Marjaliisa ja Seppo Hentilän Oikeusvaltion etuvartiossa jatkaa ja päättää historioitsijapariskunnan Ester ja K. J. Ståhlbergin elämästä kirjoittaman kirjasarjan. Ensimmäinen osa Tasavallan ensimmäiset kertoi pariskunnan elämästä Ståhlbergin presidenttikaudella, ja nyt julkaistu teos käsittelee heidän elämäänsä aina molempien puolisoiden kuolemaan asti. Teos on siten ajallisesti huomattavasti laajempi ja käsittää 27 vuoden aikajänteen.
Kertoessaan siitä, miten kirja on syntynyt, kirjoittajat toteavat, että ensimmäisessä osassa valittu tyyli, kaksoiselämäkerta, osoittautui onnistuneeksi. Siksi myös jälkimmäinen osa on päätetty toteuttaa samalla tavoin. Tämä on ollut hyvä päätös, sillä kuten jo ensimmäisestä osasta kirjoitetuissa arvioissa todettiin, kaksoiselämäkerta avaa uudella, mielenkiintoisella ja kokonaisemmalla tavalla yhden Suomen historian keskeisen poliittisen vaikuttajan elämää ja tuo myös yhteiskunnallisesti erittäin aktiivisen puolison valokeilaan. Juhlapuheissa on aina tapana kiittää puolisoa ja perhettä, ja tällaisen kaksoiselämäkerran myötä perhe-elämä ja puolison merkitys nousevat myös historiankirjoituksen osoittaman mielenkiinnon ja antaman arvostuksen kohteeksi.
Vaikka kirjan tapahtumahistoriallinen viitekehys rakentuu poliittisen järjestelmän ”vuosikellon” eli vaalisyklien ja aiemmasta historiantutkimuksesta hyvin tuttujen, erityisesti sotien välisiä vuosikymmeniä värittäneiden tapahtumien varaan, ovat kirjoittajat onnistuneet pitämään päähenkilöparin varsin tasaväkisesti esillä käsittelyssä. K. J. Ståhlbergin presidenttikauden jälkeisen poliittisen uran vaiheet ja niihin liittyneet pohdinnat, kuten paluu eduskuntaan ja presidenttiehdokkuudet, kuvataan molempien päähenkilöiden näkökulmasta.
Ester Ståhlberg ei jää puolisonsa varjoon. Vaikka parilla ei enää ollutkaan presidentti-instituution rakentamisen kaltaista yhteistä projektia, muodostui oikeusvaltion puolustamisesta molemmille yhtäläisesti tärkeä, kirjassa kokoavaksi teemaksi nouseva tavoite. Yhtenä keskeisimmistä lähdeaineistoista ovat olleet Esterin päiväkirjat, mikä nostaa hänen äänensä hyvin kuuluviin myös silloin, kun kerronnan kohteena on K. J. Teoksessa korostuu myös puolisoiden yhtäläinen vastuu perheen taloudesta, jossa Esterin tulot muiden muassa kirjailijana ja päätoimittajana olivat merkittävässä osassa.
K. J. ja Ester Stålhberg Helsingin rautatieasemalla 16.10.1930 palattuaan kyyditysmatkaltaan. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Finna.
K. J. Ståhlberg vetäytyi hetkellisesti päivänpolitiikan kirkkaimmasta valokeilasta presidenttikautensa jälkeen, ja tämä on kirjassa se hetki, joka tarjoaa selkeimmän kurkistuksen poliittisen Ståhlbergin siviiliminään ja -ammattiin oikeusoppineena. 1920-luvun loppupuoliskon kuvaus laventaa sitä entisen presidentin elämän puolta, joka väritti ja monella tapaa ohjasi hänen ratkaisuitaan ja poliittisia kantojaan ennen presidenttikautta ja sen jälkeen erityisesti 1930-luvun oikeistoradikalismin vuosina. Ståhlberg oli laillisuusmies henkeen ja vereen.
Kuten kirjoittajat itsekin toteavat, teoksen lähdeaineisto on laaja ja monipuolinen. Aikakaudesta on olemassa runsaasti populaaria ja tieteellistä kirjallisuutta, ja kohdehenkilöt ovat jättäneet jälkeensä lukuisan määrän puheita, kirjoituksia, muisteluksia, päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja muuta arkistoaineistoa. Tämän runsauden sarven ammattihistorioitsijat Marjaliisa ja Seppo Hentilä ovat onnistuneesti tiivistäneet positiivisella tavalla populaariin, mutta silti tieteellisen tutkimuksen mitat täyttävään muotoon. Lähdeviittauksin varustettu teos mahdollistaa kirjoittajien tekemien johtopäätösten seuraamisen myös niille, jotka haluavat päästä yksittäisten, kiinnostavien argumenttien jäljille.
K. J. Ståhlberg oli yksi niin sanotun ensimmäisen tasavallan keskeisimmistä poliittista toimijoista, joten tempautuminen mukaan aikakauden tapahtumahistorian käänteisiin on ymmärrettävää. Koska aikakautta on tutkittu paljon ja se on yksi Suomen historian värikkäimmistä, kärjekkäimmistä ja siksi mielenkiintoisimmista, on siitä ja sen kaikista käänteistä irtautuminen ollut selvästi myös vaikeaa. Tapahtumien varsin huolellinen kertaaminen on aikakautta heikommin tuntevan lukijakunnan näkökulmasta varmasti toimiva ratkaisu, mutta tutkijan näkökulmasta olisi ollut vielä mielenkiintoisempaa, jos tilaa olisi käytetty enemmän kirjoittajien tekemien tulkintojen ja aiempien teosten väliselle vuoropuhelulle.
Kirjalle olisi tuonut yhden kerroksen lisää se, että tapahtumahistoriallisen narratiivin rinnalla olisi kuljetettu vahvemmin tätä niin sanottua metatekstiä juuri tämän teoksen suhteesta aiempaan tutkimukseen. Tämä olisi myös auttanut vielä paremmin asemoimaan etenkin K. J. Ståhlbergiä suhteessa maltillisen porvariston ja erityisesti hänen oman poliittisen viiteryhmänsä, Kansallisen edistyspuolueen, poliittiseen maisemaan ja kartastoon.
Ester Ståhlberg Lea-tyttärensä perheen kanssa 1930-luvun puolivälissä. Taka-alalla vävy Paul Etrock, Lea ja Ester; etualalla Lean ja Paulin lapset Inge, Eero, Lia ja Maimu Etrock. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Finna.
Ylivoimaisesti antoisimmaksi lähteeksi kirjoittajat luonnehtivat Ester Ståhlbergin julkaistuja päiväkirjamerkintöjä. Ne valottavat sekä Esterin omia näkemyksiä ja tuntemuksia että K. J:n persoonaa ja sisäistä elämää. Esterin päiväkirjamerkintöjen ja K. J:n kirjeiden kautta syvenee kuva jo aikanaan varsin jäyhänä ja asiaorientoituneena pidetyn tasavallan ensimmäisen presidentin persoonasta. Ståhlbergin pariskunnan ilonaiheet, huolet ja huumori piirtyvät kaksoiselämäkerrassa tavalla, jota aiemmin ei kohdehenkilöistä ja erityisesti K. J:stä kertovissa teksteissä ole totuttu näkemään.
Päiväkirjojen roolia ja luonnetta lähdeaineistona olisi kuitenkin voinut pohtia teoksessa myös kriittisesti. Koska Ester Ståhlbergin päiväkirjat on julkaistu ja tekijät ovat olleet pakotettuja käyttämään juuri näitä versioita, herää kysymys, miten autenttisen ja kaunistelemattoman kuvan ne aikakaudesta, sen toimijoista ja kokonaisuudesta antavat. Päiväkirjojen todistusvoiman puntarointi ei olisi estänyt niiden käyttämistä mutta olisi jälleen tuonut yhden lisäulottuvuuden teokselle.
Oikeusvaltion etuvartiossa sekä täydentää kuvaa 1900-luvun alkupuolen Suomesta että avartaa ja tarkentaa samalla käsitystämme Ester ja K. J. Ståhlbergin persoonista, yhteiskunnallisesta ajattelusta ja aikakauden julkisuudelta monella tapaa piilossa säilyneestä yksityisen sfääristä. Kaksiosainen kirjasarja Ståhlbergien elämästä on uusi avaus poliitikkojen elämää käsittelevien teosten joukossa. Toivottavasti Marjaliisa ja Seppo Hentilän esimerkki innoittaa myös muita tutkijoita kuvaamaan kohdehenkilöitään kokonaisempina kaksoiselämäkerran keinoin.
- Kirjan nimi:
- Oikeusvaltion etuvartiossa. Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1925–1952
- Kustantaja:
- Siltala
- Julkaisuvuosi:
- 2024
- Sivumäärä:
- 350
- Kirjoittajat:
- Hentilä, Marjaliisa, Hentilä, Seppo
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Jenni Karimäki
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- Dosentti, erikoistutkija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turun yliopisto