Brestin jyräys! Tintti ensimmäistä kertaa Suomessa

Tänä päivänä Tintti, Milou, kapteeni Haddock, Tuhatkauno ja poliisiveljekset Dupont ja Dupond lienevät tuttuja kaikille. Tintti sai alkunsa 70 vuotta sitten belgialaisen Georges Rémin (1907-1983) kynästä. Sarjakuvansa hän signeerasi nimimerkillä Hergé. Tintin maailmanmaine ei kuitenkaan syntynyt hetkessä.

Hergé [Remi, Georges]: Seikkailu punaisella merellä. Otava, 1999. 62 sivua. ISBN 951-1-16221-7.

Tänä päivänä Tintti, Milou, kapteeni Haddock, Tuhatkauno ja poliisiveljekset Dupont ja Dupond lienevät tuttuja kaikille. Tintti sai alkunsa 70 vuotta sitten belgialaisen Georges Rémin (1907-1983) kynästä. Sarjakuvansa hän signeerasi nimimerkillä Hergé. Tintin maailmanmaine ei kuitenkaan syntynyt hetkessä. Varsinaisen läpimurtonsa hän teki Suomessa ja suuressa osassa muuta maailmaa vasta 1970-luvulla. Kansainväliseen maineeseen ja suomalaiseen tietoisuuteen Tinttiä kumppaineineen oli yritetty lanseerata jo aikaisemminkin.

Vuosina 1961-1962 WSOY julkaisi suomeksi neljä Tintti-albumia. Nämä kovakantiset sarjakuvakirjat eivät löytäneet suomalaista ostaavaa yleisöä ja kustantaja jätti julkaisemisen sikseen. 1960-luvun taitteessa Tinttiä yritettiin markkinoida kansainvälisesti myös ranskaa puhumattomiin maihin. Vuonna 1952 Casterman, Hergén pitkäaikainen ranskalainen kustantaja, oli käännättänyt kolme Tintti-albumia pienin painoksin englanniksi, saksaksi ja espanjaksi, mutta käännöksessä hahmojen luonne muuttui ja kirjat eivät käyneet kaupaksi. Belgian flaameille käännöksiä oli tehty jo 1930-luvulta lähtien. Vuonna 1958 aloitettiin Tintin maailmanvalloitus aloitettiin suuremmin resurssein.1 Ensimmäinen Tintti seikkailuhan (Tintti Neuvostojen maassa) ilmestyi jo vuonna 1929.

WSOY:n Tintin seikkailujen kustannusyritys ei ollut maailmalla ainoa epäonninen yritys laajentaa lukijakuntaa. Yhdysvaltalainen Golden Press aloitti Tintti-albumien julkaisemisen vuonna 1959 julkaisten neljä sarjakuvakirjaa ja vielä vuonna 1960 kaksi. Golden Pressin vuonna 1959 julkaisemista neljästä albumista oli kolme samoja, jotka WSOY julkaisi suomeksi (Ottokarin valtikka, Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre). Vuonna 1960 Golden Press julkaisi albumiparin, jossa Tintti kumppaneineen käy kuussa. Ajankohtaisesta aiheesta huolimatta kauppa ei käynyt ja Golden Press luopui Tintin julkaisemisesta.2

Ruotsissa Tintin seikkailuja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Tuolloin Bonniers julkaisi albumit "Kung Ottokars spira" ja "Den mystiska stjärnan". Seuraavana vuonna julkaistiin "Enhörningens hemlighet" ja vuonna 1962 "Rackham den Rödes skatt". Ruotsissa Bonniers julkaisi siis samat albumit kuin WSOY Suomessa. Myöskään Ruotsissa Tintin seikkailut eivät menestyneet ja julkaiseminen jäi näihin neljään kirjaan.

1960-luvun kuluessa Hergén Studioilla piirrettiin osa vanhoista tarinoista uudelleen kolmanteen kertaan. Alunpitäen mustavalkoiset, 100-140-sivuiset sarjakuvat oli piirretty 62-sivuisiksi, värillisiksi albumeiksi 1950-luvulla.3 Tintin mustavalkoiseen tyyliin voi tutustua suomeksi 138-sivuisessa "Tintti Neuvostojen maassa" -albumissa, jota ei poliittisen asenteellisuuden vuoksi koskaan piirretty uudelleen.

Kun Otava Suomessa ja Little, Brown Co. Yhdysvalloissa aloittivat Tintin seikkailuiden julkaisemisen uudelleen 1970-luvulla, aika oli sarjakuvasankareille otollisempi. Pehmeäkantisina ja omissa myyntipisteissään albumit tavoittivat ostavan yleisön paremmin. Vuoden 1979 loppuun mennessä molemmissa maissa oli julkaistu kaikki saatavilla olleet Tintin seikkailut.

1960-luvun alun Tintin seikkailujen maailmanvalloituksen epäonnistumisen syyksi on usein selitetty kohderyhmän ja markkinoinnin kohtaamattomuus. Ainakin Suomessa ja Ruotsissa kirjat toimitetiin nimenomaan lapsia ajatellen. Nuoria lukijoita pyrittiin suojelemaan liikaa ja niinpä viskistä tuli Suomessa "malspiikki" ja Ruotsissa "kalasmust". Lisäksi rommi sai ruotsalaisen Per Kellbergin käännöksessä olla "piratolja", merirosvoöljy. Kun teokset painettiin Belgiassa belgialaiseen kovakantiseen sidosasuun ja niitä myytiin ainoastaan kirjakaupoissa muiden kirjojen joukossa, ne eivät löytäneet kustantajan mielestä riittävän suurta lukijakuntaa.

Belgiassa ja Ranskassa Tintin seikkailut myivät hyvin kovakantisina kirjoinakin. Mutta näissä maissa Tintti kumppaneineen oli lapsille jo ennestään tuttu sarjakuvalehtien jatkosarjoista. 1950-luvulle tultaessa ensimmäiset belgialais- ja ranskalaisisät (ja -äidit) saattoivat ostaa lapsilleen omasta lapsuudestaan tuttuja seikkailuja.

Vuonna 1958 aloitettu maailmanvalloitus ei kuitenkaan jäänyt aivan tuloksettomaksi. Englantilainen Methuen Childrens’s Books of London sai Tintin markkinoitua Brittein saarille. Vuonna 1959 se julkaisi albumit "King Ottokar’s Sceptre" ja "The Crab with the Golden Claws". Seuraavana vuonna julkaistiin jo neljä albumia! Kunnia Tintin menestyksestä on annettu kääntäjille Leslie Lonsdale-Cooper ja Michael Turner, jotka suhtautuivat työhönsä antaumuksella. Lonsdale-Cooper ja Turner toimivat suorassa yhteistyössä Hergén kanssa, joka selvitti auliisti ongelmallisia kohtia kääntäjilleen.4

Myös Tanskassa Carlsen onnistui lanseeraamaan Tintin seikkailut jo 1960-luvun alussa.5 Ensimmäinen tanskannettu Tintti-albumi oli vuonna 1960 julkaistu "Den mystiske stjerne", jossa "kaptajn Haddock" joi meteoriitille tehdyn tutkimusmatkan aikana viisi laatikollista "John Haig whiskyä" siitä huolimatta että oli "Marinens anti-alkohol-ligan" presidentti. Ja viski pääsi jopa loppumaan ennen paluuta kotisatamaan…

Ranskan kielen ammattilainen kääntäjäksi

WSOY valitsi Tintin seikkailujen suomeksi toimittajaksi ja kääntäjäksi akateemisesti ansioituneen tutkijan, dosentti Aimo Sakarin (s. 1911). Sakarin tutkimuskohteena oli ranskalainen populäärikulttuuri, erityisesti keskiaikainen ritarirunous. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa vuonna 1956 julkaistu väitöskirja "Poésis du troubadour Guillem de Saint-Didier, publiées avec introduction, traduction, notes et glossaire", johon Sakari on koonnut keskiaikaisen provencelaisen trubaduurin Guillem de Saint-Didierin (1150-1200) tunnetut runot.6

Aimo Sakari oli toiminut kääntäjänä jo ennen Tintin seikkailuja. Tosin tuolloin hän käänsi suomesta ranskaan. 1950-luvulla Sakari käänsi ranskaksi muun muassa antologian suomalaisten kirjailijoiden tuotannosta ("Litterature finlandeise", Marseille 1951) ja Aaro Hellaakosken runoja ("Hellaakoski et la poesie finnoise d’aujourd’hui", Profil litteraire de la France, Octobre 1953-Février 1954 n:o 8-9). Myöhemmin hän on kääntänyt Aleksis Kiven Nummisuutarit ("Les cordonniers de la lande, comédie en cinq actes", Paris 1986) yhdessä Lucien Thomasin kanssa. Tintin seikkailut eivät olleet Sakarin ainoa suomennos. Otavan maailmankirjallisuuden klassikoihin hän käänsi Stendahlin "Parman kartusiaaniluostarin" vuonna 1971.

Akateemisella urallaan Sakari menestyi: vuonna 1966 hänet valittiin Jyväskylän yliopiston ranskan kielen professoriksi. Saman yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani hän oli vuosina 1969-1971 ja vararehtori vuodesta 1971 lähtien eläkkeelle jäämiseensä saakka, vuoteen 1977. Mainittakoon vielä, että Sakarin jälkeen ranskan kielen oppituolille valittiin hänen puolisonsa Ellen Sakari.

Sarjakuvatraditio Jyväskylän yliopiston ranskan kielen oppituolilla Ellen Sakarin jälkeen. Vuonna 1984 professoriksi valittiin Juhani Härmä, joka 1970-luvun alussa oli Suomen Sarjakuvaseuran toimihenkilönä, Ruutu-lehden päätoimittajana ja muun muassa Lucky Luken kääntäjä.7

Käännöstyö

Ongelmia Tintin käännökselle näyttää tuottaneen erityisesti puhekuplien koko. Kun tekstaustyyli säilytettiin samanlaisena kuin alkuperäisissä ranskankielisissä albumeissa, piti suomennosten olla erityisen lyhyitä ja napakoita. Tämä valitettavasti hävitti teksteistä kerronnallisuutta. Otavan käännöksissä ongelma ratkaistiin muuttamalla tekstaustapaa, jolloin kuhunkin puhekuplaan mahtui enemmän tekstiä. Ongelma tulee parhaiten esille "Ottokarin valtikassa" olevassa Syldavian matkaoppaassa, jonka tekstiä ei ole ahdettu kupliin. Sen Sakari on kääntänyt Otavan kääntäjiä paremmin.

Sakarin toimittamien Tintin seikkailujen yhteydessä usein mainitaan lapsille suunnatun kääntämisen sievistelevä ja suojeleva asenne.8 Jos tarkastellaan samanaikaisia "aikuisille" suunnattuja käännöksiä, niistä on löydettävissä sama sievistelevä ja suojeleva suuntaus. Esimerkiksi kun vuonna 1963 Gummerus julkaisi François Rabelaisin (1494-1553/54) "Suuren Gargantuan hirmuisen elämän" toisen tarkastetun painoksen, niin muun muassa seuraavat runosäkeet siirrettiin pienellä painettuihin selityksiin kirjan loppuun:9

Sinä joka paskannat,
jolla on ripuli
joka piereskelet,
joka olet sontaa täynnä,
sinun sisustasi valuu ulos
ja leviää kaikkialle
yllemme,
likaisena,
sontaisena,
valuvaisena, kuin olet.
Polttakoon sinut Pyhän Antoniuksen tuli,
ellet kuivaa kaikkia
avautuneita
reikiäsi
ennen kuin lähdet täältä!

Suomentaja perustelee näiden muutamien kohtien siirtämistä selityksiin sillä, että niiden "sisältö vaikuttaa varmaan täysin mauttomalta nykyaikaisesta lukijasta". Toiseen painokseen ne on kuitenkin otettu mukaan kokonaisuuden vuoksi. Ensimmäisestä, vuonna 1947 julkaistusta painoksesta muun muassa edellä mainitut säkeet on jätetty kokonaan pois.10

Sittemmin suomalaiset kustantajat ovat voineet vaikuttaa sarjakuvien kuplakokoon, niin että suomennokset mahtuisivat niihin paremmin. Yhdysvaltalainen Aku Ankka piirtäjä-käsikirjoittaja Don Rosa kertoo, että11
"joka ikistä ankkatarinoideni ruutua kirjoittaessani ja piirtäessäni ajattelen ensisijaisesti Suomea! … Tanskalainen kustantaja on antanut minulle seuraavanlaisen evästyksen: laske ensin, minkä suuruiseksi kupla olisi piirrettävä, jotta englanninkielinen teksti mahtuisi siihen. Seuraavaksi siihen pitää lisätä yhden rivin verran tilaa useimpia Euroopan kieliä varten. Mutta vihonviimeiseksi minun pitää lisätä vielä yksi rivi, jotta siihen mahtuisivat ne »suomalaisten mahdottoman piiiitkät kummalliset sanat«!"

Viitteet

1. Mills, T. F. Tintin: A History of the Anglo-American Editions. The Comics Journal no. 86 (Nov. 1983), s. 60-69.
2. Sama.
3. Peeters, BenoÎt. Tintin juhlakirja. Suom. Soile ja Heikki Kaukoranta. Otava: [ei painopaikkaa] 1988, s. 56-59, 70 ja 86-91.
4. Mills 1983.
5. Tanskaksi julkaistujen Tinttien julkaisuvuodet (alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä): Tintin i Sovjet (1990), Tintin i Congo (1975), Tintin i Amerika (1972), Faraos cigarer (1961), Den blå lotus (1974), Det knuste øre (1971), Den sorte ø (1968), Kong Ottokars scepter (1960), Krabben med de gyldne kløer (1970), Den mystiske stjerne (1960), "Enhjørningen"s hemmelighed (1965), Rackham den rødes skat (1965), De syv krystalkugler (1960), Soltemplet (1960), Det sorte guld (1961), Månen tur-retur, 1. del (1962), Månen tur-retur, 2. del (1962), Det hemmelige våben (1965), Koks i lasten (1966), Tintin i Tibet (1963), Det gådefulde juveltyveri (1967), Flight no. 714 til Sydney (1969), Tintin og picaroerne (1976) ja Tintin og Alfabetkunsten (1989). Det sorte guld -albumi on julkaistu tanskaksi kahtena eri versiona: vuonna 1971 "Mustan kullan maa" julkaistiin uudelleenpiirrettynä.
6. Sakari, Aimo. Poésis du troubadour Guillem de Saint-Didier, publiées avec introduction, traduction, notes et glossaire. Mémoires de la Société Néophilologique Vol. 19. Uusfilologinen Seura: Helsinki 1956; Akateemisissa sarjoissa on julkaistu monografia on myös Sakari, Aimo. Doctrinal Sauvage. Publié d’apres tous les manusripts. Studia philologica Jyväskyläensia 3. Jyväskylän yliopistoyhdistys: Jyväskylä 1967.
7. Esimerkiksi Mutta, Maarit. Sarjakuvia lukevat tänään kaikki ikäryhmät – ranskankielinen Tintti aikuistui Suomessa. Turun Sanomat 22.3.1996.
8. "Juhani Härmä professoriksi". Sarjainfo n:o 43 2/1984, s. 29. Lucky Luken kääntäjinä olivat Tintistä tuttu kolmikko Soile ja Heikki Kaukoranta sekä Jukka Kemppinen että Juhani Härmä, Timo Reenpää ja Jouni Tihma. Juhani Härmän kääntämiä Lucky Luke -albumeita (osa yhdessä Timo Reenpään kanssa) ovat muun muassa Daltonien pako, 20. ratsuväkirykmentti, Suuriruhtinas, Billy The Kid – Pikku nappula, Daltonien serkukset, Serenadi neljälle Daltonille, Piikkilankoja preerialla ja Daltonit tekevät parannuksen.
9. Rabelais, François. Suuren Gargantuan hirmuinen elämä. Suomentanut Erkki Ahti, runot V. Arti. Toinen tarkastettu painos. Kompassi-kirja. Gummerus: Jyväskylä 1963, s. 71 ja 248.
10. Rabelais 1963, 247; Rabelais, François. Suuren Gargantuan hirmuinen elämä. Suomentanut Erkki Ahti, runot V. Arti. Gummerus: Jyväskylä 1947, s. 73-74 ja 267.
11. Rosa, Don, Lukijalle. Teoksessa Disney, Walt. Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita. Toimittaneet Jukka Heiskanen ja Riku Perälä. Helsinki Media Sarjakuvat: Sulkava 1995, s. 4.

Tämä juttu siksi, että Otava on toukokuussa aloittanut Tintin seikkailujen uusintajulkaisun. Uusimmat Tintit on painettu Belgiassa kuten WSOY:n Tintit aikanaan. Albumien koko on hieman suurempi kuin aikaisemmin Keuruulla painettujen.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *