Arvostelut
Agricolan kirja-arvostelut
ISSN 1796-704X
”Ele polghe kiria quin Sica waicka henes on wehe wica”
Arvostelujulkaisussa julkaistaan pääasiassa humanistisen- ja yhteiskuntatieteellisen alan tutkimuksiin liittyvien teosten arvioita, mutta myös esimerkiksi muistelmien, elämäkertojen tai historiallisten romaanien. Agricolan kirja-arvostelujulkaisu: tietoja ja ohjeita
Tietokirja yhden talvisodassa surmansa saaneen sotilaan kohtalosta näyttää lukijalle sodan pimeän puolen – ja sen, että edes monien vuosien arkistotyöskentely ei pysty kertomaan totuutta menneisyyden tapahtumista.
Vesa Heikkisen perusteellinen teos tekstianalyysistä esittelee kattavasti tekstianalyysin menetelmälliset ja teoreettiset lähtökohdat. Kirjaan sisältyy myös edustava valikoima esimerkkianalyysejä, jotka valottavat tekstianalyysin monipuolisia mahdollisuuksia erilaisten tekstilajien ja kysymysten osalta.
Maanpuolustuskorkeakoulun 35-vuotishistoriikki kattaa oikeastaan kahdeksan vuosikymmentä. Moni tieteen tukija ei avaa toimintaansa ulkopuolisille siinä mittakaavassa kuin tämä Mannerheimin alkuun auttama säätiö.
Tiedenaisia-teos tuo esiin naisten merkitystä tiedemaailmassa, sen eri aloilla. Se purkaa patriarkaalisen tiedekäsityksen oletuksia ja tarjoaa mielenkiintoisia näköaloja akateemiseen maailmaan.
Riimut ovat taikamerkkejä ja koristeita, kirjeitä ja muistosanoja. Riimuja on koruissa, keihäänkärjissä ja kastemaljoissa. Tunnetuimmat merkit löytyvät kivistä, jotka on pystytetty henkilön tai rakennuksen muistoksi. Heikki Ojan teos kertoo, mitä tiedämme riimutaiteilijoista ja löytyneistä riimuesineistä. Se on neljäs painos vuonna 2015 ilmestyneestä kirjasta. Uutta riimututkimusta ei ole suomeksi tässä välillä juuri julkaistu, joten uusi painos puolustaa paikkaansa.
Talvisota on perinteisesti ollut varsin mustavalkoinen. Se on ollut henkisesti mustavalkoinen kertomus, joka kertaa vanhojen vainolaistarinoiden, jopa raamatullisten kertomusten tarjoamaa myyttiä, jossa pieni voittaa suuren ja hyvä pahan. Mutta se on ollut myös visuaalisesti mustavalkokuvin toteutettua valokuvakerrontaa. Ilkka Engbergin Talvisota väreissä on väritetty ja uudistettu painos saman tekijän vuonna 2013 ilmestyneestä Talvisota päivä päivältä teoksesta.
Elisa Aaltola ja Birgitta Wahlberg ovat toimittaneet artikkelikokoelman Me & muut eläimet: Uusi maailmanjärjestys. Sen tekstit edustavat kriittistä eläintutkimusta ja ammentavat aineksia ympäristöliikkeestä, eläinoikeusajattelusta ja poliittisesta tutkimuksesta. Tekstien kirjoittajat tulevat historian, antiikintutkimuksen, kirjallisuustieteen, oikeustieteen, filosofian, teologian, taiteentutkimuksen ja kasvatustieteiden piiristä. Kirja tarjoaa valaisevan läpileikkauksen uudesta eläintutkimuksesta.
Toimittaja ja tietokirjailija Aulis Kallion teos on runsas tietopaketti Liettuan valtion ja yhteiskunnan kehityksestä ensimmäisen maailmansodan lopusta nykyaikaan. Kirja täydentää ja jatkaa tekijältä aiemmin julkaistua Liettuan historiaa (2009). Rajauksena on nyt Liettuan tasavallan, tai pikemminkin tasavaltojen, aika. Baltian maiden näennäisestä läheisyydestä huolimatta suomalainen lukija voi löytää teoksesta paljon uutta. Perehtyminen kärsimyksen liettualaiseen historiaan, millaisena lähes koko 1900-luku kirjan pohjalta pitkälti näyttäytyy, herättää ennen kaikkea suhteellisuudentajua. Suomi sotineenkin oli sittenkin jonkinlainen lintukoto.
Suomen sodan jälkeen -artikkelikokoelma koostuu yhteensä viidentoista kirjoittajan laatimasta kahdestatoista asia-artikkelista, joista osa on kokonaan uusia avauksia aiemmin tutkimattomiin aihepiireihin, sekä johdannosta ja yhteenvetoluvusta. Varsinaiset asia-artikkelit ovat erittäin hyviä ja osa jopa erinomaisia, mutta kokoelman johdantoluku ei onnistu vakuuttamaan aihepiiriin perehtynyttä tutkijaa yhtä hyvin.
Myytti siitä, että ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä, ahneita ja aggressiivisia, istuu tiukassa. Sivistys näyttää olevan vain ohut pintakerros, joka särkyy helposti. Mutta teoksessaan Hyvän historia: Ihmiskunta uudessa valossa alankomaalainen toimittaja ja tietokirjailija Rutger Bregman (s.1988), vaatii tällaisen ihmiskuvan täydellistä muokkaamista. On aika nähdä, että ihminen onkin pohjimmiltaan hyvä, jos hänelle vain avautuu siihen mahdollisuus.
