Virolaiseen kirjalliseen traditioon kuuluu eittämättä hallittu ironian, jopa satiirin käyttö. Antto Terras on yksi tämän kirjallisen tradition kannattaja. Hänen tuorein kirjansa käsittelee suomalaisuutta, johon hänellä on ollut aikaa totuttautua jo kolmisenkymmentä vuotta. Seuraavassa pyrin käsittelemään teosta veitikkamaisen tosikkona. Kirjaa voi tarkastella kulttuuriantropologisena ja etnografisena tutkimuksena (vaikka se ei sellainen olekaan). Lähtökohdaksi voisi ottaa vaikkapa 1900-luvun […]