Tulivuorisaaria ja atolleja, tropiikista napa-alueille

Jotkut niistä ovat nimeltään tuttuja kuten Pääsiäissaari, Pitcairn ja Saint Helena, toiset taas kalskahtavat uppo-oudoilta: Socorro, Taongi ja Tikopia. Joidenkin nimet viittaavat henkilöön kuten Rudolfinsaari, Tristan da Cuncha ja Diego Garcia. Toisten nimialias kertoo paljon jo sellaisenaan, Kärsimyssaaren, Vaarasaaren ja Pettymyssaarten tapaan. Yhteistä niille on erillisyys asutusta maailmasta ja suuret etäisyydet kaikkialle.

Judith Schalansky kulkee salaperäisillä kaukosaarilla meri kerrallaan. Eniten on suuren Tyynenmeren saaria, ja monet sijaitsevat tropiikissa. Niiden ala vaihtelee yhdestä kolmeensataan neliökilometriin. Vajaa puolet kohteista on asumattomia, ja muiden väkiluku ulottuu muutamasta tilapäiskävijästä tuhansiin vakinaisasukkaisiin. Useimmat ovat tulivuorisaaria, viidennes korallien muodostamia atolleja. Löytöaikaa on kirjattu 1400-luvulta 1800-luvun lopulle. Kukapa sitä paitsi tarkalleen tietää, milloin jollekin saarelle on ensimmäistä kertaa astuttu, ei kaikkea historiaa ole dokumentoitu aikakirjoihin.

Saaret muodostavat tekstisivun ja karttasivun aukeamia. Kuvauksissa on systemaattisuutta: jokaisesta esitetään emämaa, etäisyyksiä rannikoille sekä löytöhistoriaa ja muita merkkitapahtumia aikajanalla. Englanninkielinen nimi auttaa etsimään kohteesta lisätietoja, ja indeksikartta näyttää saaren sijainnin maapallolla mantereisiin nähden. Koordinaateissa on alkukielen jäänteenä itäiseen pituuteen viittaava O eli Ost.

Toisella sivulla tarkennetaan saaren kartan yksityiskohtiin. Keskinäisessä kokovertailua helpottaa yhtenäinen janamittakaava, nollasta viiteen kilometriin. Tärkeät korkeussuhteet on esitetty havainnollisena varjostuksena, mutta valkoinen ja tummankeltainen nimistö siniharmaan meren päällä vie lukijan mykiöt kipurajojen pinnistelyyn.

Väkeviä tarinoita

Kullakin saarella on oma anekdoottinsa, johon eristyneisyyden teema tarjoaa monia herkullisia lähtökohtia. Saarten löytäjillä kuten James Cookilla on takanaan pitkä ja dramaattinen merimatka. Jotkut etsivät maatilkkua turhaan Amelia Earhartin tavoin, toiset pelastuvat sille onnenkantamoisena haaksirikon jälkeen, eräät heistä jäävät saarelleen tietymättömiin tai unohduksiin. Luonnontutkijat selvittävät isolaation vaikutuksia eliöstöön kuten Charles Darwin. Eristyneisyys näkyy myös ihmisten geneettisinä kasaumina, mistä kirja antaa oivan esimerkin. Rajatuissa yhteisöissä kehittyy omia toimintatapoja, kiinnostavia kohteita sosiologiselle kenttätutkimukselle. Kaukainen sijainti houkuttaa sillanpääasemien valloittamiseen, sotatoimiin tai salamyhkäisiin kokeiluihin, ja atollisaarten nykyasukkaat joutuvat kamppailemaan nousevaa merenpintaa vastaan. Näitä kaikkia lukija pääsee kirjassa maistelemaan merenkulkijoiden, haaksirikkoisten, kapinallisten ja tutkijoiden kera.

Judith Schalanskyn maailmankuvaa

Itäisessä Saksassa syntynyt Judith Schalansky vietti lapsuutensa rautaesiripun takana, vailla mahdollisuutta matkustaa Länteen. Hän muodosti oman maailmankuvansa kartastojen avulla, ja esitti sitä omatekoisina karttoina vuonna 2009, 29-vuotiaana. Kotimaassaan aikanaan vuoden kauneimmaksi kirjaksi valitun Atlaksen estetiikka sykähdyttää edelleen, ja se on käännetty monille kielille. Alkuperäiskappaleet voivat nykyään olla arvostettuja keräilyharvinaisuuksia. Oman, englanninkielisen teokseni laitoin lukemisen jälkeen eteenpäin kiertoon, toivottavasti se on ilahduttanut monia lukijoita matkallaan.

Yksinäisillä saarilla luonto on vahvasti läsnä. Schalansky ei ole luonnontieteilijä, joten tulivuorten savun tupruttelu on anteeksi annettava kömmähdys ja yleinen tietokirjoissa. Kirjassa käytetyt nimitykset Pohjoinen jäämeri ja Eteläinen jäämeri edustavat rinnakkaistulkintaa näkemykselle, että etelässä Tyyni valtameri ja Atlantin valtameri yhdistyvät, ja pohjoisessa on yksinkertaisesti Jäämeri.

Runoilija ja suomentaja Marko Niemi on saattanut teoksen sujuvan luontevaan kieliasuun. Esilehdellä mainitaan suomennoksen jääneen hänen viimeiseksi työkseen. Kirjan toimitustyö on huolellista. Sanasto auttaa ymmärtämään saaren alkukielisen nimen ilmentämää erityisluonnetta, esimerkiksi hall tarkoittaa norjan kielellä rinnettä ja glen gaelin kielellä laaksoa. Hakemistossa on näppärästi yhdistetty asioita ja henkilöitä esittämällä ne omalla kirjasimellaan. Tummankeltaisen tehostevärin erottuvuus taustasta voi jakaa mielipiteitä.

Virtuaalimatkailua kauas ja syvälle ihmismieleen

Lukemista seuraa kaukokaipuu: mitä todella tuntuisi astella tuollaisella maalla, jossa vain aniharva on päässyt käymään? Vaikka saarten etäisyys ja vaikeapääsyisyys asettavat rajoitteita, on esimerkiksi Pääsiäissaarelle tarjottu valikoituja turistimatkoja. Monille meistä riittää virtuaalimatkailu, ja Kaukaisten saarten atlas on erityisen viihdyttävää lukemista aikana, jolloin reaalimaailman matkailumahdollisuudet kapenevat entisestään.

Saaria käsitteleviä kirjoja on kirjoitettu etupäässä matkailukohteista tai historiallisesti merkittävistä alueista. Kun maapallon väkiluku kasvaa, laajenee oikumeeni joka paikkaan, missä suinkin on mahdollista asua. Satelliittien ja kaapeleiden välittämät tietoverkot yhdistävät tehokkaasti paikkoja toisiinsa, ja eristyneet maa-alueet vähenevät, kuten maailman saavutettavuuskartta osoittaa. Merialueet jäävät viimeisiksi eristyneisyyden tyyssijoiksi. Tämän vuoksi kaukaisten saarten esittelyllä on arvonsa, muistutuksena sijainnin merkityksestä, luonnon mahtavuudesta ja maapallon rajallisuudesta.

Kaukaisten saarten atlas -kirjan vahvuus on sen näkökulmien vaihtelevuus. Parhaimmillaan Schalanskyn kirja kasvaa elämänkirjon kaleidoskoopiksi, joka tarkastelee kesytöntä luontoa ja ihmistoimintaa eristyneellä alueella, ajan ulottuvuudessa välähdyksinä 1400-luvulta nykypäiviin.