Suomessa on kirjoitettu erittäin niukasti valtiosääntöoikeudellisia kirjoja, selvästi vähemmän kuin olettaisi, kun huomioidaan se, millaiset valtiosääntöoikeudelliset voimavarat yliopistoissamme on. Syy vähäiseen kirjallisuuteen on jokseenkin selvä: valtiosääntöprofessorit käyttävät erittäin runsaasti aikaa lausuakseen perustuslakivaliokunnalle ja julkaisevat alan tutkimuksia vähemmän kuin olisi kohtuullista odottaa. Toisten mielestä voimavaroja käytetään väärin, toisten, ei vähiten asianosaisten mielestä, näin ei ole, vaan […]