Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Kulttuurihistorioitsija Otto Latva on kirjoittanut merten kummajaisten historiasta kirjan Merihirviöt: Merenneidosta mustekalaan, jonka julkaisemisessa John Nurmisen säätiö ei ole resursseista tinkinyt. Tekstissään Latva kertoo merihirviöistä ja myös monista vähemmän pelottavista merenelävistä antiikin ajoista 1900-luvun alkuun asti liittäen niitä koskevat tarinat ja tutkimuksen aikaansa. Upeasti kuvitettu kirja on taas yksi hieno esimerkki säätiön työstä Itämeren hyväksi.
Stuart Hall (1932–2014) oli eräs 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kulttuurintutkijoista. Hallin tuotanto koostui pitkien monografioiden sijasta etupäässä artikkeleista ja muista lyhyemmistä kirjoituksista, joita nyt julkaistuun suomennoskokoelmaan on valittu useammalta eri vuosikymmeneltä. Suurin osa teksteistä on julkaistu suomeksi jo aiemmin, mutta mukana on myös yksi aiemmin suomeksi julkaisematon uusliberalismia käsittelevä kirjoitus.
Casanovan mukaan todellinen rakastaja kiinnittää ensimmäiseksi huomiota naisen jalkoihin – niin kuin todellinen bibliofiili kiinnittää huomiota teoksen laitokseen. Faroksen kustantama Casanovan muistelmien uusi laitos Elämäni tarina tekee onneksi tehtävästä mieluisan. Teos johdattaa alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta tehtyyn uuteen suomennokseen, jossa Casanova, 1700-luvun seikkailija, ilmenee kaikissa väreissään. Nyt suomennettu teoksen alku, kaksi ensimmäistä osaa (1–2), muodostaa muhkean 700-sivun kokonaisuuden, mutta mehevät tarinat vievät mennessään.
Jenni Stammeierin teos Suomalaiset junapummit käsittelee vähän tunnettua puolta suomalaisessa siirtolaisuushistoriassa: suomalaisia kulkureita ja kiertolaisia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen Pohjois-Amerikassa. Teos on mielenkiintoinen ja tärkeä lisä amerikansuomalaisuutta käsittelevään tietokirjallisuuteen. Samalla sen teema on äärimmäisen ajankohtainen.
Tolkien : Mies joka loi Keski-Maan (WSOY, 2019) on taitavasti koottu ja juhlava kokonaisuus, jossa esitellään englantilaiskirjailija J. R. R. Tolkienin elämää ja tuotantoa. Asiantuntijaesseistä ja näyttelyluettelosta koostuva teos ylläpitää ja vahvistaa Tolkienin asemaa arvostettuna kirjailijana ja filologina tarkalla – mutta valikoivalla – kontekstualisoinnilla.
Luiden tie on matkakirja, joka kirjoittajiensa mukaan on eräänlainen retki katoavan ajan ja tilan halki. Tämä luonnehdinta kuvaa kauniisti ajatusta menneisyydestä joka oli, mutta jonka jäljet eivät ole vielä hävinneet fyysiseltä eikä mentaaliselta kartalta. Venäjällä vankileirien saaristo ei ole vaiettu aihe, kuten usein lännessä virheellisesti ajatellaan. Ropponen ja Sutinen osoittavat monin tavoin, kuinka luiden jäljet ovat yhä osa venäläistä pohjoista maisemaa sekä identiteettiä.
Ulkoministeriön entinen virkamies, tietokirjailija Jukka Seppinen tarkastelee teoksessaan Mauno Koiviston presidenttikausien Karjala-politiikkaa. Tekijä esittää, että Koiviston ja hallituksen olisi pitänyt aktiivisemmin tarttua Karjalan palautuskysymykseen 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun ratkaisevina vuosina. Teoksen aihe on kiinnostava, mutta toteutus kehno.
Ylen Aasian kirjeenvaihtajana toiminut Mika Mäkeläinen on kirjoittanut vakuuttavan ja runsaasti kuvitetun teoksen Korean demokraattisesta kansantasavallasta. Omien kokemustensa ja ihmisten jokapäiväisen elämän kautta hän kertoo markkinatalouden vakiintumisesta, ulkomaisen viihteen ja tiedon leviämisestä sekä poliisivaltion kehittymisestä – eli asioista, joista valtionjohto haluaa vaieta. Hän valaisee myös ulkomaankirjeenvaihtajan työn mahdollisuuksia ja tiukkoja rajoja sekä pohjoiskorealaisten loikkareiden uutta elämää. Lopuksi hän pohtii, miksi ydinaseet ovat Pohjois-Korealle elintärkeät.
Elisabethin Stubbin valtiomies, senaattori Leo Mecheliniä (1839–1914) käsittelevä uutuusteos on valitettavan suppea ja yleisluontoinen, eikä se sisällä mitään uutta asiaa jonkin verran tuntevalle. Kirja on kuitenkin hyvin ja sujuvasti kirjoitettu, muutamia ehkä virheellisestä käännöksestä johtuvia ilmauksia lukuunottamatta, ja teos sisältää myös mielenkiintoisen kuvaliitteen.
Meren maa – Havets land antaa lukijalleen pilkahduksia siitä, mitä elämä saaristossa on menneinä aikoina ollut. Yllätyksellinen sisältö, upeat luontokuvat sekä mielenkiintoiset kansanperinteestä ammentavat tarinat tekevät teoksesta erinomaisen lukukokemuksen. Asiantuntijoiden laatimat tekstit saavat kuvat elämään. Itämeren nykytilan ja tulevaisuuden ruotimiselta ei vältytä, vaikkei sävy se kaikkein ahdistavin olekaan.
Heidi Keinosen tutkimus on kattava ja kiinnostava katsaus televisioformaattien kehitykseen ja historiaan.
15.7.2019 | Sami Torssonen
Teokset Korruptio Suomessa ja Keskustan valtakunta päättävät vuosikymmenen, joka murskasi lopullisesti myytin korruptoitumattomasta Suomesta. Kirjat kaapivat säälimättä esiin Suomen mustan sydämen, joka sykkii köyhien eurot rikkaiden tileille veroparatiiseihin tai vakuutuskuoriin. Lopullisen tuomion tammivaarna jää kuitenkin iskemättä. Työsarkaa riittää siis meille muillekin.
Ruoka on paljon muutakin kuin ravintoa: ruoka-aineet, ruokailutavat, aterimet ja aterioiden nimitykset kantavat mukanaan satojen ja tuhansien vuosien kulttuuriperintöä. Symbolitutkija Liisa Väisäsen kirja tarjoilee kattauksen historiaa ja taidetta sekä ruokiin ja juomiin liittyviä, enemmän ja vähemmän tosia tarinoita.
Kai Donner kuuluu suomalaisen pohjoisen etnografian tuntemattomampiin suurnimiin. Hänen poliittinen toimintansa maailmansotien välillä vei hänet tietyssä mielessä marginaaliin, josta vasta Olavi Louherannan tutkimus on hänet nostanut. Teos käsittelee paitsi Donnerin elämää ja tutkimuksia myös etnografian ja antropologien keskeisiä teorioita. Samalla se on näkökulma etäisten sukukansojemme kulttuureihin.
Siru Kainulaisen inspiroiva esseeteos avaa lukemisen ajatuksellisia ja aistimellisia prosesseja monipuolisesti. Eri kirjallisiin lajeihin, kuten runoihin, lastenkirjallisuuteen, dekkareihin ja romaaneihin, liittyvät tekstit pohtivat lukemisen merkityksiä. Erityisen painon saa surun kokemuksen käsittely lukemisen ja erilaisten tekstien avulla. Kainulaisen esseeteos on pienisuuri kirja, joka avaa myös lukijan miettimään omaa "lukijaelämäkertaansa" ja siihen vaikuttaneita merkityksellisiä teoksia. Samalla se avaa kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta lukemisen tutkimisen metodologiaa ja erityisesti suomalaista kirjallisuuden historiaa.
Teemu Tammikon teos keskittyy siihen, mitä poliittinen väkivalta on ja miten se ilmenee, mitä edellytyksiä sen toteutuminen vaatii, ketkä sitä käyttävät, mitä yhteiskunnallisia taustatekijöitä tarvitaan ja miten poliittista väkivaltaa voidaan torjua. Näitä yleisiä kysymyksiä käsitellään ennen kaikkea Suomen näkökulmasta.
FT, eversti Pasi Kesseli on onnistunut kokoamaan kompaktin, loogisesti etenevän ja kiinnostavasti kirjoitetun kokonaisesityksen suomalaisen tykistön taktiikan historiasta sen alkuajoista nykyaikaan saakka.
Kirjoitatko kirjeitä? Onko sinusta kiva saada niitä? Jos edes toinen vastauksesi on myönteinen, pidät ehkä Shaun Usherin kokoelmasta Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa. Se sisältää hauskoja, hellyttäviä, karmaisevia, opettavaisia, riipaisevia, surullisia, yllättäviä ja muunkinlaisia viestejä yli kolmen vuosituhannen ajalta, eniten kuitenkin 1900-luvulta. Tekijä sijoittaa kunkin kirjeen historialliseen kontekstiinsa ja liittää kirjetekstin oheen kuvan alkuperäisestä viestistä tai jonkin muun aiheeseen liittyvän kuvan. Lyhimmät viestit sisältävät vain muutaman sanan ja pisimmät useita tiheään kirjoitettuja arkkeja.
25 vuotta sitten Lauri Honka voitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Sota-arkiston järjestämän sotakirjeiden keräyskilpailun. Aineistoa ei tuolloin julkaistu, vaan kolmen sodan veteraanin ja hänen lähipiirinsä tarina ilmestyi kirjana vasta nyt. Lauri Hongan pojan toimittama teos on mikrohistoriaa puhtaimmillaan: yhden ihmisen, perheen ja suvun kautta aukeaa näkymä koko aikakauteen.
Kummallisessa metalliastiassa on outoja kuvia. Mikä tuo museoesine oikein on ja miksi sitä pidetään yhtenä tanskalaisen arkeologian suurimpana aarteena? Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salo vie kansainvälisen lukijakuntansa seikkailulle jumalien, riittien ja myyttien maailmaan. Salon tutkimus on arkeologiaa, kulttuurihistoriaa, kielitiedettä, mytologiaa, taidehistoriaa ja antaa yhden esineen kautta kokonaisen maailmanselityksen.