Ammattihistorioitsijoita pidetään joskus muinaisuudessa elävinä hassuina kummajaisina, joiden sallitaan esittää oikeiden asioiden tai uutisten jälkeinen loppukevennys. Ammattimaisen historioitsijan syvin olemus kohdistuu kuitenkin nykyisyyden ymmärtämiseen, sillä talvisodan taisteluissa tai Rooman keisareissa ei ole mitään itseisarvoista tiedettävää. Sellainen menneisyys, jolla ei ole yhtymäkohtaa nykypäivään, ei ole kiinnostava eikä se ole tieteellisesti relevantti. Historian perspektiivi onkin tulevaisuudessa. Se antaa yleissivistyksen ja kyvyn etsiä syvempää tietoa, ja sitten ymmärtää paremmin ajassa liikkuvia viestejä ja tulevaisuutta.
Ihminen yksilönä ja yhteisön jäsenenä on moraalinen olento, jolla on kyky tehdä ero paitsi toden ja epätoden myös hyvän ja pahan välillä. Historian toimia on siksi luonnollista arvioida eettisesti ilman että arvioija eksyy historiatieteen ulkopuolelle. Historioitsijalla on tieteenalansa luonteesta nouseva oikeutus menneisyyden eettiseen arviointiin. Sitä harjoittaessaan hän ei politikoi vaan tutkii historiaa kirjoittaa professori emerita Sirkka Ahonen.
Arvostelu
Ajan merkit. Historian käyttö ja opetus on jaettu selkeästi kahteen osaan: historian opetuksen merkityksiin sekä varsinaiseen historianopetukseen. Molemmissa teemoissa nostetaan johdonmukaisesti esiin historia merkitys identiteetin rakentamisessa sekä historiallisen ajattelun kehittäminen. Kolmantena teemana läpi kirjan korostuu historiallisen ymmärtämyksen merkitys yhteiskunnallisen toimijuuden taustalla. Mitä historia opettaa? Merkityksistä – tai konkreettisemmin historian käyttömahdollisuuksista – teoksessa korostetaan identiteetin ja […]