Ennen kaikki oli paremmin: jopa kapitalismi oli reilumpaa kuin viimevuosikymmeninä valinnut uusliberalismi. Internetinkään mukanaan tuomat mullistukset eivät pärjää vertailussa pesukoneelle. Näin ainakin Cambridgen yliopiston lehtori, eteläkorealainen taloustieteilijä Ha-Joon Chang todistelee best-sellerissään 23 tosiasian voimalla. Chang, jota voisi kutsua jonkinlaiseksi alansa kauhukakaraksi, haastaa valtavirtaiset uusliberalistiset doksat kappale kappaleeltaan vakuuttavasti.
Teoksen kohteena on ennen kaikkea maailmanmarkkinoiden vapauttamiseen ja valtiosääntelyn rajoittamiseen tähtäävä politiikka. Juoni on, että Chang esittelee joka kappaleen alussa myytin ja sitten kumoaa sen. Hänen mukaansa neoliberalismia puolustellaan sellaisilla väitteillä kuten ”jos talouden toimijat eivät saa tehdä, sitä mistä ne saavat mielestään parhaan tuoton, niiden ei enää kannatta investoida tai innovoida”, ”palkitseminen toimii vain säätelemättömillä työmarkkinoilla”, tai ”monissa maissa varallisuuden luomista […] rajoittavat kateuden ohjailema politiikka ja vanhanaikainen populismi, joiden takia rikkaat pannaan maksamaan korkeita veroja”. Uusliberalismin esitaistelijat Ronald Reagan ja Margaret Thatcher saavat arvattavasti arvostelusta osansa, mutta myös Tony Blair ja Bill Clinton, jotka ovat jatkaneet vapauttamisen polulla. Suomalaisesta näkökulmasta kritiikin kohteeksi hahmotan erityisesti sellaiset paikalliset vapaan kapitalismin äänitorvet kuten Björn Wahlroosin tai Matti Apusen, miksei myös Olli Rehnin.
Chang toteaa lakonisesti, että ”vapaita markkinoita ei ole olemassakaan”, ”köyhät maat eivät rikastu vapaiden markkinoiden talouspolitiikalla”, ”valtiovalta voi luoda menestyviä yrityksiä”, ja ”emme ole niin fiksuja että voisimme antaa markkinoiden päättää kaikesta”. Chang lähtee siis siitä monien uusliberalismin tutkijoiden, kuten Michel Foucaultn ja David Harveyn, tekemistä havainnosta, että ”vapaat markkinat” eivät tosiasiassa ole vapaita vaan keinotekoisesti rakennettuja. Hän osoittaa, että markkinoiden ”vapauttaminen” näyttää palvelevan tiettyjen maiden (länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen) ja toimijoiden (poliittisen ja taloudellisen eliitti) etua.
Globaali ote
Chang ei usko sellaiseen rationaaliseen inhimilliseen markkinatoimijaan, joka otetaan annettuna monissa taloustieteen malleissa – ja tottahan on, että markkinoihin vaikuttavat monenlaiset inhimilliset toimijat, jotka eivät tiedä tai osaa ottaa huomioon kaikkea. Edes asiantuntijat eivät pysty tulkitsemaan yhä monimutkaisempia finanssijärjestelmiä. Erityismaininnan ansaitsee Changin globaali ote, jossa ei keskitytä vain länsimaihin, vaan viitataan laajalti Aasiaan ja Afrikkaan, jopa Neuvostoliittoon. Suomeenkin Chang viittaa useasti – ilmeistä on, että hyvinvointivaltio on kirjoittajalle mieleen – joskin hänen väitteensä siitä, että Ruotsin suuri suomalaisväestö juontaisi juurensa Ruotsin vallan ajoilta ei pidä paikkaansa. Kuten edellisistä lauseista jo kävi ilmi, Changilla on myös historiallisen taustoittamisen taito, ja vauhtia argumentointiin otetaan monesti poliittisen taloustieteen klassikkokolmikosta: Marxista, Smithistä ja Ricardosta.
Changin hampaisiin joutuvat niin huippujohtajien huippupalkat kuin se, että rikkaiden maiden työntekijöiden korkeaa palkkatasoa suhteessa köyhiin maihin puolustetaan tehokkuudella. Epätasainen tulonjako on kirjailijan mukaan haitallista talouden kasvulle siinä missä epävarmuus, jonka markkinoiden ”vapauttaminen” on tuonut työmarkkinoille. Lisäksi Chang kumoaa oletukset jälkiteollisesta aikakaudesta ja internetin talousvaikutuksesta, ja painottaa sen sijaan perinteisen teollisuuden merkitystä menestymisessä. Argumenttien tueksi vyörytetään monipuolista tapaus- ja tilastoaineistoa. Kiteytettynä Chang tuo hyvin esiin sen, kuinka eri osapuolien – köyhät ja rikkaat maat, työntekijät ja -antajat, osakkeenomistajat ja johtajat, yritykset ja valtiot – edut menevät ristiin monimutkaisessa taloudessa. Valintatilanteessa neoliberalismi suosii eliitin, siis sen jolle päätösvalta on kasautunut, etuja, kun kokonaiskasvun kannalta jonkinlainen kompromissi olisi paras. Eliitinkään oman taloudellisen edun tavoittelu ei tosin ole absoluuttista, toisin kuin markkinaideologia olettaa: Chang muistuttaa sellaisten seikkojen kuten moraali, altruismi, rehellisyys ja isänmaallisuus vaikutuksesta inhimilliselle toiminnalle.
Changin kirjoitustyyli on samaan aikaan viihdyttävää ja puuduttavaa. Usein hän viljelee näsäviisasta huumoria, mikä keventää lukukokemusta oleellisesti. Kappaleet kuitenkin vilisevät paitsi lyhyitä viittauksia toisiinsa, mikä on positiivista, myös tiettyjen faktojen (jotka lienevät jo tästä arvioista tuttuja) toistoa, joka puuduttaa. Tämä piirre täytyy kuitenkin hyväksyä, sillä monet kritisoidut uusliberlistiset myytit kietoutuvat toisiinsa tai samojen ilmiöiden ympärille. Lisäksi toiston avulla Chang saa retorisesti toimitettua viestinsä tehokkaasti perille. Monimutkaisia talousjärjestelmiä yksinkertaistavana tietokirjana 23 tosiasiaa kapitalismista onkin vahva uusliberalismin vastainen manifesti.
Kuva: Pyramid of Capitalist System (The Industrial Workers of the World, 1911), Wikimedia Commons.
Kapitalismin uudistaminen ja arkijärki
Kriittisyydestään huolimatta Chang uskoo kapitalismiin ja kasvuun perustuvaan talouteen, tosin hän esittää, että talousjärjestelmää tulisi uudistaa perinpohjaisesti. Keynesiläistä säätelyä tarvitaan, ja äärimmäisintä markkina-ajattelua pitäisi suitsia. Viisasti Chang korostaa, että helppoja ratkaisuja talousongelmiin ei kuitenkaan ole, vaikka uusiliberalismi sellaisena usein esitetään. Silmiinpistävä teoksen puute on, että hän ei ota selkeästi kantaa ilmastonmuutokseen, eikä siihen miten kasvuun perustuva talousjärjestelmä osallistuu sen torjumiseen. Puhuttelevin – ja kenties virkaveljiensä eniten kauhistelema – Changin argumentti on, että kaikkien pitäisi osallistua aktiivisemmin talouden ohjaamiseen, sillä siihen ei asiantuntijuutta tarvita:
”Taloustieteestä 95 prosenttia on arkijärkistä asiaa, josta on vain tehty mutkikkaan kuuloista, ja lopusta viidestä prosentistakin olennaiset ajatukset, joskaan ei ehkä kaikkia matemaattisia hienouksia, voidaan ilmaista hyvin yksinkertaisesti”.
Juuri tällaisen yleistajuisuuden Chang onnistuu saavuttamaan ja herättelemään siten lukijoidensa talouskansalaisuutta.
- Kirjan nimi:
- 23 tosiasiaa kapitalismista
- Kirjan alkuperäinen nimi:
- 23 Things They Don't Tell You about Capitalism
- Kustantaja:
- Into Kustannus Oy
- Julkaisuvuosi:
- 2014
- Sivumäärä:
- 294
- Kirjoittajat:
- Chang, Ha-Joon
- Kääntäjät:
- Marja Ollila
- Lisätiedot:
- Ha-Joon Changin sivusto
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Juho Kaitajärvi-Tiekso
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FM, väitöskirjatutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Tampereen yliopisto