Vastarintaryhmän ”Die Weiße Rose” lehtolehtiset
Die Weisse Rose -lentolehtiset kääntäjäryhmän haasteena
Die Weisse Rose -vastarintaryhmän nimissä kirjoitettiin kuusi lentolehtistä edelleen jäljennettäväksi ja levitettäväksi. Tiedämme, että tekstien laatimiseen ja levitykseen osallistui useampi ryhmään kuuluva henkilö ydinhahmoinaan Hans ja Sophie Scholl ja keskeisenä kontekstinaan müncheniläinen yliopisto. Akateeminen maailma. Lentolehtisten sanoma oli yksiselitteinen: oli osoitettava Hitlerin hirmuhallinnon salakavala ahnas olemus, joka vaani demonisesti kaikkialla, missä ihminen vain hetkeksikin unohti olla valpas. Lentolehtiset, ennen kaikkea ensimmäiset neljä, oli suunnattu saksalaiselle älymystölle, opiskelijoille, tiedostavalle väelle. Niissä vedotaan ajatteleviin yksilöihin, joiden tulisi ymmärtää koko eurooppalaisen sivistyksen olevan tuhoutumassa, jos ei ryhdytä vastarintaan – passiiviseen ja luovaan vastarintaan: ”Passiivisen vastarinnan tarkoitus ja päämäärä on saada kansallissosialismi kaatumaan, eikä tässä taistelussa pidä kaihtaa mitään keinoja […]Tälle valtion irvikuvalle on saatava loppu mahdollisimman pian – fasistisen Saksan voitto tässä sodassa johtaisi arvaamattomiin, hirvittäviin seurauksiin.” Vedotaan kristillisiin arvoihin ja kristityn velvollisuuteen tunnistaa paha ja ymmärtää toimia, sillä ”Hitlerin suu on Helvetin löyhkäävä kita”.
Kuinka kääntäjänä kohdata poliittista historiaa muokannut aineisto, joka johti ihmishenkien menetykseen, ja ehkä myös säästymiseen? Historiallisten dokumenttien äärellä kääntäjä kokee nöyryyttä ja tietää olevansa suurien haasteiden edessä. On analysoitava dokumenttien syntyhistoriaa ja konteksti, on tunnettava dokumentin luojien tarkoitusperät, tavoitettava heidän kielensä maailma, se joka aukeaa sanojen ja lauserakenteiden takaa. On ymmärrettävä kunnioittaa alkutekstiä, tavoiteltava samankaltaisuutta, koska ontologisessa mielessä ei voi uskoa käännöksen ja alkutekstin samuuteen, ei voi, koska tuntee liiaksi käännöstiedettä, taiteen filosofiaa, kielifilosofiaa, on oppinut ymmärtämään sanojen ja merkitysten välisen kompleksisen suhteen ja pitää naivina näkemystä merkityksen suorasta siirrettävyydestä kielestä toiseen. Sallittakoon pieni retorinen leikki ja kysyttäköön: horjuttiko tuo edellä sanottu uskoa kääntämisen mahdollisuuteen ylipäätään. Nousiko mieleen kauhistuttava ajatus vapaasta kääntämisestä, jossa kääntäjä ensisijaisesti profiloi itseään ja luovasti ja mielivaltaisesti leikkii kielen välineillä, ohi alkutekstin – kuten tiedämme joskus tapahtuneen? Kysymyksiä voisi jatkaa, mutta lopulta lienee aiheellista kysyä, mikä on se teksti, jota käännöksen lukijana sitten luen, jos kerta käännös ei voi olla sama kuin alkuteksti. Tästä kääntäjän esipuheesta löytyköön vastaus juuri tuohon kysymykseen.
Kun viestin laatija ja vastaanottaja puhuvat samaa kieltä, laatija voi huoletta liikkua omassa kielellis-kulttuurisessa maailmassaan ja rakentaa viestinsä tekstielementein, jotka tihkuvat intertekstuaalisuutta, aalluusioita, sitaatteja: Goetheä, Schilleriä, Novalista, Laotsea. Ja mukana on tietenkin myös Aristoteles. Ensimmäiset neljä tekstiä ovat paatoksellisia, poeettisia ja vetoavia. Ne ovat ylätyylisiä ja arkaaisiakin. Virkkeet eivät lopu koskaan, on upotuksia ja parenteeseja. Humboldtilainen sivistysyliopisto on läsnä joka rivillä ja rivien välissä. Ei kuitenkaan epäilystäkään, ettei viesti olisi ollut ymmärrettävissä, jakoivathan aiotut vastaanottajat saman sivistyksen ja kielen. Myös viidennessä ja kuudennessa lentolehtisessä kuuluu kehotus toimintaan ja uuteen kriittiseen ajatteluun. Rohkeutta ja vastuunottoa peräänkuulutetaan kuitenkin yksinkertaisemmin rakentein nopeatempoisempana tekstinä. Viesti on laadittu eri kohderyhmille kuin aiemmissa lentolehtisissä.
Nyt vuonna 2015 nämä aikoinaan toimintaan kehottaneet tai oikeastaan siihen yllyttäneet lentolehtiset ovat palanen dokumentoitua kansallissosialismin historiaa. Niiden ensisijainen funktio ei ole enää saada ihmisiä suoraan poliittiseen vastarintaan, vaan tarjota tutkijoille aineistoa ja kaikille historiasta kiinnostuneille tietoa. Nyt ne informoivat ja antavat historiallista tietoa omaan aikaansa ja paikkaansa sijoitettuna, mutta myös universaaliksi ymmärrettävää viisautta: die Weisse Rose -vastarintaryhmän toimintaan liittyvän faktatiedon lisäksi niistä voidaan lukea osoitus siviilirohkeudesta ja poliittisesta pelottomuudesta. Tänään niiden tehtävä on olla myös osoittamassa, mistä näkee eurooppalaisen sivistyksen ja mistä tietää, että se on vaarannettuna. Tämä oli esiymmärryksenä, kun saksan kääntämistä opiskelevat yliopistolaiset ryhtyivät projektiinsa.
Dokumentoivaksi kääntämiseksi voisi kutsua sitä kääntämisen tapaa, jota käännöstyössä pyrimme noudattamaan. Halusimme, että tekstien nyanssit välittyvät, olivatpa nämä sitten merkitysverkkoa ensisijaisesti rakentavia semanttisia elementtejä, merkityspiirteitä, tai sitten pikemminkin tyylillisiä seikkoja, jotka nekin ovat kokonaisuutta konstruoivia ulottuvuuksia. Tekstin tekijän intentioita kunnioitetaan, kun suostutaan rakentamaan käännösteksti tavalla, joka antaa käännöksen lukijan omassa kulttuurisessa kontekstissaan kohdata sitä samaa sivistystä ja paloa kuin alkutekstin vastaanottajat. Kuinka siihen päästään, se on ratkaistava sarjana päätöksiä, projektityössä alussa individualistisia ja lopulta kollektiivisia päätöksiä. Kääntäminen on luovien ratkaisujen jatkuvaa ketjua: similariteetin ja differenssin vuorovaikutusta ja liikettä. Se on uudelleen kirjoittamista, yhä uudestaan. Se on pohtimista sen välillä, mikä alkutekstissä heijastaa vain oman kontekstinsa yleistä tekstin tekemisen tapaa ja ilmaisua ja mikä on erityistä, tekijälle ominaista keinostoa, jonka haluaisi näkyvän käännöstekstissä. Valmiiden käännösten oli määrä tulla ymmärretyksi dokumentoivina teksteinä, ja samalla toisella kielellä ja toisen kielen ehdoilla avautuvana viestinä.
Olemme pyrkineet toimimaan eettisesti moitteettomalla tavalla, mikä merkitsee vastuullista suhdetta alkutekstiin ja sen tekijöihin sekä myös vastuun kantamista käännösratkaisuista. Lopputulos on syntynyt pitkällisenä prosessina, loputtomina pohdintoina ja uudelleen muotoiluina. Tiedonhakuponnistukset ovat olleet mittavat, liittyipä haettava tieto sitten saksan kieleen, kulttuuriin ja kulttuurituotteisiin, historiaan tai suomen kieleen. Olemme konsultoineet eri alojen asiantuntijoita, mutta etenkin Turun yliopiston suomen kielen lehtoria, FT Ulla Palomäkeä, joka on aktiivisesti osallistunut projektiimme käyden läpi koko aineiston kieliasun projektin aikana ja vielä sen päätyttyä. Kiitämme häntä ulkopuolisen lukijan arvokkaasta näkökulmasta. Haluamme, että käännöksiä voi luottavaisin mielin siteerata yksinä käännöksinä. Tästä syystä koemme, ettei runsas resurssien käyttö projektiimme ole ollut turha. Tarjoamme lukijalle suomennettuja lentolehtisiä, jotka yrittävät tulla niin lähelle alkutekstien maailmaa kuin se vain kääntämisessä on mahdollista.
Suomentajien nimissä
Leena Laiho
Suomentajat: Turun yliopiston saksan kielen kääntämisen opiskelijat Patrick Bayer, Julia Bernhardt, Emilia Hietanen, Eeva Rossi, Anni Sukari ja Olli Virtanen
