Valtiosääntö
Vuoden aikana keskusteltiin paljon valtiosäännön laatimisesta. Eniten oli esillä senaatin uudistaminen, mutta myös säätyjen asema. Suomen asiain komitea esitti asian hallitsijalle hienovaraisesti, jotta se ei vaikuttaisi liian vallankumoukselliselta:
"... Suomen kansan ei tarvitse mistään sopimuksesta hakea takeita oikeuksiensa ja maansa konstitution säilyttämisestä, mutta kansan, jolla nykyään ylevän hallitsijansa luonteessa ja ominaisuuksissa on vapautensa varmin turva, täytyy kuitenkin toivoa, että ne viisaat periaatteet, joita Hänen Majesteettinsa on noudattanut Suomen ja Venäjän viime aikoina valloittamien maakuntien hallinnossa, painaisivat leimansa itse valtiosääntöönkin."
Kenraali J.F. Aminoff valtiosihteeri R.H. Rehbinderille 6.3.1819 koskien perustuslakihankkeita, sivu 4. Rehbinderin kirjekokoelma. Kansalliarkisto.
"Jokainen yritys koettaa... sijoittaa niitä yhteiskunnallisen vapauden takeita, joita tapaamme muissa perustuslaillisissa maissa, kohtaisi vaikeuksia toimeenpanossa sekä esteitä, jotka... osaksi siitä sivistyksen asteesta, jolta suurin osa kansakuntaa ei ole vielä kohonnut." Samasta syystä valtiopäivät saisivat keskustella senaatin toimista vain suljetuin ovin. Komitea totesi, että "keskisäädyn sivistys on vielä perin takapajulla, minkä takia täytyy pelätä väärinkäytöksiä, jos tämänluontoisten keskustelujen sallittaisiin ulottua kovin laajalle".1
Valtiosäännön uudistamista varten ajateltiin perustettavaksi komitea. Sen puheenjohtajuus luvattiin vanhalle kenraalille J.F. Aminoffille. Hän laati asian johdosta kirjeen valtiosihteeri Rehbinderille.
Aminoff esitti muutamia varmennuksia säätyjen oikeuksiin, kuten niiden kutsuminen kokoon säännöllisesti Puolan tapaan, mutta kehotti olemaan myös varovainen:
"... Hallitsija säilyttäköön oikeuden kaikessa muussa hallita valtiota niin kuin hänestä näyttää hyvältä; ennen kaikkea ei ehdoteta eikä pyydetä enempää kuin meidän poliittisessa asemassamme olevalle mahdollisesti voidaan suoda."
J.F. Aminoffin kirje Rehbinderille päättyy mainitsemaan maan parhaat perustuslakiasiantuntijat: arkkipiispa Tengström, hallitsijan suosikki J.A. Ehrenström ja professori Afzelius.