Kautta vuosikymmenten valtio on rahoittanut myös hankkeita, joihin kohdistuu yleinen yhteiskunnallinen kiinnostus.
Itä-Suomen yliopiston historian
professori Jukka Korpela kantoi mielipidekirjoituksessaan
(HS 18.1.) huolta siitä, muuttaako Stalinin vainoista esitetty
tutkimushanke tieteellisen tutkimuksen aiheiden valintaa Suomessa. Vastaus on:
ei muuta.
Kautta vuosikymmenten valtio on rahoittanut paitsi kaikkea sitä tutkimusta,
jonka yliopistojen tutkijat näkevät tärkeäksi, myös hankkeita, joihin kohdistuu
yleinen yhteiskunnallinen kiinnostus. Tällaisesta yleisen kiinnostuksen
omaavasta hankkeesta on kyse myös Kansallisarkiston valtioneuvoston kanslialle
ehdottamassa tutkimushankkeessa.
Mikäli hanke toteutetaan, tutkijat siihen valitaan avoimella haulla. He ovat
siis käytännössä yliopistojen tutkijoita, jotka syventyvät selvittämään
suomalaisten vaiheita Venäjällä vuoden 1917 suuresta vallankumouksesta toisen
maailmansodan jälkeiseen aikaan.
Yksi hankkeen tavoitteista on luoda tietokanta Venäjälle vuoden 1917
vallankumouksen jälkeen jääneistä ja myöhemmin sinne muuttaneista suomalaisista
ja heidän vaiheistaan. Kansallisarkistossa tietokanta on avoimesti kaikkien
käytettävissä ja sitä ylläpidetään jatkuvasti.
Kansallisarkisto on tutkimuksen infrastruktuuri, joka palvelee kaikkia
tutkijoita. Sillä on sopimus Venäjän ja entisen Neuvostoliiton alueen 54
arkiston kanssa ja se on kymmenen vuoden aikana kopioinut yli 1,5 miljoonaa
kuvausyksikköä eri aikojen Suomea koskevista asiakirjoista. Siten tarvittavat
aineistot voidaan hankkia nopeammin ja halvemmalla kuin mitä yksittäiset
tutkijat saisivat aineistoja.
Aikaisemmin jokainen tutkija vastasi itse aineistojensa hankinnasta ja
säilyttämisestä. Se johti päällekkäisyyksiin, kun keskinäistä koordinaatiota ei
usein ollut. Nämä aineistot jäivät pääsääntöisesti yksittäisten tutkijoiden
huomaan, joten merkittävä osa niistä on kokonaan hävinnyt. Koordinoitu toiminta
parantaa aineistojen hallintaa ja käyttöä sekä säästää julkista rahaa.
Jussi Nuorteva
pääjohtaja, valtionarkistonhoitaja, Kansallisarkisto
Kirjoitus ilmestyi Helsingin Sanomissa 22.1.2020
Jussi Nuorteva: Erityiset selvityshankkeet eivät uhkaa tieteen vapautta