Putinin tarina on samalla Venäjän uusinta historiaa

Venäjä-asiantuntija Arvo Tuomisen uutuuskirja Vladimir Putinista ei kerro pelkästään päähenkilöstään vaan myös Venäjästä. Teoksen vahvuus on kirjoittajan vahva historiatietoisuus ja konteksti ajan ilmiöihin, ja se sisältää myös paljon ennestään tuntematonta aineistoa Putinin elämästä.

Tuominen, Arvo: Vladimir Putin. Koko tarina. Readme, 2019. 240 sivua. ISBN 978-952-321-863-5.

Arvo Tuomisen uusi tietokirja Vladimir Putin. Koko tarina on toisenlainen elämäkerta, analyysi joka pyörii ehkä vähemmän päähenkilön yksityiselämän ympärillä kuin monet nykyiset yli-intiimit henkilöhistoriat.

Vladimir Putinin valtaannousuun vuonna 2000 ei liity muutenkaan sellaisia juonitteluja ja liittoumia kuin Stalinin diktatuurin pystyttämiseen. Putinin vallankäytössä on kuitenkin samoja piirteitä kuin Stalinin. Hädän, sodan ja kriisien aikana Venäjällä korostuvat niin itsevaltaisuus (samoderzhavije) kuin ortdoksinen uskokin (pravoslavije). Ulkoinen vihollinen on lähimain aina syypää sisäisiin ongelmiin, ja sillä verukkeella kansaa kasvatetaan nytkin patriotismiin, yhteisölliseen ajatteluun ja muottiin.

Arvo Tuominen on pätevä venäläisen arjen tuntija, ja hänen Venäjä/Karjala-dokumenttinsa harvinaisen asiapitoisia ja laadukkaita. Putinin henkilötarinaan tuo lisäväriä vahva konteksti ajan ilmiöihin, esimerkiksi siihen, miten ryöstökapitalismi vakiintui jo 1990-luvun Venäjällä ja ketkä olivat yksityistämisaallon profeetat, teoreetikot ja hyötyjät. Varsinaisia skandaaleja Tuominen ei käsittele eikä pyri kärjistämäänkään. Se ei ole kuitenkaan puute, vaan hyve, sillä aina ei todellakaan kannata hekumoida skandaaleilla tai juoruilla: suomalainen Venäjä-uutisointi on siinä mielessä aika läntistä, valitettavasti. Onneksi tutkimuspuolella Aleksanteri-instituutista ja vaikkapa Idäntutkimus-lehden palstoilta löytyy virkistävää uutta tietoa.

Ihmisiä seuraamassa Vladimir Putinin ja Donald Trumpin huippukokousta Helsingissä 16.7.2018. Kuva: Hannu Häkkinen, Museovirasto – Musketti, Historian kuvakokoelma.

Yleisesitys itänaapurin lähivuosikymmenistä

Nimenomaan uutuuskirjan asiallinen vertailu Putinin ja Kekkosen vallankäytön välillä on mielenkiintoinen sivujuonne ja paikallaankin: Putinille Suomi on monessa mielessä tuttu ja lähimain mallimaa. Tuomisen mukaan voi olla meille onneksi, että naapurin johtaja on juuri pietarilainen. Tietokirjailijana Tuominen on myös riittävän pätevä historian tuntija, jotta elämäkerrasta on tullut tavallista laajempi yleisesitys siitä, mitä itänaapurissa oikein on tapahtunut viime vuosikymmeninä.

Tuominen osaa myös venäjää riittävästi, ja vähän ihmetyttää, ettei hän käytä enemmän venäläislähteitä, koskapa Putin-“elämäkertoja” nykyisin jo Venäjällä piisaa. Toisaalta Putinin koko tarinassa on kosolti tuntematonta aineistoa vaikkapa miehen lapsuudesta ja huomioita lähipiiristä, siitä miten lähes tuntematon kirjan päähenkilö rynni julkisuuteen ja valtaan. Vai rynnikö hän? Oliko hän vain sattumalta oikeaan aikaan ja Jeltsinin kainaloon osunut FSB-suosikki, jonka oikeasti pietarilainen liberaali kaupunginjohtaja Anatoli Sobtshak nosti parrasvaloihin?

Kokonaan toinen asia on Putinin katupoika- ja KGB-menneisyys, mikä ei uusimpienkaan tietojen valossa ole kovin hohdokas vakoilutarina. Putin taisi itäisessä Saksassakin olla lähimain tietoja keräävä byrokraatti eikä mikään erityinen toiminnan James Bond 007 -mies. Arvoitukseksi jää, miksi Boris Jeltsin aikoinaan nosti juuri Putinin seuraajakseen… Arvo Tuominen antaa tähän muutaman vastauksen.

Yksi kommentti artikkeliin “Putinin tarina on samalla Venäjän uusinta historiaa

  1. Hyvä Pentti Stranius !

    Kiitos hyvästä kirja-arviosta. Se innosti minutkin tutustumaan teokseen tarkemmin. Olen itsekin seurannut Arvo Tuomisen tekemää uutisointia Venäjältä ja uskon, että teos antaa tasapainoisen kuvan Putinista henkilönä ja vallankäyttäjänä.

    Sanot Putinin toimineen DDR:ssä ”harmittomana” byrokraattina. Näin varmaan asian laita olikin. Meidän ei kuitenkaan pidä unohtaa, että hän osaltaan oli siellä pitämässä yllä Neuvostoliiton sinne asettamaa miehitys- ja sortohallintoa, jonka paikalliset lakeijat surutta ahdistelivat ja murhasivat omia kansalaisiaan, jotka havittelivat vapauksia, joita esimerkiksi me täällä Suomessa pidimme jokaisen kansalaisen perusoikeuksina.

    Annoit myöskin arvostelussasi sen kuvan, että suomalaisen median uutisointi Venäjästä keskittyy vain kielteisiin asioihin, skandaaleihin ja juoruihin. En tunne asiaan liittyviä tilastoja, joten en osaa sanoa, oletko oikeassa, mutta ainakin venäläisten käyttöönottama ilmainen sähköinen viisumi on myönteinen asia, joka on Suomessa laajasti uutisoitu. Kun Venäjän presidentin hallinnon johdolla valloitetaan naapureilta alueita, ylläpidetään jäätyneitä konflikteja rajoilla, levitetään hermomyrkkyjä oman maan rajojen ulkopuolelle, järjestellään vallankaappausyritys Balkanilla ja avataan rajat ja tungetaan pakolaisia naapurien syliin, ei kai voi oikein odottaa muuta kuin, että nämä teot näkyvät myös uutisoinnin painotuksissa.

    Kiitos vielä kerran hyvästä kirja-arvostelusta ja hyvää syksyn jatkoa.

    Terveisin

    Torsti Poutanen
    Salo

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *