Taru sormusten herrasta ja Narnian tarinoiden elokuvaversioiden sekä animen kautta ihmisten kiinnostus animismiin ja kansanperinteen hahmoihin on jälleen herännyt laajalti. Lähtökohtien ja esikuvien tunnistaminen onkin hedelmällistä jokaiselle. Johan Egerkrans on kerännyt ja kuvittanut pohjoismaisesta kansanperinteestä kuvitetun kirjan, jossa hän esittelee erilaisia myyttisiä hahmoja. Aineisto on pohjoismaista, enimmäkseen kuitenkin ruotsalaista, joten se ei sellaisenaan toimi suomalaisen perinteen kanssa, mutta pääpiirteittäin kyllä. Osa hahmoista on suomalaiselle perinteelle vieraita.

Kirjoittaja mainitsee myös kansainväliset mytologiset esikuvat antiikin tarustosta brittien ja kelttien taruolentoihin. Erityisesti kirjan kuvitus on sellaista, että se varmaan vetoaa nuoriin lukijoihin. Kuvituksen innoittajaksi kirjoittaja nimeää John Bauerin, jonka vaikutus on ilmeinen.

Kuva: Johan Egerkransin kuvitusta teoksessa Pohjoismaiset taruolennot.

Luonnonhengistä hirviöihin

Egerkrans on lähtenyt lajittelemaan taruolentoja jakamalla ne luonnonhenkiin, palvelushenkiin, muodonmuuttajiin, vainajahenkiin sekä hirviöihin. Hän yrittää aluksi kuvailla hahmojen alkuperää, ulkonäköä sekä luonnetta, mutta toteaa tehtävän olevan mahdoton, koska olennot eivät ole stabiileja  näöltään eivätkä tehtäviltään. Kunkin lajitteluluokan alla tuodaan esiin siihen kuuluvat erilaiset henget esim. luonnonhenkien ryhmään kuuluvat tontut, haltijat, keijut, näkit, maahiset, menninkäiset jne. Kutakin ryhmää on kuvailtu niin, että törmätessään kyseessä olevaan henkeen, sen voi tunnistaa. Myös lyhyitä tarinoita on sisällytetty kuvauksiin tunnistamisen helpottamiseksi.

Pohjoismaisen tarinaperinteet henget ja olennot ovat useimmiten hyväntahtoisia ja rauhallisia. Ne pitävät huolta talosta ja luonnosta, suojelevat sitä ja pitävät huolen, että ihmiset käyttäytyvät hyviksi koettujen sääntöjen mukaisesti. Poikkeamista säännöistä, pahantekoa ja välinpitämättömyyttä seuraa aina jonkinlainen huomautus tai rangaistus. Kontrollointi on henkien puolelta tiukkaa. Tavoitteena on kuitenkin ihmisen, henkien ja luonnon sopusointu, joten sääntöjä on syytäkin noudattaa. Jos ihminen itse ei tajua omaa parastaan, on henkien tehtävä herätellä vastuuta. Tarinoiden avulla on voitu opettaa entisajan ihmisille miten heidän tuli käyttäytyä eri tilanteissa. Muiden huomioiminen on ollut koko yhteisön voima ja mahdollisuus. Olisi muuten käyttöä nykypäivänäkin itsekkyyden kulttuurin kukoistaessa.

Kirjaa on mukava lukea ja löytää yhtymäkohtia fantasiakirjallisuuden hahmojen kanssa. Myös piirroksista löytää riemastuttavan paljon yksityiskohtia ja ne ovat taidokkaasti tehtyjä. Pohjoismaiset taruolennot kirjan otollisimmaksi lukijakunnaksi kuvittelisin varhaisnuoret, teinit, gootit sekä anime-harrastajat. Heille kirja voisi olla oivallinen lahjakirja. Teos ei ole mikään lastenkirja eikä sen pintapuolisuus oikein riitä aikuislukijalle. Hauska ja viihdyttävä kirja toki on. Jäämme odottelemaan kotimaista painosta kansanperinteen aarteistosta kenties päivitetyn kuvituksen kera. Oman perinteen tunteminen on aina pohjana muiden kulttuurien arvostukselle. Viime vuosikymmeninä kansanperinne on syyttä koettu vanhahtavana ja epämuodikkaana. Kaikkea vielä. Uutta pontta tästä kotimaisen perinteen julkaisuihin!

Kuva: Johan Egerkransin kuvitusta teoksessa Pohjoismaiset taruolennot.