Törmäsin Elvi Sinervon (1912-1986) tuotantoon  ensi kerran Helsingin Siltavuoressa, asuessani kulttuuritoimittaja Juha Virkkusen alivuokralaisena Kristianinkadulla. Elettiin 1980-luvun alkua ja Juha antoi minulle vapaalipun Kristiina Halkolan monologinäytelmään Vuorelle nousu. Esitys puhutteli. Se oli moderni ja kertoi naisen asemasta, abortista ja kokemuksista minulle uudella tavalla. Luin pian myös novellikokoelman Vuorelle nousu(1948). Samoihin aikoihin olin alkanut kiinnostua feminismistä, […]