Suomen sisällissodan jälkeen kesällä 1918 noin tuhat naista passitettiin vankileirille Helsingin edustalle Santahaminan saarelle. Pro gradu -tutkielmasta laajennetussa kirjassaan FM Virva Liski paneutuu näiden naisten kohtaloihin ja kokemuksiin tuona kesänä. Santahamina erosi muista karuista punavankileireistä, sillä sen tuhannesta vangista vain neljä kuoli kesän aikana ja suurin osa selvisi hengissä. Tässä kirjassa selvitetään, miten tämä oli mahdollista.
Kautta aikojen sotia on käyty palkkasoturijoukkojen avulla. Vasta kansallisvaltiot varsinaisesti kehittivät asevelvollisuusarmeijat, joskin muinaiset sodat toki käytiin eräässä mielessä heimotasolla. Yksi nykypäivän tunnetuimmista palkka-armeijoista on Ranskan muukalaislegioona, 190-vuotias organisaatio, jossa on palvellut myös kolmisensataa suomalaista.
Joitakin aikoja sitten Ylen toimittaja Raimo Tyykiluoto (s.1962) kertoi radiosarjassaan 12 diktaattoria lukuisten itsevaltiaiden hallitsijoiden ja kulttihahmojen elämästä ja toiminnasta. Kirjassaan Hirmut hallitsijat – 52 diktaattoria hän laajentaa ja syventää tarkasteluaan ja esittelee korttipakallisen kieroutuneita johtajia, jotka ovat toimineet 1900- ja 2000-luvulla. Tällaisen kirjan julkaiseminen onnistuu demokraattisessa Suomessa, mutta diktatuureissa, joissa nykyisin elää yli puolet maailman väestöstä, se johtaisi vähintään vankilatuomioon.
Vakooja ja petturi avaa KGB-upseeri Oleg Gordijevskin tapauksesta kiinnostavia taustatietoja ja operatiivisia yksityiskohtia. Kirja antaa konkreettisen ja vaikuttavan esimerkin kautta pohdittavaa tiedustelun merkityksestä kansainvälisissä suhteissa ja ulkopoliittisessa päätöksenteossa.
Historiankirjoituksessa, myös sotahistoriassa, on viime aikoina tapahtunut mielenkiintoinen suunnanmuutos. Ennen uskottiin vain leimalla varustetun dokumentin todistusarvoon ja sotahistorioitsijat seurasivat strategisten, operatiivisten ja taktisten päätösten vaikutusta joukkojen liikkeisiin ja piirsivät nämä liikkeet kartoille. Tämän päivän historioitsija uskaltaa antaa mukana olleiden kertoa oman – usein subjektiivisenkin – näkemyksensä historian tapahtumiin, antaa kokemuksen äänen kuulua.
Näinkin voi elämäkerran kirjoittaa: kunnioittavasti ja avoimesti, niin että kohteet heräävät suorastaan henkiin. Annina Holmbergin ja Olli Löytyn taiteilijaelämäkerta Ina ja Tito on luova kaunokirjallinen tietokirja, jota ei voi selittää toisin sanoin. Tietokirjoittajapari on toki tehnyt huolella taustatyöt, ja faktat ovat kohdillaan, mutta mihinkään tarinamuottiin ei tätä hurmaavaa taitelijaelämäkertaa saa puristettua. Näin muoto osoittaa kunnioituksensa Ina ja Tito Collianderin monipuoliselle, monikieliselle ja monikulttuuriselle taiteelle.
Yliluonnollisen kohtaaminen yllättää aina. Vaikka tietäisimmekin, että jossain paikassa on jotain selittämätöntä, mutta joka tuntuu olevan totta, ihmettelemme, onko tämä mahdollista. Ja jos kohtaa yliluonnollisen olennon, se vaikuttaa olevan olemassa. Vai onko se vain harhaa? Näitä kysymyksiä käsitellään teoksessa Mikä täällä kummittelee?
Suomen lintutiede 1828-1974 käsittelee lintujen tutkimusta eliömaantieteen, ekologian, fysiologian, evoluutiotutkimuksen, käyttäytymistutkimuksen, ympäristötutkimuksen, kirjallisuustieteen ja etymologian näkökulmista. Se ei kuitenkaan tarkastele lintuja ahtaan tieteellisesti, vaan kertoo laajemmin lintuihin kohdistuvasta mielenkiinnosta. Teemat kattavat metsästyksen, lintujen ja munien keruun, tutkimusmatkat ja lintuharrastuksen sekä linnunnimien kehittymisen, lintujen suojelun ja tutkimusetiikan.
Teoksessa käsitellään herjauksen historiaa kuuluisien henkilöiden ja neljän eri teeman avulla, joita ovat uskonto, politiikka, nationalismi ja kulttuuri. Teemaosioissa esitellään iso joukko rääväsuita antiikista nykypäivään. Sekaan mahtuu ilmeisiä ja kaikkien tuntemia häiriköitä, kuten Donald Trump, Adolf Hitler ja Silvio Berlusconi, mutta toisaalta myös henkilöitä, joita ei välttämättä päällimmäisenä muisteta hävyttömästä kielenkäytöstään.
Kielitieteen ja kirjallisuudentutkimuksen välimaastoon sijoittuva ansiokkaasti toimitettu teos tarkastelee kiinnostavasti kielipolitiikkaa, monikielisyyden ja kääntämisen käytäntöjä sekä kieliä ja identiteettiä kirjallisuusinstituutiossa.