Tapani Kilpeläinen on suomentanut huolella ja kekseliäästi C. Thi Nguyenin muutama vuosi sitten julkaiseman Pelien filosofia -teoksen. Kilpeläinen kiittää Meeri Frimania yhteistyöstä. Lopputuloksesta annettakoon kiitos Eurooppalaisen filosofian seuralle ja tamperelaiselle Niin & näin -kustantamolle.
Utahin yliopiston filosofian ja ihmistieteiden tiedekunnan dosentti Nguyen kuvaa omalla kotisivullaan tutkimuskohteitaan:
Minua kiinnostaa, kuinka mielemme ja toimijuutemme ovat ymmärrettävissä sosiaalisuutemme kautta. Haluan tutkia, kuinka sosiaalisen organisoitumisen, yhteisön, teknologian ja taidekäytäntöjen erilaiset piirteet vaikuttavat ajattelutapoihimme ja päätöksentekoomme. Kiintoisia ovat myös vuorovaikutuksemme rakenteet ja vastaavasti suhteemme esineisiin, käytäntöihin ja instituutioihin.
Nguyenin tapa kirjoittaa ei välttämättä herätä suomalaista lukijaa vastaanottavaiseksi. Minut filosofin sitkeä todistelu eli jatkuvan toiston tekniikka aluksi lähes puudutti, mutta uuttera kahlaaminen palkitsi vähitellen oivalluksen tunteilla. Niille, joilla ei ole pahemmin kokemusta pelien pelaamisesta, kirja toimii uudenlaisena avauksena ihmismielen, jopa tunteiden ymmärtämiseen. Peliharrastajille on yksityiskohtaista kuvausta ja vertailua nimeltä mainittujen pelien ominaisuuksista ja perusideasta.
Jotain olennaista kirjan avaamista näköaloista kosketetaan jo sivulla 64, jossa käsitellään kyllästymistä tai oikeammin kyllästymisen moraalipsykologiaa. Nguyen kumoaa näkemyksen, että lopullisen päämäärän ylläpitäminen ja tavoittelu estäisi kyllästymisen. Hän saa tukea Elijah Millgramilta, joka osoittaa, että maailmasta kiinnostuneena pysyminen vaatii intressien vaihtamista muuttuvaisesti. Muuttuvaisuuden merkityksen oivaltaminen onkin kirjan punainen lanka. Tekijä ei suinkaan pyri todistelemaan kaiken pelaamisen yhdenkaltaisuutta, mutta sitäkin sitkeämmin hän puhuu ponnistelupelaamisen puolesta. Puhtaalle tavoitepelaajalle kilpailupelaaminen on nollasummapeliä, jossa pelin arvo on pelkästään voitto. Ponnistelupelaajalle taas voitto on vain tilapäinen tavoite ja suurempi kiinnostus kohdistuu hyvin suunnitellun pelin tuomaan tyydytykseen ja tasaveroiseen vastukseen. Pidemmälle vietynä ponnistelupelaajalle on mahdollista toimia sekä kapean tavoitteen saavuttaakseen että nauttia toiminnastaan esteettisenä elämyksenä.
Pelit taiteena
Pelien filosofia -kirjan alaotsikko Toimijuus taiteena nostaa parhaat pelien suunnittelijat taideteosten tekijöiksi. Kuten kuvataiteen tai musiikin vastaanottamisessa mahdollisimman laaja taiteentuntemus auttaa näkemään ja kuulemaan merkityksiä löytäen. Myös pelien tuntemus ja käytännön pelaaminen ohjaa näkemään, mitä tämä taide on. Yhä uudelleen ja uudelleen Nguyen muistuttaa pelimaailman ja ns. normaalimaailman eroista. Peleissä kuten taideteoksissa tärkeitä ovat rajoitukset, ulos sulkeva kehystäminen tai vapaaehtoinen niukkuus suhteessa tosielämään. Perinteiset taideteokset ovat Nguyenin mukaan objektikeskeisiä. Sen sijaan pelit ovat prosessikeskeisiä eli parhaimmillaan prosessitaidetta.
Tärkeä Nguyenin lähtökohta on filosofi Bernard Suitsin määritelmä peleistä ja pelaamisesta. Suits katsoo pelaamista vapaaehtoisena toimintana, jossa haluttuja päämääriä saavuttaakseen pelaaja suostuu pelin sääntöihin. Nguyenin määrittelemässä ponnistelupelaamisessa toisin kuin tavoitepelaamisessa tavoitteet ovat tilapäisiä, mutta ne ovat ankaran ponnistelun kohteita. Pelinsäännöt ratkaisevat, onko pelaajilla yhteisiä tavoitteita. Pelien ulkopuolisessa elämässä asiat ja ihmisten väliset suhteet ovat huomattavasti monimutkaisempia ja rasittavampia. Toisaalta pelien suunnittelijat voivat onnistua kääntämään turhauttavat kokemukset komiikaksi, kuten pelissä Minotaur in a China Shop, jossa ohjausmekaniikka on suunniteltu huolellisen kömpelöksi. Pelin ideana on tarina minotauroksesta, joka yrittää toteuttaa unelmansa omistaa posliinikauppa. Tässä ristiriitaisuudessa Nguyen näkee yhdenkaltaisuutta muuhun estetiikan maailmaan. Minotauros-peli ilmaisee kokemusta, että syvimmät halut ja todelliset kyvyt eivät sovi yhteen.
Moninpelit
Kirjan suomennoksessa käytetään ansiokkaasti suomenkielisiä vastineita anglismeille. ’Multiplayer Game’ kääntyy moninpeliksi. Tietokonepelaamisessa moninpeli muuttaa yksinäisen algoritmia vastaan pelaamisen suunnitelluksi sosiaaliseksi käyttäytymiseksi. Nguyen näkee tällaiset pelit sosiaalisena muodonmuutoksena. Hänen kuvaamansa lapsuuden ryhmäpelit muistuttavat omia (tosin paljon yksinkertaisempia) yhteisleikkejämme. Hän toteaa, että pelit koostuvat yksinkertaisista toimijuuksista, joita jaetaan pelaajille mielivaltaisesti.
Nguyenin kirjassa palkitaan myös niitä lukijoita, joille nimettyjen pelien arviointi ja esittely on tärkeää, siis todellisia pelaajia. Hän erottelee kolmenlaisia pelityyppejä: seurapelit, raskaat strategiapelit ja yhteisöevoluutiopelit. Osa näistä on lautapelejä, osa videopelejä, tietokonepelejä ja korttipelejä. Yhteisöevoluutiopelit ovat ilmeisen pitkälle vietyjä rakennelmia. Niistä uusimmissa jokainen pelaaja suunnittelee oman pakkansa.
Tässä tarjoutuu tutkimisen aihe historioitsijalle. Pelien avulla on jo vuosituhansia luotu suunniteltuja sosiaalisia rakenteita. Pelit siis luovat vaihtoehtoisia sosiaalisia järjestelyjä ja poliittisia rakenteita. Tällaisina niitä voi katsoa taiteen tavoin lavastuksina suorista interventioista yhteiskuntaan. Todellisuuden mutkikkuuden sijaan ne voivat esittää täsmällisiä sosiaalisia suhteita, kuten vastakkainasetteluja, liittoja ja riippuvuuksia. Nguyen intoutuu pelien kyvystä muuttaa sosiaalinen kokemuksemme. Niillä on kyky toimia moraalisen muutoksen koneina.
Kun puhutaan suunnitelmallisista muutoksista pelejä hyväksi käyttäen, viimeistään tässä vaiheessa mieleen nousevat tällaisten välineiden vaarat. Ovelasti tekijä houkutteleekin lukijat ensin innostumaan monipuolisen pelaamisen kerroksellisuudesta ja huimista taitojen kehittämisen mahdollisuuksista, vain valmistaakseen meidät tajuamaan elämän pelillistämisen uhkakuvat.
Pelit moraalisesti muuntavina teknologioina
Nguyen pohtii pelinkaltaisten piirteiden tuomista muuhun elämään. Tämä käytäntö on levinnyt yhä uusiin arviointitilanteisiin ikään kuin palvelemaan kuluttajia ja valinnan tekijöitä. Nguyen ottaa esimerkin itselleen tutusta akateemisen tutkimuksen maailmasta. Kvantifioitu tutkimuslaadun metriikka eli sitaattimäärät ja vaikuttavuuskertoimet ovat alkaneet hallita laitosten ilmapiiriä. Tähän on Suomessakin resurssien niukkuudessa liian usein päädytty. Onkin terveellistä nähdä kaikenlainen pisteyttäminen tuloksena todellisuuden pelillistämisen eli yksinkertaistavien mallien soveltamisena.
Peleille on ominaista, että pelaajilla on lupa keskittyä siihen, että vain yksi asia on arvokasta. Usein peliympäristössä on lupa manipuloida toisia, käyttää heitä välineinä ja tuhota. Pelissä on tietysti kyse väliaikaisin tavoittein käytävästä kamppailusta. Koska pelinsisäiset julkilausutut päämäärät ovat selkeitä, myös pelin tulokset ovat helposti arvioitavissa. Niinpä analogia todelliseen elämään on väistämättä yksinkertaistuksena väärä. Nguyen omistaakin kirjansa loppupuolen luvun pelillistämisen vaaroille. Hän korostaa, että rikkaita, hienovaraisia arvoja on vaikea soveltaa. Hän lainaa Theodore Porteria, joka on jo 1990-luvulla kirjoittanut objektiivisuustavoitteen harhasta. Porterin mukaan useimmiten kvantifioinnissa informaatiorikkaus vaihdetaan käytettävyyteen. Näin saadaan poliittisesti hyödyllisiä indikaattoreita.
Kirjassa käsitellään pelien kautta laajemmin vaikuttavia asioita kuin ajanvietepelien kevyeltä vaikuttavaa aihetta. Nguyen käyttää omaa laajaa pelien tuntemustaan ajatustensa testialustana ja osaa arvostaa pelisuunnittelijoiden taitoa. Hänen filosofinen suuntautuneisuutensa on selvä, tai käy selvemmäksi, mitä pidemmälle kirjaa jaksaa lukea. Hän alkaa muistuttaa kestävistä arvoista ja varoittaa selvien arvojen fantasiasta. Auki jää se, kuinka pelaajaa viehättävä kaikkinielevä välineellinen asenne onnistutaan jättämään pelikentälle.
- Kirjan nimi:
- Pelien filosofia. Toimijuus taiteena
- Kirjan alkuperäinen nimi:
- Games. Agency as Art
- Kustantaja:
- Niin & Näin
- Julkaisuvuosi:
- 2023
- Sivumäärä:
- 310
- Kirjoittajat:
- Nguyen, C. Thi
- Kääntäjät:
- Tapani Kilpeläinen
- Lisätiedot:
- Recently Published Book Spotlight: Games: Agency as Art, The Blog of the American Philosophical Association.
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Outi Lauhakangas
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- Valtiotieteiden tohtori
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Helsinki