Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Dosentti Marko Lambergin kääntämä ja taustoittama Ihmeiden kirja: 192 kertomusta keskiajalta on Vadstenan birgittalaisluostarissa kirjoitettu tarinakokoelma. Sen sisältämät exemplumit ovat tarjonneet munkkiveljille saarnojen aiheita. Kokoelma tuo keskiaikaista tarinaperinnettä nykysuomalaistenkin ulottuville. Se avaa lukijalle uskonnollisuuden ohella ajan kulttuurin, yhteiskunnan ja ajattelun rakenteita sekä arkisia tapoja ja käytänteitä mutta myös ihmisluonteen heikkouksia. Ruotsinkielisen käsikirjoituksen kopio on kuulunut myös Naantalin birgittalaisluostarin kirjastoon.
Tiedonjanoiselle tarjotaan nautittava ja uskottava paketti maamme taloushistoriasta 1960-luvulta alkaen. Vankasta faktapohjasta runsaasta taustatiedosta ei ole pulaa. Makrotason analyysi on uskottavaa ja lukija on luotettavissa käsissä. Lukuisat yksityiskohdat saavat muistelemaan oman lapsuuden elinympäristöä ja kirja tarjoaa myös mikrotasolla aikamatkan menneisiin vuosikymmeniin. Kriittinen lukija saattaa toivoa muutamia lisäyksiä yhteiskunnan metatasoilta. Vaikka tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja innovaatioiden rooli mainitaan kyllä useampaan kertaan, niitä käsittelevä erityinen luku loistaa poissaolollaan.
Kivenmurskaajat on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu yleisteos, joka pyrkii käsittelemään koko eurooppalaisen kolonialismin historian. Se on tervetullut avaus suomenkielisessä kolonialismin tutkimuksen kentässä. Nykyistä maailmaa on vaikeaa ymmärtää tuntematta kolonialismin ja imperialismin historiaa. Ne vaikuttavat edelleen nykyiseen maailmanpoliittiseen ja -taloudelliseen järjestelmään, muuttoliikkeisiin, alkuperäiskansojen asemaan sekä kaikkien tavalla tai toisella osallisena olleiden valtioiden yhteiskuntiin.
Saksalainen luutnantti Fritz Güth joutui vaikeasti haavoittuneena sotavangiksi itärintamalla 1916, ja kirjoitti vankeusajastaan muistelmat vuosina 1928-29. Tie vei erinäisten vankileirien ja vaihtelevien olosuhteiden kautta sisällissotaa käyvään Suomeen - ja siellä Turkuun - ja vihdoin takaisin Saksaan.
Espanjantaudin nimellä tunnettu, ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa puhjennut influenssapandemia oli 1900-luvun ja ehkä koko maailmanhistoriankin tuhoisin tartuntatauti. Se levisi myös sisällissodasta toipuvaan Suomeen, jossa satojatuhansia ihmisiä sairastui, kymmeniätuhansia kuoli. 15 vuoden takaisen väitöstutkimuksen uusintajulkaisu osuu keskelle koronakriisiä. Sata vuotta sitten riehuneella tartuntataudilla ja maailmaa parhaillaan kurittavalla pandemialla on yhtymäkohtia, jos kohta erojakin.
Teos käsittelee historian kouluopetuksen nykytilaa empiiriseen tutkimukseen perustuen. Se on provosoiva lukukokemus ja vahva puheenvuoro historiallisen ajattelun opetuksen tärkeydestä totuudenjälkeisenä aikana.
Viime aikoina tietokirjailijat ovat astuneet teoksissaan entistä näkyvämmin esille. Kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäen Lavatanssien hurma: Keinu kanssani on esimerkki tietokirjassa, jossa tekijä näkyy sekä tekstissä että kuvituksessa kirjan alusta loppuun asti – jonkun mielestä ehkä liikaakin. Kirja on innostunut ja raikas kertomus 2000-luvun lavatanssikulttuurista, ja siinä kuullaan tekijän lisäksi myös esiintyjiä, järjestäjiä ja muita tanssijoita.
”Kiivetkää Puuhun. Tutkikaa ja kartoittakaa kaikki oksat. Tarvitsemme Puusta hyvän kartan, jotta tietäisimme, millainen tienoo yllämme levittäytyy.” Näin komentaa Kuningatar Kekomielen yhdyskunnan pikkuotuksia lastenkirjamaisen teoksen alussa. Takakannessa sen kerrotaan olevan suunnattu 6–9-vuotiaille. Painava teos antaa kuitenkin ajateltavaa ennen kaikkea kasvatuksen ammattilaisille, eikä se kulu puhki kertalukemisella.
Rooman kansallisrunoilijaksi kutsutun Publius Vergilius Maron (70–19 eaa.) tärkeimmät teokset olivat Paimenlauluja (Bucolica), Georgica ja Aeneis. Georgica julkaistaan nyt ensi kertaa kokonaisuudessaan runomuodossa suomen kielellä. Maija-Leena Kallelan uudistama ja täydentämä laitos sisältää peräkkäin heksametrisuomennoksen, proosasuomennoksen ja latinalaisen alkutekstin. Vergiliuksen teos sidotaan myös sekä historialliseen kontekstiin että muuhun antiikin kirjallisuuteen.
Johanna Pakola kertoo kirjassaan Mereen kadonneet Ahvenanmerellä syyskuussa 1948 haaksirikkoutuneen kaljaasi Vernan tarinan. Samalla hän tulee kertoneeksi myös siitä, miten ja miksi ihmiset lähtivät sodanjälkeisestä Suomesta etsimään uutta alkua elämälleen.
Antiikin tutkija Ari Saastamoisen uunituore tietokirja Pompejin seinäkirjoituksista on paljastava kurkistus muinaisten roomalaisten mielenmaisemaan. Se on ensimmäinen laaja suomenkielinen kokoelma Rooman valtakunnan graffitoista. Teoksessa on tiiviitä ja ilmaisuvoimaisia välähdyksiä tavallisten kaupunkilaisten elämästä sekä siitä, miten monitulkintaisesti antiikin raapustelijoiden tarkoitusperiä voi avata. Kaikki merkitykset eivät nykytutkimukselle aukea, vaan ne jäävät odottamaan uusia menetelmiä tai kohteita, joista löytyisi kontekstitietoja yksittäisten graffitontekijöiden älynväläyksille. Osa jää ikuisiksi mysteereiksi – jopa kiveen kirjoitettu voi unohtua.
Jörn Donner (1933-2020) oli suomalaisen kulttuurikentän moniottelija, joka vaihtoi tiheään ja taitavasti taiteen- ja tyylilajeja. Hän oli kirjailija ja elokuvaohjaaja, kolmea puoluetta edustanut poliitikko ja yrittäjä, jonka bisnekset eivät aina onnistuneet. Donneria on kutsuttu kansakunnan provokaattoriksi; silti hän palveli maataan diplomaattina. Kai Ekholmin Donner-teos peilaa kohdettaan monesta suunnasta. Sanoja säästämättä, kritiikistä tinkimättä.
Kertomuksen keinoin on ensimmäinen kotimainen artikkelikokoelma tarinallisuuden käytöstä tietokirjallisuudessa, hieman myös journalismissa. Artikkeleista löytyy tietokirjallisuuden ammattilaisillekin hyödyllisiä huomioita, etenkin historiankirjoituksen tarinallistumisesta kiinnostuneille.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan aloitti valtakautensa poliittisen kriisin keskellä. Hänen AK-puolueensa tarjosi vaihtoehdon kansan silmissä korruptoituneille perinteisille puolueille. Kauden alkupuoli sujuikin uudistusten ja yhteiskunnan vapautumisen merkeissä. Kauden toinen puolisko onkin sitten johtanut autoritaarisen järjestelemän ja suoranaisen henkilökultin nousuun. Kankkosen teos Erdoğan. Turkki suuren johtajan varjossa kuvaa hyvin sitä, miten tähän on tultu ja miltä asiat näyttävät presidentin oikkujen kohteeksi joutuneiden yksilöiden kohdalla. Kankkosen kokemus ja yhteydet Turkissa ja turkkilaisiin tarjoavat nautittavan katsauksen maahan suuren johtajansa varjossa.
Vainolaistarinat ovat perinteenlaji, jotka liittyvät kertojayhteisön kokemaan joko todelliseen tai uskoteltuun ulkopuolelta tulleeseen uhkaan. Niille tyypillistä on meikäläisten puolesta toimiva sankari, joka oveluudellaan saattaa vahvaksi, mutta tyhmäksi kuvatun vihollisen tuhoon ja kuolemaan. Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitzin tankintuhoamistarina on sellainen.
”Suuren Blåkulla-hälyn” aikana vuonna 1676 Tukholmassa teloitettiin lukuisia naisia noitina, mutta suomalaissyntyinen Malin Matsintytär oli ainoa, joka poltettiin elävältä. Hänen väitettiin kuljettaneen lapsia ja nuoria naisia Blåkullaan Paholaisen luo. Suomen ja pohjoismaiden historian tutkija Marko Lamberg on kirjoittanut Malinin julmasta kohtalosta kirjan Noitaäiti: Malin Matsintyttären tarina, jossa hän sijoittaa naisen toiminnan luontevasti aikaansa, yhteisöönsä ja kulttuuriinsa. Kirjasta lukija saa hyvän käsityksen 1600-luvun suurvallan pääkaupungin asukkaiden elämästä, jota taikausko varjosti.
Kaksi tietokirjaa kuvailee tiedustelulainsäädäntöä pohtimatta, mitä pitäisi tavoitella ja miten tavoitteet parhaiten saavutettaisiin.
20.5.2020 | Saila Heinikoski
Sotahistorioitsija Jukka Tarkka toteaa tuoreen kirjansa saatepuheessa, että teos ei tarjoa mitään uutta tietoa. Monelle lukijalle kirjoittajan tiivis Ahvenanmaan turvallisuushistorian kuvaus voi silti toimia uuden tiedon lähteenä. Edellinen suomenkielinen sotahistoriallinen katsaus Ahvenanmaahan on komentaja Arvo Komulaisen teos viidentoista vuoden takaa, joten tilausta kirjalle löytyy. Tarkan demilitarisointi- ja neutralisointisopimuksia koskevat tulkinnat eivät kuitenkaan vakuuta.
Virpi Mäkisen toimittama teos on usean kirjoittajan yhtenäinen ja johdonmukainen esitys keskiajan teologisesta ajattelusta, erityisesti sellaisista kysymyksistä, joilla on ollut merkitystä myös myöhemmälle teologialle ja filosofialle. Se toimii erinomaisena johdatuksena lukijalle, jolla ei entuudestaan ole opintoja keskiajan teologiasta tai filosofiasta.
Kultakauden taiteen kansallisista ikoneista tiedetään paljon, mutta joskus kansallinen muisti on valikoiva. Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin kohdalla heidän elämässään ja taiteessaan keskeisesti vaikuttanut ja näkynyt esoteerinen henkisyys kuuluu aiheisiin, jotka on ehkä tarkoituksellakin unohdettu vuosien saatossa. Nina Kokkinen korjaa tätä puutetta kiinnostavassa teoksessaan, jonka luettuaan moni tuttu maalaus näyttäytyy aivan uudessa valossa.