Artikkelipyyntö

CFP: Esteettinen kulttuuri 1700-luvun Euroopassa

Mielikuvituksen nautinnot – esteettinen kulttuuri 1700-luvun Euroopassa
Helsinki, 20-21.3.2020

Suomen 1700-luvun tutkimuksen seura ry järjestää 1700-luvun esteettistä kulttuuria monitieteisestä perspektiivistä tarkastelevan kansainvälisen konferenssin Helsingissä Tieteiden talossa 20.–21.3.2020. Konferenssin näkökulma on transkulttuurinen ja tavoitteena on tuoda esiin aikakauden esteettisten pyrkimysten ja ilmiöiden moninaisuus. Tapahtuma luo tieteidenvälisiä yhteyksiä visuaalisen ja materiaalisen kulttuurin kysymyksiä tarkastelevien tutkijoiden välille. Kutsumme niin jatko-opiskelijoita kuin tutkijoita lähettämään esitelmäehdotuksen.

Pyydämme lähettämään otsikon ja korkeintaan 200 sanan abstraktin valinnaiseen sessioon 30.9.2019 mennessä osoitteeseen ja Abstraktiin tulee liittää yhteystiedot. Esitelmän voi pitää suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Konferenssi on osallistujille ilmainen.

Plenaariluennot
Dr Hannah Williams, Leverhulme Early Career Research Fellow, Queen Mary University of London
FD Merit Laine, docent vid Konstvetenskapliga institutionen, Uppsala universitet

Sessio I Kauneutta koskeva keskustelu ja teoretisointi, sekä estetiikka osana kohteliasta seurallisuutta

Esteettinen kulttuuri oli korostuneessa asemassa 1700-luvun ajattelussa, elämäntavassa ja seurallisessa kulttuurissa. The culture of politeness, kohtelias seurallisuus, piti sisällään esteettisen arvostelukyvyn, taiteiden tuntemuksen ja taiteiden amatöörimäisen harrastamisen. Esteettiseen kulttuuriin liittyi myös merkittäviä uskonnollisia, poliittisia ja ideologisia jakolinjoja. Absolutismiin liitetyt barokki ja rokokoo tuomittiin tasavaltalaisittain suuntautuneiden kriitikoiden taholta, kun palladiolaisuus ja uusklassismi lanseerattiin korruptoitumattomana vapauden taiteena ja arkkitehtuurina. Voidaan myös katsoa, että estetiikka itsenäisenä tiedon alueena syntyi 1700-luvulla. Shaftesbury, Addison, du Bos, Diderot, Baumgarten ja Kant kukin omista lähtökohdistaan määrittelivät esteettisen kokemuksen luonnetta, rajoja ja ehtoja.

Sessio II Urbanismi ja kaupunki tilakokemuksena

Urbaani sivilisaatio oli monen suuntaisten problematisointien kohteena 1600-luvun jälkipuolelta 1800-luvun alkuvuosikymmeniin ulottuvalla ajanjaksolla. Barokin residenssikaupunkien sentralisoitu ja hierarkkinen järjestys
kuvasti absolutismin ja vastareformaation arvomaailmaa. Tältä kannalta Lontoon uudelleenrakentaminen vuoden 1666 palon jälkeen oli oireellinen prosessi: mannermaalta vaikutteita saaneet barokkiasemakaavat hylättiin, ja Lontoon oikullinen kasvu noudatti tästä lähtien yksityisestä aloitteellisuudesta nousevia impulsseja. Euroopan suurkaupunkeihin – aluksi Pariisiin ja Lontooseen – 1600-luvulta alkaen syntynyt puolijulkinen sfääri oli esteettisen kulttuurin kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeä elämänpiiri. Akatemiat, salongit ja kahvilat pitivät yllä taidetta ja makunormeja koskevaa keskustelua, uusimpia taidevirtauksia esiteltiin huvipuistojen kaltaisissa näyttäytymispaikoissa, ja taiteen kaupallinen kulutus nousi mesenaattitoiminnan rinnalle tärkeään rooliin taiteen rahoittajana.

Sessio III Akateeminen taide ja klassisismin haastajat

Klassisismi oli läpi 1700-luvun virallisen ja julkisen kuvataiteen ja arkkitehtuurin hallitseva muotokieli. Ympäri Eurooppaa perustettiin taideakatemioita Ranskan taideakatemian mallin mukaan. Akatemioiden tehtävä oli edistää taidetta vahvistamalla taiteen säännöstöä ja ihanteita teoreettisten kirjoitusten, koulutuksen, palkintojen ja avustusten jakamisen sekä näyttelytoiminnan avulla. 1700-luvun kuluessa voimistuivat myös klassisismia haastavat muotokielet ja taidesuuntaukset, kuten englantilaisen puutarhaestetiikka, chinoiserie, gotiikka ja romantiikka.

Sessio IV Säätyläistön materiaalinen ja esteettinen kulttuuri

Uudet ajatukset väljästä asumisesta, ympäristöstä, esineistä ja tavaroista vaikuttivat 1700-luvulla säätyläisten materiaaliseen kulttuuriin urbaaneissa ympäristöissä ja maaseudulla. Globaalin kaupan myötä yhä laajemmat ryhmät saattoivat hankkia itselleen luksus- tai puoliluksushyödykkeitä, hopeanappeja ja viuhkoja, silkkihuiveja ja painokankaita, kahvi- ja teekalustoja, painokuvia tai mukavia huonekaluja kuten pehmustettuja sohvia. Kartanoihin ja pappiloihin rakennettiin kaakeliuuneilla lämmitettäviä makuuhuoneita, ruokasaleja ja förmaakeja seurustelua varten ja suurista ikkunoista avautui näkymät koriste- ja hyötypuutarhoihin.

Sessio V Käsityöläisyys ja taiteen praktiikka

Asetukset, ammattikuntajärjestelmä, materiaaliset olosuhteet sekä sosiaaliset säännöt vaikuttivat niin kuvataiteen, arkkitehtuurin kuin taide-esineidenkin tuotantoon. Taiteen harjoittamisen käytännöt muuttuivat hitaasti 1700-luvun kuluessa. Kuvataiteen koulutus alkoi vähitellen siirtyä ammattikuntajärjestelmän työpajoista oppilaitoksiin, vapaat taidemarkkinat alkoivat muodostua, ja yhä laajempi osa väestöstä kulutti taidetta. Myös uudet tekniikat ja välineet vaikuttivat taiteen tekemisen praktiikkaan.

Sessio VI Tyylisuuntien pitkäkestoisuus sekä eriaikaisuus periferiassa

1700-luvun taide oli muutakin kuin uusia virtauksia ja muoteja tai kustavilaisuutta, joka on niin usein edustaa 1700-luvun Pohjoismaita. Usein vanhat tyylisuunnat, kuten hieman yksinkertaistetut variaatiot renessanssityylistä, barokkiklassismista tai viitteitä rokokoosta, ilmenivät kirkkoarkkitehtuurissa ja säätyläistön asuinrakennuksissa, etenkin perifeerisillä alueilla. Joissain tapauksissa voidaan puhua periferian longue duréestä, 1500- ja 1600-lukujen ihanteiden jatkumisesta käsityöläisten, konterfeiareiden ja paikallisten rakentajien tekemässä arkkitehtuurissa, maalaustaiteessa, sisustuksissa, esineissä ja puvuissa.

*

Fantasins behag – estetisk kultur i 1700-talets Europa
Helsingfors, Finland, den 20–21 mars 2020

Finska sällskapet för 1700-talsstudier rf anordnar en internationell konferens som behandlar 1700-talets estetiska kultur ur ett mångvetenskapligt perspektiv 20–21.3.2020 i Vetenskapernas hus i Helsingfors. Konferensens syfte är att sammanföra diskussionerna som pågått inom olika disciplinär om 1700-talets estetiska och materiella kultur och tankeströmningar. Målet med konferensen är att föra fram tidens estetiska strävanden och de estetiska fenomenens pluralitet. Vi välkomnar både studerande på magisternivå och forskare att anmäla föredragsförslag.

Vänligen skicka rubrik samt abstract på max 200 ord för vald session senast 30.9.2019 till adressen och Abstractet bör ha dina kontaktuppgifter. Föredraget kan hållas på finska, svenska eller engelska. Konferensen är gratis för deltagarna.

Keynote speakers:
Dr Hannah Williams, Leverhulme Early Career Research Fellow, Queen Mary University of London
FD Merit Laine, docent vid Konstvetenskapliga institutionen, Uppsala universitet

 

Session I Diskussioner och teorier om det sköna, samt estetiken som en del av sällskaplighet

Den estetiska kulturen hade en framträdande position i 1700-talets idévärld, livsstil och sällskaplighet. The culture of politeness, hövlighetskulturen, inkluderade förmågan att forma estetiska omdömen, konstkännedom och att som amatör själv utöva konst. Den estetiska kulturen omfattade betydande religiösa, politiska och ideologiska variationer. Barocken och rokokon som förknippades med absolutismen fördömdes av republikanska kritiker, medan palladianismen och nyklassicismen lanserades som okorrumperad frihetens konst och arkitektur. Man kan hävda att estetiken som självständig akademisk disciplin föddes på 1700-talet då Shaftesbury, Addison, du Bos, Diderot, Baumgarten och Kant definierade den estetiska upplevelsens natur, gränser och villkor.

Session II Urbanism och staden som rumslig upplevelse

Den urbana civilisationen problematiserades på flera sätt under perioden från sent 1600-tal till tidigt 1800-tal. Den centraliserade och hierarkiska ordningen i barockens residensstäder reflekterade absolutismens och motreformationens ideologi. Ur den synvinkeln var återuppbyggandet av London efter branden 1666 en symptomatisk process: barockens stadsplaner lades åt sidan och istället växte London genom privata initiativ. Den halvoffentliga sfären som hade vuxit fram i Europas storstäder sedan 1600-talet var väsentligt för utvecklingen av
en estetisk kultur. Akademier, salonger och kaffehus erbjöd ett rum för diskussioner om konsterna och smakens normer, nya konstriktningar introducerades i salonger och nöjesparker, och den kommersiella konsumtionen av konst fick en allt viktigare roll för finansieringen av konsterna.

Session III Den akademiska konsten och klassicismens utmanare

Klassicismen var genom hela 1700-talet den offentliga konstens och arkitekturens dominerande formspråk. Det grundades konstakademier runtom i Europa enligt den franska konstakademins modell. Akademiernas uppgift var att främja konsterna genom att stärka konstens regelverk och ideal genom teoretiska skrifter, utbildning, utdelning av pris och premiär samt utställningsverksamhet. Under 1700-talets gång förstärktes också formspråk och konstriktningar som utmanade klassicismen, däribland den engelska trädgårdskonsten, kineseriet, gotiken och romantiken.

Session IV Ståndspersoners materiella och estetiska kultur

Nya tankar om rymligt boende, miljö, föremål och varor formade elitens materiella kultur såväl i urbana som i rurala miljöer. Den globala handeln ökade möjligheterna för breda samhällsgrupper att anskaffa lyx- eller halvlyxprodukter, silverknappar och solfjädrar, silkessjalar och tryckta tyger, kaffe- och teserviser, gravyrer eller bekväma möbler som exempelvis stoppade soffor. Herrgårdar och prästgårdar försågs med sovrum som värmdes med kakelugnar samt matsalar och förmak för umgänge i sällskap. Stora fönster på herrgårdars och prästgårdars huvudbyggnader öppnade vyer mot prydnads- och köksträdgårdar.

Session V Hantverk och konstens praktik

Förordningar, skråväsendet, materiella omständigheter samt sociala regler påverkade produktionen av såväl bildkonst som arkitektur och konsthantverk. Konstskapandets praktik förändrades långsamt under 1700-talet. Konstnärsutbildningen övergick småningom från skråväsendets ateljéer till akademierna, en fri konstmarknad började växa fram och en allt större del av befolkningen konsumerade konst. Nya tekniker och instrument påverkade konstutövandets praktik.

Session VI Samtidighet och fördröjning: Konststilarnas longue durée – om skillnader mellan periferi och centrum

Konsten på 1700-talet omfattade givetvis annat än nya strömningar, moden eller annat än den gustavianism som så ofta fått prägla den allmänna bilden av det här seklet i Norden. Flera äldre stilideal kom till uttryck i de kyrkor som uppfödes, framför allt på mera perifera orter, i de boningshus som uppfördes för ståndspersoner, mer anspråkslösa variationer på renässansideal, eller en äldre klassicism, för att inte tala om en del inslag av rokoko. På vissa håll kan man kanske tala om en longue durée av 1500- och 1600-talsideal som ostört levde kvar och förverkligades i periferin, eller om barockinteriörer, om föremål och dräkter som framställdes av möbeltillverkare, konstsmeder och kostymmakare – inte heller de s.k. konterfejarnas porträtt målade i enlighet med ett äldre seriemässig framställningssätt att förglömma.