Historiantutkijoiden maailmanjärjestöä juhlistettiin seminaarissa

Lokakuussa järjestetyssä seminaarissa ”Crossing borders – The Circulation of Ideas and Approaches in Historical Research” juhlistettiin historiantutkijoiden maailmanjärjestön Comité international des sciences historiquesin (CISH) 100-vuotisjuhlavuotta. Seminaarin teemana oli historiantutkijoiden kansainvälisten verkostojen merkitys ja ylirajainen yhteistyö historiantutkimuksessa. Paneelikeskustelussa tarkasteltiin vaikean historian kysymyksiä.

Seminaarin järjesti Suomen Historiallisen Seuran piirissä toimiva Historiatieteiden kansallinen komitea, joka huolehtii yhteyksistä historiantutkijoiden kansainväliseen kattojärjestöön CISHiin. Komitean puheenjohtaja on professori Marjaana Niemi (Tampereen yliopisto), joka avasi seminaarin. Seminaarin puheenjohtajana toimi komitean varapuheenjohtaja, professori Jari Eloranta (Helsingin yliopisto).

CISH – maailmanjärjestön merkitys

Seminaarin avausesitelmät pitivät CISHin hallituksen jäsen, ruotsalainen emeritaprofessori Gunlög Fur, jonka kausi hallituksessa päättyy kuluvana vuonna, sekä emeritaprofessori Marjatta Hietala, joka toimi CISHin puheenjohtajana vuosina 2015–2020. Hietala oli järjestön ensimmäinen naispuheenjohtaja. Molemmissa esitelmissä nousi esille CISHin moninaisuuden vaikutus kansainväliseen yhteistyöhön.

Järjestön perustamisen aikoihin CISH oli ainoa kansainvälinen organisaatio historioitsijoille. Tänä päivänä kansainvälisyys on tutkimusmaailmassa arkipäiväistä ja verkostot muodostuvat luontevasti historian erikoisalojen piirissä. Furin ja Hietalan esitelmissä tuli kuitenkin esille CISHin järjestämien maailmankonferenssien erityinen monimuotoisuus. Gunlög Fur painotti, että toiminta CISHissä on tuonut hänelle sellaisia kontakteja, joita ei missään muualla olisi syntynyt. 

Toiminta maailmanjärjestössä on tuonut perspektiiviä mutta myös tuottanut kokemuksen siitä, että historioitsijat jakavat kaikkialla saman ydinajatuksen ja intohimon totuudelliseen historiantutkimukseen. Fur katsoikin, että nykyaikana, jota kuvataan jopa totuudenjälkeiseksi ajaksi, on erityisen tärkeää vahvistaa totuuden puolesta taistelevaa organisaatiota.

Comité international des sciences historiquesin (CISH) historiajulkaisu Sacha Zala and Lila Zeller (eds.): Building an Oecumene of Historians. Documents on the History of the Comité International des Sciences Historiques 1926–2026 verkossa.

Historiantutkimuksen ylirajaisuus

Seminaarin kolmannen esitelmän piti Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin Erkko Visiting Professor Anne McCants otsikolla ”Reconstructing the Economic and Social History of the Cape Colony, South Africa: Collaborating across Difference”. Hän loi katsauksen tutkimushankkeeseen, joka ylittää rajoja monella tasolla ja yhdistää mm. taloustieteilijöitä, väestötieteilijöitä, historioitsijoita, maantieteilijöitä, sosiologeja ja data-analyytikoita eri maista. Hankkeessa tutkitaan elinolojen ja taloudellista kehitystä, eriarvoisuutta ja sosiaalista liikkuvuutta, eliitin muodostumista sekä orjuutta. Yhdistämällä digitaalisten välineiden avulla erilaisia aineistoja on pystytty luomaan uutta näkökulmaa kolonialismin historiaan alueella. 

Professori Jenny Andersson Uppsalan yliopistosta puhui otsikolla ”Situating free market ideology in twentieth century Nordic history”. Hän toi esille uusliberalismin aatteen leviämisen ja nosti esiin useita ruotsalaisia, ideologian puolesta vaikuttaneita toimijoita, jotka eivät esiinny kansainvälisissä tutkimuksissa aiheesta. Andersson pohti ylikansallisen ja paikallisen näkökulman yhdistämistä. Tähän mennessä tutkimuksessa osa kontekstista on jäänyt huomiotta, kuten pohjoismaisen hyvinvointivaltion merkitys.

Historian poliittisuus ja vaikea menneisyys

Seminaarin jälkipuoliskolla kuultiin paneelikeskustelu ”Difficult Pasts”, jossa olivat mukana Gunlög Fur, dosentti Raita Merivirta, professori Simo Mikkonen ja VTT Tero Toivanen. Paneelin puheenjohtajana toimi dosentti Oula Silvennoinen. Kantaviksi teemoiksi nousivat historian poliittisuus ja merkitys ihmisten identiteetille. Aihetta lähestyttiin kolonialismin, vähemmistöjen ja ympäristöhistorian näkökulmista.

Gunlög Fur katsoi, että historia ei ole vaikeaa vaan nykyaika, jossa historia otetaan monesti välineeksi konflikteissa. Fur on ollut mukana saamelaisten totuuskomission työssä Ruotsissa. Saamelaisten, kuten esimerkiksi myös holokaustin uhrien, kohdalla puhutaan usein ylisukupolvisista traumaattisista kokemuksista. Riskinä on uhriaseman korostaminen ja kilpailu uhriasemasta, mutta historia pitäisi kuitenkin erottaa traumoista.

Toisaalta historiantutkimuksen tulokset eivät aina tue haluttua poliittista viestiä. Tero Toivanen kertoi, että tutkimustuloksia on välillä ollut vaikea välittää ympäristöliikkeelle, sillä liikkeen perintö ei ole vain edistyksellistä, vaan siinä on mukana paljon konservatiivista ja reaktionääristä ainesta.

Historian monimutkaisuus tuottaakin julkisessa ja poliittisessa keskustelussa riskin, että historiasta poimitaan lähinnä parhaat, omaa viestiä tukevat palat. Raita Merivirta huomautti, että esimerkiksi Intiassa hindunationalistit ovat kiinnostuneet historiasta ja ryhtyneet käyttämään sitä politiikan välineenä. Tälle on ollut tilaa, kun historiantutkijat eivät ole juurikaan osallistuneet keskusteluun. Merivirta katsoi, että historioitsijoita tarvitaan muuttamaan tällaisia narratiiveja.

Simo Mikkonen pohti historioitsijan roolia vaikean menneisyyden kohtaamisessa. Lähtökohtana tulee olla historioitsijan vastuu olla aktiivinen julkisessa keskustelussa. Välillä vaatii kuitenkin suurta rohkeutta osallistua keskusteluun, jossa on niin paljon poliittisia jännitteitä ja odotuksia. Historioitsijan tehtävänä on silti ymmärtää menneisyyttä, ei tuomita sitä. Positiivisesti ajatellen historia voi antaa toivoa siitä, että toisenlaisia ratkaisuja on mahdollista tehdä, kuten Toivanen pohti.

Gunlög Fur tiivisti, että viime kädessä historioitsijan on oltava uskollinen tutkimuksen metodille. Tämä merkitsee sen painottamista, ettemme kirjoita historiaa sellaiseksi, jollaisena toivoisimme menneisyyden nähneemme.

Sari Aalto
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja Suomen Historiallisen Seuran toiminnanjohtaja

Kategoriat:

Artikkelit

Julkaistu:

13.11.2026