Olivatpa Keskisarjan kirjat – Viipuri 1918, Raaka tie Raatteeseen ja uusin Tolvajärven jälkeen – sitten uutta tai vanhaa sotahistoriaa, niitä yhdistää ainakin yksi keskeinen asia: Keskisarja on onnistunut löytämään uusia näkökulmia tapahtumiin, joita monet ovat pitäneet loppuun kaluttuina. Kun pikkutarkan arkistotyön tuloksena syntynyt sisältö yhdistetään Keskisarjan räiskyvän elävään kirjoitustyyliin, on tuloksena teos, joka vetää puoleensa tehokkaammin kuin parhaimmatkaan jännitysromaanit.
Tolvajärven jälkeen kertoo meille vaiettuja tosiasioita talvisodan alussa sodanjohdon keskuudessa vallinneesta tappiomielialasta ja antaa samalla kasvot suurtaistelun myllerryksessä toimineille yksilöille, tehden heistä ”talvisodan sankareiden” kasvottoman massan sijaan inhimillisiä ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Keskisarja toteaakin esipuheessaan sota- ja yleensä historiassa hänelle keskeistä olevan nimenomaan ihmiskuvaukset.
Kuva: Vallattu Panssariauto Tolvajärven rintamalta. Kuva ja kuvateksti SA-kuva.
Aineisto heijastuu tekstin painotuksissa
Keskisarjan teoksia ei voida syyttää ainakaan sodan kaunistelusta – jo aiempia teoksia lukiessa tuntui siltä, että uuden kirjan tuoksun sijaan niistä henkii verenkarvainen aromi. Tunne korostuu Tolvajärven taisteluista kertovaa uutuutta lukiessa: sivut vilisevät kuvauksia kaatumisista ja haavoittumisista. Molemmat ovat sotaan kuuluvia ilmiöitä, mutta voi silti kysyä, olisiko esimerkiksi kirjan keskivaiheilla sijaitsevan kuvauksen siitä, kuinka eräs Längelmäeltä kotoisin oleva mies sai pistimen kaulaansa ja menetti sormen sitä pois vetäessään, voinut jättää pois. Kuvauksen haavoittunut jää lopulta verrattain kasvottomaksi. Kotipaikan lisäksi hänestä ei anneta muita tietoja, ei edes nimeä. Osaltaan uutuusteoksen verisyyttä selittää Keskisarjan aineisto: esipuheessa tekijä kertoo saaneensa käyttöönsä edesmenneen sotaveteraanin, ”pakkomielteenomaisen historianharrastajan” Kunto Ruokolaisen kokoaman aineiston, josta tekijän mukaan paistoi läpi erityinen kiinnostus sotilaiden viimeisiin hetkiin, siihen miten, missä ja milloin kukin oli henkensä heittänyt. Aineiston arvatenkin yksityiskohtaiset kuolinkuvaukset heijastuvat myös Keskisarjan tekstiin, jopa siinä määrin, että aivan herkimmille lukijoille en uskalla teosta suositella.
Kuva: Taistelukuva Tolvajärveltä joulukuussa 1939. SA-kuva.
Teemu Keskisarjan teos antaa onnistuneesti kasvot Tolvajärven taisteluun osallistuneille ja tuo – ilman teräväpiirtoa, dolby surround –ääntä ja kolmiulotteista kuvaa – talvisodan tunnelman olohuoneeseen. Kirjan nimi Tolvajärven jälkeen herättää ajatuksia. Pohdin muun muassa, tarttuuko Keskisarja seuraavaksi siihen, mitä talvisodan rivimiehille tapahtui sodan jälkeen. Kansanperinteessä kiertävät vielä nykyäänkin tarinat sodanjälkeisinä aikoina kapakoita kansoittaneista ”Summan sankareista” ja diktatorista kuria yllä pitäneistä, reserviupseeri–luokanopettajista.
Ville Kivimäen avattua Murtuneet mielet –kirjallaan keskustelun sodassa traumatisoituneiden miesten sodanjälkeisistä kohtaloista lukisinkin mielelläni Keskisarjan tyylillä kirjoitetun kuvauksen sotaa käyneiden miesten paluusta siviilielämään – siitä, miten ”sodan satuttamat” yrittivät sodan jälkeisen siviilielämän pyörteissä koota minuuttaan – kuka milläkin keinoin. Tässä teoksessa Keskisarja ei vielä vastannut kirjan nimen herättämään kysymykseen. Hyvän historiantutkimuksen tunnistaa kuitenkin myös siitä, että vastatessaan joihinkin kysymyksiin se samalla herättää uusia. Tässä Keskisarja onnistuu – taas kerran.
- Kirjan nimi:
- Tolvajärven jälkeen. Suurtaistelun ihmisten historia
- Kustantaja:
- Kustannusosakeyhtiö Siltala
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 303
- Kirjoittajat:
- Keskisarja, Teemu
- Lisätiedot:
- Tolvajärven–Ägläjärven taistelu (Wikipedia)
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Olli Kleemola
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- Tohtorikoulutettava
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turun yliopisto