Muita aiheita...
Bobrikovin huoli köyhistä
Yleisistä valtionvaroista myönnettiin 16. kesäkuuta hallitsijan päätöksellä kaksi miljoonaa markkaa tilattomien aseman parantamiseen. Määräraha oli moninkertainen verrattuna tavanomaiseen summaan, jolla valtio edisti tilattomien maanhankintaa. Rahan järjesteli kenraalikuvernööri Bobrikov:
"Sitten kuin venäläinen valta on saanut tilattoman väen aseman perinpohjin parannetuksi, on tämä valta aivan epäilemättä saava maan väestön suuresta enemmistöstä luotettavan ja lujan tuen, mikä todella voi helpottaa valtiollisten yhdistämistoimien toteuttamista".1Kymin OY:n tehtaita Kuusankoskella. Kuva: Museovirasto.
Kenraalikuvernööri oli havainnut, että tilattomilla ei ollut maassa poliittisia ja taloudellisia oikeuksia. Näiden sorronalaisuus ja viha oman maan yläluokkaa kohtaan teki heistä keisarin liittolaisia: "Hänen Majesteettinsa armon ilmaus herättää torpparien ja päivätyöläisten sydämissä rajattoman ilon ja syvän kiitollisuuden tunteen Venäjän Itsevaltiasta kohtaan", raportoi Bobrikov keisarin lahjoituksen vaikutuksesta. Hänellä oli tietoa siitä, että monet tilattomat suhtautuivat kielteisesti Suureen adressiin.
Helmikuun manifestin jälkeen myös maanjakohuhut vahvistuivat ja moni tilaton toivoi niiden olevan totta: kun Venäjän laki tulee, maat jaetaan.
Valtiontalous
Valtion taloushallintoa uudistettiin. Uusia määräyksiä annettiin budjetin laatimisesta ja uuden säännön sai myös valtiokonttori, joka hoiti valtion rahaliikennettä. Virkavastuu määriteltiin poikkeuksellisen tarkasti.
Valtion taloushallinto oli rahastopohjainen. Yhtenäistä talousarvioita ei ollut, vaan eri tulot ja menot hoidettiin eri rahastojen kautta. Lisäksi monilla virastoilla kuten rautateillä oli omaa rahaliikennettä. Sietä osa voitosta siirrettiin erillisellä päätöksellä valtiorahastoon. Sotilasrahasto oli täysin venäläisen virkavallan ohjattavissa.
Suomen talous kasvoi ennätysvauhtia. Sitä siivitti teollisuuden nopea kasvu. Teollisuustuotteista parhaiten myi paperi, jota meni Venäjälle niin paljon kuin Suomessa ehdittiin tehdä. Teollisuuden työvoima oli kasvanut viidessä vuodessa yli 30 %. Teollisuustuotanto kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa. Kansantuote kääntyi kuitenkin tänä vuonna laskuun ensi kerran sitten vuoden 1892. Syy oli huono sato.
Merikoulut
Suomalaisten laivojen kapteenit ja muu miehistö koulutettiin valtion merikouluissa. Opetuksesta määrättiin asetuksella, edellisen kerran vuonna 1874. Koulutus oli pitkä, tiivis ja vaativa varsinkin laivojen päälliköille.
Verot
Kruununverojen kantoa muutettiin. Ohjeessa määrättiin mm:
"veronkannon aika on kuulutettava joka kunnan kirkossa tai kirkoissa ensimmäinen kerta kolmea viikkoa, toinen kerta neljäätoista päivää ja kolmas kerta viikkoa ennen veronkantoa, jonka ohessa ilmoitus veronkannosta on samaan aikaan kuin ensimmäinen kuuluttaminen kunnanhuoneesen tiedoksi pantava..."
Köyhät
Köyhäinhoidon avunsaajien määrä nousi monen vuoden laskun jälkeen erityisesti maaseudulla.
Venäjänkauppa
Rajakaupan valvontaa tehostettiin vuonna 1897 annetun uuden kauppa-asetuksen vuoksi. Siinä tulleja jonkin verran kiristettiin, mikä houkuttu salakuljetukseen.
Matkakorvaukset
Matkakorvaukset olivat huomattava osa virkamiesten tuloista. Korvausperusteista käytiin jatkuvaa tulkintasotaa, sillä jokainen halusi matkoista mahdollisimman suuren korvauksen. Tänä vuonna annettiin uudet ohjeet kunkin arvoluokan osalta. Virkamiehiä muistutettiin monessa pykälässä, että matkakorvausta ja päivärahaa sai vain todellisista kuluista.