Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
18.9.2020 | Samuli Kraneis
Tutkimustulosten viestiminen tiedeyhteisön ulkopuolelle on olennainen osa paitsi itse tieteellistä toimintaa myös tietämisen, tiedon ja tieteiden yhteiskunnallis-kulttuurisia merkityksiä. Artikkelikokoelmassa tarkastellaan hankalien tiedeaiheiden käsittelyä tiedeviestinnän näkökulmasta. Ajankohtaisuudestaan huolimatta teos jää pinnalliseksi ja epätasaiseksi kokonaisuudeksi, jonka kohdeyleisö jättää jälkeensä suuren kysymysmerkin.
Petri Launiainen on tietoliikenteen asiantuntija, joka on työskennellyt pitkään muun muassa Nokian palveluksessa. Hänen teoksensa suomenkielinen ja kuvitettu versio on muokattu kotimaista lukijakuntaa varten. Tietokirja on suhteellisen laaja ja yksityiskohtiin menevä läpileikkaus sähköisten viestintäteknologioiden kehityksestä.
Suomalainen ruoka ja laatu ovat sanapari, joka kätkee itseensä lukemattoman määrän mantroja ja fraaseja, jotka toistuvat lähes sellaisenaan kontekstista ja paikasta riippumatta. Suomalaisen ruoan laatukirja ei tee tämän suhteen poikkeusta, mutta pamfletinomaisessa tietokirjassa myös kyseenalaistetaan monet perinteisistä laatuun liitetyistä ajatuksista ja pohditaan, onko suomalainen ruoka oikeasti laadukasta.
Emerituspiispa Eero Huovisen kirjan genreä on vaikea määritellä. Ehkä se on ennen kaikkea muistelmateos - pojan muistoja kuolleesta äidistä, elävästä isästä, koko muusta perheestä sekä itsestään. Mutta se on myös herkkä tunnelmakuva pojasta ja miehestä, joka ei koskaan lakkaa ikävöimästä.
Entinen suurlähettiläs Arto Mansala avaa kirjassaan kiintoisan näkymän Kiinan kansantasavallan alkuvuosikymmeniin sekä Suomen ja Kiinan suhteiden historiaan ja omaan lähettiläsaikaansa, jolloin hän hoiti yhteyksiä myös Pohjois-Koreaan. Kirja on ilmestynyt sopivasti 2020, jolloin tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Suomi tunnusti Kiinan kansantasavallan ja solmi diplomaattisuhteet sen kanssa.
Tietokirjailija Milla Peltosta kiinnostavat ihmiset, jotka ovat valinneet yksinelämisen. Aiheella on nyt ajankohtaista kaikupohjaa, sillä keväällä puhjenneen korona-epidemian poikkeusoloissa olemme saaneet vähintään tunnustella eristyksissä oloa. Teoksen ytimessä ovat vapaaehtoisesti eristäytyneiden omat tarinat, heistä kerrotut jutut, elämäkerrat ja hieman myös erakkouden kulttuurinen kuvasto. Mukana on niin entisiä kuin nykyisiä erakkoja.
Kuninkaallisten edesottamuksia seurataan lähes päivittäin kaikessa mediassa. He elävät maailmassa, jonka julkisivu tunnetaan, jonka kohut ja huippuelämykset raportoidaan tavalliselle rahvaalle näyttävästi. Monarkit ovat olleet ja ovat edelleenkin osa yhteiskunnan todellisuutta niin hyvässä kuin pahassakin. Rojalistin käsikirja tarkastelee heidän elämäänsä laajassa kontekstissa, mutta samalla sisältäpäin.
Suomalainen teekirja on lyhyeen sivumäärään tiivistetty kattava tietopaketti teen historiasta Suomessa. Teestä on kirjoitettu useita suomalaisia kirjoja, mutta ne ovat keskittyneet enemmän teen valmistusprosessiin, hyvään haudutukseen ja vierailemiskelpoisiin teepaikkoihin. Teen historian kautta hahmottuvat varallisuuserot, juhlakulttuuri, suomalaiskotien materiaalinen varustus ja kansainväliset suhteet niin Ruotsiin, Venäjään, Kiinaan kuin Iso-Britanniaankin. Kirja esittelee pitkän aikavälin historiaa lukijalle lähestyttävällä tavalla käyttämällä kuvia ja kansantieteen keruuarkiston lainauksia aikalaisilta maustamaan tekstiä.
Seppo Zetterberg tunnetaan Viron historian asiantuntijana. Hänen perusteelliset ja laajat teoksensa Viron historia (SKS 2007) ja Uusi Viron historia (SKS 2017) ovat jokaisen Virosta tietoa haluavan peruslukemista. Nyt hän on uusimmassa Viroa koskevassa teoksessaan Kaksoisvaltion haaveilija - Konstantin Päts ja Suomi lähestynyt valtion historiaa yhden sen keskeisimmän 1900-luvun vaikuttajan, Konstantin Pätsin, kautta. Teoksen punaisena lankana Pätsin elämänvaiheiden lisäksi on hänen suuri ajatuksensa Viron ja Suomen valtiollisesta liitosta.
Plinius nuoremman kirjeet ovat yksi keskeisimmistä antiikin Rooman arkipäivän historian kirjallisista lähteistä. Marja Itkonen-Kailan ja hänen työryhmänsä vuonna 1974 ensimmäisen kerran ilmestyneen suomennosvalikoiman uusintapainos on sen vuoksi erittäin tervetullut yllätys. Olisi kuitenkin mukavaa, jos joku ottaisi asiakseen suomentaa loput vielä suomentamattomat Pliniuksen kirjeet.
Poliittinen satiiri on eri puolilla maailmaa yleistymässä oleva viestinnän muoto. Osaammeko tunnistaa ja tulkita, mitä meille puhutaan naurun avulla? Janne Zareffin Kuinka vallalle nauretaan käsittelee suomalaisessa televisiossa esitettyä poliittista satiiria ja tarjoaa helppolukuisen tietopaketin monimutkaiseen aiheeseen.
Arkkitehti Olav Hammarström (1906-2002) työskenteli Yhdysvalloissa yli neljännesvuosisadan, mutta jäi tunnettujen maanmiestensä Alvar Aallon ja Eero Saarisen varjoon. Unohdetun arkkitehdin elämäntarina tarkastelee monia teemoja. Keskeisiä ovat modernismin läpimurto, Jäämeren rannikon nikkelikaivos ja Lapin sotatapahtumat sekä siirtolaistaiteilijoiden elämä USA:ssa.
Uusien innovatiivisten kasvuyritysten synnyttäminen on vuosikymmeniä ollut hallitusten, neuvostojen, komiteoiden, toimikuntien ja työryhmien asialistojen kärjessä. Suomi on kauttaaltaan katettu tiedepuistoilla, teknologiakylillä, hautomoilla, sijoitusrahastoilla, kiihdyttämöillä, innovaatiopalvelukeskuksilla, uusteollistamiskeskuksilla ja jos minkälaisilla innovaatiomyllyillä. Tarmo Lemolan teos valottaa tätä innovaatiotoimintaa ja siihen liittyvää politiikkasektoria, jota kutsutaan tiedepolitiikaksi, tiede- ja teknologiapolitiikaksi, innovaatiopolitiikaksi tai tutkimus- ja innovaatiopolitiikaksi.
Välirauhan seurauksena Suomen ja Saksan välille syntyi aseellinen konflikti syksyllä 1944 ja maat joutuivat sotatilaan. Tästä seurasi ns. Lapin sota, jonka vaiheet ovat hyvin tiedossa. Sen sijaan monelle on tuntematonta, että sotatila koski myös suomalaista kauppalaivastoa, joka purjehti saksalaisen näkemyksen mukaan nyt vihollislipun alla. Laivojen suomalainen miehistö joutui kokemaan keskitysleirien ja Saksan luhistumisen kauhut.
Teos on ensimmäinen laaja katsaus Suomen 1900-luvun alkuvuosikymmenten eräästä merkittävimmistä arkkitehdista Uno Ullbergista. Valtaosa hänen suunnittelemista rakennuksista sijoittuu nykyään Venäjälle kuuluviin Viipuriin ja Sortavalaan, jonka vuoksi hän on jäänyt muiden aikalaisarkkitehtien varjoon. Teos on artikkelikokoelma ja täydensi osaltaan Arkkitehtuurimuseon kesän 2020 Uno Ullberg -näyttelyä. Kirjahankkeen toteutti varta vasten perustettu Uno Ullberg -seura yhdessä Arkkitehtuurimuseon kanssa.
Pauli Jokisen paikallishistoriallinen teos kuvaa henkirikoksia Helsingissä yli sadan vuoden ajalta. Epätavallisissakin tarinoissa toistuu usein sama juonikaava: illalla joku lähtee juopottelemaan, yöllä hänen seuraansa lyöttäytyy joku toinen ja aamulla jompikumpi on kuollut. Vaikka varsinkin vanhimpien tapausten uutisointi on hyvin paljastavaa, tekijä ei aina paljastu. Hämmästyttävän harvoin tekijä antautuu, vaikka hämmästyttävän usein vapausrangaistus olisi vain muutama vuosi. Kotikulmien karmivat henkirikokset koskettavat syvemmin kuin kaukaisemmat true crime -tapaukset, viihteellisemmistä dekkareista ja kauhuelokuvista puhumattakaan.
Elokuva- ja valokuvatuotantoyhtiö Aho & Soldanin 1950-luvun värikuvista koottu ja Henrik Meinanderin henkilökohtaisella otteella kirjoitetulla tekstillä varustettu valokuvateos antaa paitsi perustietoa 1950-luvun Suomesta myös loihtii esiin, miltä tuntui elää tuolloin. Kirja sopii hyvin matkamuistoksi Suomesta tai mukaan otettavaksi viemiseksi ulkomaille, sillä tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Teksti ja kuvat kulkevat rinta rinnan ja toinen toisiaan avaten. Silti lukija jää paikoin kaipaamaan tietoja kuvien tarkemmasta sisällöstä sekä niiden kuvaajana kunniapaikalle nostetusta Claire Ahosta.
Palkitun puolalaisen toimittajan Witold Szabłowskin teos on reportaasin tyyliin kirjoitettu matka- ja haastattelukirja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleiden maiden ihmisten nykytilasta ja mielipiteistä. Szabłowski rinnastaa rautaesiripun kaatumisen myötä päättyneen karhunkesytyksen ja uudessa Euroopassa juurettomaksi jääneet ihmiset, jotka joutuvat sopeutumaan uuteen maailmanjärjestykseen.
29.7.2020 | Jari Nikkola
Theodor W. Adornon "Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin" hämmentää aluksi nimellään mutta on etenkin sosiaalipsykologiselta osioltaan huomionarvoinen aikalaisanalyysi 1960-luvun lopun oikeistoradikalistisesta liikehdinnästä Länsi-Saksassa. Vaikka suoria rinnakkainasetteluja tulee välttää, on teoksen analyyttinen anti käyttökelpoista myös nykyhetken populismisuuntauksia tutkittaessa laajemmassakin merkityksessä.
Länsimainen esoteria on kokenut uuden populaarikulttuurisen nousun esimerkiksi Harry Potter ja Games of Thrones -sarjojen kautta. Lisäksi monet aikamme hyvinvointikulttuurin terapioista ja osa laajalti jaetuista käsityksistä, kuten jälleensyntymisusko, juontuvat länsimaissa historiansa kautta osaksi esoteeristen liikkeiden laajempaa kulttuurista vaikutusta. Länsimainen esoteria on myös muotoutunut omaksi akateemiseksi erityisalakseen muun muassa uskontotieteen, taiteentutkimuksen ja aatehistorian kylkeen. Tiina Mahlamäen ja Nina Kokkisen toimittama Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa on oiva katsaus tähän monimuotoiseen ilmiöön ja sen tutkimukseen