Suomen Historiallinen Seura vierailulla Kansallisarkistossa – tietoa tulevista muutoksista

Suomen Historiallisen Seuran delegaatio vieraili maanantaina 5. toukokuuta Kansallisarkistossa. Mukana oli tutkijoita kaikista suomalaisista yliopistoista, joissa opetetaan historiaa pääaineena. Kansallisarkiston ajankohtaista tilannetta esittelivät pääjohtaja Päivi Happonen ja johtaja Vili Herdell, joka vetää Käytön palvelut ja innovaatiot -osaamisaluetta.

Kansallisarkiston budjettiin kohdistuvat muun valtionhallinnon tapaan suuret leikkaukset tulevina vuosina, joten toimintaa joudutaan sopeuttamaan uuteen tilanteeseen. Samalla arkistossa on jo vuosia sitten linjattu digitalisuuden voimakkaasta edistämisestä, mikä konkretisoituu nyt painopisteen siirtymisenä entistä enemmän aineistojen digitointiin ja sähköiseen arkistointiin. Tämän mahdollistaa mm. tietoturvallisen käyttöympäristön luominen.

Syksyllä 2024 käynnistettiin Hämeenlinnan toimipisteessä kokeilu, jossa siirryttiin aineistojen digitaaliseen toimitukseen ja tutkijasali ja asiakaspalvelu suljettiin. Alkuvaiheessa digitaalinen toimitus ruuhkautui, joten toimitusajat ovat venyneet pitkiksi. Tällä hetkellä aineistot luvataan asiakkaalle digitaalisesti 7–30 päivässä ja asiakas voi tilata yhden arkistoyksikön kerrallaan.

Historiayhteisö huolissaan

Historiayhteisössä Hämeenlinnan kokeilu on herättänyt huolta kehityksen suunnasta. Arkistoaineistojen saatavuus on ratkaisevaa tutkimuksen edistymiselle. Digitointi mahdollistaa tietysti aineiston käyttämisen missä tahansa ja milloin tahansa. Ongelmana ovat toimitusajat ja tilattavat määrät. Pahimmassa tapauksessa tutkija saa digitoituna yhden arkistoyksikön kuukaudessa, ja aiemmin parin päivän työ viekin kauan.

Tilanne aiheuttaa myös hankaluuksia historian ja arkistoalan opetukselle. Opiskelijat eivät usein voi opinnäytetöitä tehdessään odottaa aineistoa pitkään. Lisäksi opiskelijat – vielä vähemmän kuin muut tutkijat – eivät usein etukäteen tiedä tarkasti, mitä aineistoa he tarvitsevat. Kehitys onkin kulkenut suuntaan, että opiskelijat valitsevat tutkielmiinsa aiheita, joissa voi käyttää helpommin saatavilla olevia aineistoja ja saavutettavampia arkistoja. Tärkeintä tietysti on, että opiskelijat saavat työnsä valmiiksi ja täyttävät osaamistavoitteet. Olisi kuitenkin tärkeää, että opiskelijat saisivat oppia alkuperäisistä fyysisistä aineistoista. Historian oppiaineet kouluttavat myös tulevia arkistotyöntekijöitä.

Juuri fyysisten eli nykykielellä analogisten aineistojen saatavuus huolestuttaa tutkijoita. Historiantutkija saattaa usein käydä läpi laajan aineiston ja poimia sieltä vain muutaman pienen yksityiskohdan. Vaikka monessa tapauksessa digitaalisuus on tervetullutta, se ei aina ole toimivin tapa tehdä tutkimusta. Tärkeää olisi säilyttää sen rinnalla mahdollisuus tutustua alkuperäisiin aineistoihin. Digitoinninkin osalta keskeistä on nyt saattaa prosessit toimiviksi, mihin Kansallisarkistossa luonnollisesti pyritään.

Toimipisteiden tulevaisuus – onko Mikkeliin mänijöitä?

Päivi Happonen ja Vili Herdell kertoivat myös suunnitelluista toimitilamuutoksista. Keskeistä on, että analogisen aineiston säilyttämistä keskitettäisiin ja aineiston käyttö olisi ensisijaisesti digitaalista. Analogisen aineiston käyttö mahdollistetaan kuitenkin tarveperusteisesti. Näillä näkymin eduskunnan käsittelyssä olevassa lainsäädännössä toteutetaan muutos, jossa valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin vain Helsingin, Turun, Vaasan ja Inarin toimipisteistä. Muita toimipisteitä koskevat päätökset Kansallisarkisto voisi tehdä itse, ja säästöt asettavat päätöksille tiukat raamit.

Hämeenlinnassa kehitetään edelleen eteenpäin aineistojen digitaalisen toimittamisen mallia. Tässä yhteydessä on keskusteltu muun muassa siitä, että arkistossa olisi kuukausittain asiointipäiviä, jolloin asiakkaat voisivat käyttää mm. digitointiin soveltumattomia aineistoja. Samaan aikaan kehitetään konseptia laajojen tieteellistä tutkimusta tukevien aineistojen käyttämiseksi. Kokeilun tulosten pohjalta digitaalisen toimittamisen mallia saatetaan laajentaa lähivuosina myös muualle.

SHS:n delegaatio tapasi Kansallisarkistossa pääjohtaja Päivi Happosen.
Kuva: Sari Aalto / Suomen Historiallinen Seura

Analogisen aineiston säilytys keskitettäisiin Mikkeliin, ja tätä varten arkistoa tulee laajentaa. Nykyisen toimipaikkaverkoston supistaminen voisi olla mahdollista muutaman vuoden kuluttua. Edellytyksenä on kuitenkin Mikkelin arkiston laajennus, joten päätöksiä ei ole vielä tehty eikä aikatauluja ole olemassa.

Maanantain tilaisuudessa Mikkelin sijainti herätti keskustelua. Tulevaisuudessa Mikkeli saattaisi olla yksi toimipisteistä, joissa analogisen materiaalin käyttö olisi mahdollista, mutta Mikkeli on kaikista historian ja arkistoalan koulutusta ja tutkimusta harjoittavista yliopistoista käsin varsin kaukana tai vaikeasti saavutettavissa.

Saavutettavuus kuntoon

Yliopistonlehtori Mirkka Lappalainen Helsingin yliopistosta katsoi, että Kansallisarkisto on vaarassa marginalisoida itsensä. Jos opiskelijat eivät käytännön syistä voi käyttää Kansallisarkiston aineistoja, tämä uhkaa pidemmällä tähtäimellä ohjata suomalaista historiantutkimusta pois viranomaisaineistoista. Tilannetta eivät helpota tutkijoihin ja yliopistoihin kohdistuvat tulospaineet. Myös yliopistotutkija Heli Valtonen Jyväskylän yliopistosta nosti esille huolen tutkimuksen vapaudesta, sillä arkistopolitiikka ohjaa vahvasti opetuksen ja tutkimuksen mahdollisuuksia.

Tutkijoille olennainen kysymys on, miten aineistojen käyttö mahdollistetaan tulevaisuudessa nopeasti ja joustavasti. Päivi Happonen korosti ratkaisukeskeisyyttä toimintatapojen suunnittelussa ja yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Kansallisarkistossa on jo paljon suunnitelmia siitä, miten digitaalisuutta voidaan paremmin hyödyntää ja miten kehityksen haittoja voidaan vähentää. Tapaamisessa päätettiin jatkaa yhteistä keskustelua kaikkia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen luomiseksi. Kuten professori Niklas Jensen-Eriksen Helsingin yliopistosta tiivisti, ketään tuskin kiinnostaa Kansallisarkiston tulevaisuus yhtä paljon kuin historiantutkijoita.

Sari Aalto
Kirjoittaja on aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa ja Suomen Historiallisen Seuran toiminnanjohtaja

HUOM! Artikkelia on korjattu 9.5. klo 14.20 ja 15.45 painottaen sitä, ettei päätöksiä ole vielä tehty, vaan kyse on tällä hetkellä vasta suunnitelmista. Maininnat yksittäisten toimipaikkojen tulevaisuudesta on poistettu.

Kategoriat:

Artikkelit

Julkaistu:

9.5.2025