Nanne Kärlingin yhteiskunnallisesta statuksesta ja sitä kautta hänen ja hänen poikansa perintöoikeudesta käyty kiista voidaan nähdä perhekeskeisten perimysstrategioiden epäonnistumisena yksilöiden halujen edessä, joskin lähdeaineiston alkuperä on syytä pitää mielessä, kun asiasta tehdään tulkintoja.

Kiistan tausta, alaikäisen Nannen pakottaminen luostariin, on tulkittavissa vanhempien tai ainakin isän yritykseksi noudattaa eräänlaista primogenituuriperiaatetta, joka olisi kasvattanut vanhimman pojan, Torstenin, teoreettista eli maanlain mukaista perintöosuutta (Kuningas Kristofferin maanlaki, Perimisen kaari, I) kahdestaviidesosasta kahteenkolmannekseen - tosin emme tiedä, kuinka monta lasta Kärlingin perheessä oli silloin, kun Nanne sijoitettiin Varnhemin luostariin. Kärlingien perheomistuksia ja siten Torstenin tulevaa perintöä kevensi joka tapauksessa jonkin verran se, että luostarijärjestön jäseneksi liittyminen edellytti normaalin käytännön mukaisesti perheeltä tilalahjoituksia Nannon proventaksi eli elatukseksi.

Hengellisen säädyn jäsenten selibaattivelvoitteen vuoksi yhdenkin pojan asettaminen hengelliselle uralle merkitsi kuitenkin suurta uhkaa suvun ja varsinkin mieslinjan jatkuvuudelle - elettiinhän yhteiskunnassa, jossa suuret kuolleisuusluvut saattoivat hyvinkin lyhyessä ajassa muokata sukulaisverkostoja perinpohjaisesti. Nannen veli Torsten kuolikin ilmeisesti suhteellisen nuorena, ja mikäli Nanne olisi suostunut pysymään luostarissa, Kärlingin suku olisi voinut jatkaa olemassaoloaan vain Nannon sisaren Gunnorin ja hänen puolisonsa Erik Holmstenssonin kautta.

Olisikin ollut patriarkaalisia ihanteita ja varsinkin mieslinjan säilyvyyttä ajatellen loogisempaa, jos Nannon vanhemmat olisivat toimittaneet luostariin poikansa sijasta tyttärensä. Taas on kuitenkin korostettava sitä, että vanhempien perimmäisten motiivien tuntemus edellyttäisi tarkempaa tietoa Kärlingin perheen rakenteesta ja koosta sillä hetkellä, jolloin päätös Nannon lähettämisestä luostariin tehtiin.

Varnhemin apotin Arvid Håkanssonin mukaan vanhemmat halusivat kouluttaa poikansa kardinaaliksi, joka aikanaan huolehtisi vanhempiensa sielun pelastuksesta (Nordmark, 134). Mikäli vanhemmat tai asioista raportoiva apotti esiintyivät vilpittömästi, Nannon pakottaminen kirkolliselle uralle selittyy vanhempien halulla lyhentää aikaa, jonka heidän sielunsa tuli viettää kiirastulen piinoissa. Myöhäiskeskiajan maailmankuvaa vasten tarkasteltuna motiivi vaikuttaa hyvin uskottavalta tulkintavaihtoehdolta, joskaan se ei tietenkään sulje pois edellä mainittua oletusta vanhimman pojan suosimisesta. (Kiirastuliopista ks. esim. Jacques Le Goff, The Birth of Purgatory, transl. Arthur Glodhammer 1984; Peter Dinzelbacher, Die letzten Dinge. Himmel, Hölle, Fegefeuer im Mittelalter 1999.)
Marko Lamberg