Lumoava matka Tolkienin henkilöhistorian ja tuotannon pariin

Tolkien : Mies joka loi Keski-Maan (WSOY, 2019) on taitavasti koottu ja juhlava kokonaisuus, jossa esitellään englantilaiskirjailija J. R. R. Tolkienin elämää ja tuotantoa. Asiantuntijaesseistä ja näyttelyluettelosta koostuva teos ylläpitää ja vahvistaa Tolkienin asemaa arvostettuna kirjailijana ja filologina tarkalla – mutta valikoivalla – kontekstualisoinnilla.

Catherine McIlwaine: Tolkien : Mies joka loi Keski-Maan [Tolkien: Maker of Middle-Earth]. WSOY, 2019. 416 sivua. ISBN 978-951-0-43446-8.

Englantilainen kirjailija John Ronald Reuel Tolkien (1892–1973) on tullut monelle tutuksi hänen tunnetuimman tuotantonsa, Keski-Maahan sijoittuvien fantasiatarinoiden kautta. Itse asiassa niin tutuksi, ettei mieleeni tullut edes esitellä Tolkienia ennen kuin tämän arvostelun laatimisen viime metreillä.

Tolkienin tuotanto on antanut tarkkasilmäisille lukijoille suoria ja epäsuoria vihjeitä kirjailijan persoonasta ja koulutuksesta sekä muun muassa siitä, millaiseen maailmaan ja yhteiskuntarakenteeseen hän on aikoinaan syntynyt ja missä hän on elänyt. Catherine McIlwainen kokoama teos, Tolkien: mies joka loi Keski-Maan (WSOY, 2019), antaa vastauksia kysymyksiin, joita esimerkiksi Taru sormusten herrasta -kokonaisuuden lukeminen minussa aikoinaan herätti: miten Tolkien osasi rakentaa hahmoilleen niin sisäisesti eheän elinympäristön loogisine kielineen ja pikkutarkkoine karttoineen? Teos osoittaa, (s. 232) että kysymykseni oli alunperin väärin aseteltu. Intohimoisena filologina Tolkien aloitti erilaisten haltiakielien kielioppien ja sukupuiden rakentamisesta: ”’[T]arkoituksena oli tarjota kielille maailma, ei toisinpäin.’”

Teoksen alkupuolen asiantuntijaesseet käyvät läpi muun muassa Tolkienin henkilö- ja perhehistoriaa, hänen tunnetuista kirjailijoista koostunutta ystäväpiiriään ja etenemistään akateemisessa maailmassa. Jälkipuolen näyttelyluettelo esittelee vuonna 1992 oxfordilaisessa Bodleian Libraryssa pidetyn J. R. R. Tolkien: Life and Legend -näyttelyn esineistöä, valokuvia, kirjeitä ja muistiinpanoja ja luonnoksia, mikä tuo edelleen teoksen aihepiireihin syvyyttä.

Varsinkin teoksen jälkiosa perustuu tarkalle arkisto- ja tutkimustyölle: näyttely kontekstualisoidaan tarkasti ja lukijaa kiinnostavalla tavalla. Yllättäen teoksen heikointa antia ovat osa alkupuolen esseistä. Käytettyjen lähteiden perusteella ne näyttävät olevan enemmänkin referaatteja ja käytetty tutkimuskirjallisuus toistaa itseään. Paikoitellen myös suomennos ontuu sanasta sanaan -käännöksillään. Onkohan suomentajille tullut kiire saada kirja markkinoille samoihin aikoihin, kun Dome Karukosken ohjaama Tolkien-elokuva sai ensi-iltansa kuluvan vuoden keväällä?

Esseiden rakentama Tolkien-kuva

Esseetkin ovat toki mielenkiintoista luettavaa ja niiden ansio on siinä, että ne on rajattu tarkasti. Esseet eivät pyri rakentamaan Tolkienista kokonaiskuvaa vaan valottavat hänen elämäänsä erilaisistaa näkökulmista: elämänvaiheet (Catherine McIlwaine), kirjallinen ystäväpiiri (John Garth), filologia, etymologia ja haltiakielet (Verlyn Flieger; Carl F. Hostetter), pohjoinen mytologia (Tom Shippey) sekä Tolkienin kuvitus (Wayne G. Hammond & Christina Scull). Esseiden kautta hahmottuvat Tolkienia kulloinkin ympäröineet ajat, paikat, yhteiskunnalliset rakenteet, hänen omat elämänvaiheensa sekä perheen, ystävien, koulutuksen ja harrastusten osuus hänen elämänkulkuunsa ja tuotantoonsa.

Esseistä ja näyttelyluettelosta rakentuu vähitellen kuva Tolkienista perehtyväisenä kirjailijana ja tutkijana sekä muun muassa leikkimielisenä perheenpäänä. Eräänlainen kiiltokuva siis, mikä herättää kysymyksen siitä, mitä kaikkea Tolkienista on jätetty kertomatta.

Lopuksi

Teos on vaikuttavan oloinen fyysiseltä olemukseltaan ja on myös visuaalisesti lumoava. Teoksen koko, paino ja sisältö henkivät arvokkuutta, vaikkakin etukannen kuva – Tolkienin oma kuvitus ”Bilbo saapumassa lautturihaltiain kylään” vuodelta 1937 – voi antaa osalle potentiaalisista lukijoista lapsellisen ja siten luotaantyöntävän vaikutelman. Kansikuvaa ei kannata kuitenkaan kavahtaa, sillä jo teoksen nopea silmäily houkuttaa tutustumaan sisältöön tarkemmin. Lisäksi etukannen kuva on osuva valinta, sillä sen voi tulkita matkana Tolkienin mielensisäiseen maailmaan. Kyseessä on myös kuva, joka alun perin jäi julkaisematta ensimmäisen Yhdysvalloissa julkaistun Taru sormusten herrasta -painoksen yhteydessä ja tämä tapaus jäi Tolkienia itseään harmittamaan. (s. 308)

Teos on nähdäkseni suunnattu Tolkienista ja hänen tarinoistaan kiinnostuneelle suurelle yleisölle. Lisäksi suomalaisia lukijoita kiinnostanevat eritoten kohdat, joissa käsitellään suomen kielen ja Kalevalan vaikutusta Tolkienin tuotantoon. Kirjan rakenteen ansiosta sen sisältöä voi selailla silmäillen ja valikoiden, ja teos on siten sopivaa ajankulua myös kiireisille lukijoille. Kokonaisuutena teos rakentaa onnistuneen ja kiinnostavan kuvan siitä elin- ja virikepiiristä, jossa Tolkien eli ja jossa hänen tuotantonsa syntyi. Kirjan lumous pitää otteessaan, mutta sen luettua jää kuitenkin olo, ettei kaikkea ole vielä Tolkienista kerrotttu.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *