Euroopassa vahvoiksi nousseet yleisradioyhtiöt olivat valtiollisesti säänneltyjä sivistyslaitoksia, jotka vaalivat korkeakulttuurista ohjelmapolitiikkaa. Kansan syvät rivit kaipasivat ajanvietettä, mutta yleisradioiden musiikkiosastot tarjoilivat vain taidemusiikin kaanonia. Purnauksen tulva kertoi, että yleisöille syntyi tarpeita, joihin tarjonta ei vastannut. Ääniradio kehittyi Yhdysvalloissa toisin ja siitä tuli kaupallisen radion mallimaa. Likipitäen kaikkialla radiosta muotoutui ketterä joukkoviestin, johon kohdistui paljon intressejä. […]