Hammastettua propagandaa – postimerkit sotien puristuksessa

Eri sotien propagandasta on kirjoitettu hyllymetreittäin teoksia, ja ainakin äkkivilkaisulla saattaa monesti tuntua siltä, että uuden näkökulman löytäminen olisi, jollei mahdotonta, niin ainakin haastavaa. Jouni Takalo on tässä kuitenkin onnistunut: uudessa Merkkien mahti -teoksessaan kirjoittaja vie lukijan matkalle postimerkeillä tehdyn sotapropagandan pariin eri aikakausina. Käsitellyiksi tulevat niin kulloisenkin osapuolen omaan käyttöön tarkoitetut, voittoja juhlistavat postimerkit, kuin myös erilaiset postimerkkiväärenteet, joilla on levitetty vihollispropagandaa vastapuolen siviiliväestön keskuuteen.

Jouni Takalo: Merkkien mahti. Postimerkit sodankäynnin välineinä. Warelia Oy, 2023. 238 sivua. ISBN 978-952-387-056-7.

Eri sotien propagandasta on kirjoitettu hyllymetreittäin teoksia, ja ainakin äkkivilkaisulla saattaa monesti tuntua siltä, että uuden näkökulman löytäminen olisi, jollei mahdotonta, niin ainakin haastavaa. Jouni Takalo on tässä kuitenkin onnistunut: uudessa Merkkien mahti -teoksessaan kirjoittaja vie lukijan matkalle postimerkeillä tehdyn sotapropagandan pariin eri aikakausina.

Käsitellyiksi tulevat niin kulloisenkin osapuolen omaan käyttöön tarkoitetut, voittoja juhlistavat postimerkit, kuin myös erilaiset postimerkkiväärenteet, joilla on levitetty vihollispropagandaa vastapuolen siviiliväestön keskuuteen. On ansiokasta, että aihe on nyt otettu käsittelyyn yleistajuisessa teoksessa. Postimerkkien käytöllä sotapropagandan välineenä on pitkä traditio, ja aihe on Ukrainan sodan myötä noussut jälleen valitettavan ajankohtaiseksi. Teoksen aikarajaus ulottuu 1800-luvulta aina käynnissä olevaan Ukrainan sotaan, mutta kuten kirjoittaja johdannossa toteaakin, 1800-luvun sodat kuitataan varsin lyhyesti.

1800-luvun eri sotien yhteydessä huomio ei ole niinkään postimerkkien propagandakäytössä, vaan tekijä keskittyy kuvaamaan sodan ajan postitoiminnan erityisjärjestelyjä – siitä huolimatta, että ne eivät varsinaisesti ole teoksen aiheena. Varsinaiseen aiheeseen päästään kunnolla kiinni ensimmäisen maailmansodan myötä. Toinen maailmansota ja sen postimerkkipropaganda käsitellään laajasti, ja käsitellyiksi tulevat niin Vietnamin kuin Korean sodatkin, kylmä sota ja lyhyen katsauksen muodossa myös Ukrainan sodan tähänastiset kehityskulut filatelian rintamalla.

Käärmesaaren puolustajia kunnioittava postimerkki julkaistiin Ukrainassa keväällä 2022. Merkin on suunnitellut Boris Groh. Kuva: Wikimedia Commons.

Tekijän valitsema lähestymistapa avaa uuden, äärimmäisen mielenkiintoisen näkökulman sotien ja propagandan käsittelyyn. Kirja tarjoaa uutta tietoa niin aloittelijalle kuin sota- tai propagandahistoriaan pidempäänkin perehtyneelle. Teksti on pääosin helppolukuista, ja tekijän omista kokoelmista sekä verkkoarkistoista peräisin oleva kuvitus täydentää onnistuneesti lukukokemusta. Itselleni kirjan parasta antia olivat kertomukset postimerkkiväärenteiden käytöstä sotapropagandassa sekä postimerkkien käyttö toisen maailmansodan vastarintaliikkeiden viestinnässä.

Teoksen rakenne on yhdistelmä kronologista ja temaattista esitystapaa. Käsitellyt konfliktit ja pääosa niihin liittyvistä postimerkeistä esitellään kronologisesti etenevissä pääluvuissa. Tekijä on kuitenkin halunnut poimia erityistapauksiksi mieltämänsä väärennemerkit, vastapuolen merkkejä parodioivat propagandamerkit sekä sotien aiheuttamat hyperinflaatiot omiksi temaattisiksi pääluvuikseen. On lopulta makuasia, pitääkö tätä ratkaisua onnistuneena. Se aiheuttaa teoksen sisällä ajallisia epäloogisuuksia, kun toisen maailmansodan lopusta hypätään temaattisessa pääluvussa takaisin ensimmäiseen maailmansotaan ja Ukrainan sodasta takaisin kylmän sodan aikaan. Koko sisällön kirjoittaminen joko temaattiseen tai kronologiseen muotoon näiden yhdistämisen sijaan olisi kenties saattanut olla parempi ratkaisu.

Teoksesta heijastuu kokonaisuutena tekijän into ja kiinnostus aiheeseen, ja tekijä onkin tietoisesti tuonut omia kokemuksiaan osaksi kirjaa. Valitettavasti paikka paikoin tämä johtaa teoksen aiheen kannalta epäolennaisten yksityiskohtien tai tekijän omien kokemusten (esim. s. 89 pohdinta lintujen pesimärauhasta tai sivujen 109–110 selostus navajokielten käytöstä koodikielenä) laajaan selostamiseen. Se ei kokonaisuutena parhaalla mahdollisella tavalla palvele teoksen luettavuutta, vaan antaa sisällöstä paikoin hajanaisen vaikutelman. Ehkä teos olisi hyötynyt tiukemmasta kustannustoimituksesta. Kirjasta on kuitenkin muotoutunut kompakti kokonaisuus, jonka toivoo löytävän tiensä usean aiheesta kiinnostuneen kirjahyllyyn.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *