Neljän I:n selitys uuden ajan talouskasvulle

Lennart Schön, taloushistorian professori Lundin yliopistosta laittaa maailman taloushistorian vuosina 1800-2000 yksiin kansiin. Kirjattavaa riittääkin: teolliset vallankumoukset, väestön kuusin- ja tuotannon 65-kertaistuminen, höyrykoneet ja polttomoottorit sekä tietysti tietokoneet ja internetit. Euroopan valta-asema siirtyi ensin Yhdysvaltoihin ja viime aikoina voimistuneeseen Aasiaan. Yhteisiä talouskasvua selittäviä tekijöitäkin löytyy. Teos alleviivaa poliittisten päätösten merkitystä. Historian opetukset ovat yllättävän ajankohtaisia. Historiasta on myös opittu jotain.  

Schön, Lennart: Maailman taloushistoria – teollinen aika [Vår värld's ekonomiska historia, Del 2: Den industriella tiden]. Käännös: Paula Autio. Osuuskunta Vastapaino, 2013. 542 sivua. ISBN 978-951-768-380-7.

Talouskasvun kolme I:tä

Schönin mukaan talouskasvun avaintekijöitä ovat kolme I:tä: instituutiot, innovaatiot ja integraatio.

Instituutioihin Schön sisällyttää nykymuotoisen valtion toimialaan, politiikkaan kuuluvia asioita (mm. omistusoikeus, rakennemuutokset). Teollisuuskaupunkien synty,  sukupuoliroolien muutos, pankkilaitos ja kauppapolitiikka kuuluvat myös tämän otsikon alle. Schön ei ole yksin puhuessaan yllä mainituista seikoista: viime aikoina muun muassa Niall Ferguson on kirjoittanut samoista asioista.

Schön alleviivaa monien taloushistorioitsijoiden tavoin tiedontuotannon, teknisen kehityksen ja innovaatioidenmerkitystä. Kolmea teollista vallankumousta sivuaa kolmen merkittävän teknisen innovaation kehittyminen: höyrykoneen keksiminen ja fossiilisen polttoaineen hyödyntäminen 1700-1800 luvun vaihteessa, sähkö- ja polttomoottorin kehittäminen 1800-1900-luvun taitteessa ja mikroelektroniikan ja uuden tietotekniikan kehitys 1900-luvun lopulla. Valtion (lue instituutioiden) rooli liittyy kirjassa vahvasti innovaatioihin: erityisesti teknilliseen korkeakoulutukseen ja yleisesti väestön koulutustason nostamiseen investoineet valtiot (mm. USA, Saksa, Japani) ovat kahden viime vuosisadan kilpailukykyisiä menestyjiä.

Integraatio eli maailmantalouden yhdentyminen ja markkinoiden kasvaminen on Schönin kolmas I. Teknologisen kehityksen, lennättimen, höyrykoneiden ja polttomoottoreiden ansiosta markkinat kasvoivat 1800-luvulta alkaen.

Listaan voisi lisätä vielä neljännen I:n, Schöninkin mainitsemat investoinnit. Maallisen rationalistisen elämänkatsomuksen vallatessa alaa ihmisen maailmankuva muuttui. 1700- ja 1800-luvun vaihteessa länsieurooppalainen ihminen alkoi luottaa omaan kykyynsä muokata tulevaisuutta. Tämä näkyi tulevaisuuteen panostamisena, investoimisena. 1800-luvulla investoinnit kasvoivat vain parista prosentista kokonaistuloista yli 10 prosenttiin, 1900-luvulla investointiaste kohosi jopa yli 30 prosenttiin. 

Hämmentäviä lukuja ja valtavaa kasvua

image

Kuva: Ford Madox Brown Work, 1852-63.

Schönin tarkastelujaksolla vuosina 1800-2000 maailman väestö on kasvanut kuusinkertaiseksi. Samana aikana maailman tuotanto on kasvanut 65-kertaiseksi. Myös yhteiskunnat talouksien ympärillä ovat muuttuneet. Maatalousvaltaisista talouksista on ennemmin tai myöhemmin tullut teollisuuteen ja enenevässä määrin palveluihin perustuvia talouksia. Valtaosa väestöstä on muuttanut työn perässä maalta kaupunkiin. 

Kaikki Schönin käyttämät indikaattorit todistavat sekä tuotannon että tehokkuuden valtavasta kasvusta. Selittäviä tekijöitä ovat väestön eli työvoiman kasvun lisäksi yleinen työn rationalisoiminen, koneellistuminen ja automaatio. Myös markkinat ovat laajentuneet liikennevälineiden ja kommunikaation myötä. Yhtenä, ehkä kestävimpänä kasvua selittävänä tekijänä Schön listaa väestön koulutustason nousun ja tiedon lisääntymisen: tieteellinen tieto ja sen sovellutukset, innovaatiot ovat nostaneet tuotannon ihmiskunnan historian mittasuhteissa ennätyksellisiin ulottuvuuksiin.

Erilainen kehitys eri mantereilla

Kasvu on jakautunut epätasaisesti eri maiden kesken. Vuonna 1700 sekä nykyisen USA:n että Latinalaisen Amerikan BKT:ksi on arvioitu 527 dollaria per henki, Afrikan osalta luku on 421 (v. 1990 dollareina laskettuna). Jo vuonna 1820 erot alkavat näkyä: USA 1257, Latinalainen Amerikka 691 ja Afrikka 420 dollaria per henki. Nykypäivänä alueiden väliset erot ovat tunnetusti moninkertaisia.

Kaikki entiset köyhät maat eivät kuitenkaan enää ole köyhiä. Vielä 1940-50-luvulla rutiköyhä Kiina on noussut maailman johtavien talouksien joukkoon. Vastaavasti monet ennen varakkaat maat, usein käytettyinä esimerkkeinä Argentiina ja Uruguay, ovat taantuneet ja jääneet oikealta ja vasemmalta ohittaneiden nousevien talouksien jälkeen.

Mistä nämä valtavat erot eri maiden talouskasvussa johtuvat? Politiikka, ihmisten tekemät päätökset löytyvät jokaisen kansantalouden hyvien ja huonojen ratkaisuiden taustalta. Valtioiden investoinnit infrastruktuuriin, yhteiskuntaan, kansalaisten osaamiseen, tiedon tuottamiseen ja innovaatioihin selittävät talouskasvua. Toisaalla hirvittävät kommunistiset yhteiskuntakokeilut rautaesiripusta itään veivät kasvun eväät monelta sukupolvelta. Politiikalla on merkitystä.

Kuka lukee ja siteeraa mitäkin

Lennart Schönin esitys on kattava ja monipuolinen. Yleistajuinen tyyli tekee kirjasta monikäyttöisen ja runsaat tilastot palvelevat vaativampaakin lukijaa. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, sivut kääntyvät kuin itsestään. Suomentaja Paula Autio on tehnyt hienoa työtä, itse en kertaakaan pysähtynyt miettimään käännöstekstin semantiikkaa.

Sen sijaan Schönin käyttämä lähdekirjallisuus herättää 1990-luvulla Turussa opiskelleen mielessä kysymyksiä. Schön kirjoittaa vuolaasti talouskasvun sosiaalisesta ulottuvuudesta, mutta esimerkiksi ahkerasti lukemiamme Eric Hobsbawnin ”The Age of…” –sarjaa ja Paul Kennedyn bestselleriä ei löydy käytettyjen lähteiden luettelosta. Niall Fergusonin Civilization. The West and the Rest (julkaistu 2011), joka pitkälti käsittelee samaa tematiikkaa Schönin teoksen kanssa, ei sisällä viitteitä Schönin vuotta aiemmin julkaistuun teokseen. Syynä voi tosin olla englanninkielisen käännöksen puuttuminen. Fergusoninkaan lähdeluettelosta ei löydy Hobsbawnia. Olemmeko me ”turkulaiset” lukeneet ”vääriä” kirjoja? Onko aika ajanut Hobsbawnin ohi? Vai kuuluuko tämän genren kirjoittamiseen se, että toisilta ”kiteyttäjiltä” ei aleta lainata, oma synteesi tehdään alusta loppuun?

Lopuksi: Historiasta voi oppia, ja on opittu

Tarkastelemalla molempien maailmansotien jälkeisiä poliittisia ratkaisuja avautuu valtavia eroavaisuuksia. Siinä missä 1920-30-luvulla ajauduttiin talouskriiseihin ja totalitarismin nousuun, 1950-70-luvulla koettiin maailmanhistorian suurin talouskasvun kausi. Kivikauteen pommitetut Saksa ja Japani olivat 1900-luvun jälkipuoliskon kirkkaimpia tähtiä. Euroopan yhtenäistymisprosessi on todistanut elinvoimansa sitoessaan entiset vihamiehet yhtenäisen Euroopan hyvinvoinnin takuumiehiksi. 

***

Arvostelusta on julkaistu lyhennetty versio Kanava-lehdessä 8/2013.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *