Kiiltokuvaunelmia ja ihanteita

Kiiltokuvien maailma on kiehtonut erityisesti lasten mieliä jo toistasataa vuotta. Kiiltokuviin liittyvää kirjallisuutta on julkaistu aiemminkin, nyt niiden lumoa halutaan jakaa muidenkin kanssa yhteisinä muistoina ja elettyinä kokemuksina. Ehkä jopa herättää keräilyä uudelleen henkiin. Keräilyn maailma kokonaisuudessaan on laaja ja mieltä kiehtova, anna sille pikkusormi ja olet mennyttä.

Vekkeli, Pirkko: Muistojeni kiiltokuvat. Minerva Kustannus Oy, 2019. 108 sivua. ISBN 978-952-312-911-5.

Toimittaja ja tietokirjailija Pirkko Vekkeli on kirjoittanut omia muistojaan ja kokemuksiaan kiiltokuvien keräilystä kaikkien luettavaksi. Hän kertaa lyhyesti kiiltokuvien historiaa graafisena painotuotteena ja kirjoittaa myös niiden yleisimmistä aiheista. Kuvamaailmasta välittyvät aikakauden ihanteet ja arvopohja. Kauniiden vaatteiden, virheettömien hiuskiharoiden, kauniiden kukka-asetelmien ja iloisten, huolettomien lasten kuvat ovat olleet helppoja unelmia oman, välillä karun arjen keskellä. Viattomuus, romantiikka ja sulous ovat selkeästi havaittavissa niin kiiltokuvien aiheissa kuin niihin muistokirjoissa liitetyissä värssyissäkin. Värssyissä on toiveita, runoja ja elämänohjeita kannustukseksi tulevan elämän varrelle.

Suosituimpia aiheita kiiltokuvissa ovat olleet enkelit, kukat, lapset ja romantiikka. Enkelien alkuperää voi jäljittää renessanssitaiteilijoiden maalauksista, romantiikan aiheet kumpuavat puolestaan antiikin maailmasta. Erikoisuuksina aihepiireissä voi löytää esimerkiksi sota-aikaan isänmaallisia tai muihin yhteiskunnan murroksiin liittyviä aiheita, kuten sukupuolirooleihin tai rodullisiin eroavaisuuksiin liittyvät kuvat.

Kiiltokuvia 1910-luvulta peräisin olevassa muistoalbumissa. Kuva: Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0.

Aikanaan kiiltokuvat olivat melko kalliita turhakkeita. Myös paperinuket kuuluivat tähän samaan sarjaan. Kiiltokuvien ostaminen oli jo tapahtuma sinänsä, jonka monet muistojaan jakavista kirjassa kertovat. Kiiltokuvista pidettiin huoli ja niitä arvostettiin. Erityisesti sukupolvelta toiselle siirtyvät vanhat kiiltokuvat olivat jo silloin arvostettuja. Niitä ei siis pidetty vanhanaikaisena, päinvastoin. Sen sijaan uutuudet, kuten suorakaiteenmuotoiset kuvat saavuttivat rajallisen suosion.

Kiiltokuvamuistoja ennen ja nyt

Oma kokemus siivittää tätä kirjaa kauttaaltaan. Se heijastuu jo teoksen nimessä ja näkyy myös tekstissä voimakkaasti. Muistojen jakaminen nostaa esiin myös lukijan omia muistoja aiheesta, keräilystä ja sosiaalisista suhteista, joita lasten keräilyyn ja kohteiden vaihtamiseen liittyy. Kirjan lopussa on myös useiden tunnettujen henkilöiden kiiltokuvamuistoja. Ehkä tarinoiden jakamisen avulla on haluttu lieventää keräilyyn liittyvää ”vanhanaikaisuutta” ja tuoda sitä lähemmäs tätä päivää – keräilyä ja kiiltokuvia voi fanittaa somessakin ja peukuttaa yhteisiä kokemuksia.

Netissä näyttää olevan paljon jaettuja muistoja kiiltokuvamaailmasta skannattuine lempikiiltokuvineen. Myös suosituissa keräilytapahtumissa, messuilla ynnä muissa näyttää olevan paljon nostalgiakerääjiä tai ainakin ihmisiä, jotka käyvät hipelöimässä kiiltäviä kuvia ja tunnistamassa samoja kuvia, joita itselläkin kenties joskus oli. Ehkä kiiltokuvainnostus vielä nostaa päätään, koska uusia kiiltokuva-arkkeja yhä julkaistaan.

Kiiltokuvat toimivat edeltäjinä tarroille ja myöhemmin keräilykorteille, jotka ovat olleet myös suosittuja lasten ”välitunti”puuhia esittelyineen ja vaihtotapahtumineen. Nykyään perinnettä jatkaa muun muassa skräppäys, jossa voi sekoittaa eri materiaaleja kiehtoviksi kokonaisuuksiksi olipa sitten kyse henkilökohtaisemmasta materiaalista, kuten valokuvista tai jonkin teeman ympärille rakennetuista fantasioista.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *