Olennaista asiaa olemattomista olennoista

Mikäpä olisi kiinnostavampaa kuin sellainen, jota ei ole - tai ainakin sellainen, jonka vain harva on nähnyt. Anto Leikolan “Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä -myyttisten olentojen elämää“ pureutuu tähän kysymykseen hyvinkin monessa mielessä. Kuten kirjoittajakin esipuheessaan toteaa, teos sopii hyvin vuosituhannen vaihteen myytti- ja tarubuumiin Tolkienin uuden tulemisen ja Harry Potter -ilmiön ohella. Toisaalta laajasti antiikin kulttuurin taruolentoja käsittelevä Leikolan teos sopii hyvin jatkoksi myös nykyiseen jonkinlaiseen antiikki-innostukseen, mistä selvimpänä osoituksena lienevät Arto Kivimäen ja Pekka Tuomiston Rooma- ja latina-aiheiset populaariesitykset.

Leikola, Anto: Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä - myyttisten olentojen elämää. Tammi, 2002. 136 sivua. ISBN 951-31-2372-3.

Mikäpä olisi kiinnostavampaa kuin sellainen, jota ei ole – tai ainakin sellainen, jonka vain harva on nähnyt. Anto Leikolan “Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä -myyttisten olentojen elämää“ pureutuu tähän kysymykseen hyvinkin monessa mielessä. Kuten kirjoittajakin esipuheessaan toteaa, teos sopii hyvin vuosituhannen vaihteen myytti- ja tarubuumiin Tolkienin uuden tulemisen ja Harry Potter -ilmiön ohella. Toisaalta laajasti antiikin kulttuurin taruolentoja käsittelevä Leikolan teos sopii hyvin jatkoksi myös nykyiseen jonkinlaiseen antiikki-innostukseen, mistä selvimpänä osoituksena lienevät Arto Kivimäen ja Pekka Tuomiston Rooma- ja latina-aiheiset populaariesitykset.

Rakenteellisesti kirja on kokoelma lukuisia eri taruolentoja käsitteleviä esseitä. Eri luvuissa valotetaan laajasti hirviöiden ja myyttisten olioiden taustoja, ulkomuotoa, nimiä ja evoluutiota eri kulttuureissa kautta aikojen. Esitys keskittyy eurooppalaiseen perinteeseen viitaten silloin tällöin laajempiin yhteyksiin erityisesti intialaisesta kulttuuripiiristä, mutta toisinaan myös Kiinasta ja lähinnä kuriositeetinomaisesti Uuden maailman tarustoista. Samat antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun kummajaisista kiinnostuneet kirjoittajat vilahtelevat monissa luvuissa, mitä tuskin voi kuitenkaan negatiivisena seikkana. Leikolan käyttämä lähdeaineisto on eittämättä laaja ja paitsi olentoja, kirja valottaa hauskalla tavalla myös eri aikoina vallinnutta luonnontieteellistä ja luonnonhistoriallista ajattelua.

Kirjan eri luvut on alunperin kirjoitettu tieteiskirjallisuutta jo vuosia ansiokkaasti julkaisseeseen tamperelaiseen Portti-lehteen. Leikolan sarja oudoista olennoista historian hämyistä alkoi ilmestyä lehdessä vuonna 1992 ja se jatkui kuuden vuoden ajan kunnes kirjana nyt julkaistavat kaksitoista osaa olivat valmiit. Vaikka kirjoitukset ovat teoriassa irrallisia esseitä, osoittaa kirjan yhtenäinen ilme ja kieli paitsi hyvää kirjoittajan ammattitaidosta, ilmeisesti myös toimitustyön laadusta. Kirjoitusten välillä kuluneen ajan voi lähinnä huomata pikkuseikoista, kuten siitä miten Leikola ensin kutsuu Plinius vanhempaa amiraaliksi, myöhemmin luonnonhistorioitsijaksi ja lopulta jättää hänet kokonaan ilman titteliä. Lienee selvää, että tämä ei sanottavasti häiritse lukijaa.

Leikolan kirja ei ole tieteellinen tutkimus, minkä kirjoittaja viisaasti tunnustaa itsekin. Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä liikkuu kuitenkin sisällöltään siksi taitavasti kepeän ja tieteellisen välimaastossa, että se viihdyttää varmasti niin maallikkoa kuin enemmän aiheesta tietäviä. Kirjoitukset ovat luonteeltaan yleisesityksiä ja katsauksia aiheeseen olematta tyhjentäviä läpileikkauksia eri taruolentojen kulttuurihistoriaan. Esitystapa ei ole erityisen analyyttinen ja kirjan eri luvut viljelevätkin mieluummin kiehtovia anekdootteja kuin syvällistä pohdintaa. Tällaisina kirja puolustaa kuitenkin hyvin paikkaansa suhteessa Leikolankin mainitsemaan tosiasiaan – nimittäin suomenkielisen myyttisiä olentoja käsittelevän yleisesityksen puutteeseen. Vaikka saattaakin kuulostaa koomiselta väittää, että erilaiset taruolennot ovat merkittävä osa nykyajankin kulttuuria, lohikäärmeet, seireenit, merikäärmeet ja salamanterit elävät yhä edelleen nykypäivän maailmassa niin kielessä kuin erilaisissa symboleissa ja tarinoissa. Tästä syystä kirjan lukeminen ei ole kenenkään yleissivistyksen kannalta vahingollista, oli kummajaisista muuten kiinnostunut tai ei.

Kirjan taitto miellyttää suurelta osin silmää. Kuvitusta on käytetty runsaasti ja teksti on ladottu ilmavasti. Ainoa pieni huomauttamisen aihe ovat kirjan valokuvat, joiden laatu ei kaikilta osin vastaa tarkoitustaan. Ruskehtava värimaailma on silmään kaunis, mutta osa kuvista muistuttaa syystä tai toisesta lähinnä siluettia, johon valitettavasti suuri osa yksityiskohdista katoaa lähes täysin.

Kaiken kaikkiaan Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä on nautittava ja valaiseva johdanto myyttisten otusten ja tarujen hirviöiden mystiseen maailmaan. Tässä tapauksessa on ehdottomasti sivistävää tietää ainakin runsaan sadan sivun verran, kuten kirjoittaja on itse todennut, oudoista olennoista, joita ei koskaan ole ollut olemassa, mutta joiden olemassaoloon on silti uskottu.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *