Väkevät juomat

Tänä vuonna uudistettiin lähes koko alkoholia koskeva lainsäädäntö. Tarkat ohjeet annettiin viinan ja oluen valmistuksesta sekä niiden myynnistä. Kaupunkia ja maaseutua varten oli erilliset säädökset.

Viinan valmistus oli luvan varaista. Luvan sai jokainen hyvämaineinen kansalainen, jos maksoi siitä veroa valtiolle ja polttimo täytti ne ehdot, jotka laissa määrättiin. Oluesta valmistamisesta kannettiin myös veroa. Tämä oli ns. suostuntavero eli säätyjen hyväksymä määräaikainen vero. Verotulon käyttö oli rajattu erikseen mm. kansakoulujen perustamiseen. Kunnat saivat ottaa ravintoloilta anniskeluveroa.

Sen jälkeen kun kotipoltto kiellettiin, myös väkijuomien myyntiä oli tarkoin valvottava. Viinanmyynnistä oli oma laki, jossa viinasta määrättiin, erttä "älköön annettako ulos sille, joka on juovuksissa tahi ei ole täyttänyt viittätoista vuotta". Vähittäismyynti oli sallittu erillisissä kaupoissa ja ravintolassa, jossa oli tarjolla "ravitsevaa ruokaa".

Oluen myynti oli luvallista puodeissa ja ravintoloissa arkisin klo 6-21. "Kestikievarissa olkoon mallasjuomain anniskelu matkustavaisille läpi vuorokauden luvallinen." Muutoin viinan myynti maaseudulla oli rajoitetumpaa kuin kaupungeissa. Tiukan säätelyn ansiosta alkoholin kulutus oli laskenut sitten 1860-luvun.