Diskurssianalyysista

Arja Jokisen, Kirsti Juhilan ja Eero Suonisen Diskurssianalyysi sisältää aikaisemmin ilmestyneet teokset Diskurssianalyysin aakkoset (1993) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (1999). Tekstiin ei ole tehty suuria muutoksia, esimerkitkin on säilytetty ennallaan.

Jokinen, Arja; Juhila, Kirsti; Suoninen, Eero: Diskurssianalyysi. Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Vastapaino, 2016. 496 sivua. ISBN 9789517685320.

Diskurssianalyysin aakkoset sisältää kaksi osaa, joista ensimmäinen, ”Diskurssianalyysin kuvakulmat”, sisältää teoriaa, ja toinen, ”Esimerkkejä aineistosovelluksista” käytännön esimerkkejä. Diskurssianalyysi liikkeessä on jaettu kolmeen osaan, joissa käsitellään kielenkäytön keinoja, vuorovaikutusta ja reflektointia. Erillistä esimerkkiosiota ei tässä ole, vaan esimerkit ovat tekstin sisällä.

Diskurssianalyysin nimellä tunnetaan useita tutkimussuuntauksia, jotka poikkeavat toisistaan.  Kirjoittajat ovat määritelleet edustamansa diskurssianalyysin ”kielenkäytön ja muun merkitysvälitteisen toiminnan tutkimukseksi, jossa analysoidaan yksityiskohtaisesti sitä, miten sosiaalista todellisuutta tuotetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä.” (Sivu 17.) Tällainen diskurssianalyysi eroaa selvästi Teun A. van Dijkin edustamasta kognitiivisesta diskurssianalyysista ja kielitieteellisistä diskurssianalyyttisista malleista, joissa ei keskitytä sosiaalisiin prosesseihin.

Diskurssianalyysin sukulaistraditiot

Kielenkäyttäjät eivät ole diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa informantteja, jotka kertovat itse esimerkiksi asenteistaan tai kulttuuristaan, vaan tutkijaa kiinnostaa, miten toimija tekee asioita ymmärrettäviksi kielenkäytöllään. Metodisilta otteiltaan diskurssianalyysin läheisiä sukulaistraditioita ovat etnografia, keskusteluanalyysi, retoriikka ja semiotiikka, joita Arja Jokinen käsittelee luvussa ”Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin”. Näille yhteisenä teoreettisena viitekehyksenä voi pitää sosiaalista konstruktionismia. Jokinen toteaa, etteivät eri tutkimustraditiot ole suinkaan selvärajaisia eikä yksittäisiä tutkimuksia voi välttämättä luokitella selkeästi vain yhtä tutkimustraditiota edustavaksi. Eri traditioilla on kuitenkin erilaisia painopistealueita tutkimuksen kohteen, aineiston ja analyysin osalta, ja näitä Jokinen erittelee taulukkomuodossa.

image

Diskurssianalyysia käytetään esimerkiksi valtasuhteiden analysoimiseen, mikä pohjautuu erityisesti foucault´laiseen tutkimustraditioon. Diskurssianalyysissa kiinnostus kohdistuu nimenomaan valtasuhteiden rakentumiseen sosiaalisissa käytännöissä. Tällöin tutkitaan, miten jotkut tiedot muotoutuvat hegemonisiksi, saavat totuuden aseman. Tätä varten tarkastellaan sekä diskurssien välisiä että niiden sisäisiä valtasuhteita.

Esimerkkinä kiinnostavasta diskurssianalyyttisestä valtasuhteiden tarkastelusta luen Kirsi Juhilan tekstiä ”Miten tarinasta tulee tosi? Faktuaalistamisstrategiat viranomaispuheessa”. Juhila analysoi neljän johtavassa asemassa olevan viranomaisen teemahaastatteluja, jotka käsittelevät asunnottomuutta ja puutteellista asumista. Juhila löytää viisi strategiaa, joiden avulla puhujan oma toiminta ja näkemykset esitetään vaikeasti kumottavina faktoina. Asioiden tila voidaan todeta omakohtaisesti koetun tai vaihtoehdottomuuden avulla. Tehokasta on myös kvantifiointi joko numeroin tai määriä, osuuksia ja suhteita kuvaavilla sanallisilla ilmaisuilla. Tehtyjä ratkaisuja perusteltiin myös sosiaalisiin normeihin tukeutuen, ja niitä vahvistettiin käyttämällä hallinnollista, ammatillista ja tieteellistä asiantuntemusta. Juhila toteaa, että viranomaispuheen tutkiminen on erittäin tarpeellista, koska puhe vaikuttaa ensi kuulemalta todellisuuden suoralta kuvaukselta ilman tilanteen problematisointia.

Myös muut esimerkkitapaukset, Eero Suonisen ”Mistä on perheenäidit tehty? Haastattelupuheen analyysi”, ja Arja Jokisen ”Poliitikkojen puheet puntarissa: Kaupunginvaltuutettujen asunnottomuuspuheiden retoriikka”, ovat kiinnostavia ja edelleenkin tutkimusesimerkkeinä ajankohtaisia.

Diskurssianalyysion monine esimerkkeineen hyvin havainnollinen. Kaiken kaikkiaan kirja on varsin perusteellinen opas diskurssianalyysin saloihin. Kirjan lopussa esitetään vielä diskurssianalyysista kymmenen sellaista kysymystä, joista moneen diskurssianalyysia käyttävä voi joutua vastaamaan. Ainakin hän joutuu tällaisia kysymyksiä itse miettimään tutkimussuunnitelmaa laatiessaan ja tutkimuksen kulkua arvioidessaan.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *