Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Tuotteliaan ja pitkän tutkijanuran tehneen Touko Perkon tuorein teos Kaksi vapaussotaa kertoo, kuinka pitkäaikainen ja järjestelmällinen vihankylvö kantoi kaamean sadon ja miten sisällissodan raunioilta versoi demokraattinen yhteiskunta.
Kalevi Koukkunen, suomalaisen sanakirjataituruuden aikapoika (Elias Lönnrotin (1802−1884) sana kelpo miehelle) on vuosikausien uurastuksen tuloksena julkaissut mitä mainioimman teoksen. Siitä on riittävä iloa monille vuosikausiksi.
Meistä suomalaisista sanotaan, että kaikista eniten meitä kiinnostaa se, mitä joku toinen meistä ajattelee. Ja jos sitten tämä arvio ei miellytäkään, loukkaannutaan ja suljetaan keskustelu. Antto Terraksen teosta voi lukea kahdella tavalla. Vaikka niin kuin kuuntelisi Kansanradiota, joka on tarkoitettu niin veitikoille kuin tosikoillekin.
Saat tietää kaiken ruotsalaisten ja suomalaisten miesten peruukeista 1600-luvulta 1800-luvun alkuun, kun luet professori Kustaa H. J. Vilkunan kirjan, Liiat hiuxet: Miesten muodin kulttuurihistoria. Teos valottaa myös tekotukkien historiaa Euroopassa ja kertoo vähän naistenkin keinokuontaloista. Vilkuna ei kuitenkaan kerro vain karvoista ja muodista, vaan osoittaa, että peruukki-ilmiöllä on ollut hämmästyttävän suuri kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutus.
Meidän jokaisen tiimalasissa aika kuluu, ajattelemmepa sitä tai emme. Tulee hetki, jolloin nuoruus on takana ja vanhuus edessä. Tiedekirjojen joukkoon tervetullut, leppoisasti nautiskeltava lukukokemus pohtii keski-ikää kulttuurihistoriallisesta orientaatiosta käsin.
Martti Soramäen Sensuurista sananvapauteen on ensimmäinen teos Yleisradion satavuotiskirjojen sarjassa. Se kuvailee yhtiön kehitystä ja erityisesti sen ohjelmatoimintaan kohdistunutta sääntelyä ja ohjausta eri aikoina. Samalla valottuu suomalaisen mediamaiseman muutos – onhan YLE edelleen melkoinen mahtitekijä, vaikka alan muut toimijat ovatkin yrittäneet vallata sen tonttia.
Kertomus Lallista, joka surmaa reessä matkaavan piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä, on elänyt suomalaisten mielikuvissa satoja vuosia. Tämä siitä huolimatta, että on hyvin todennäköistä, ettei Lallia eikä ehkä piispa Henrikiäkään ole koskaan ollut olemassa. Tuomas Heikkilä on tutkinut aikaisemmin piispa Henrikiä, nyt hän tarkastelee piispanmurhaaja Lalliin liittyviä kysymyksiä. Heikkilän teos sisältää viittein vahvistettua kiinnostavaa ja viihdyttävää tietoa.
Arkkitehti ja arkkitehtuurin historian tutkija Amanda Eskola inventoi 2010-luvulla Vantaan kaupungin vanhat rakennukset vuosilta 1450–1930 – kirkon, vanhat maatilat, omakotitalot, kartanot, tehtaat, koulut ja rautatieasemat. Tutkimuksen keskeisen osan muodostivat talonpoikien rakennukset, jotka innoittivat hänet laatimaan kirjan Paritupia ja puustelleja: Vantaan talonpoikainen rakennusperintö. Upeasti kuvitetussa teoksessaan hän esittelee ulkoasultaan ja materiaaleiltaan parhaiten säilyneitä kylien kantataloja, jotka ovat valmistuneet vuosien 1750–1943 välillä.
Venla Kuoppamäen muistelmateos "Sun poika kävi täällä" on kertomus äidistä, joka leijonaemon tavoin taistelee aikuistuvan poikansa elämän, onnen ja selviytymisen puolesta. Se on on jalostunut kirjaksi "syksyllä 2020 valmistuneesta tajunnanvirranomaisesta tekstiryöpystä", terapeuttisesta kirjoittamisesta, jossa parikymppisen Oskarin äiti kertoo poikansa aikuistumisesta psyykkisen sairastumisen varjossa. Päiväkirjamainen teos etenee arjen muistoissa, tunteissa ja tapahtumissa, joissa psyykkiseen sairastumiseen liittyvä arki läpivalaistaan ankarasti ja tarkasti.
Riikka Kaihovaaran Vieras eläin on esseekokoelma, jossa kirjoittaja tekee vimmaista ajatusmatkaa suhteisiimme muihin eläimiin ja itseemme eläiminä. Edellisessä, Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon finalistiksi yltäneessä esseekokoelmassaan Villi ihminen Kaihovaaran tarkastelussa oli ennen kaikkea ihminen luonnon osana. Jo tuossa teoksessa korostui, että Kaihovaara ei niinkään samastu muihin eläimiin vaan tietynlaiseen abstraktiin luontoon ja villeyteen. Myös Vieraassa eläimessä eläin jää nimensä mukaisesti pitkälti vieraaksi.
Uiguurien historiasta tietoa etsivä suomalainen ei voi ohittaa Mannerheimia, jonka tiedusteluretkestä halki Keski-Aasian on julkaistu useita alkuperäisiä kirjoja, käännöksiä, kommentoituja laitoksia, TV-dokumentteja ja viittauksia ulkomaisessakin kirjallisuudessa. Tällä kertaa Mannerheimin päiväkirjojen lyhennelmään on lisätty muita lähteitä laajoina lainauksina ja vähäisemmässä määrin kirjoittajan omia näkemyksiä. Kirja ei ole miltään osin tieteellinen tutkimus, eikä sisällä uutta tietoa, mutta se antaa hyvän ensivaikutelman, jos aihe on entuudestaan tuntematon.
Artikkelikokoelma ”Uskonto, kieli ja yhteiskunta” on luonteva ja kenties jo jossain määrin odotettukin lisä uskonnontutkimukseen. Kokoelmaa yhdistää kiinnostus ”uskonnolle” annettuihin merkityksiin sekä uskontoa koskevan kielenkäytön valtasuhteisiin ja yhteiskunnalliseen vaikutukseen. Kulttuurintutkijoille artikkelit saattavat silti jäädä kevyiksi ja käsitteellisesti vanhakantaisiksi, herättäen kysymyksiä niin uskonnontutkimuksen umpioitumisesta kuin poikkitieteisyyden opinkappaleistakin. Kokoelma on kuitenkin osoitus diskursiivisen tutkimusotteen moniulotteisuudesta ja käyttökelpoisuudesta.
Kiinan uiguurien autonomisen alueen Sinkiangin (kiin. Xinjiang) historia on pitkä, mutta tämä asiantuntijan tiivis katsaus painottuu 2000-luvulle. Se selostaa yksityiskohtaisesti, kuinka Kiinan hallinto hyödynsi kansainvälistä terrorismin pelkoa tuodakseen George Orwellin dystopian "1984" tähän päivään. Seuraukset eivät ole surullisia ainoastaan uiguureille, vaan koko Kiinalle ja muullekin maailmalle, jos "kulttuurillinen kansanmurha" aiheuttaa väkivallan kierteen ja laajenee totalitarismin laboratorion ulkopuolelle. Kirjasta voisi oppia ainakin, miten ei kannata maalata piruja seinille ja luoda itseään toteuttavia ennustuksia.
