Pirjo Hiidenmaan, Ilona Lindhin, Sara Sintosen ja Roosa Suomalaisen toimittama Lukemisen kulttuurit sisältää johdannon lisäksi kaksikymmentä tutkimusartikkelia, joista seitsemän on yhteistekstejä. En esittele nimeten kirjoittajia ja heidän analyysejään, sillä väistämättä laajan kirjan monia kiinnostavia näkökulmia jäisi vaille mainintaa. Tämä arvio on aiheesta kiinnostuneen, mutta lukemistutkimusta tuntemattoman yleiskatsaus valikoiduin esimerkein.

Kokoelman lähestymistapa on ihmistieteellinen. Johdanto puhuu näkökulmien kirjosta, josta erottuvat kirjallisuuden-, kielentutkimukselliset, kasvatustieteelliset ja historialliset painotukset. Pontta teoksen artikkeleille antavat kirjoittamishetkellä ajankohtaiset asiat. Tapaustutkimukset konteksteineen ovat suomalaisia, mutta ne ulottuvat vaikkapa ruotsinkielisiin lukiolaisiin, suomen oppijoiden lukupiireihin ja Kanadan suomenkielisiin senioreihin.

Tunnetusti lukemisharrastus ja lukutaito asettuivat Suomessa kansallisen sivistysprojektin keskiöön. Evankelisluterilainen oppi ja suomalaisuuden tarina istutettiin lukukinkereillä ja sittemmin oppivelvollisuuskoulussa, josta aukeni polku pidemmälle lukutaipaleelle. Myöhemmin lukion opetussuusuunnitelmat ja äidinkielen yo-kokeiden historialliset muutokset kertovat, miten (lukemisen) oppimis- ja sivistystavoitteita on kulloinkin julkilausuttu, uudelleen suunnattu ja osaamista arvioitu.

Edellisen vuosisadan alkupuoliskolla riitti tekstipohjainen lukutaito, ja enenevissä määrin koulu jalosti myös kirjoitustaitoisia kansalaisia. Nyt elämme monilukutaidon (multiliteracy) aikaa, ja se merkitsee paitsi eri tekstilajien hallinnan, myös monikulttuurisuuden ja monikielisyyden ymmärryksen tarvetta. On kyse myös siitä, että mediateknologiat haastavat tekstin, kuvan ja äänen suhteita. Yhdessä kirjan pienoistutkimuksessa eritellään, miten tietyt oppikirjat ohjaavat kuvan ja sanan lukemiseen.

Entä sitten, kun dataistuvassa maailmassa päädymme itse luettaviksi? Meistä kaikista syntyvät arviointidatat ohjaavat jopa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Kaiken arviointitiedon lukemiseen ja tulkintaan tarvitsemme (kansalais)taitoja ja kriittisyyttä, muistuttaa teos.

Lukemisen vaikutuksista

Kaunokirjallisuuden lukemisen merkityksestä käydyn keskustelun eräs juonne koskee sitä, mitä lukeminen tekee ihmiselle. Perusoletukseen kuuluu, että toisen tunteisiin, erilaisiin todellisuuksiin ja arvoihin sukeltaminen kasvattaa ja tekee hyvää. Kirjan lähestymistavat muistuttavat vaikutusten selvittämisen metodologisista haasteista. Automaattisen myötätunnon omaksumisen sijaan on kyse kirjallisuuden vaikutuksen moninaisuudesta. Lukemiseen kuuluu myös silkka nautinto ja viihtyminen. Empiiriselle lukupiiriaineistolle perustuvassa artikkelissa kysellään, raottaako fiktio reittejä kerronnallisen empatian kokemiselle. Ei-syntyperäiset suomenpuhujat saivat kuvata lukukokemusten herättämiä tunteita. Tutkimuksen lopputulos oli, että lukupiiri edesauttaa kulttuurista kielenoppimista, jossa erilaiset kielelliset ja kulttuuriset tietämykset pystyvät kohtaamaan.

Tilastot kertovat, että nuoret lukevat kirjoja aiempaa vähemmän. Lukemisen kulttuurit -teoksessa analysoidaan nuorten asenteita, jotka muovautuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Poikien lukutaito ja välinpitämättömät asenteet lukemista kohtaan ovat moniaalla lukututkimuksen päämurhe. Nuorten lukumotivaatiota käsittelevä artikkeli vahvistaa, että lapsuuden ja koulun innostava ilmapiiri synnyttää ryhmäpaineista vapaan lukijan, jolle ei ole väliä, onko kirjallisuuden harrastaminen kaveripiirissä suosittua vai ei.

Lukemisen kulttuurit koostuu suhteellisen lyhyistä ja hyvin kirjoitetuista analyyseistä. Silti kokonaisuus on haastava kannesta kanteen luettuna, eikä sellainen liene kaikille teoksen hyödyntäjille ensisijainen käyttötapa. Onkin syytä muistuttaa, että se on ennen muuta kielten ja kirjallisuuden opetukseen perehtyneille ammattilaisille suunnattua asiantuntijatekstiä. Kukin kirjoittaja avaa tutkimusmenetelmänsä informatiivisesti, ja näin käsitteiden esittelyssä on jonkin verran toistoa. Tutkimustulokset ovat syntyneet tuoreilla aineistoilla ja historiaa tulkitaan lähteiden kautta.