Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Kun feministin ja setämiehen ajatukset alla olevassa tekstissä kohtaavat, syntyy siitä kaikenlaista. Vaikkapa kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia ja vastauksia, joihin ei ole kysymyksiä. Asta Lepän maailmaa syleilevä esseekokoelma on ajatuksia herättävä ja riittävän poleeminen. Se kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja tekee niistä monimutkaisia. Lepän kanssa voi olla samaa mieltä tai sitten ei. Siksi teos on niin kiinnostava.
Kurt Villads Jensenin Ristiretket ilmestyi vuonna 2019. Kirja on korjattu, laajennettu ja uudelleen kuvitettu versio tekijän vuonna 2005 julkaistusta Korstogene-teoksesta. Sen on suomentanut ja toimittanut professori Kirsi Salonen. Yksityiskohtaisessa kronologisessa kokonaisesityksessään kirjoittaja huomioi Pyhälle maalle ja Välimeren alueelle tehtyjen retkien lisäksi myös eri puolille Eurooppaa suuntautuneet retket niin vääräuskoisia ja pakanoita kuin harhaoppisia kristittyjä ja uskosta luopuneita vastaan.
Kaikissa kulttuureissa esiintyy suullisena perinteenä joukko mietelauseita ja elämänohjeita, usein lyhyessä ja ytimekkäässä muodossa. Sananlaskut ovat yksinkertaisia, kouriintuntuvia ja perinteisiä sanontoja, jotka ilmaisevat tunnetun totuuden, joka perustuu joko arkijärkeen tai kokemukseen. Ne ovat usein kielikuvallisia ja yhdessä ne muodostavat kansanperinteen elävän osan.
Jari Tervon LOIRI. on viihdyttävä elämäkerta Suomen lähihistorian yhdestä merkittävimmästä taiteilijasta. Tervon tavoitteena on tarjota kokonaiskuvaus Vesa-Matti Loirin elämästä kaikkine puolineen. Silti yli 700 sivusta huolimatta "koko kansan Vesku" jää mysteeriksi, jota kirja ei edes tunnu tahtovan ratkaista. Lopputuloksena on perinteinen elämäkerta, jota luetaan varmasti vielä pitkään, mutta joka kertoo vähän uutta kohteestaan ja tuo vielä vähemmän uutta elämäkertagenreen.
Seitsemässäkymmenessä vuodessa maisema muuttuu. Parhaiten sen huomaa siitä, että ennen tarkoituksella näkyviin rakennetut kulttuurikohteet erottautuivat selvästi ympäristöstään, nyt ne ovat ylikasvaneen kasvillisuuden peitossa. Maiseman muutokseen vaikuttavat kuitenkin enemmän ihmisen jäljet, rakennukset ovat muuttaneet muotoaan, jos eivät ole hävinneet tai peittyneet uusien taakse. Jussi Jäppinen kävi katsomassa maisemia, joiden näkemisien aikaero on jopa sata vuotta – joskus enemmänkin.
Elokuvasäätiön tuella on tehty suomalaisia elokuvia jo viidenkymmenen vuoden ajan. Kalle Kinnusen kirjoittama säätiön historia on katsaus koko suomalaiseen elokuvatuotantoon viimeisen puolen vuosisadan ajalta. Se on tämän ajanjakson suomalaisen elokuvan perusteos, jossa on mukana keskeiset asiat ja ilmiöt.
Laura Kolben, Samu Nyströmin ja Henrik Talan Helsinki 1939 – pääkaupunki ja suuri käänne jatkaa Helsingin historiaa valottavaa kirjasarjaa. Edelliset osat kertoivat vuosista 1918 ja 1945, tämä näyttää mitä tapahtui olympialaisten odotuksen vaihtuessa sodan pelkoon, joka sitten toteutui.
Riku Jutin teos käy nimensä mukaisesti läpi filosofian klassisen ja viheliäisen kimurantin haaran metafysiikan kehitystä ja merkitystä antiikista nykypäivään. Metafysiikan kriisiytymistä ja sen uutta kukoistusta seuratessaan hän esittelee asiantuntevasti filosofian historian keskeisimpiä ajattelijoita, suuntauksia ja teorioita. Teosta voi suositella filosofian historiasta, tieteenfilosofiasta ja metafysiikasta kiinnostuneille. Täysin aihepiiriin vihkiytymättömälle teos voi osoittautua paikoin haastavaksi.
Tapahtumana kuolema erottaa elävät vainajista, mutta ilmiönä se yhdistää ihmiskuntaa halki aikakausien. Kuoleman väistämättömyydestä huolimatta yksilöt tarvitsevat sen käsittelyyn paitsi aikaa myös yhteisöllisiä riittejä. Tämä tarve yhdistää myös sinut ja minut edeltäviin sukupolviin, vaikka kuolemaan liittyvä ymmärrys ja tavat ovatkin jatkuvassa muutoksessa. Kuolemaa liittyvät jatkuvuudet ja hallitsemattomuudet ovat teoksen kiehtovinta antia.
Jussi Brofeldt kokosi äitinsä Claire Ahon laajasta valokuva-arkistosta 1950-luvulla eri puolilta maata otettuja valokuvia ja muokkasi niistä kuvallisen matkakertomuksen. Tekstisisällön kuvateokseen antoi professori Henrik Meinander. Teos kertoo paitsi värivalokuvauksen uranuurtajan taidosta myös suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta sotien jälkeen.
Teoksessa tarkastellaan ympäristötunteita, jotka on nimetty perustunteiden mukaan. Ympäristöön liittyvät tunteet ovat kuin kohteet pimeässä maisemassa, ne ovat siellä vaikkei niitä näe. Monissa kohdissa teksti oivaltavasti valaisee: kohteet tulevat näkyviksi, ovat sittenkin totta ja olemassa, eivät pelkkää kuvitelmaa.
Vybarr Cregan-Reidin teos kuvaa ihmiskehon eräiden osien, mm. leukojen, jalan, selän ja käden muuttumista aikojen saatossa. Kulttuurillaan ihminen on muuttanut ympäristöään ja työtapojaan, ja nämä ovat vuorostaan muuttaneet ihmiskehoa. Maatalouden vallankumous asetti jatkuvasti liikkuvat metsästäjä-keräilijät aloilleen; urbaani vallankumous pakkasi ihmiset kaupunkeihin; teollinen vallankumous alisti heidät koneille ja saastutti ympäristön; lopulta digivallankumous pani ihmiset istumaan paikallaan. Miten meille mahtaa käydä tulevaisuudessa?
Maria Rantalan teos käsittelee sekä suomalaisen kuntoliikunnan historiaa järjestöjen näkökulmasta että kuntoliikuntaan kannustavia kampanjajulisteita. Laaja teos on samaan aikaan perustutkimusta liikuntajärjestöistä ja niiden toiminnasta sekä liikuntakampanjajulisteiden visuaalista analyysia. Lisäksi tutkimus tarjoaa kiinnostavan ikkunan Suomen toisen maailmansodan jälkeiseen historiaan.
Carlo M. Cipollan pienestä, satiirisesta teoksesta Ihmimillisen typeryyden peruslait on otettu pokkaripainos. Teoksessa esitellään viisi typeryyden peruslakia, joita on siteerattu mm. Brexit-keskusteluissa ja arvioitaessa Donald Trumpin toimia. Miksi akateeminen taloushistorioitsija päätyi kirjoittamaan lähinnä huumoriksi luokiteltavan kirjasen?
Stephen William Hawking (1942-2018) onnistui luomaan maineikkaan uran fysiikassa ja kosmologiassa. Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin -teos jäi Hawkingin viimeiseksi. Sen koostivat hänen tutkijakollegansa ja perikuntansa Hawkingin arkistosta löytyneiden tekstien pohjalta. Hawking pyrkii teoksessaan vastaamaan kymmeneen suureen ihmiskuntaa askarruttaneeseen kysymykseen.
Globaali Tampere kertoo Suomen taloushistorian pähkinänkuoressa 1700-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Globaali näkökulma, eli Tampereen – ja sen myötä koko Suomen teollisen historian – määrätietoinen sitominen maailmanlaajuiseen kontekstiin on perusteltu ja erittäin onnistunut ratkaisu. Teos on asiantuntevasti kirjoitettu ja kuvitettu erinomaisesti.
Jugend tuli Suomeen edellisen vuosisadan vaihteessa syrjäyttäen kertaustyylin ja ankean klassismin. Eurooppalaiseen art nouveauhun liitettiin kotimainen kansallisromantiikka ja tuloksena oli vuosisadan alun arkkitehtuurin loistokausi, joka onneksi näkyy vieläkin. Helsinki on kotimaisen jugendin eittämätön ykkösnäyteikkuna maailmalle.
Erkki Kurenniemi, Esa Kotilainen ja Olli Ahvenlahti lienevät tuttuja nimiä suomalaisen elektronisen musiikin alkua tunteville, mutta mistä oli kyse sellaisissa yhtyeissä kuin Stressi, Argon ja Belaboris? Mikko Mattlarin teos läpivalaisee alkujaan pienen genren takkuista alkutaivalta Kekkosen ja Koiviston ajan Suomessa. Kirjan julkaiseminen on kulttuuriteko, sillä kokoavia esityksiä aiheesta on vähän ja konemusiikin alkuvaiheisiin keskittyviä ei lainkaan.
Kahden menestyneen ja asemansa vakiinnuttaneen kirjailijan, Kjell Westön ja Juha Itkosen, julkaistaviksi kirjoitetut kirjeet käsittelevät elämän pieniä ja suuria asioita arkielämän iloista ja murheista aina globaaleihin ilmastonmuutosta ja ihmiskunnan tulevaisuutta käsitteleviin teemoihin. Antoisinta keskustelu on silloin kun kirjailijat puhuvat omasta ammatistaan, teoksistaan, kohtaamastaan kritiikistä sekä suhteestaan autofiktioon.
Tarinoita rajalta on Suomen Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlakirja, jossa dosentti Lassi Saressalo ”päästää ääneen” rajamiehet ja -naiset samalla, kun hän kertoo rajojemme vartioinnin kehityksestä. Kirjan luvut käsittelevät historiallisten vaiheiden lisäksi useita aihepiirejä, mm. rajavartijan identiteettiä, karhusymboliikkaa, rajakoiria, pelastustehtäviä, herrojen Lapin-matkoja, itärajasuhteita ja kansainvälistä toimintaa.