Esko Ahon kirjasarja saa jatkoa. Hallituskautta kammataan aiempaa tarkemmin. Taustoitus vie paljon sivuja, mutta sitkeä lukija palkitaan. Taloustilanteen muistelu hyytää ajankohtaisuudellaan ja Venäjän tarkastelu on antoisaa luettavaa. Kirja on selviytymistarina ja matkakertomus YYA-Suomesta EY-hakijaksi yhdessä keväässä. Huikea vuosi muisteltavaksi muutenkin!
Kaarlo Juho Ståhlbergiä voidaan kunnioittaa Suomen nykyisen hallitusmuodon isänä, joka vakiinnutti presidenttikautensa aikana parlamentaarisen hallitustavan poliittisen järjestelmämme perustaksi. Rouva Ester Ståhlberg tarjosi puolisolleen henkistä ja taloudellista tukea sekä tuki omalla työllään presidentin pyrkimyksiä kansakunnan eheyttämisessä. Yhdessä he rakensivat presidentti-instituution ilman aikaisempia malleja, demokratialle osin vihamielisessä ilmapiirissä.
Kirja voi olla pieni, kovakantisenakin taskukirja, mutta silti tuhtia luettavaa. Kokeneen kirjeenvaihtajan tuntemasta Kiinasta löytyy paljon yllätyksiä ja silloinkin, jos myytti tuntuu vakuuttavammalta, sen kyseenalaistaminen virkistää mieltä ja avaa näkökulmia. Tämä kirja sopii mainiosti matkalukemistoksi, nojatuolimatkoillekin. Vaikka pääpaino onkin Kiinassa 2010-luvulla, moni myytti joko juontaa kaukaa menneisyydestä tai syövyttää mielikuvia Kiinan historiasta. Kiinan hallitus uskoo, että nykyisyyden hallitseminen mahdollistaa historian hallitsemisen, mutta myös ulkomaalaisten tahattomat harhaluulot vääristävät historiankuvaa. Kiina on monella tapaa rakastettava, mutta ristiriitainen maa.
Viisi tutkijaa – Saara Jäntti, Kirsi Heimonen, Sari Kuuva, Karoliina Maanmieli ja Anu Rissanen – on kirjoittanut monitieteisen teoksen Kokemuksia mielisairaalasta: Muistoihin kaivertuneet tilat. Heidän tutkimuksensa perustuvat laajaan muistitietoaineistoon, joka sisältää potilaiden, omaisten, sairaalan työntekijöiden sekä sairaaloiden alueella asuneen henkilöstön lapsien muistoja. Muistot ja kokemukset liittyvät eri puolilla Suomea sijainneisiin laitoksiin.
Käsite Meri-Lappi alkaa olla jo vakiintunut muuhunkin kuin aluesuunnittelun ja matkailun käsitteeksi. Tuo maantieteellinen alue sijoittuu Oulun ja Tornion väliin ja on osa yhtä keinotekoista käsitettä Perämerenkaari. Viime vuosina on alkanut esiintyä uusi maantieteellinen käsite, Merikarjala. Mikä se on ja missä se sijaitsee?
1980–1990-lukujen vaihteessa Eurooppa muuttui enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto hajosi, Saksa yhdistyi, Baltian maat itsenäistyivät, Jugoslaviassa käytiin sotaa. Suomi pohti, mikä sen asema muuttuneessa maailmassa tulisi olemaan ja kannattaisiko mennä mukaan läntisen Euroopan talousliittoumaan.
Persianlahden pikkujättiläiset on erittäin tervetullut lisä alueen taustoja avaavien yleisteosten joukkoon. Äärimmäisen kasvun kokeneet maat ovat suurvaltojen puristuksessa ja eri voimakenttien raja-alueella. Turisteille tarkoitetut sisälaskettelukeskukset ja kiiltävät pilvenpiirtäjät on haastettu arvokeskustelulla ihmisoikeuksista, prinsessojen ja vierastyöläisten oloista. Samassa veneessä olemme loppujen lopuksi kuitenkin: ilmastonmuutos haastaa meidän kaikkien nykytavan elää ja kuluttaa.