Naisia reformaation keskellä

Reformaation merkitystä naisille on perinteisesti tarkasteltu kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä on tuotu esille reformaation naisten elämää kaventava vaikutus sen hylätessä luostarilaitoksen ja rajoittaen täten naisten mahdollisuutta opiskeluun ja hengellisen elämän harjoittamiseen. Toisaalta reformaation on nähty tarjonneen naisille uuden uskonnollisen roolin äitinä niin omassa perheessä kuin yhteiskunnassa laajemminkin uskonpuhdistuksen pyhittäessä äidin kutsumuksen uskonnolliseksi toimeksi. Kirsi Stjernan teos Reformaation naisia tuo mielenkiintoisella tavalla esille sen, että samat kysymykset askarruttivat naisia jo 1500-luvulla.  

Stjerna, Kirsi: Reformaation naisia. Kirjapaja, 2011. 405 sivua. ISBN 978-952-247-118-5.

Naisluostareissa suhtauduttiin reformaatioon usealla eri tavalla. Osa nunnista vastaanotti reformaation mielellään, mutta osa vastusti sitä voimakkaasti ja halusi pitää kiinni omasta kutsumuksestaan. Niin reformaation puolella kuin sitä vastassa oli oppineita naisia, jotka arvioivat reformaattoreiden argumentteja oman raamatuntuntemuksensa ja oppineisuutensa pohjalta. Kirsi Stjernan teos keskittyy reformaatiota kannattaneisiin naisiin ja tarjoilee monipuolisen kuvan yhtäältä reformaation yleisestä vaikutuksesta naisiin ja heidän hengelliseen elämäänsä ja toisaalta tuo yksityiskohtaisempaan tarkasteluun kymmenen reformaatiokeskusteluissa ja -toimissa vaikuttanutta naista ja heidän ajattelunsa.

Kirsi Stjerna aloittaa teoksensa Reformaation naisia muistelemalla opiskeluaikojaan 1980-luvulla ja haluaan saada tietää, miten reformaatio vaikutti naisiin ja miten naiset vaikuttivat reformaatioon. Vaikka omat opintoni sijoittuvatkin 1990-luvun alkuun, tunnistin hyvin hämmennyksen siitä, että naisten historiaa ei joiltain osin oltu tutkittu lainakaan. Oma mielenkiintoni suuntautui naisiin ja keskiaikaan, ja tämän teeman kohdalla tilanne muuttui muutamassa vuodessa, kun naisten uskonnollinen elämä nousi yhdeksi alan tutkituimmista aihepiireistä. Stjernakin teki kierroksen keskiajan naisten ja erityisesti Pyhän Birgitan matkassa ennen kuin palasi ensimmäisen mielenkiintonsa kohteen reformaation ja sen naisten tutkimuksen pariin.

Kirsi Stjernan teos on alkujaan julkaistu englanniksi nimellä Women and the Reformation(Blackwell 2008) ja Reformaation naisia on Stjernan teoksesta suomeksi toimittama versio. Teoksen painopiste on Keski-Euroopassa: Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa, mutta aivan kirjan lopussa Stjerna tekee pienen katsauksen myös Pohjoismaiden naisten ja reformaation suhteeseen. Teos jakautuu kahteen osaan: naisten ja uskonnon suhdetta pohdiskelevaan johdattelevaan osioon sekä henkilöhistorialliseen osioon, jossa käydään läpi kymmenen naisen elämänkohtalot ja heidän uskonnollista ajatteluaan. Stjernan pohdinta naisten asemasta uskonnollisen elämän kentällä keskiajalla ja toisaalta reformaation aikana ja sen jälkeen on mielenkiintoinen. Hän katsoo naisten asemaa yhtäältä meidän ajastamme käsin ja pohtii oliko reformaatio naisille “hyväksi” vai ei. Toisaalta naiset sidotaan omaan aikaansa ja tuodaan esiin aikakauden asettamat reunaehdot ja esimerkiksi se, että reformaation miehet ajattelivat naisten osallistumisesta uskonnolliseen elämään useimmiten samansuuntaisesti kuin keskiajan oppineet. Tämän lisäksi Stjerna etsii naisten omaa teologiaa ja pohtii sitä, millaista oli naisten reformaation teologia ja mitä annettavaa sillä voisi olla nykypäivänä.

Kaksi näkökulmaa reformaatioon

Reformaation merkitystä naisille on perinteisesti tarkasteltu kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä on tuotu esille reformaation naisten elämää kaventava vaikutus sen hylätessä luostarilaitoksen ja rajoittaen täten naisten mahdollisuutta opiskeluun ja hengellisen elämän harjoittamiseen vapaana perhe-elämän velvoitteista. Toisaalta reformaation on nähty tarjonneen naisille uuden uskonnollisen roolin äitinä niin omassa perheessä kuin yhteiskunnassa laajemminkin uskonpuhdistuksen pyhittäessä äidin kutsumuksen uskonnolliseksi toimeksi. Stjerna tuokin mielenkiintoisella tavalla esille sen, että naisluostareissa suhtauduttiin reformaatioon usealla eri tavalla. Osa nunnista vastaanotti reformaation mielellään, mutta osa vastusti sitä voimakkaasti ja halusi pitää kiinni omasta kutsumuksestaan. Niin reformaation puolella kuin sitä vastassa oli oppineita naisia, jotka arvioivat reformaattoreiden argumentteja oman raamatuntuntemuksensa ja oppineisuutensa pohjalta. Näistä nunnista lienee kuuluisin Martin Lutherin puolisona tunnetuksi tullut  Katharina von Bora.

Samoin äitiyden ja vaimouden kutsumuksesta kirjoittaessaan Stjerna tuo esiin, miten idealisoitu käsitys vaimon tehtävästä ja äitiydestä ei herättänyt naisissa yksinomaan ihastusta, vaan myös kritiikkiä. Eikä naisten toiminta reformaation piirissäkään jäänyt vain kodin seinien sisäpuolelle, sillä etenkin liikehdinnän alkuvaiheissa myös naiset osallistuivat innokkaasti reformaation tiimoilta käytyyn keskusteluun. Useimmissa tapauksissa nämä naiset olivat toki “erityistapauksia” oppineita ja yhteiskunnallisesti korkeassa asemassa. He saattoivat tuoda julki mielipiteitään kirjeissä, pamfleteissa ja erilaisissa hartaus- ja ohjekirjoissa. Tosin sensuurin tiukentumisen myötä 1530-luvulta lähtien näidenkin naisten äänet vaikenivat tai vähintään marginalisoituivat. Naisten uskonvalinnoilla oli silti laajempaa vaikutusta vielä myöhemminkin, jos heidän yhteiskunnallinen asemansa oli kyllin korkea. Äiti ja tytär, Elisabeth von Brandenburg ja Elisabeth von Braunschweig, asettuivat puolisoitaan vastaan valitsemalla luterilaisen uskon ja ohjasivat myös valtakuntiensa uskonnollista kehitystä hallitsemillaan alueilla ja vaikuttaessaan lastensa uskonnollisiin valintoihin ja avioliittoihin.

Reformaation naisten elämäkertoja

imageimageimage

Kuva: Katharina von Bora, Olimpia Fulvia Morata ja Katharina Schütz Zell

Stjernan teoksen toinen osa avaakin näiden naisten elämää kertomalla reformaatioon aktiivisesti osallistuneiden naisten elämästä ja teologisesta ajattelusta. Ensimmäinen kohde on ehkä luonnollisestikin Lutherin puoliso “Herra tohtori” Katharina von Bora. Vaikka Katharina von Boraa voikin pitää luterilaisen naiseuden ruumiillistumana juuri äitiyden tehtävälle omistautumisessaan, tuo Stjerna hänestä esille ainakin minulle tuntemattomia puolia, kuten Katharinan vahvat omat valinnat, aiemmat avioliittosuunnitelmat ja hänen asemansa merkityksen myös Lutherin uskottavuudelle. Erityisen koskettavaa oli lukea siitä tuskasta, jota molemmat puolisot kokivat lapsen kuoleman kohdatessa perhettä.

Katharinan ohella merkittävien reformaattoreiden vaimoista Stjernan käsittelyyn pääsee Katharina Schütz Zell, joka toimi puolisonsa Matthias Zellin työparina Strasbourgissa. Tämän mahdollisti itse asiassa se, että Katharina menetti molemmat lapsensa aivan vastasyntyneinä ja kotiäitiyden sijasta hän saattoi keskittyä laajempaan vaikuttamiseen ja Stjerna kuvaakin häntä apostoliksi, diakoniksi ja profeetaksi. Katharina oli jopa puolisoaan aktiivisempi teologinen vaikuttaja ja miehensä kuoleman jälkeen hän jopa suoritti hereetikoksi tuomitun naisen hautajaisrituaalit tämän puolison pyynnöstä.

Katharina von Boraa yllättävämpiä ja tuntemattomampia hahmoja sen sijaan ovat esimerkiksi Argula von Grumbach, joka katsoi velvollisuudekseen puolustaa Ingolstadtin yliopiston opiskelijaa Arsacius Seehoferia, jota syytettiin luterilaisesta harhaopista. Argula tuli tunnetuksi reformaation puolustajana ja kirjeenkirjoittajana, jonka kirjeitä painettiin julkisesti jo hänen elinaikanaan. Argula omaksui reformaattoreiden ajatuksen yleisestä pappeudesta ja oikeudestaan lukea ja tulkita Raamatun tekstejä, mutta nojasi vahvasti myös yhteiskunnalliseen asemaansa merkittävän aatelissuvun jäsenenä. Sensuurin vähäisyys Argulan elinaikana takasi sen, että myös nainen saattoi julkaista mielipiteitään.  Argulaan suhtauduttiin vähätellen ja häntä pilkattiin julkisesti eikä hän saanut tukea edes puolisoltaan. Mielenkiintoisella tavalla Stjernan kirja valottaa myös aikakauden avioliittoja ja uskonnon merkitystä perhesuhteissa, sillä reformaation kannattaminen ei aina ollut molempien puolisoiden valinta.

Kokonaisuudessaan Kirsi Stjernan teos on mielenkiintoinen johdatus reformaatioajan naisten ajatteluun ja siihen, että osa aikakauden naisista kykeni hyvin teologiseen keskusteluun. Äärimmäisin esimerkki heistä lienee  Olimpia Fulvia Morata, joka oli oppineisuudessaan aikansa mieshumanistien kanssa samalla viivalla.  Myöhemmässä tutkimuksessa hän on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle, osin tuotantonsa katoamisen takia. Stjernan kirjan ansioksi onkin laskettava, että naisten esittelyn lisäksi hän tuo esiin tutkimuksessa unohdettuja lähteitä eli naisten uskonnollisia ja teologisia tekstejä, joista osa on painettu jo 1500-luvulla ja osa editoitu 1800-luvulla. Toivoa sopii, että suomalaiset opiskelijat ja tutkijat innostuvat keskiajan naisten ohella myös reformaation naisista. Aiheeseen orientoitumisessa Stjernan teos on oivallinen apu. 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *