Nanne Torbjörnsson Kärlingin elämäntarinan taustalta löytyy henkilö, joka on syypää monen Nanneen liittyvän asiakirjan syntymiseen. Tämä roiston osa lankeaa Nannen sisaren Gunnorin puolisolle, Rosenstråle-sukuun kuuluneelle Erik Holmstenssonille. Tosin ei ole selvää, miten paljon Gunnor vaikutti asioiden kulkuun mutta lähinnä Erikin nimi on jäänyt asiakirjoihin.

Erik Holmstensson toimi määrätietoisesti merkittävän yhteiskunnallisen aseman saavuttamiseksi. Sen perustana oli mahdollisimman suuren maaomaisuuden kokoaminen, minkä hän tekikin keinoja kaihtamatta, kuten säilyneistä asiakirjoista käy ilmi. Ainoana poikana Erik sai myös huomattavan isänperinnön. Hän toimi isänsä Holmsten Jonssonin jälkeen Bråbon kihlakunnan tuomarina, hänet lyötiin ritariksi ("nobilis vir Ericus Holmtensson mile Lincopensis diocesis"; "her Erik Holmstensson riddare"), ja 1450-luvulta lähtien Erik osallistui myös valtakunnanpolitiikkaan valtaneuvoston jäsenenä.

Erik Holmstensson avioitui Gunnor Torbjörnsdotterin kanssa 27.7.1432. Nanne Kärlingin elämään Erik vaikutti mahdollisesti jo ennen sisaren avioliittoa. Oliko Erik - ehkä Nannen veljen Torstenin kanssa yhdessä - taustalla jo siinä, että sisaruksista juuri Nanne lähetettiin luostariin eikä tytär Gunnor? Näin hyötyivät sekä Torsten että Erik: Torsten saisi isomman osan tulevissa perinnönjaoissa kuin veljensä kanssa olisi saanut, ja Erik saattoi lisätä mahtiaan Gunnorin osuudella avioitumalla tämän kanssa. Nanne toimitettiin luostariin todennäköisesti vuonna 1435 tai 1436, siis varsin pian sisaren avioliiton jälkeen. Sisterssiläisluostariin tulevien noviisien piti olla vähintään 15 vuotta täyttäneitä, mutta Nanne oli vain 13-vuotias. Miksi tällainen kiire? Torbjörn Kärling oli ehkä sairastellut, saattoi olla jo iäkäskin, ja kuolema voisi muutenkin tulla minä hetkenä hyvänsä. Oli siis toimitettava Nanne luostariin mahdollisimman nopeasti. Tässä voisi nähdä taustalla kunnianhimoisen Erik Holmstenssoninkin painostuksen.

Torsten-veli itse vei Nannen takaisin luostariin toiselta karkumatkalta, ja kolmannelta karkumatkalta Nannen löysivät v. 1440 "sukulaiset" - mitä ilmeisemmin Erik ja Gunnor - jotka kaiken lisäksi päättivät saattaa asian tiedoksi Upsalan arkkipiispalle, joka julistikin Nannen lainsuojattomaksi ja kirkonkiroukseen, jollei tämä palaisi luostariin (metu relegationis a patria et excommunicationis sententie penarum in eum per venerabilem fratrem nostrum archiepiscopum Upsalensem). Lieneekö tuomiokirkko saanut tässä yhteydessä muhkean lahjoituksen...

Vielä valoisammat näkymät Erikin kannalta avautuivat pian Nannen luostariintoimittamisen jälkeen, sillä sekä Torbjörn Kärling ja Torsten-veli kuolivat muutaman vuoden sisällä, isä mahdollisesti jo 12.3.-9.9.1437 välisenä aikana. Nyt oli vain pidettävä Nanne luostarissa, ja koko perintö olisi Erikin ja Gunnorin. Tiedetään, että 28.4.1440 suoritettiin perinnönjako, todennäköisesti Torstenin kuoleman jälkeen, Gunnorin ja Nannen kesken. Nanne oli karkaamisillaan ja jääräpäisyydellään onnistunut pitkittämään luostarilupauksensa antamista, joten sisaren oli jaettava perintö Nannen kanssa.

Nanne antoi sisarelleen ja langolleen kuitenkin täyden veljenosuuden perinnöstä. Tämä laissa mainittua perintöosaa suurempi osuus on tulkittu osoituksena Nannen tuolloisesta hankalasta tilanteesta, sillä hänet oli juuri palautettu luostariin kolmannelta karkumatkaltaan.

Jo marraskuussa 1440 Nanne kuitenkin lähti luostarista lopullisesti, muodollisena syynä henkilökohtaisten asioiden hoitaminen, apotin asialle antama hiljainen siunaus mukanaan. On säilynyt kaksi 5.1.1441 päivättyä kirjettä, jotka ovat ilmeisesti tulosta tuosta henkilökohtaisten asioiden hoitamisesta. Niistä toisessa Katarina Tubbadotter luovuttaa poikansa Nannen suostumuksella kaiken omaisuutensa Erik Holmstenssonille sillä ehdolla, että Erik pitää Katarinasta huolen tämän loppuelämän ajan. Ilmeisesti vielä tässäkin vaiheessa Nannen oletettiin jäävän luostariin. Nanne oli kuitenkin eri mieltä. Hän saattoi käyttää juuri tätä perheasiaa hyvänä tekosyynä luostarista lähtemiseen. Nannelle omaisuuden luovuttamisen hyväksyminen oli tuossa vaiheessa pieni hinta vapaudesta.

Nanne ei silti aikonut luovuttaa taistelua perinnöstään. Vuodelta 1446 on säilynyt Varnhemin apotin kirje, jossa virallisesti todistetaan hänen olevan vapaa elämään maallikon elämää. Tämä todistus liittyy mitä ilmeisemmin Katarina Tubbadotterin omaisuuden jakamiseen, josta Nanne oli nyt vaatimassa omaa osuuttaan. Sopimus Erikin kanssa äidin omaisuuden jakamisesta sekä äidin eläessä että tämän kuoltua syntyikin kesällä 1447. Näin aikaisempi sopimus koko Katarina Tubbadotterin omaisuuden luovuttamisesta Erikille kumoutui.

1440-luvun loppuun mennessä Erik Holmstensson oli jo saavuttanut merkittävän aseman, mutta maaomaisuus oli vallan mitta, ja niinpä Katarina Tubbadotterin perinnönjaon tullessa ajankohtaiseksi aivan 1440-luvun lopussa hän yhä yritti väittää Nannen kuuluvan luostariin. Ilmeisesti Erikin vaikutusvalta oli tuolloin niin suuri, että Nannen oli taistelun tässä vaiheessa lähdettävä kalliille matkalle Roomaan pyytämään peräti paavillista apua. Paavi mainitsikin kirjeessään 15.1.1450 nimeltä Nannea uhkailevan roiston, ritari Erik Holmstessonin, joka oli ottanut Nannelta jotakin Nannelle kuuluvaa omaisuutta, ja määräsi asian tutkittavaksi.

Seuraava säilynyt episodi Nannen ja Erikin välisessä perintökiistassa on vuodelta 1460. Tuolloin Nanne oli jo kuollut, ja Erik yritti nyt riistää perinnön Nannen vaimolta ja pojalta. Kummallista asiassa on se, että Erik käytti jälleen samaa väitettä vaatimuksensa tueksi kuin aikaisemminkin, eli Nanne oli ollut munkki. Koettiko hän vain kepillä jäätä? Olettiko hän mahtiasemansa olevan niin suuri, että jo kerran annettu tuomio voisi muuttua? Olettiko tai toivoiko hän aikaisempien asiakirjojen kadonneen? Erik kuitenkin hävisi tälläkin kerralla.

Erik yritti samaa temppua vielä kolmannenkin kerran, 1470-luvun alussa, vaikka vuoden 1460 tuomiossa kiellettiinkin sakon uhalla enää häiritsemästä Kristiinaa ja tämän lasta tässä asiassa. Nyt Kristina vuorostaan pyysi apua paavilta. Tosin tällä kerralla ei paavi kirjeessään maininnut nimeltä Erikiä, vaan kiistakumppaneihin viitattiin vain sanoilla "jotkut Kristinan viholliset" (a nonnullis ipsius Cristine emulis). Onkin keskusteltu, keitä nämä "viholliset" olivat. On luultavaa, että kyseessä todellakin olivat jälleen Erik ja Gunnor. On myös arveltu vihollisilla tarkoitetun Varnhemin luostarin munkkeja, mutta on vaikea nähdä syytä, miksi he olisivat ryhtyneet vaatimaan itselleen Nannen perintöä. Yksi selitys Erkin ja Gunnorin uuteen käräjöintiin voisi olla se, että nyt suuri osa Kärling-suvun maaomaisuudesta oli joutumassa täysin vieraisiin käsiin. Kristinan jälkeen Nannen maaomaisuuden perijänä olisi Kristinan suku, koska Nannen lapsi oli kuollut. Tähän oikeuden päätökseen Erik Holmstensson näyttää lopulta tyytyneen - tosin hän kuolikin pian tämän jälkeen. 14.9.1479 suoritettiin perinnönjako hänen omaisuudestaan Gunnor-vaimon ja poikien Jönsin ja Holmstenin kesken. Tytär Birgitta ja poika Torbjörn oli toimitettu luostariin jo 1450-luvulla.

Nannen suhteen Erik ei näytä käyttäneen kaikkia keinoja tavoitteeseensa päästäkseen. Tosin on muistettava, että koko Nannen elämäntarinaa ei ole säilynyt meidän päiviimme asti. Ilmeisestikään Erikiltä ei varallisuutta puuttunut, ja myös mahtiasemansa vuoksi häntä olisi luultu kuultavan siinä missä Nanneakin. Miksi siis Erik lähti epävarmalle tielle eikä antanut rahan voidella kulkuaan, paitsi mahdollisesti Upsalan arkkipiispan suhteen? Ehkä kaikki ei sittenkään ollut kaupan kirkollisissa piireissäkään - vai oliko Erik yksinkertaisesti nuuka!

(Nannea ja Erikiä koskevien tietojen lähteenä on käytetty RA, Or. Perg. 14.6.1476 -asiakirjan ohella pääasiassa Marie Louise Nordmarkin artikkelia.)
Tuula Lehomaa