nylander kirjoitti:
Vuosien mittaan olen huvittuneena seurannut, miten Veikko Palvon hermoihin tuntuu historiallisena ilmiönä erityisesti käyvän, hänen omaa kirjoitusasuaan käyttääkseni, "PunaValpo". ( Agricolassa suoritetulla haulla tulee vain ja ainoastaan Palvon osalle tällä hakusanalla suorastaan maanvyörymä osumia.) Kun sen edeltäjästä ei hakutuloksia löydy, lienee pääteltävissä, että Palvon ihanteena täytyy olla vuosien 1941 - 1943 (ja sen jälkeinenkin) valtiollinen poliisi, jota mielestäni aivan vastaavasti voitaisiin kutsua natsi-Valpoksi. Siis tämä orgaani, jota johti Risto Rytin luottomies .
Valpo 1939-1944 oli ainakin suomalainen ja jahtasi vihollisen hyväksi ja puolesta toimineita ottaen omalla rintamallaan otti osaa Talvisotaankin, joka NL:n välirauhan aikaisen Suomen sisäisenkin painostuksen johdosta johti Jatkosotaan, jossa vuoden 1942 loppuun mennessä näiden "Yhdistyneitten Kansakuntien" hyväksi toimineiden sodanvastustajien toiminta saatiin murskatuksi. Harvat jäljelle jääneet näyttävät ainoastaan piileskelleen "maan alla", kenties laskuvarjodesanteilla oli vakoilutehtävissään mm. muonituksen osalta heihin joitakin yhteyksiä.
Valpo kävi kotirintamalla sotaa omalta osaltaan.
PunaValpo sen sijaan oli miehitetty suurelta osin mm. sodan ajan turvasäilöläisillä ja
se toimi ihanteidensa ja ideologiansa pohjalta LVK:n "käsikassarana."
Ja sen tehtävänä oli kiinteässä yhteistyössä Zhdanovin komission kanssa mm. seurata
ja valvoa välirauhansopimuksen perusteella lakkautettuja järjestöjä ja niiden jäseniä.
PunaValpo
vallankumousinnossaan laati myös listoja Uralin taakse kyyditettävistä, 1700 nimen lista lienee jäljellä.
Mutta kommunistinen Valpo meni ilmeisestikin joissakin toimissaan LVK:n joidenkin neuvostoliittolaisten mielestä liian pitkälle ja joidenkin neuvostolaisten mielestä sen toiminta ei ilmeisesti ollut riittävän tehokasta?
Ja
Suomessa perustetun SKP:n kanssa kommunistisen Valpon oli tutkittava uusienkin jäsentensä sodanaikainen toiminta, ilmeisesti myöskin mm. skdl:n jäsenet. Sisäministeri Yrjö Leinokaan ei koskaan saavuttanut kaikkien SKP:n jäsenten luottamusta piileskelystään ja toimettomuudestaan maan alla Jatkosodan ajan.
Kommunistisen Valpon toiminta LVK:n "käsikassarana- termi" on Arvo poika Tuomisen
muistelmateoksista. Arvo Tuomisen jälkeen Kominternin SKP:llä Moskovassa ei ollut kuin kaksi lyhytaikaista puh.johtajaa vuoteen 1938 asti.
Suomalaissyntyinen Otto Wilhelm Kuusinen
oli Kominternin tehtävissä, sekä Suomalais-Karjalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan johtajana 3.1940 - 1956 ja ehkäpä juuri tuosta syystä hän ei päässyt käymään Suomessa sodan jälkeen?
Ja kaipa neuvostojohtokin ymmärsi, ettei Terijoen hallituksen pääministerin ja
Neuvosto-Karjalan johtajan vierailu Suomessa käynyt yksiin NL-Suomen välisen
uuden "ulkopoliittisen linjan" kanssa.
SKP:llä Suomessa on täytynyt olla tietoja Neuvosto-Karjalan 1930-luvun puhdistuksista.
NL:sta ei sodan jälkeen montaakaan kommunistia Suomeen tullut ja valtaosa oli NL:ssa kadonnut jäljettömiin.
Tietystikin SKP:läisten ideologinen usko oli vahva, mutta olisivatkohan he täydellisesti sivuuttaneet ja unohtaneet NL:ssa kadonneet?
Hannu Rautkallio,
Suuri viha, WSOY 1995 mm. kirjoittaa Stalinin puhdistuksista E.Gyllingin Neuvosto-Karjalassa O.W.Kuusisen ja Arvo Tuomisen johdolla.
Ja
Risto Rytihän oli ensimmäisten pommien 1939 pudotessa Helsinkiinkin, heti vaihdetun ja kootun uuden rauhanhallituksen pääministeri, joka allekirjoitti Moskovan rauhansopimuksen. ( J.K.Paasikivi oli Rytin hallituksen salkuton ministeri )
PunaValpo oli LVK:n, ei Suomen ja suomalaisten asiaa ajava.
FT Pekka Nevalainen, Turvallisuuspoliisin arkistot henkilöhistorian lähteenä:
http://www.genealogia.fi/genos/68/68_146.htm "EK:n kommunisminvastaisessa toisen kulminaatiokauden muodostivat 1930-luvun alun vuodet. Tässä heijastui ns.kommunistilakien toimeenpano ja yleinen pulavuosien levottomuus. On kuitenkin huomattava, että 1930-luvun alusta lähtien turvallisuuspoliisi alkoi valvoa äärioikeistoakin; mm. IKL ja pienet natsimieliset sirpalejärjestöt."
Veikko Palvo