Muita aiheita...
Postisäästöpankki
Valtion omistaman postisäästöpankin perustamisesta annettiin asetus ja pankki sai säännöt 24. toukokuuta. Se aloittaisi toimintansa ensi vuonna. Tarkoitus oli "tuottaa maan asukkaille tilaisuutta, valtion edesvastauksella takaisinmaksusta, panna korolle säästöjä, yksin pienissäkin määrissä". Alhainen talletuskatto oli valtiopäivien asettama ehto pankin perustamiselle. Lisäksi säädyt vaativat, että pankin tilasta oli annettava sille selonteko.
Suomen Pankin setelipainon seteli (1886). Suomen Pankki.
Ei pankkituelle
Toukokuussa annettiin asetus yksityisestä pankkiosakeyhtiöstä. Avoimen pankkiyhtiön sai perustaa kymmenen hengen ryhmä, jolloin kukin vastasi omista sitoumuksistaan, tai osakeyhtiö. Perustamiseen vaadittiin senaatin lupa, joka määräsi pohjarahaston suuruuden. Pankki ei saanut harjoittaa teollisuutta eikä muuta kauppaa kuin arvopaperikauppaa. Pankki sai laskea myyntiin obligaatioita senaatin luvalla, mutta ei seteleitä. Pankki ei voinut saada "apua yleisistä varoista", eikä valtio tämän "kannattamiseen osaa ottako".
Vienti Venäjälle
Venäjälle vietävistä tavaroista ja niiden tullista annnettiin tarkempia määräyksiä. Asiasta oli päättänyt Venäjän valtiokonselji ja se annettiin Suomeen tiedoksi kirjeellä. Sen perusteella:
- –rääsypahvista oli maksettava tullia;
- –paperimassaa, joissa oli alkuperäistodistus, sai viedä ilman ylärajaa, mutta tullia oli maksettava kuivasta massasta 14 kopeekkaa kullassa puudalta,
- tuoreesta massasta 9 kopeekkaa ja puumassapahvista 20 kopeekkaa;
- –tulli valkoisesta tapettipaperista oli 40 kopeekkaa puudalta.
Tämä tyrmistytti tuottajia ja markkinat heikkenivät heti.
Länsitulli
Toukokuun 19. päivä tehtiin muutoksia vuoden 1869 tullitaksaan. Uusi taksa tuli voimaan heti, kesäkuun alusta. Se lopetti monia suomalaisten nauttimia etuja, kuten laivanosien ja konepajojen työkalujen ja raaka-aineiden tullittoman tuonnin. Poikkeukseksi jäi edelleen Tampereen kaupungin erioikeudet.
Tullitta sai edelleen tuoda maahan mm. purjelaivoja ja niiden osia sekä yli 700 rekisteritonnin rautalaivoja, rautatiekiskoja ja veturien pyöriä. Muiden laivojen tullimaksu oli 2 tai 4 prosenttia. Hienosta raudasta tulli oli 8 penniä kilolta. Elektoteknillisten laitteiden tulli oli 40 penniä kilolta.
Valtio halusi silti tukea uudenaikaista laivanrakennusta siten, että rautaja höyrylaivoista, jotka valmistettiin Suomessa, mutta myytiin ulkomaille, tullikustannukset palautettiin. Palautus oli suurimmillaan 6 prosenttia myyntihinnasta. Oikea hinta piti valalla vannoa maistraatissa. Silti muutos heikensi suomalaisten valmistajien asemaa ja välillisesti myös kilpailuasemaa Venäjän markkinoilla.
Uusi oli keinotekoisen voin eli margariinin tulli. Se oli 40 penniä kilolta eli erittäin korkea. Tarkoitus oli suojella kotimaista vointuotantoa. Koko tullitaksa uudistettiin myös siksi, että tullinkannossa siirryttiin metrijärjestelmän mukaisiin mittoihin.
Valvonta
Kesäkuussa annettiin uusia määräyksiä tavaroiden tullaamisesta Venäjältä Suomeen vietäessä. Laatokkaa tai merta pitkin tuodut tavarat tullattiin Suomessa, samoin rautateitse tuodut. Tulliasema Pietarin asemalla tullasi tullivapaat tavarat sekä "matkustajain matkakapineet ja mytyt".
Tarkastustoimintaa rajalla ja Viipurissa tehostettiin ja tulliviskaalien valtuuksia lisättiin. Kaikki matkakuormat tutkittiin. Myös Suomenlahden saarilla oli tullipaikat. Jäätä pitkin Suomeen tuotava tavara piti tullata Jukkolan tai Vammalsuun vartiopaikalla.
Lahjoitusmaat
Viipurin ja Mikkelin läänin lahjoitusmaiden lampuotien maksuehtoja, joilla nämä lunastivat tilat itselleen, muutettiin. Maksuaika pysyi 39 vuotena, mutta korkoa ja toimitusmaksuja alennettiin. Ne talonpojat, joilla ei vielä ollut perintökirjaa tilasta ja joiden tiloista maksettiin tavallista korkeampi hinta, saivat helpotusta maksuun. Suomen valtiopäivät olivat päättäneet lahjoitusmaiden lunastamisesta niiden viljelijöille vuonna 1867.
Papin kymmenykset
Pappien palkkauksesta annettiin uusi asetus, jolla palkkausta yksinkertaistettiin. Erillisistä kymmenyksistä siirryttiin kiinteään palkkaan. Koska asia oli monimutkainen järjestää ja koska kenenkään palkkaetuja ei haluttu heikentää, jokaiseen lääniin perustettiin "järjestämiskomitea". Se määräsi mm., miten papin palkka jaettiin maksajien kesken. Paikalliset kirkonkokoukset saivat ensin tehdä ehdotuksen papin palkasta ja sen maksamisesta. Komitea teki ehdotuksen kuvernöörille, tämä pyysi asianomaisilta lausunnot ja toimitti ne tuomiokapitulille. Tämän ja oman lausuntonsa jälkeen tuomiokapituli toimitti ehdotuksen senaatille, joka päätti asian.
Opettajien eläkkeet
Kansakoulun yleistyminen ja opettajien määrän kasvu toivat mukanaan uuden ongelman, eläkkeelle jäävät opettajat. 30 vuotta nuhteettomasti palvelleen kansakoulunopettajan eläkkeeksi määrättiin 800 markkaa, naisille 600 markkaa vuodessa. Se vastasi sekatyömiehen vuoden palkkaa. Maaseudun koulujen opettajien eläke maksettiin valtion varoista. Kun sama eläkeoikeus tuli myös kaupunkien kansakoulujen opettajille, kaupunkien oli maksettava tästä syystä valtiolle jokaista opettajaa kohden vuosittain viisi prosenttia täydestä eläkemäärästä.
Uitto
Tukkien uittamisesta Iijoessa määrättiin, että uitettavien puiden alkuperä oli osoitettava erillisellä passilla, jonka viranomaiset tarkastuksen perusteella antoivat. Siinä selitettiin puun määrä, laatu ja mistä puut oli hakattu.
Paloviina
Viinan valmistuksesta, myynnistä, valvonnasta ja verotuksesta annettiin uudet asetukset. Ne tulivat voimaan vuoden 1887 alusta viideksi vuodeksi.
Työväenasunnot
Ensimmäinen työväen asunto-osakeyhtiö Alku perustettiin Helsingissä.