Mary Shelleyn traaginen elämä

Mary Shelleyn elämä oli värikäs ja monivaiheinen, vaikka ei välttämättä kovin onnellinen.

Mary Shelleyn äiti Mary Wollstonecraft oli tunnettu feminismin uranuurtaja ja isä William Godwinin oli filosofinen anarkisti. Kumpikaan ei uskonut avioliittoon, mutta he menivät kuitenkin naimisiin, kun Mary tuli raskaaksi. Marylla oli entisestä suhteestaan jo tytär, Fanny. Vanhemmat kutsuivat syntymätöntä lastaan ”nuoriherra Williamiksi”, mutta 29.8.1797 syntyikin tyttö, Mary. Synnytys oli vaikea, ja sen jälkeen äiti sairastui lapsivuodekuumeeseen ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Muutaman vuoden kuluttua William Godwin meni naimisiin naisen kanssa, jolla oli ennestään kaksi lasta, Charles ja Jane. Pariskunta sai vielä yhden yhteisen lapsen, joka sai nimen William.

Nuori Percy Bysshe Shelley ihaili sekä Mary Wollstonecraftin että William Godwinin kirjoituksia. Hän vieraili Godwinien kodissa, jossa Mazzarellan arvelun mukaan kaikki kolme tytärtä, Fanny, Mary ja Jane, ihastuivat häneen. Shelley oli tuolloin naimisissa ja aluksi hänen vaimonsa Harrietkin oli joskus mukana vierailuilla. Shelley kuitenkin jätti toista lastaan odottavan Harrietin ja karkasi 16-vuotiaan Maryn kanssa. Mukaan karkumatkalle lähti Maryn kanssa samanikäinen sisarpuoli Jane, joka samalla muutti etunimensä Claireksi.

Kesällä 1816 tapahtui kartanossa Genevenjärven rannalla tuo jälkipolvien muistama tilanne, jolloin lordi Byron ehdotti seurueelleen kauhukertomusten kirjoittamista ja Mary Godwin alkoi ideoida Frankenstein-tarinaa. Byron oli matkustanut paikalle lääkärinsä John Polidorin kanssa eikä Mazzarellan tietojen mukaan tuntenut ennestään Percy Shelleytä eikä Mary Godwinia, ainoastaan Clairen, jonka kanssa hänellä oli ollut lyhyt suhde. Byron kaipasi seuraa ja toivotti Shelleyn naisseuralaisineen tervetulleeksi.

Lokakuussa 1816 Maryn sisarpuoli Fanny teki itsemurhan, hänet haudattiin hiljaisuudessa nimettömään hautaan, jotta perhe säästyisi skandaalilta. Joulukuussa kolmatta lastaan odottava Harriet Shelley hukuttautui. Skandaalin pelossa myös hänet haudattiin hiljaisuudessa ja väärällä nimellä.  Mary Godwin ja Percy Shelley avioituivat muutama päivä Harrietin kuoleman jälkeen.

Mary oli jo tätä ennen synnyttänyt tyttären, joka eli vain pari viikkoa, sekä sen jälkeen pojan, joka sai nimen William. Kolmas lapsi, Clara, syntyi kolme viikkoa sen jälkeen, kun Frankensteinin käsikirjoitus oli luovutettu kustantajalle. Pikku Clara kuitenkin kuoli punatautiin jo vauvaiässä ja William menehtyi malariaan kolmevuotiaana. Neljäs lapsi, Percy Florence, syntyi Firenzessä marraskuussa 1819. Hän oli Mary ja Percy Shelleyn lapsista ainoa, joka eli aikuiseksi. Percyn jälkeen Mary odotti vielä yhtä lasta, mutta sai raskauden myöhäisessä vaiheessa keskenmenon, josta toipuminen kesti pitkään.

Heinäkuussa 1822 Percy Shelley hukkui venematkalla. Ennen kuin oli täyttänyt 25 vuotta Mary Shelley jäi leskeksi; hän oli ehtinyt synnyttää neljä lasta ja haudata näistä kolme. Kirja Frankenstein oli kylläkin menestys, mutta myös paheksuttu. Miehensä kuoleman jälkeen Mary elätti itsensä ja poikansa kirjoittamalla. Percy Shelleyn isä sir Timothy ei halunnut Maryn käyttävän Shelleyn nimeä, joten hän käytti nimeä Mary Wollstonecraft Godwin. Mary Shelley kuoli ilmeisesti aivokasvaimeen vuonna 1851.

Frankenstein ja hänen hirviönsä

Mary Shelleyn romaani Frankenstein, or, modern Prometheus ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1818, aluksi nimettömänä, kuten silloin usein oli tapana. Mazzarella kuvaa kirjan herättämää huomiota, monia sen sisältö suorastaan loukkasi. Kirjoittajaa uskottiin mieheksi; kirjaa olisi varmasti paheksuttu vielä enemmän, jos olisi tiedetty se nuoren naisen kirjoittamaksi. Eräs arvostelija pohti, onko kirjoittajalla sairaampi sydän vai pää. Moititusta aiheesta huolimatta kirjoittajalla myönnettiin kyllä olevan kirjallisia kykyjä.

Kuva: Frankensteinin vuonna 1818 ilmestyneen ensimmäisen version nimisivu. (New York public library)

Mazzarella käsittelee Frankensteinin synnyn ajankuvaa. Sähkö oli uusi ja jännittävä keksintö, josta ei vielä tiedetty, toisiko se hyvää vai pahaa. Luonnontieteissä pyrittiin saamaan selville luonnon syvimmät salaisuudet. Filosofisia keskusteluja käytiin siitä, mitkä ovat elämän rajat. Mazzarella kirjoittaa, että Mary Shelleyllä oli kunnianhimoisia tavoitteita romaaninsa suhteen. Hän halusi osoittautua kuuluisien vanhempiensa arvoiseksi tekemällä myös oman nimensä tunnetuksi. Frankenstein ei olekaan tarkoitettu pelkästään kauhukuvaelmaksi, vaan se sisältää kannanottoja ajan keskeisiin filosofisiin keskusteluihin.

Tarkastellessaan Victor Frankensteinin luomaa olentoa Merete Mazzarella kysyy: ”Mikä on hirviö? Ja ennen muuta: mikä tekee hirviöstä hirviön?” Toisin päin käännettynä kysymys on siis ihmisen määrittelystä. Olento ei ollut varsinaisesti ihminen, vaikka se oli koottu ihmisen osista. Se on kuitenkin inhimillinen kaivatessaan seuraa ja kumppanuutta. Frankenstein leikki jumalaa luomalla elämää, mutta hän ei sitten tiennyt, mitä hänen luomallaan elämällä pitäisi tehdä. Lupauksestaan huolimatta Frankenstein lopultakaan rakentanut olennolle kumppania eikä hän pitänyt sitä sen arvoisena, että olisi antanut sille nimen. Onko ihme, että siitä tulee hirviö. Olento kysyy itse: ”Enkö minä siis vihaisi niitä jotka kammoksuvat minua?”

Vapaus vai kohtalo?

Kuva: Frankensteinin vuoden 1831 nimiösivu

Vuonna 1831 Frankensteinistajulkaistiin uusi versio, johon Mary Shelley oli tehnyt runsaasti pieniä mutta merkityksellisiä muutoksia. Mazzarellan mukaan erityisesti Elizabetin hahmo muuttui selvästi. Alkuperäisessä versiossa Elizabeth on vilkas ja iloinen, hänellä on runsaasti mielipiteitä, joita hän ei arkaile esittää. Uudistetussa versiossa Elizabeth on pyhimysmäinen kodin enkeli, joka ei tavoittele mitään, vaan mukautuu toisten tarpeisiin. Alkujaan ruskeahiuksinen neito muuttuu myös ulkonäöltään, nyt vaaleatukkaiseksi.

Toinen keskeinen muutos kahden version välillä koski kohtaloa: vuoden 1818 Frankenstein käsitteli vapaita valintoja, mutta uudessa versiossa kohtalon vääjäämättömyys oli merkittävässä roolissa. Mazzarella toteaa, että ajan henki oli muuttunut, ja että erityisesti Elizabethissa Mary Shelley teki sille myönnytyksiä, vaikka ei ehkä tietoisesti. Tietoista myönnytystä ajan hengelle oli kuitenkin se, että Frankensteinin vuoden 1831 version esipuheessa Mary uskottelee olleensa jo naimisissa kuuluisan Sveitsin-matkan aikana, jolloin Frankensteinin tarina sai alkunsa.

1800-luvun alun ajankuva

Sielun pimeä puoli antaa lukijalle kiinnostavan kuvan 1800-luvun alkupuolen englantilaisen sivistyneistön elämänpiiristä. Samat ihmiset saattoivat olla ajatuksissaan radikaaleja ja toiminnassaan epäsovinnaisia mutta kuitenkin pelätä skandaaleja. Maryn elämään liittyvät asiat tulevat kirjassa esille melko kronologisesti, mutta välillä palataan hetkeksi takaisin tai viitataan aikaisempaan. Kun myös henkilöitä mainitaan paljon, ainakin itselleni jonkinlainen Maryn elämän aikajana henkilöineen olisi voinut antaa tukea. Jotkut asiat jäivät hämäriksi. Mietin esimerkiksi, oliko William-vauva (ehkä hoitajineen) mukana Genevenjärvellä. Luultavasti oli, jos lapsi oli syntynyt saman vuoden tammikuussa.

Mary Shelley alkoi pitää surupäiväkirjaksi kutsumaansa päiväkirjaa miehensä kuoleman jälkeen. Vaikka hän on kirjoittanut päiväkirjaansa niin, ettei kukaan saa sitä nähdä, hän ei kuitenkaan hävittänyt sitä eikä edes kieltänyt päiväkirjansa julkaisemista. Mazzarella arveleekin, että Mary itse halusi, että (edes) jälkimaailma saa nähdä hänen todellisen minänsä.

On aika tavallista, että teksteissä viitataan miehiin sukunimellä ja naisiin etunimellä – myös Sielun pimeä puoli-teoksessa kerrotaan ”Shelleyn ja Maryn” tehneet jotain.  Toisaalta Mary itse kirjoittaa päiväkirjassaan ”rakas Shelleyni”.

Sekä Mary että Percy Shelleystä on julkaistu useita elämäkertoja. Myös Frankenstein-romaania ja siitä ja pohjalta tehtyjä kirjoja ja elokuvia on analysoitu paljonkin. Frankenstein kuuluu yhä niin keskeisesti aikamme populaarikulttuurin kuvastoon, että se kiinnostaa edelleen sekä lukijoita että tutkijoita. Myös aikaisemmin tehtyjä tulkintoja ja analyyseja on hyvä aika ajoin päivittää.

Frankenstein ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1973; kirjan käännökset pohjautuvat vuoden 1831 versioon.

Kuva James Whalen ohjaamasta elokuvasta Frankenstein, 1931.