Elämäntapaa etsimässä

Tietokirjailija Milla Peltosta kiinnostavat ihmiset, jotka ovat valinneet yksinelämisen. Aiheella on nyt ajankohtaista kaikupohjaa, sillä keväällä puhjenneen korona-epidemian poikkeusoloissa olemme saaneet vähintään tunnustella eristyksissä oloa. Teoksen ytimessä ovat vapaaehtoisesti eristäytyneiden omat tarinat, heistä kerrotut jutut, elämäkerrat ja hieman myös erakkouden kulttuurinen kuvasto. Mukana on niin entisiä kuin nykyisiä erakkoja.

Peltonen, Milla: Erakot. Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita. Into Kustannus Oy, 2020. 244 sivua. ISBN 978-952-351-272-6.

Eristäytymisen ja maailman taakse jättämisen kotimainen perustarina on seitsemän veljeksen ryhmäpako Jukolan takamaille. Veljesten suuri kysymys oli, eristäytyäkö vai sosiaalistua yhteisöön. Lopulta Impivaaraan erämaa sai jäädä ja veljekset valitsivat sivilisaation. Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri vaitelias kalastaja on erakko, joka ei pelkästään ole sitä, miltä näyttää.

Sepitteiden erakko on usein jotakin paossa. Muumitarinan tavoin tosielämän vetäytyjään voi liittyä arvoituksellisuutta tai huhuja, jotka viestivät menneisyyden salaisuuksista. Kirjassaan Erakot Milla Peltonen osoittaa, että nämä kuvitelmat eivät kuitenkaan ole erakkouden koko kuva. Eristäytyjien motiivit ovat aina olleet monenlaisia. Ihmiskohtaloiden ohella tuore tietokirja availee näitä syitä kiinnostavasti.

Eläjiä pohjoisesta etelään

Monille tutuimpia erakkotarinoita lienevät Lapin kullankaivajista kertovat veijaripainotteiset kuvaukset.  Näiden vaelluskertomuksen takaa Peltonen jäljittää yksinelämisen motiiveja. Tässä on tekemistä, sillä tyypillinen hirsitöllissä majaillut kullankaivaja on ollut tuppisuinen hahmo, mutta samalla antoisa kohde legendan luonnille. Aikalaistodistajien mukaan yksi sankareista on popsinut aamuaurinkoisessa tunturissa jäkälää raakaravintona. Toinen on kehitellyt lennokasta teoriaa Lapin kullan synnystä. Tarinoiden mukaan legendaarinen yksineläjä Jaakko Isola oli äärimmäisen pihi, vaikka hänen tiedettiin kaivaneen arvometallia kilokaupalla. Kertomus, jossa kullanhuuhtoja olisi voinut vaihtaa elämäntapaa, mutta arki jatkui entisellään, saattaa johdattaa lähelle yksineläneen kaivajan mielenmaiseman ydintä. Päämääränä eivät sittenkään ole olleet rikkaudet, vaan paikkaan sitoivat muut asiat.

Isolan tapauksessa selvisi myöhemmin, että löytöjen arvo ja määrät saattoivat olla kokonaan tarinoiden perua. Oletettua kultakätköä etsittiin miehen kuoleman jälkeen käymälän alusia myöten, mutta sitä ei koskaan löytynyt.

Jaakko Isola punnitsee kultaa kesällä 1968. Kuva Seppo J. Partanen Kultahippu.fi

Peltonen paikantaa kullankaivajien tarinoista miehisen selviytymisen ja omillaan pärjäämisen eetoksen. Monille elämäkertureille kairojen partasuut ovat näyttäytyneet jopa myyttisen maskuliinisuuden edustajina. He ovat olleet sankareita, metsästäjiä kamppailijoita ja valloittajia. Kirjailija havainnoi myös nykykullankaivajan edelleen miehistä maailmaa, jossa tavat ovat muuttuneet piirun verran puheliaammiksi, herkistelyä sallivammiksi ja erakkous kausiluonteiseksi. Tiedetään, että monen entisen kullanhuuhtojan mielenmaisemaa synkistivät sotakokemukset.

Vaikka Peltosen tapausanalyyseistä paljastuu, että erakko voi olla oman tiensä kulkija ja vähäpuheinen jurottaja, hänessä on silti suotavaa olla ripaus sosiaalista ymmärrystä. Vaikka naapuria ei tavattaisi kuin joka toinen vuosi, joskus apu saattaa olla tarpeen. Silloin on hyvä, että välit ovat kunnossa. Selvää on, että korpien ja salomaiden asukkaille yksinolo on itseisarvo, joka seuraa riippumattomuuden kaipuusta. Syy voi joskus olla myös vähemmän sankarillinen, sillä joku oli tiettömien taipaleiden takana paossa siviilielämän töppäilyjä.

Kalanpyytäjä ja erakko Ulla Tervo rakentamansa hökkelin edustalla. A. O. Väisänen. Museovirasto

Pohjoiseen vetäytyjien ohella klassisiin yksinviihtyjiin lukeutuvat saarien erakot aina Inarilta ulkosaaristoon. Peltonen esittelee myös naisia, jotka ovat valinneet työntäyteisen arjen veden saartamana ja yksin. Turun saariston Lammholmissa elänyttä Dora Siivosta (1926–2017) ei Peltosen mukaan ajanut yksinselviytymisen pakko vaan rakkaus kodin piiriä kohtaan. Hänen valintansa oli luopua oman perheen perustamisesta. Yksin hän jäi äitinsä kuoltua vuonna 1979 ja viljeli kotitaloa ympäröineitä tiluksia. Pihassa kasvoi jokaisen edesmenneen läheisen nimikkopuu.

Joskus maailmasta vetäytyminen voi olla vahvasti ideologinen tai elämänvaiheeseen liittyvä asia. Tutkija ja ekoyhteisöaktivisti Marketta Horn eli vuosikausia sosiaalista yhteisöarkea, kunnes se vei voimat. Välttämätön muutos johti toiseen elämäntavan ääripäähän Mörkökorven yksineläjäksi. Ympäristön kuormittumiseen perehtyneenä tutkijana ja eläkeläisenä Horn perustelee valintaansa ekologisena. Samalla on kyse asteittaisesta luopumisesta. Kun luopuu kuluttajuudesta ja tavara-arjesta, saa mahdollisuuden henkistymiseen, Horn pohtii.

Hieman samalla tavoin maailmaa hahmottaa omavaraisviljelijä Rami, joka ei elä kokonaan erillään ”kyttäysyhteiskunnaksi” kutsumastaan elämänpiiristä mutta haluaa pitää virkamiehet poissa portiltaan. Hintana on se, että tilan eläintuotteet jäävät omaan käyttöön, sillä myynti edellyttäisi periksi antamista valvonnalle.

Intohimo yksinolemiseen

Eristäytyviä elämisen malleja aina Lapin kultaerakoista lähtien yhdistää luontoyhteyden kokemus ja tarve itsenäisyyteen. Peltosen kirjan perusteella omaehtoisuutta on ilmaistu monin eri tavoin, mutta ennen muuta tinkimättömyytenä, jopa itsepäisyytenä ja vastahankaisuutena. Henkistymisen tarve taas saattaa johtaa uskonnolliseen erakkouteen. Peltonen muistuttaa, että Kielitoimiston sanakirja viittaa ensiksi erakkoon uskonnollisista syistä yksinäisyyteen vetäytyneenä ihmisenä.

Suomessa erakkomunkkeja on vähän eikä Peltonen onnistunut sellaista yrityksistään huolimatta haastattelemaan, mutta muilla lähteillä hän hahmottelee henkilökuvan ortodoksisesta munkki Stefanoksesta. Puheliaammaksi osoittautui valokuvaaja Martti Anttila, joka 1970-luvun nuoruuden vaellusvuosinaan päätyi Sri Lankaan buddhalaismunkiksi. Vuoden mittainen yksinelo laavussa, alttiina käärmeiden, hämähäkkien ja apinoiden vierailuille, oli kylliksi. Eristäytyminen sai jäädä lyhyeksi elämänvaiheeksi.

Mennyttä luotaava Anttila onnistuu kiteyttämään erakkouteen liittyvän kokemuksen, joka kenties yhdistää kaikkia Peltosen esittelemiä vapaaehtoisia yksinasujia: yksinolemiseen syttyy intohimo. Nämä haastatellut ovat omissa oloissaan omasta tahdostaan, ja he ovat jättäytyneet pois kulutuskeskeisestä elämäntavasta. Samalla he ovat altistaneet valinnoillaan itsensä arvostelulle huonoina veronmaksajina.

Alessandro Magnascon maalaus Hermit in the Desert. Google Art Project. Wikimedia Commons.

Kirjailija avaa myös kysymyksiä syrjäytyneistä erakoista tai vetäytymiseen liittyvistä salaan jäävistä motiiveista ja kipupisteistä. Kenties yksiselitteisimmin motiivien jäljille tekijä on päässyt kirjoittavien erakkojen kautta, jotka ovat halunneet itse avautua eristäytymisen tarpeestaan. Yksi esimerkeistä on kirjoittava kausierakko, joka ei lähiomaisten menetysten myötä nähnyt muuta keinoa kuin vetäytymisen ja tuntojen ylöskirjaamisen.

Milla Peltosen Erakot-kirjan tärkeä ansio on se, että hän avaa suomalaista erakkoutta monesta suunnasta, valottaa erilaisia ratkaisuja ja antaa äänen kohteilleen. Kirjan mottona on yhdysvaltalaisen luontokirjailijan Henry David Thoreaun muotoilu, että sellainen tapa elää, jota ihmiset ylistävät ja pitävät menestyksekkäänä, on vain yksi tapa elää. Miksi pitäisi nostaa yksi tapa elää muiden yläpuolelle? Monet Peltosen esimerkit kertovat ihmisistä, jotka nimenomaisesti ovat elämisen tavan kohdalla tehneet valinnan, eivät taivaltaneen totunnaisuuden polkuja. Näin he kokevat päätöksensä merkityksellisenä.

Kuten tekijä toteaa, Erakot ei ole tutkimus, mutta kirja on tutkivalla otteella toteutettu ja dokumentoitu lähdeviittein. Peltonen on sommitellut kokonaisuuden miellyttävällä tavalla omaäänisen tutkimusretken muotoon ja matkaa erakkojen asuinsijoille heitä kuulemaan tai vähintään aistimaan entisten majapaikkojen tuntua.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *