Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Pitkien elokuvien tekeminen on kallista ja monimutkaista, joten kaikki elokuvasuunnitelmat eivät aina onnistu. Niko Jutila on koonnut laajan kokoelman suomalaisia näytelmäelokuvasuunnitelmia, jotka ovat jääneet toteutumatta. Teoksessa on mukana varhaisia suunnitelmia, mutta pääpaino on 1900-luvun loppupuolen hankkeissa.
Esseistiikan ja proosarunouden välillä tasapainoileva menestysteos tekee kartografiasta (jälleen) taidetta. Se tekee paluun erilaisten maailmankuvausten juurille, todellisuuteen missä taidetta ja tiedettä ei vielä eroteltu toisistaan modernien määritelmien mukaisesti.
Englantilaisen historiantutkijan Michael Jonesin jo vuonna 2008 julkaisema teos ilmestyi suomeksi vuoden 2020 alussa. Kyseessä on peräti toinen englannin kielestä viime vuosina käännetty kirja Leningradin saarrosta. Leningradin saarto aiheutti äärimmäisen nälänhädän, ja valtavan inhimillisen tragedian. Koska suomalainen lukija ei löydä kirjasta uusia tietoja Suomen osuudesta piiritystragediaan, on uudelle suomalaiselle tutkimukselle ilmeinen tarve.
Suomen ja Viron väliset urheilusuhteet ovat poikkeuksellisen mielenkiintoiset maiden historiasta ja kohtalonyhteydestä johtuen. Uudessa teoksessa tarkastellaan näitä urheilusuhteita osana kahden valtion poliittisten suhteiden kehitystä. Urheilusta muodostui sillanrakentaja, jonka ansiosta Suomi ja Viro pystyivät luomaan hyvät naapurisuhteet.
Anna Ripatin ja Nuppu Koiviston tomittama artikkelikokoelma Viipurin kulttuurihistoriasta tarkastelee monipuolisesti sekä Viipurin aineellisia että aineettomia kulttuurin ilmiöitä vuosina 1856–1944. Teos jakautuu temaattisesti esittäviin taiteisiin ja kulttuurielämään, kaupunkitilaan ja arkkitehtuuriin sekä kaunokirjallisuuteen.
Italialaisen filosofin Donatella Di Cesaren muuttoliikkeen filosofiaa käsittelevä teos on käännetty ansiokkaasti suomeksi. Laajasta filosofikirjosta huolimatta kirja on yleistajuisesti ja kiinnostavasti kirjoitettu ja liittää teemansa onnistuneesti nykypäivän muuttoliikeilmiöihin.
Vuosina 1940–1944 Virosta Suomeen ei virrannut pirtu, kuten 1920-luvulla, vaan miehittäjiä pakenevat ihmiset, joita joidenkin lähteiden mukaan oli kaikkiaan jopa 5000. Eero Haapasen teos valottaa vähemmän tunnettuja, talvi- ja jatkosotiin liittyviä tapahtumia Helsingin itäisessä saaristossa.
Sodan jälkeen liittoutuneiden vangeiksi jääneet natsijohtajat kiinnostivat suuren yleisön ohella psyyken asiantuntijoita, jotka pyrkivät selvittämään pahuuden olemusta. Teos kertoo mielenkiintoisen ja dramaattisen tarinan korkea-arvoisia natseja tutkineesta psykiatrista, joka ei lopulta ollutkaan niin erilainen kuin tutkimuksensa kohteet.
Kirjailija-graafikko Judith Schalansky uppoutuu teoksessaan tuulten ja aaltojen syleilemien maatilkkujen tunnelmaan ja ihmiskohtaloihin. Eristyneisyys lyö leimansa saarten luontoon ja pienyhteisöjen elämään sekä paljastaa ihmiselon syväkerrostumia.
Uuden sotahistorian alueelle asettuva teos edustaa historiankirjoituksen piirissä tapahtunutta moraalista käännettä, jossa eettinen elementti on osa historiallista selittämistä. Kirjassa huomio kiinnitetään erityisesti brittiläisen komentajan Arthur Harrisin ja hänen yhdysvaltalaisen kollegansa Curtis LeMayn siviilikohteiden pommittamisen eettisiin perusteluihin toisessa maailmansodassa.
Moskovan antidopinglaboratorion entisen johtajan Grigori Rodtshenkovin omaelämäkerrallinen teos valottaa Venäjän laajaa dopingsysteemiä aina 1980-luvun alusta lähtien. Paljastuskirjassa hän kertoo, mitä venäläisen huippu-urheilun kulisseissa todella tapahtui.
Meteorologi Lea Saukkosen teos pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sään ääri-ilmiöihin. Valitettavasti sisältö jää pintapuoliseksi ja nimestä huolimatta ilmastonmuutoksen vaikutusta käsitellään hyvin vähän. Teos toimii paremmin kevyenä tietopakettina meteorologiasta ja suomalaisesta säästä.
Raevaaran & Strellmanin teos tietokirjoittamisesta käy systemaattisesti ja perusteellisesti läpi tietokirjoittamisen eri vaiheita ja näkökulmia. Kirja neuvoo aina kirjoittamisen aloittamisesta valmiin kirjan markinointiin asti – tietokirjallisuuden syvällisempiä ulottuvuuksia unohtamatta. Kattava kokonaisesitys on suunnattu erityisesti kaikille niille, jotka haluavat itsekin kirjoittaa tietokirjan.
Golden Globe Race -yksinpurjehduskisa on maailman vaativimpia kilpailuja. Vuoden 2018 lähtijöistä vain kolmasosa pääsi maaliin; suomalainen Tapio Lehtinen teki purjehdushistoriaa sijoittumalla vaikeuksista huolimatta viidenneksi.
Pareittain tanssimista on paheksuttu ja kielletty Suomessa etupäässä moraalisiin seikkoihin vedoten siitä lähtien, kun paritanssimuoti levisi maahan 1800-luvun lopulla. Vastustajien mukaan paritanssi johti muun muassa siveettömään käytökseen, sukupuolitauteihin ja aviottomiin lapsiin. Dosentti Marko Tikan ja FT Seija-Leena Nevalan teos on herkullista luettavaa varsinkin paritanssin ystäville ja muille menneisyyden kulttuuri-ilmiöistä kiinnostuneille.
Maria Pettersson on kerännyt kirjaansa yli sata poikkeuksellista, historiaan "unohdettua" naista. Useimmat heistä ovat jollain lailla murtautuneet ulos perinteisistä naisenrooleista. Kaikki eivät ole sankarillisia tai ihailtavia, mutta tavalla tai toisella ”jänniä” ja tutustumisen arvoisia he ovat.
18.9.2020 | Samuli Kraneis
Tutkimustulosten viestiminen tiedeyhteisön ulkopuolelle on olennainen osa paitsi itse tieteellistä toimintaa myös tietämisen, tiedon ja tieteiden yhteiskunnallis-kulttuurisia merkityksiä. Artikkelikokoelmassa tarkastellaan hankalien tiedeaiheiden käsittelyä tiedeviestinnän näkökulmasta. Ajankohtaisuudestaan huolimatta teos jää pinnalliseksi ja epätasaiseksi kokonaisuudeksi, jonka kohdeyleisö jättää jälkeensä suuren kysymysmerkin.
Petri Launiainen on tietoliikenteen asiantuntija, joka on työskennellyt pitkään muun muassa Nokian palveluksessa. Hänen teoksensa suomenkielinen ja kuvitettu versio on muokattu kotimaista lukijakuntaa varten. Tietokirja on suhteellisen laaja ja yksityiskohtiin menevä läpileikkaus sähköisten viestintäteknologioiden kehityksestä.
Suomalainen ruoka ja laatu ovat sanapari, joka kätkee itseensä lukemattoman määrän mantroja ja fraaseja, jotka toistuvat lähes sellaisenaan kontekstista ja paikasta riippumatta. Suomalaisen ruoan laatukirja ei tee tämän suhteen poikkeusta, mutta pamfletinomaisessa tietokirjassa myös kyseenalaistetaan monet perinteisistä laatuun liitetyistä ajatuksista ja pohditaan, onko suomalainen ruoka oikeasti laadukasta.
Emerituspiispa Eero Huovisen kirjan genreä on vaikea määritellä. Ehkä se on ennen kaikkea muistelmateos - pojan muistoja kuolleesta äidistä, elävästä isästä, koko muusta perheestä sekä itsestään. Mutta se on myös herkkä tunnelmakuva pojasta ja miehestä, joka ei koskaan lakkaa ikävöimästä.