Paltaniemen monitaitoisen patriarkan, Eino Leinon isän elämänvaiheet

Paltaniemeläisen Lönnbohmin kulttuuriperheen lahjakkaat lapset, mm. Oskar Lönnbohm, Kasimir Leino ja Suomen runoruhtinas Eino Leino on ikuistettu moniin tutkimuksiin, mutta perheen isä Anders Lönnbohm on jäänyt tutkimukselta unohduksiin. Nyt tämä puute on korjattu, kiitos professori Oiva Turpeisen mikrohistoriallisen tutkimuksen, jossa tarkastellaan komissionimaanmittari Anders Lönnbohmin värikästä elämää ja työtä lahjakkaan lapsiperheensä puolesta ja hänen maanmittarin työtään eri puolilla Pohjois-Suomea.  

Turpeinen, Oiva: Anders Lönnbohm. Maanmittari ja runoilijoiden isä.. Oy Amanita Ltd., 2008. 247 sivua. ISBN 978-952-5330-25-0.

Professori Oiva Turpeinen on julkaissut monipuolisen, laajaan lähdeaineistoon perustuvan tutkimuksen komissionimaanmittari Anders Lönnbohmista, joka sitkeydellään ja taidoillaan kohosi Liperin Kiiessalon Mustolasta Paltamon pitäjän Paltaniemen kirkonkylän johtavien säätyläisten harvalukuiseen joukkoon ja jonka lahjakas jälkikasvu on jättänyt merkittävän jäljen Suomen kulttuurihistoriaan.

Turpeisen tutkimus tuo runsaasti uutta tietoa Lönnbohmin kasvutarinasta ja hänen perhe-elämästään. Tutkija on perusteellisesti perehtynyt Kansallisarkistossa säilytettävän Maanmittaushallituksen asiakirjoihin, jotka monin tavoin valottavat Anders Lönnbohmin toimintaa maanmittarina, hänen moninaisia virkatöitään eri puolilla Pohjois-Suomea isojakoa toimittamassa ja Lönnbohmien perheen taloustilannetta.

Alun perin Anders Lönnbohm oli Liperin Kiiesalossa lapsuutensa viettänyt talonpoikaistaustainen Antti Mustonen, joka nuoruudessaan ihastui säätyläistaustaiseen Anna Emilia Kyanderiin. Saadakseen neidon puolisokseen hän muutti nimensä ruotsinkieliseksi ja ryhtyi määrätietoisesti ponnistelemaan maanmittariksi. Tuo työ tarjosi hänelle ainoan ylenemismahdollisuuden sääty-yhteiskunnassa. Turpeisen mukaan nuoripari tapasi toisensa kesällä 1851. Seurasi kolmen vuoden seurustelu, joka johti avioliittoon 10. syyskuuta 1854. Erivapaudella maanmittariksi sinnitellyt Lönnbohm sai Kajaanista työpaikan loppuvuonna 1856 ja seuraavana vuonna hän asettui vaimoineen pysyvästi asumaan korpikaupunkiin. Asuttuaan muutaman vuoden Ämmäkosken sahan tienoilla perhe muutti Paltaniemen Hövelöön, jonka Lönnbohm hankki omistukseensa vuonna 1859.

Hän ryhtyi määrätietoisesti kehittämään ja laajentamaan Hövelön tilaa kasvavan perheensä tarpeisiin. Turpeisen mukaan Hövelössä asui Anders Lönnbohmin, vaimo Emilian ja 10 lapsen lisäksi useita piikoja ja renkejä ja Olga Kyrenius, joka oli Lönnbohmin vaimon sisko. Elättääkseen lapsilaumansa ja pitääkseen tilaansa pystyssä Anders Lönnbohm teki ahkerasti maanmittaustöitä eri puolilla Kainuuta ja Pohjois-Suomea. Erityisesti häntä työllisti noihin aikoihin isojaon toimeenpano.

Lönnbohm oli innokas fennomaani, joka seurasi tiiviisti aikansa tapahtumia. Perheeseen tuli lukuisia sanomalehtiä, joita hän tilasi saadakseen paremman kuvan aikakauden aatteellisista ja poliittisista virtauksista. Hän mm. palkkasi erityisen piikatytön, jonka tehtävänä oli noutaa noin 10 kilometrin päästä Kajaanista sinne saapuneet sanomalehdet ja toimittaa ne kipin kapin Hövelön isännän luettavaksi. Kun Anders Lönnbohm oli ne tarkasti lukenut  piippunsa kanssa, perheen jälkikasvu pääsi vanhimmasta nuorimpaan tutustumaan niihin. Lahjakkaat lapset omaksuivat sanomalehtien välityksellä monia aikakauden kulttuurivirtauksia kuten kansanvalistusaatteen. Sen hengessä lapset toimittivat mm. omaa perhelehteä, kirjoittivat näytelmiä ja esittivät niitä paltaniemeläisille. Opiskellessaan Helsingissä perheen pojat Oskar ja Kasimir toivat kotiin palattuaan monia aikakauden sivistysrientoja. Samanlainen sivistysinnostus näkyi myös perheen muiden lasten toiminnoissa.

Perheen sivistysharrastus näkyi myös aktiivisena kirjoittamisena, jossa perheen isä oli hyvänä esikuvana. Hän kirjoitti uutterasti mm. Oulun Wiikko-Sanomia lehteen, johon hän laati kuvauksia Paltaniemen elämästä ja seutukunnan merkittävistä tapahtumista. Todennäköisesti hän omalla esimerkillään innosti myös perheen lapsia, ennen muuta Oskaria, Kasimiria ja kuopus Einoa kirjallisiin harrastuksiin.

Anders Lönnbohm oli tiukka patriarkka, joka piti tiukasti ohjakset käsissään Hövelöä kehittäessään ja lapsikatrastaan kouluttaessaan. Häntä arvostettiin myös paltaniemeläisten keskuudessa, sillä hänet valittiin 1860-luvulla moniin yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin, mm. Paltaniemen lainamakasiinin isännäksi, jonka tuli tiukasti valvoa, että makasiinissa oli riittävästi viljaa pahan päivän varalle. Suurina nälkävuosina 1867 – 1868, jolloin koko Suomessa kärsittiin pahoista katovuosista, Lönnbohm valvoi jämäkästi, että hätäapua annettiin pitäjäläisille vain työsuoritusta vastaan. Läänin kuvernööri suositteli noihin aikoihin erillisten hoitohuoneitten ja köyhäintalojen rakentamista pitäjien köyhille. Näin meneteltiinkin eri puolilla Kainuuta, mutta ei Paltamossa Lönnbohmin vastustuksen vuoksi. Syöttö- ja hoitohuoneista kehittyi muualla todellisia kuoleman pesäpaikkoja, sillä siellä tarttuivat erilaiset sairaudet nälän riuduttamiin ihmisiin. Paltamossa väestön kuolleisuus jäi huomattavasti vähäisemmäksi. Noudattaessaan tiukkaa linjaa Lönnbohm tietämättään pelasti varmaan satojen pitäjäläisten hengen, sillä hätäviljaa jaettiin köyhien kotiin vain työtä vastaan ja sen vuoksi hätäapua riitti Paltamossa muita pitäjiä paremmin. Taudit eivät myöskään nousseet sellaiseen raivoon kuin mm. Sotkamossa.

Kehittäessään Hövelöä Lönnbohm pyrki etsimään aikaisempaa tehokkaampia viljely- ja karjanhoitomenetelmiä. Hallavuosien vuoksi hän suosi mm. heinänviljelyä, jotta karjalla olisi riittävästi ravintoa maidontuotantoon. Omien kokemustensa ja hankkimansa kirjaviisauden avulla hän pyrki järkiperäistämään maanviljelyä ja saamaan paremman maantuoton. Rukiin asemasta hän suosi maanviljelyssä ohraa. Hän toi matkoiltaan Lapista ohraa, joka tuleentui noin kaksi viikkoa nopeammin kuin kainuulaiset lajikkeet. Näin vilja ehti kypsyä ennen kuin hallat hiipivät Hövelön pelloille. Ohrainnostuksen vuoksi lähinaapurit kutsuivat tuohon aikaa Hövelön tilaa Ohrarannaksi.

Parantaakseen Hövelön yhteyksiä ulkomaailmaan isäntä rakensi tilansa rantaan näyttävän laiturin. Siitä kehittyikin vuosien saatossa suosittu ryky, johon Oulujärvellä liikennöivät höyrylaivat säännöllisesti rantautuivat. Laiturista tuli myös suosittu nuorten kokoontumispaikka, jossa viihtyi myös nuori Eino Leino. Hän istui perheen koiran kanssa iltakaudet tällä haaveiden sillalla, onki, haaveili ja kuunteli lähitienoilta kesäöinä kantautuvia ääniä.

Anders Lönnbohm kuoli vuonna 1890, jolloin perheen taloudellinen tilanne romahti. Isän kuolema heijastui karulla tavalla myös nuoren Eino Leinon elämään, sillä perheen kuopuksen oli lähdettävä Hämeenlinnaan voidakseen jatkaa koulun käyntiään vanhemman veljen Oskar Lönnbohmin taloudessa. Komissionimaanmittari Anders Lönnbohm haudattiin Paltaniemen hautausmaan multiin. Hänen puolisonsa Emilia Lönnbohm kuoli kuutta vuotta myöhemmin.

Oiva Turpeisen teos tuo runsaasti uutta tietoa Lönnbohmien perhe-elämästä, sen iloista ja suruista. Teksti on lennokkaasti ja asiantuntevasti kirjoitettu. Liitetiedoissa on runsaasti aikakauden ilmiöitä valottavaa tietoa, jota kirjallisuuden ja historian tutkijat voivat hyödyntää jatkotutkimuksissa. Teoksen kuvittamiseen on kiinnitetty myös paljon huomiota, sillä kirjassa on runsaasti aikaisemmin julkaisemattomia aikakauden kuvia, jotka monin tavoin elävöittävät tekstiä.

Kustantaja Oy Amanita Ltd. on tehnyt hatunnoston arvoisen teon kustantaessaan tämän teokseen, joka tuo oivan lisän suomalaista 1800-luvun kulttuurihistoriaa käsittelevään kirjallisuuteen. 

 

Reijo Heikkinen

 

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *