Kevyt tietoisku meteorologiasta ja Suomen säästä

Meteorologi Lea Saukkosen teos pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sään ääri-ilmiöihin. Valitettavasti sisältö jää pintapuoliseksi ja nimestä huolimatta ilmastonmuutoksen vaikutusta käsitellään hyvin vähän. Teos toimii paremmin kevyenä tietopakettina meteorologiasta ja suomalaisesta säästä.

Saukkonen, Lea: Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos. Minerva, 2020. 137 sivua. ISBN 978-952-312-979-5.

Ilmastonmuutoksen ja sään yhteyttä voi pitää jonkinlaisena kestopuheenaiheena, joka nousee esiin etenkin erityisten sääolojen aikana. Sään muuttuminen ajan kuluessa ylipäänsä on kiistelty ja tunteita herättävä asia – ilmastonmuutoksen vaikutusten yhdistäminen keskusteluun lisää väittelyn kiivautta entisestään. Meteorologit ovat pyrkineet korostamaan tilastoja siinä missä maallikot usein vetoavat henkilökohtaisiin lapsuusmuistoihinsa pakkasten purevuudesta, lumisademääristä tai kesien kuumuudesta.

Meteorologien menestys keskusteluun vaikuttamisessa tilastojen avulla on kuitenkin ollut vaihtelevaa. TV:stä tutun meteorologi Lea Saukkosen tietokirja Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos vaikuttaisi näin ollen olevan varsin tarpeellinen teos. Missä määrin ja miksi erikoiset ja rajut sääilmiöt lisääntyvät ja voimistuvat ilmastonmuutoksen seurauksena on mielenkiintoinen ja yhteiskunnan kannalta merkittävä kysymys. Saukkosen teos pyrkii osallistumaan tähän keskusteluun selvittämällä sään ääri-ilmiöiden salaisuuksia. Mitä sään ääri-ilmiöt ovat ja mikä niitä synnyttää? Teos lupaa myös katsauksen Suomen sään historiaan ja sen erikoisiin ilmiöihin. Saukkosen mukaan sään ääri-ilmiöiden yleistyessä yhteiskuntien tulee osata varautua niihin paremmin. Tähän kaikkeen on helppo yhtyä.

Valitettavasti teos on kokonaisuutena hienoinen pettymys. Keskeisimmät ongelmat ovat ilmastonmuutoksen jääminen hyvin vähäiseen osaan sekä käsittelyn yleinen pintapuolisuus. Vaikka Saukkonen heti alussa toteaa, ettei sään ääri-ilmiöistä voi puhua puhumatta ilmastonmuutoksesta, näin hän kuitenkin suurimmaksi osaksi tekee. Ilmastonmuutos jää muutamiksi maininnoiksi, eikä teos näin ollen juurikaan tarjoa uutta keskusteluun ilmastonmuutoksen ja sään yhteydestä. Toisin sanoen teos keskittyy lähinnä suomalaisen sään ääri-ilmiöiden selittämiseen. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta teoksen nimen perusteella sekä ilmastonmuutoksen puuttuminen että voimakas Suomi-fokus tulivat pienenä yllätyksenä. Myös kannen kuvitusta voisi luonnehtia tässä suhteessa hieman harhaanjohtavaksi, sillä kaupunkitulvien ja kaatuneiden puiden lisäksi kannessa komeilee määrätietoisesti tarpova jääkarhu sekä jonkinlaista pyörremyrskyä pakeneva rahtilaiva.

Tulva Helsingin Rautatientorilla 1934. A. Savialoff. Helsingin kaupunginmuseo.

Saattaa olla, että odotukseni vain olivat täysin väärät, mutta joka tapauksessa teokselta olisi toivonut aiheen syvällisempää ja monipuolisempaa käsittelyä. Teoksessa ei juuri keskustella tuoreesta tutkimuksesta tai asiaan liittyvistä erimielisyyksistä vaan pitäydytään hyvin suoraviivaisessa sään fysikaalisten prosessien selittämisessä. Toisaalta tämä oppikirjamainen tyyli tekee teoksesta helposti lähestyttävän ja kirja toimiikin helppolukuisena tietopakettina säästä kiinnostuneille.

Vaihtuvien vuodenaikojen sään ääri-ilmiöitä helppolukuisessa muodossa

Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos -teoksen rakenne perustuu vuodenaikojen mukaiseen sään ääri-ilmiöiden tarkasteluun. Lyhyen johdatuksen jälkeen, jossa käsitellään eri ilmastotyyppien ja sääolojen perusteet, tarkastellaan eri vuodenaikojen sään erityispiirteitä, näiden merkitystä, syntyä sekä esiintymistiheyttä. Vuodenaikoihin perustuva rakenne on varsin toimiva ja helppolukuista tekstiä kevennetään entisestään runsaalla kuvituksella, kaavioilla ja tietolaatikoilla. Vaikka kotimaiset sääilmiöt kuten ukkosmyrskyt, tulvat tai lumimyrskyt voivat vaikuttaa verrattain miedoilta, Saukkonen osoittaa, miten Suomessakin sään ääri-ilmiöt saavat aikaan yllättävän suuria vahinkoja. Kirjassa on myös ajoittain pieniä katsauksia harvinaisen mittaviin sään aiheuttamiin ongelmiin menneisyydessä. Henkilökohtainen suosikkini on muuan Räisäsen isännän taistelu kuudentoista kilometrin mittaista jääpatoa vastaan Kemissä vuonna 1807.

Teoksessa korostetaan sään ennustamisen tärkeyttä. Kuva: Ilmatieteen laitos, Euroopan sääkartta.

Oppikirjamainen tyyli sekä runsaat taulukot ja tietolaatikot tekevät kirjasta helppolukuisen, mutta tämän hintana on jääminen toteamuksien tasolle. Esimerkiksi sääilmiöiden tilastolliset toistuvuudet todetaan, mutta asiaa ei suhteuteta yleisempään keskusteluun myrskyjen ja tulvien lisääntymisestä. Tilastot ja ilmakehän fysikaaliset prosessit ovat toki välttämättömiä puhuttaessa säästä, mutta toisaalta ne eivät yksinään tavoita sääolojen suhdetta yhteiskuntaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on määritelmä sään ääri-ilmiöille. Kuten Saukkonen teoksen alussa toteaa, meteorologiassa ei ole yksiselitteistä tapaa määritellä kyseistä termiä. Ääri-ilmiöinä pidetään sääilmiöitä, jotka ovat joko harvinaisia tai aiheuttavat erityisen suurta tuhoa. Tämä sinänsä järkevältä kuulostava määritystapa näyttää kuitenkin johtavan välillä omituisiin tilanteisiin. Esimerkiksi hulevesitulvat ovat Saukkosen mukaan lisääntyvä sään ääri-ilmiö Suomessa. Tulvien lisääntyminen ei kuitenkaan johdu välttämättä erityisen suurista sademääristä vaan esimerkiksi laajasta asfaltoinnista ja viemärien toimimattomuudesta. Ollaanko tässä siis tilanteessa, jossa kaupungin jätevesilaitos aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä? Ei kuulosta oikealta.

Tuhovoimaan perustuva määritelmä korostaa sään ääri-ilmiöiden kaksijakoisuutta: toisaalta kyse on sääilmiöstä itsessään, toisaalta ihmisyhteisön kyvystä sopeutua siihen. Saukkonen korostaa luonnollisesti meteorologiaa ja sään ennustamisen tärkeyttä. Teos tarjoaakin ohjeita, miten ihmisten tulee toimia erilaisten sääilmiöiden uhatessa. Sään ennustamisen tärkeyttä on toki vaikea kiistää. Toisaalta ennustamnien ei erityisemmin auta, jos herkkyys sääilmiöille on syvällä yhteiskunnan toimintatavoissa, joita on vaikea äkillisesti muuttaa tai suojata. Esimerkiksi talousmetsien kaatuminen myrskyissä, ilmeisesti taloudellisesti merkittävin sään aiheuttama tuho Suomessa, on vaikea estää myrskyvaroituksista huolimatta. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen on toisin sanoen yhteiskunnallinen ilmiö siinä missä meteorologinenkin. Saukkonen ei tätä toki kiistä, mutta hänen teoksensa rajoittuu pitkälti meteorologiseen tarkasteluun.

Kaikkiaan Sään ääri-ilmiöt ja ilmastomuutos on hyvin kirjoitettua, vaivatonta luettavaa. Tyyliin olisi ajoittain toivonut persoonallisempaa ja selittävämpää otetta. Saukkosella olisi epäilemättä ollut omia näkemyksiä, anekdootteja ja ihmettelyn aiheita, joiden runsaampi käyttö olisi antanut teokselle paljon. Hetkittäin lukijalle tulee tunne kuin olisi lukemassa tietokirjan sijaan Ilmatieteenlaitoksen nettisivujen selostuksia sääilmiöistä. Tämä saa myös miettimään teoksen kohdeyleisöä ja tarkoitusta. Kun lisäksi suurin osa kuvista on Wikipediasta ja kaaviot joko Ilmatieteenlaitoksen tai World Meteorological Organizationin sivuilta, epäilys sen kun syvenee. Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos on joka tapauksessa toimiva teos, mikäli siihen asennoituu kevyenä tietokirjana sääilmiöistä Suomessa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *