Kaikilla, jotka ovat eläneet Turussa 1960-luvulla tai tuosta ajasta jotakin kuulleet, on siitä monenlaisia muisti- ja mielikuvia. Rauno Lahtisen kirja Elämää 1960-luvun Turussa antaa lukijalle mahdollisuuden hypätä ajatuksissaan puolen vuosisadan tuolle puolen ja samalla tarkistaa käsityksiään. Kirjaa lukiessaan ikäihmiset voivat ihmetellä, tuollaistako se elämä silloin todella oli, jos muistavat asiat toisin. Ja ihmetellä voivat nekin, joilla ei ole 1960-luvusta omia kokemuksia. Toisaalta vuosikymmen tuntuu edistykselliseltä, mutta toisaalta se on niin viime vuosituhannelta.
Turun liikenne puuroutui 1960-luvukka ruuhka-aikoina. Tällaiselta tilanne näytti Tuomiokirkkotorilla lokakuussa 1963. Kuva: Uusi Aura / Turun museokeskus, Finna; kirjan kuvitusta.
Alkusanojensa jälkeen Lahtinen sukeltaa rohkeasti vuoteen 1960, jolloin Turussa oli 123 285 asukasta. Hän etenee sitten vuosi kerrallaan vuosikymmenen loppuun omistaen kullekin vuodelle 20–30 sivua, joihin mahtuu kuvituksen kanssa 13–27 lyhyehköä alalukua. Mustavalkoisia ja värivalokuvia kirjassa on runsaasti, mutta ihan kaikkien alkuperää ei ole mainittu. Kuva-aineistoissa on myös ennen julkaisemattomia otoksia turkulaisista arkistoista ja kotialbumeista. Kirjassa on Lahtisen tuottaman tekstin lisäksi kokonaisia lehtijuttuja tai niiden osia ja mielipidekirjoituksia sekä paljon mainoksia ja muutama pilapiirroskin. Kuvitusta on melkein joka sivulla.
Jokainen vuosi oli erilainen, ja paljon tapahtui. Lahtinen on saanut tietonsa lukemalla satoja ellei tuhansia aikakaus- ja sanomalehtien numeroita – Apuja, Aamulehtiä, Helsingin Sanomia, Introja, Monalisoja, Möykkyjä, Seuroja, Suosikkeja, Turun Päivälehtiä, Turun Sanomia, Uusia Auroja, Uusia Päiviä ja Åbo Underrättelsereitä. Lahtinen huomauttaa, että eri lehtien näkemykset samoista asioista ovat joskus erilaisia. Hän hyödyntää tekstissään myös muiden tutkijoiden julkaisuja sijoittaessaan tapahtumia ja ilmiöitä yhteyksiinsä.
Ilmoitukset ja mainokset ovat kirjan tärkeä osa. Turuttaret-yhtye oli vuonna 1965 tanssilavojen suosikki. Kuva: Turun Sanomat 18.8.1965, kirjan kuvitusta.
Kirja kuvituksineen antaa kirjavan ja yllättävänkin mutta elämänmakuisen kuvan siitä maailmasta, jossa turkulaiset viettivät arkeaan ja juhlaansa 1960-luvulla. Elämä ei pyörinyt vain kaupunkilaisten oman navan ja kaupungin ympärillä, vaan suuren maailman tapahtumat nousivat nopeasti ihmisten tietoisuuteen. Varsinkin nuoriso seurasi maailman tapahtumia ja kansainvälisiä virtauksia kiinteästi ja reagoi niihin välillä rajustikin. Silloin tällöin myös nurkkakuntaisuus, seksistisyys tai jopa rasistisuus nousi herkkäsieluisimpien pintaan. Yleinen varallisuuden ja hyvinvoinnin nousu, joka oli alkanut jo 1950-luvulla, jatkui ja näkyi muodikkaassa pukeutumisessa, entistä tasokkaammassa asumisessa, henkilöautojen lisääntymisessä, vanhan purkamisessa ja uuden rakentamisessa.
AIHEITA LAIDASTA LAITAAN
Ilmapallot tekivät kauppansa Turun Kauppatorilla vappuna 1966. Kuva: Keijo Hakanen / Turun museokeskus, Finna; kirjan kuvitusta.
Hämmästyttää, miten paljon erilaisia mielenkiintoisia aiheita Lahtinen on löytänyt yhden vuosikymmenen lehdistä. Kun poimin kirjan sisällyksestä satunnaisesti yhden aiheen kultakin vuodelta, sain tällaisen kokoelman: ”Pysäköinti puhuttaa” 1960, ”Harlem Globetrotters” 1961, ”Jokivarren puutalot” 1962, ”Amerikkalainen Anttila” 1963, ”Taas lentokoneonnettomuus” 1964, ”Kiskobussit” 1965, ”Purkaminen jatkuu” 1966, ”Kauppatorin ympäristö uudistuu” 1967, ”Tsekkoslovakian miehitys” 1968 ja ”Hongkongilainen tulee!” 1969.
Edellä mainitut esimerkit muodostavat melkoisen aiheiden kirjon, joka vain laajeni, kun etsin ”alkuja”, ”huippuja” ja ”loppuja”. Jo neljältä ensimmäiseltä vuodelta löysin nämä otsikot: ”Kauan odotettu teatteritalo”, ”Uusi tupakkatehdas”, ”Uusi koulu”, ”Pikku Berliini jää historiaan” (1960); ”Turun juhlavuosi alkaa”, ”Uusia teitä ja kouluja”, ”Turun television lopullinen tuho”, ”Uusia patsaita”, ”Miksi Nobelin talo puretaan?”, ”Linna avataan”, ”Ensimmäinen Turun päivä”, ”Linja-autoasema uudistuu”, ”Purkaminen kiivaimmillaan”, ”Kirjastoauto aloittaa” (1961); ”Uusi työväenopisto”, ”Viimeinen vossikka”, ”Irti raitiovaunuista”, ”Loppu autohurjastelulle”, ”Rakentaminen huipussaan”, ”Kaupunginteatteri valmistuu” (1962); ”Uuden vuoden uudistukset”, ”Tuleeko tekojäärata?”, ”Saadaanko Turkuun kävelykatu”, ”Nainen saarnaa”, ”Kennedyn kohtalo”, ”Ylikulkusilta Kähäriin”, ”Taas uusi kaupunginjohtaja” (1963).
”Sikaideologian” mukaiset teokset toivat syksyllä 1969 taiteilija Harro Koskiselle (s. 1945) syytteen jumalanpilkasta. Rikosilmoituksen tekijä, 35-vuotias muurari ja yksityinen evankelista oli nähnyt Sikamessiaan kuvan lehdessä. Kuva: Harro Koskinen, kirjan kuvitusta.
Lahtisen kirjassa tulee vastaan tuon tuostakin asioita, joihin liittyvät kysymykset puhuttavat vielä tänäkin päivänä. Näitä ovat mm. ilmastonmuutos (1960); Turun slummit (1961); raitiovaunut (1962); toriparkki (1964); tunnin juna (1965); vesijohtovesi (1966); jätteet (1967); huumekauppa, nuorisotilat (1968); kauppojen aukiolo, kaatopaikka (1968); ympäristönsuojelu (1969). – Siltä varalta, etteivät nämä aiheet vielä riitä houkuttelemaan Lahtisen teosta lukemaan, panen tähän pari kuvaa kirjasta ja lainaan muutaman tekstipätkän:
Kesäkuussa 1961 Turun Sanomat julkaisi artikkelin ja ison otsikon, jonka mukaan Uittamon uimarannalla uimassa käyneeltä pariskunnalta oli varastettu rintaliivit ja lompakko, jossa oli muutama seteli. Lähistöllä oli nähty liikuskelevan kaksi parikymppistä miestä, joita poliisi etsi. Miten ihanaa olisikaan nykyään palata maailmaan, jossa poliisin työlistan kärjessä on löytää uimarannan rintaliivivaras. (s. 41)
Turun Sanomien mukaan rakennustoiminta oli Turussa syksyllä 1961 kaikkien aikojen huipussaan. Vanhaa purettiin ja uutta rakennettiin ennennäkemätöntä vauhtia. Tai kuten Turun Sanomat asian ilmaisi, ”vanhat korttelit pesivät kasvojaan”. (s. 55)
Tontti [Kaskenkatu 5] oli ollut julkisuudessa myös siksi, että 1950-luvulla sitä havitteli itselleen SKDL, uutta toimitaloaan varten. Kun valtuusto ei tonttia puolueelle antanut, puheenjohtaja Paavo Aitio esti kostoksi kaupungin aikeet hankkia kauppatorin laidan vanha hotelli Phoenix uudeksi virastotaloksi. (V. 1962, s. 61)
Matkaradio oli 1960-luvun alkuvuosien uutuus, jota ei päässyt pakoon missään. Pientä transistoriradiota oli helppo kuljettaa mukana kaikkialle, mutta jatkuva musiikki ei kaikkia miellyttänyt. Viranomaiset puolestaan muistuttivat, että radiolupa on oltava mukana hiekkarannallakin. Poliisit tekivät toisinaan yllätysratsioita puistoihin ja rannoille. (V. 1964, s. 131)
Lauantaina 13. helmikuuta 1965 pariskunta lähti ensimmäiselle yhteiselle keikalleen Helsingistä Harjavaltaan hiihtokilpailujen iltajuhlaan. Mukana oli Sarmaston armeijakaveri, turkulainen toimittaja Juhani Lavén. Sarmasto ajoi autoa ja Lund istui pelkääjän paikalla. Lavén oli takapenkillä. Illalla tuiskutti lunta, mutta autossa oli alla kesärenkaat. Talvirenkaat olivat 1960-luvulla vielä harvinaisia. Noin klo 19.20 Humppilassa vastaan ajoi ylileveä kuljetus. Kuorma-auton lavalla oli telaketjukaivuri, joka osui Sarmaston ajamaan Ford Cortinaan ja repi auton kyljen auki. (s. 152) [Kirjasta voi lukea, mitä siitä seurasi.]
Lumi- ja räntäsade eivät estäneet vappukulkueita [1967]. Vasemmistopuolueiden perinteisten juhlien alkaessa Urheilupuistossa ja Kupittaalla alkoi aurinkokin jo paistaa. Urheilupuistoon SDP:n vappujuhlaan oli saatu puhujaksi valtionvarainministeri Mauno Koivisto. (s. 212)
***
Elämää 1960-luvun Turussa -kirjansa lopussa Lahtinen pohtii, mitä ihmisten mieleen oli vuosikymmenestä jäänyt. Lehdissä näet kyseltiin sitä ja vastauksiakin saatiin:
Ainakin Berliinin muuri, Kennedyjen ja Martin Luther Kingin murhat, Juri Gagarin, Vietnamin sota, e-pilleri ja seksuaalinen vapautuminen, nuorison esiinmarssi, Prahan tapahtumat, ensimmäinen kuukävely ja Suomessa Kekkosen aika, joka jatkui aina vain. Ja tietenkin televisio, jonka suosio muutti ihmisten ajankäytön ja ajatukset. (s. 194)
Kirjailija toteaa myös yhteiskunnan muuttuneen vuosikymmenen aikana niin radikaalisti, että ihmiset todella tunsivat aikakauden nopean muutoksen. Ja muutos vain kiihtyi seuraavan vuosikymmenen alussa.
Lahtisen tulevaa, 1970-luvusta kertovaa kirjaa odotellessa kannattaa lukea ihan kaikessa rauhassa Elämää 1960-luvun Turussa. Se on mahtava – ja aika painava – lahjakirja niille, jotka ovat eläneet kultaisella 1960-luvulla, ja niille, jotka ovat siitä muuten vain kiinnostuneet. Kuten kaikki tietävät, kirjan saa kirjastosta lainaksi, ellei sitä satu saamaan lahjaksi tai osta itselleen. – Lahtinen ei muuten mainitse, paljonko asukkaita Turussa oli vuosikymmenen lopussa, mutta heitä oli jo yli 150 000.
- Kirjan nimi:
- Elämää 1960-luvun Turussa
- Kustantaja:
- Sammakko
- Julkaisuvuosi:
- 2024
- Sivumäärä:
- 296
- Kirjoittajat:
- Lahtinen, Rauno
- Esittelyn kirjoittajan nimi:
- Leena Rossi
- Esittelyn kirjoittajan arvo tai asema:
- FT, KK, tietokirjailija
- Esittelyn kirjoittajan organisaatio tai kotipaikka:
- Turku