Tuskinpa lienee toista niin jäyhää hahmoa kansalliskirjallisuudessa kuin Zacharias ”Sakari” Topelius. Sekä lastentarinoilla että sukupolvesta toiseen kiertäneellä Maamme-kirjalla (1875) Topelius vakiinnutti maineensa kristillisiä arvoja saarnaavana kansanvalistajana. Viime vuonna vietettiin koko kansan satusedäksi tituleeratun kirjailijan 200-vuotisjuhlia, mutta vähänpä nekään päivittivät taiteilijakuvaa. Topeliuksen pitkään ja työteliääseen uraan mahtuu kuitenkin tekstejä, jotka toivat kotimaiseen kaunokirjallisuuteen uusia aihelmia ja […]