta ! Ken ei tuntene näissä vähäisissä lauseissa pian koko nykyajan henkeä ! Nevan rannoilta Amerikan yhdysvaltakuntain satamiin, Mälarin rannoilta Niilin rannoille vaikuttaa sama henki, löytyyvät samat harjoitukset, samat kilvoitukset. Aikomuksemme ei ole tässä kuitenkaan ruveta näin laajaan silmäilemiseen, kuin tämä lakkaamaton kansakuntain kilvoitteleminen vireyden ja taidollisuuden tiellä ehkä ansaitsisi, siihen ei meillä ole voimia eikä tilaa. Vaan erikseen olemme tahtoneet tarkata edellä mainittuja Humboldt'in sanoja sellaisesta kansasta, jonka jotkut tapaukset ja tilaisuudet ovat jättäneet jälelle naapuriensa kilvoituksesta, sellaisen kansan jonka hän sanoo: " vaipuvan vaipumistaan entisestä vauraudestansa ". Aikomuksemme tällä kirjoituksellamme oli siis katsella ja tutkia jos emme muka kuulusi näiden onnetonten joukkoon. Paremmin siitä vakautuaksemme otamme erikseen jokaisen edellämainitun tempun: maaviljellyksen, taidollisuuden ja seurakunnallisuuden, jotka nykyjään ovat kaikkein kansakuntain vaan etenki rajakansojemme tärkeimmät kilvoitukset. II. Maamme vaurastumisesta on epäilemättä maaviljelyksen edistämiselle annettava ensimäinen sia. Sen välttämättömät ja suorastaan hyödyttävät hedelmät eivät voi miltään muulta vireydeltä voitettaa, etenki nykyaikana, jolloin muu taidollinen vireys jo on niin korkialle nostettu muissa maissa. Englannille, esimerkiksi, jonka ruukki- ja manufaktuuriliikunto on niin jalolla kannalla, on se vähemmin vaarallinen, jos oman maan tuotteet eivät täytäkkään vuotuista kansan tarvista tästä laadusta; jonka viime vuosiki kyllä näytti. Sen kauppa, ruukki- ja manufaktuuri-liikunto täyttää aina satamat sille, mitä maa oman takeen puuttuu. Vaarallisempi on se meikäläisille, joilla ei ole paljon mitään muuta kauppa-ainetta kuin maaviljellyksen tuotteet. Vaan tässäki tärkeimmässä elantokeinossamme ovat molemmat naapurikansamme meidät jättäneet jälellensä. Tarvitsemme vaan silmäillä Ruotsinmaassa näinä vuosina syntynyttä liikettä ja vireyttä maaviljelyksessä ja siihen kuuluvissa elantokeinoissa, vakautuaksemme siitä. Paraimmat taidot ja voimat näemme tällä tiellä kilvoittelemassa. Kaikki mitä ulkomailla tehdään ja mietitään tässä, omistetaan heti, koko kansan yhteiseksi omaisuudeksi. Sukkelimmat, älykkäimmät ja oppineimmat miehet ovat omistaneet kaiken uurautensa maaviljelykselle. Oppineet eivät tyydy vaan saarnaamaan ja kirjoittelemaan talonpojalle neuvoja, joiden hyödyttäväisyyttä eivät tuntisi kuin kirjoista; Isänmaan lempijät eivät usko ainoastaan talonpojan halttuun maansa tärkeintä etua; ylistettävällä hartaudella tarttuuvat he itse omin käsin ja voimin siihen, ja hyödyttäävät sillä maatansa enemmän kuin millään muulla opinharjoituksella. Tämä on sen pelottavampi isänmaallemme, kun maaviljelys jo ennestäänki tässä naapuri-maassamme luultavasti on paljon paremmalla kannalla kuin monessa muussa maassa ja etenki meillä, ja kun Ruotsinmaa myös muussaki vireydessä on kotimaaltamme pian tapaamaton. Peloittava on se, kun katselemme oman maamme laitaa näissä asioissa. Jos seki temppu, että maassa on tähän asti vaan ollut yksi ainoa maaviljellys-yhdistys, eli sen nimellinen Huoneenhallitus-seura, näyttänee mikä vireys tässä elatuskeinossa on tavattavana * ). -2a--2-Ruotsissa ei ole nykyään yhtään maakuntaa tälläisettä Seuratta. Usiammat näistä seuroista kustentaavat omat koulunsaki; kaikissa nähdään erinomainen liike ja vireys. Mutta lukuun ottamatta tälläisten seurainkaan vaikutusta maaviljelyksen edestämiselle, kohtaa meitä isänmaassamme joka paikassa yhtäläinen puutos. Kukaan ei voine epäillä maaviljelyksen nykyaikana vaativan niin hyvin kuin muunki harjoituksen ja ammatin vissiä perustavia tietoja ja oppia. Se on jo yhteisesti tuttu, että maaviljelys tarvitsee oman tietoutensa ja kirjallisuutensa, jotka eivät saata puuttua missään maassa, kussa maaviljelyksellä on jotai arvoa kansalliselle elämälle. Siinä on kuitenki tuskin alkuakaan vielä tehty isänmaassamme. Meidän maaviljelys-kirjallisuudestamme ei ole puhuttavaa. Vaan ei siinä kyllä: Luonnontutkinto, jonka Humboldt lukee niin tärkiäksi kaikelle kansalliselle vaurastumiselle, on pian yhtä kehnolla järellä. Vielä paraikaaki kaipaamme Suomen kasvainoppia, Suomen Kivi- ja Maanluonto-oppia, niin ettei pienintäkään näistä ole kansalle julistettu, enemmän yhdellä kuin toisellakaan kielellä. Sanottaneen että maassamme käytetään ja sopii käyttää kaikissa näissä aineissa kaikki mitä naapurimaassamme jo on tehty ? Osaksi kyllä niin onkin. -3-Minkä perustuksen ja mitkä kokeet vielä ovat näistä tutut ? Maamme kaipaa vielä varsinaista julkisuuttaki maaviljelys-asioissa. Teknologi sanomia emme juuri voi kutsua sellaiseksi. Maaviljelyksen julkisuus Suomessa ei ole mahdollista muutoin kuin Suomeksi, sillä maamme vähät ruotsia taitavat maaviljeliät eivät voi kannattaa kunnollista julkisuutta. Myöski on teknologi tähän asti varsin vähän sisältänyt kotoisen maaviljelyksen alalta, vaan kertonut enimmittäin mitä ulkomailla siitä on julistettu. Lähetettyin aineiden vähyyski siinä todistaa sen sisällyksen vierautta, ja vähää huvittavaisuutta. Vaan maaviljelys, joka nykyaikana kaipaa kaikkea tiedollisuutta, sen perustustiedoista lähtein julkisuuteen asti, ei ole mikään järellinen maaviljelys. Naapuri-kansojemme rinnalla, sellaisten kuin Ruotsi ja Venäjä, ei ole kuitenkaan mikään muullainen kilvoitteleminen mahdollista. Siitä seuraa siis että isänmaamme maaviljelys jääpi jälemmälle edellisiä. Mutta epäillee joku Humboldt'in sanojen totuutta ? Suomi voipi muka kehnolla maaviljelyksellänsäki tulla aikoin omin neuvoin. Mitä liikuttaa muka naapurin rikkaus eli köyhyys ? Tästä vakautuaksemme katselkaamme, emmekö jo nyt löytäne Humboldt'in sanojen toteutuneeksi. Esimerkiksi otettakoon isänmaamme Venäjän raja-maakunta, eli Viipurin Lääni. Tämä maakunta oli ennen varakas, ja vei riistaa jokavuosi Venäjälle eli vähimmäkseen tuli kyllällisesti aikoin omillaan. Mikäli maaviljelys toisella puolla rajan on parannut sikäli on tämä maakunta köyhtynyt. Nykyjään lukee talonpoika jo voitoksi ennen tehdä rahtia kuin viljellä maata. Miksi ? Siksi kuin hän kehnolla viljelys-keinoillaan ei voi kilvata rajanaapurinsa keralla. Viipurin Läänin talonpoika lankeaa näin päivältään entisestä varaudestaan, ja itsenäisestä maaviljeliästä halvaksi rahtimieheksi, kasakaksi. Raharikkaat eivät näe mitään etua panna varojansa ja voimiansa maaviljelykseen, vaan pitäävät ne kuolleina pankissa. Perillisensä, joilla ei ole mitään, joka sitosi heitä samaan paikkakuntaan, vetäävät rahojen koronki muuanne, eli hajottaavat koko varat, usiasti vieden ulos maasta. Kuin nyt kansa yht' aikaa kaipaa kaikkea muutaki vireyttä, niin lankeaa se, niinkuin silmin nähtävä onkin, päivä päivältä alemmaksi ja kehnompaan tilaisuuteen. Tällainen on jo yhen maakunnan meno, jossa maaviljelys on jäänyt jälemmälle rajanaapuriansa ! Sitä vaarallisempi on se koko kansan eli vallan tässä puuttuen. Emme tarvitse ottaa muita kuin Irlannin emä-maansa Englannin rinnalla. Englannin ollen voimakkaimpia ja vauraampia valtakuntia kuolee sen maakunnassa, Irlannissa, satoja tuhansia ihmisiä nälkään. Mikä siihen on muu syynä kuin Englannin parempi vireys kaikissa toimissa ? Kaikki varat vedetään edellisestä jälkimäiseen, joka ei vaan sotavoimalla, mutta paremmin suuremmalla taidollisuudellaan ja vireydellään on sitonut Irlannin nykyiseen onnettomaan tilaisuuteensa. Vastin. Viime vuoden " Maamiehen Ystävän " 50:nessä N:rossa lu'etaan H. Seliniltä lähetetyssä kirjoituksessa, muun se'assa, seuraavaiset sanat: " Pelkään kuin en sais Helsinkin neitoja torumaan kanssani; sitte varmaan tulis Kustaa Paturikin sakaroinensa, lehminensä, kukkonensa; sitten olen hukassa, kuin entinen karhu suutarin käsissä ". Näillä sanoilla ainakin tarkoitetaan kirjoitustani " Aakasista ", menneen vuoden " Suomettaren " 35 N:rossa. Milläkö tavalla Selinin kirjoitusta käsittänen ? Hän on kirjoitukseensa ottanut ajneen " Takalappi ja Tarvas ", jossa hän kokee ojentaa eläväin nimiä omituisen Suomen lausunnon mukaisiksi, ja näiden nimikato'en ja erhehdyksien syyksi sanoo: " ruottalainen on pääsnyt niminensä ja mutkinensa suomea kiusaamaan " ja vielä sanoo: " Ah! ei ole enää entistä, muuta kuin vesi ja valkia ". Eräässä paikassa näyttää S. vielä Latinaakin laskevan, jota ei niin meikäläiset miehet ymmärrä kuin minä olen, joka en muuta ymmärrä kuin pelkkää Suomee. Työläästi käsitän S. Suomeekaan, miksi hän " sakaroita, lehmiä, kukkoja " arvannee, joilla kuvailin luonnollisuutta; eli miksi hän Aakasia lukenee Latinalaisiksi, Ruottalaisiksi, Reekalaisiksi, tai Heprealaisiksi vai Suomalaisiksiko ? Miksikäs pitää ottaa Selinin tarkoitus? kuin hän näyttää aikovan puoltaa vanhaa perus-Suomee ja Suomalaisuuden luontoo, ja yhtäkaikki tahtoo muukalaisuudella Suomen Aakasia " kiusata ", eikä sallisi niitä omalle Suomen perus-äänelle luonnettaa ? Tämä näyttäsi kyllä hoksaavan ja ymmärtävän kaikin puolin, vaan ei kelpoo yhdeltäkään paitti mitä muiden perässä; kun kerran niin sekauntuu että yhdessä paikassa tahtoo Suomee muukalaisista kahleista pois ja toisessa kohdassa herjaa, kuin sitä muut tahtoo. - No - mitä näistä! on sitä moni muukin oppinneempiki mies suurella kiivaudella erhehdyksissään hulluja hoikkunut ja tyhmyydessänsä viisaampia moittinut; kuten vaan päähän ryöpähtää ja luonto paisuu. Mutta niin ankaraksi mieheksi kuin S. ehkä luulee itteensä ei hän mahda arvata erhehtyvänsä; ja sitte jos rupeekin pelkäämään hukkaan tulevansa, turvaa hän karhun kouriin ja suutarin sukkeluuteen. -4-Mainitussa kirjoituksessani Aakasista, en suinkaan luullut röykkeilleeni, muuta kuin lopussa valitin heikkouttani, voimattomuuttani ja saattamattomuuttani. Sen takia lienee S. luullutkin siitä sopivan ylimennä eli ilkeillään, ohimennessänsä, aisaansa kiini ajaa. Vai ränttivirheetköhän, jotka nimitettyihin " Aakaisiin " vasten tahtooni tuli, lienee häntä viemättänyt luulemaan kirjoitukseni olevan paljasta kukon laulua ja lehmän ammu'naa ? On näitä nähty, vaikk' ei syöty ! Jos kirjoituksestani ei olisikaan muuta hyötyä niin näkeehän ees viisas mitä tyhmä ajattelee, saamaton vuovaa. Täydellisyyttäni, taitooni ja harjautumistani en sanokkaan; mutta lieneehän lupa ko'ettaa, kuin ei rupee ketään roukkimaan. Joka taasen kohta niin täydellistä taitaa tehdä, ett' ei siinä mitään virhettä löydy, siltä ei ole vielä mitään aljettu, ei mitään ko'ettu, ei mitään aikaan saatu, sillä joka jotain tekee, sille jotain taphtuu. Mutta niin vaillinaiset ja verkallensa kohoavaiset kuin ihmisten taidot ovat, niin yhtä ja vielä enemmän tytymättömiä ja itteviisaita ovat useemmat kirjoittajat niinkuin lukiatki. Yksi ( lukioista ) sanoo: ei sen kirjoituksesta ole, se kirjoittaa niin oikosesti, ei niissä ole mitään kaunistusta; toinen sanoo toisen kirjoituksesta: se kirjoittaa niin järki kaunistellen ja kaukomielisesti, että sitä on raskas käsittää; kolmas sanoo: se kirjoittaa ohiaikaansa menneitä asioita; neljäs sanoo: se kirjoittaa edelle aikain; vielä viides sanoo: en minä ole aikoinkaan saanut lukeekseni paljo mitään uutta, ja vanhoin kyllämystyy; vielä muuan kuudes sanoo: korkiamman viisauden ja hulluuden väliä ei ole kuin yksi askele ! Täytäppäs näin erinlaatusia, tytymättömiä ja kukatiesi vajavaisia miehiä ! - Kirjoitukseni Aakasista ( mainitten vielä ) tuli ränttivirheillä piloille, paikon toisia ymmärettäväksiki, jota en kuitenkan " Suomettaren " toimituksenkaan huolimattomuudeksi sano * ). -4a--4-Suvainne kunnioitettavat lukiat tätä vielä oiasta, mikä itteltäni huomaamata jäi, vasten mieltäni. Kertaus-alkajoissa piti j:tä sanottaman jo:ksi. Sen tarpeellisuutta ja luonnollisuutta saan tässä selittää. J:tä ei kielen luonnossa eli Suomen puheessa tule muissa paikoissa, kertausta alkaissa kuulumaan, paitti silloin kui i tulee äänikkeeksi, ( niinkuin esim. ilma, itä, iissä ); mutta kertaus-alkajana ( esim. Juutas, Juhla, Joroinen ) ei kuulu j:n ääntä, paitti jo, sillä Iisä ja Joroisissa ja ilta ja Juhla eivät ala yksäänisesti; niin suuri eroitus kuin c:sen ja k:onki välillä on Suomen kielessä niin suuri eroitus on j:n ja jo:n välillä. Mielelläni soisin Oppineiden ja kielissä harjauntunneiden jotaki lausuvan kirjoituksestani " Aakasista ! K. Paturi. Kiertolaiskunnasta. Pari vuotta takaperin ei tunnettu enemmän kuin 11 Aurinkotamme kiertävää tähteä. Kahdessa vuodessa sen perästä on Kiertolaiskunnassamme havattu 5 uutta planeettaa: 1845 Astraea'ksi nimitetty Kiertolainen, Mars'in ja Jupiter'in välillä; v. 1846 Neptunus-niminen, joka on kaukaisin Auringosta kaikista nykyjään tietyistä Kiertolaisista; v. 1847 taasen kolme pientä Kiertolaista, myös Mars'in ja Jupiter'in välillä: nimittäin 1 p. viime Heinäkuuta Hencke'ltä havattu Hebe, 13 p. Toukokuuta Bishop'in Tähtitornista London'issa Hind'-nimiseltä Tähtientutkialta havattu Iris, ja 18 p. Lokakuuta samassa paikassa, ja samalta mieheltä havattu Hora. Tämän viime-mainitun Kiertolaisen, joka on ( 9 ) yhdeksännestä suuruudesta, nimi syntyi erinäisesti. Mainio Tähtientutkia, Baronet Herschel, kirjotti muka Conserenz-neuvokselle Schumacher'ille 12 p. viime Lokakuuta, että " se ensimäinen, Mars'in ja Jupiter'in välillä, vielä löydettävä Kiertolainen oisi kutsuttava Hora'ksi ". Ilmotus. Omalla kustannuksella toimitettu ja aivan nykyjään Kirjapainosta saatu kirja: " Suomen Suuriruhtinanmaan Nykynen Tilasto, Yritös Alkeis- ja Rahvaan-kouluin tarpeeksi " myödään Kirjakaupoissa nidottuina 35 ja paperikansilla 30 kpkaan hpssa. Koulunopettajille, jotka ostavat näistä kirjoista kerrallaan 50 kappaletta taikka enemmän, huo'istetaan hinta nidotuista 26 kpkaan ja nitomattomista 21 kpkaan kappaleelle; jos taasen 25 kappaletta kerrallaan ostavat, huo'istetaan edellisten hinta 28, ja jälkimäisten 23 kpkaan, kaikki hpssa. Kirjassa on 144 sivua 12:o ja siihen on liitettynä " Suomenmaan Kartta ". Helsingissä 28 p. Tammik. 1848. P. Tikkanen Filos. Maisteri. Smar1848-4-4 Kirjallisuuden Seura kokoutuu ensi keskiviikkona ( 2 p. Helmik. ) tavallisella ajalla ja paikalla. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|